Suhdetta takana kaksi vuotta ja se ei ole edennyt ollenkaan
Tapailusuhde, jota mies kutsuu parisuhteeksi. Ei hellyyttä, kosketusta, läheisyyttä, eikä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Mies ottaa ja pitää yhteyttä harvoin. Ei useinkaan vastaa minun yhteydenottoihin. Emme ole tutustuneet toistemme perheisiin ja ystäviin. Aika päättää tämä pelleily ja hyväksikäyttö miehen puolelta. Surettaa, kun olin niin rakastunut ja sokea tuolle miehen käytökselle. Asiasta olen puhunut monet kerrat ja mikään ei ole muuttunut kuin korkeintaan viikoksi tai pariksi. En ole ollut koskaan näin yksinäinen parisuhteessa.
Kommentit (79)
Tunnistan kuvauksen. Mulla (M) on ollut pari tällaista tapailusuhdetta, jotka ovat kestäneet jonkin aikaa. Kyse on siitä, toisella on tunteita ja halua mennä pidemmälle mutta toisella ei. Itse olin tämä jälkimmäinen.
Kyllä minä tämän suhteen lopetankin. Jotenkin järkyttävää miten pitkään olen antanut hänen pelata tuota peliään ja uskonut pelkkiä puheita.
Koskaan hän ei ole tikkua ristiin laittanut vuokseni. Olen joutunut pyytämään ex- mieheltäni apua monet kerrat sellaisissa asioissa, jotka normaalisti mies tekee ja vain sen takia kun tämä nykyinen "en jaksa" auttaa ja hänen "ei tarvitse", koska autoni on "minun autoni" tai että kotini on "minun kotini".
Sanottakoon vielä se että hän ei koskaan maksa muuta kuin omat juttunsa, jos aina niitäkään. Minulla menee iso siivu aina kauppaan jne. Kaikki ajot hoidetaan minun autolla ja minä ajan aina. Joskus saan kinuumalla vähän bensarahaa.
Ravintoloissa saa hävetä, kun heti ruuan syötyään hän juoksee kiireen vilkkaa kassalle maksamaan oman laskunsa. Minä olen tottunut odottamaan tarjoilijaa ja laskun maksu sovitaan yhdessä.
Ap
Jos olette olleet noin kauan yhdessä, eikä "hellyyttä". What?
Pakkohan tämän on olla Provo !
Eihän tuo ole mikään parisuhde !
Jos ei seksikään ole säännöllistä, päivittäin noin tuoreessa suhteessa ei se ole suhde, parisuhde.
Jos tuo on totta, elämästä on pilattu tasan se aika mikä oltu yhdessä, senkin aika olisi ollut hyvää oikeassa parisuhteessa.
Mutta sellainen, joka tuollaisessa roikkuisi olisi idiootti, eikä siten parempaa ansaitsekaan eikä ilmeisesti sen päälle ymmärrä.
Ap on sairas tai juttu Provo.
Kaksi vuotta, ei......!!!!
Ainoa suhde joka hänelle sopisi on suljettu hoitosuhde mielisairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kiire teillä on? Miksi pitäisi ”edetä”? Eikö voi vaan nauttia siitä, että ei ole paineita tehdä yhtään mitään?
Edellinen parisuhteeni oli just sellaista hirveää hoputusta toisen puolelta, pitäisi jo mennä naimisiin ja pitäisi jo ostaa yhteinen talo ja tehdä lapset ja mitä vielä.... onneksi en suostunut mihinkään ja nykyään olen erittäin onnellisessa parisuhteessa. Tavataan pari kertaa viikossa, ei asuta yhdessä, ei olla menossa naimisiin tai hankkimassa lapsia, ei mitään aikataulua parisuhteen etenemiselle. Ja pari vuotta ollaan näin menty.
Nauttikaa nyt hyvät naiset kiireettömästä elämästä!
N30
Ne, jotka haluavat edetä hitaasti tai haluavat vain keveän tapailusuhteen, tulisi löytää toisensa.
Jos toinen haluaa kevyttä tapailua ja toinen yhteisen kodin, avioliiton, lapsia jne, niin homma ei todnäk tule toimimaan.
Itse olin nuorempana tuollaisessa asetelmassa, ja siis olin se joka halusi yhteisen elämän kevyttapailun sijaan. Vuoden seurustelun jälkeen tuli ero, sinä aikana suhde ei ollut juurikaan edennyt, vaan oltiin tavattu pari kertaa viikossa.
Seuraavassa parisuhteessa vuoden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen, neljän vuoden jälkeen naimisiin, viiden vuoden jälkeen syntyi esikoinen.
Ja parisuhteen kymppivuotisia juhlitaan piakkoin.
Ei ole provo. Mies on ihan oikeasti taitava puhuja ja manipuloinut koko ajan. Alusta asti tullut vaatimuksia miltä minun pitäisi näyttää ja tehdä. Olen ollut kuin marionettiukkeli jota hän vetelee naruista ja nyt se loppui.
Oikeasti aina kun otan nämä asiat puheeksi, ensin hän raivostuu ja riehuu, haukkuu minut pystyyn, tulee kymmenen viestiä kuinka väärässä olen ja lopulta aihe kääntyy aina niin että kuinka hänellä on rankkaa, raskasta jne. Sitten menee pari päivää ja hän alkaa lepytellä, lupaa kuun taivaalta ja vaikka mitä.
Onhan tämä ihan hullua ja sairasta! Siksi yritän nyt päästä tästä irti! Olen kaksi vuotta elänyt tätä hullutusta ja tarvitsen nyt voimia jättää tän taakseni.
Ap
Ihanaa, että olet nyt tajunnut, että tuo ei missään nimessä ole ok ja aiot lopettaa tuon "suhteen"! :) Nyt äkkiä kaikki kommunikaatio pois sinne suuntaan etkä kuuntele yhtään mitään mussutusta. Sitten mieti vaikka jonkun aikaa yksiksesi, miten jatkossa et anna manipuloida itseäsi enää ikinä ja opettelet omia rajoja ja sanomaan "ei", ja käyt vaikka ammattilaisella juttelemassa, jos vaan on varaa. Sitten vaan uutta verkkoa vesille myöhemmin, jos siltä tuntuu. Nuorena toimitaan, eikä jäädä vatuloimaan. :)
Sun ei tarvii "ottaa puheeksi" enää yhtään mitään, lopetat vaan jutun kokonaan vaikka kuinka pahalta tuntuisi aluksi. Äijällä on pysyvä luonnevika ja sun ei tarvitse enää kuluttaa yhtään sekuntia sen paapomiseen. Myöhemmin sitten kiität kyllä itseäsi, miten viisaan päätöksen teit, kun lopetit homman mahdollisimman nopeasti.
Täällä samanlainen tapailusuhde jo kaksi vuotta, paitsi hellyyttä ja läheisyyttä on kyllä paljon.
Mutta minulla ei ole mitään kiirettä tavata miehen vanhempia enkä edes haluaisi muuttaa yhteen.
Näin on oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän toi ole mikään parisuhde. Olette tuttavia.
Hyvä yhteenveto.
Ap, voithan tietenkin jatkaa tuollaista tuttavatason suhdetta, vaikka samalla alkaisit etsiä aitoa parisuhdetta.
Parisuhteen etsimisesi ei voi mitenkään loukata miestä, jos hän ei itse sellaista sinulta halua. Eihän se ole häneltä mitenkään pois.
Ap, ehdotan vakavasti, että ilmoittaessasi miehelle päätöksestäsi älä ala vääntää hänen kanssaan asiasta yhtään. Mies osaa manipulouda sinua ja saa taas mustan näyttämään valkoiselta.
Ilmoita vain, että suhteenne on päättynyt ja heippa. Ei mitään puinteja!!!
Älkää nyt ainakaan nussimaan ruvetko.
Sinun toiveesi ovat ihan normaaleja, mutta tuo mies ei tule niitä täyttämään. Siksi ainoa keino on lähteä ja vapauttaa tila jollekin toiselle.
Itsetuntosi ja mielialasi kohenee nopeasti eron jälkeen, vaikka olisit yksin. Been there.
Olette fuckbuddy-suhteessa ja se riittää miehelle. Ettekä muuten edes hyvässä panokaverisuhteessa, koska seksi on sinulle huonoa.
Mistään parisuhteesta tuossa ei ole kysymys eikä siitä voi sellaista tullakaan enää, koska jos olisitte rakastumassa, se olisi tapahtunut jo ajat sitten.
Hämmästyttävää, mihin ihmiset suostuvat.
2 vuotta on lyhyt aika. Siis hukata elämästään.
Sen unohtaa helposti.
Jos jäät odottamaan saat odottaa loppuun asti.
Katkeroidut, kadotat itsesi, kaikki menettää merkityksen. Lopulta ei ole enää väliä onko mies hyvä vai huono kun millään ei ole enää mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tämän suhteen lopetankin. Jotenkin järkyttävää miten pitkään olen antanut hänen pelata tuota peliään ja uskonut pelkkiä puheita.
Koskaan hän ei ole tikkua ristiin laittanut vuokseni. Olen joutunut pyytämään ex- mieheltäni apua monet kerrat sellaisissa asioissa, jotka normaalisti mies tekee ja vain sen takia kun tämä nykyinen "en jaksa" auttaa ja hänen "ei tarvitse", koska autoni on "minun autoni" tai että kotini on "minun kotini".
Sanottakoon vielä se että hän ei koskaan maksa muuta kuin omat juttunsa, jos aina niitäkään. Minulla menee iso siivu aina kauppaan jne. Kaikki ajot hoidetaan minun autolla ja minä ajan aina. Joskus saan kinuumalla vähän bensarahaa.
Ravintoloissa saa hävetä, kun heti ruuan syötyään hän juoksee kiireen vilkkaa kassalle maksamaan oman laskunsa. Minä olen tottunut odottamaan tarjoilijaa ja laskun maksu sovitaan yhdessä.
Ap
Kuvio on ihan sairas ja alat voimaan paremmin kun lopetat tuon ihmissuhteen.
Tähän kuitenkin takerruin: Mitä tarkoitat asioilla, joita mies normaalisti tekisi? Heittäydytkö avuttomaksi, koska olet nainen? Etkö ole valmis opettelemaan uusia asioita? Miksi munat auttaisivat noiden asioiden tekemisessä?
Itse ainakin vihastun siitä ajatuksesta, että minun sukupuoleni vuoksi pitäisi tehdä asioita.
Kiinnostaisi kovasti tietää, minkälaisella käytöksellä mies valloitti sinut ap? Mihin ihastuit hänessä? Vai, ihastuitko ajatukseen, että olisit taas parisuhteessa?
Joka tapauksessa hyvä, kun lähdet suhteesta. Muuta vaihtoehtoa en näe. Paitsi, jos saat jotain tyydytystä kynnysmattona olemisesta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Jos olette olleet noin kauan yhdessä, eikä "hellyyttä". What?
Pakkohan tämän on olla Provo !
Eihän tuo ole mikään parisuhde !
Jos ei seksikään ole säännöllistä, päivittäin noin tuoreessa suhteessa ei se ole suhde, parisuhde.
Jos tuo on totta, elämästä on pilattu tasan se aika mikä oltu yhdessä, senkin aika olisi ollut hyvää oikeassa parisuhteessa.Mutta sellainen, joka tuollaisessa roikkuisi olisi idiootti, eikä siten parempaa ansaitsekaan eikä ilmeisesti sen päälle ymmärrä.
"Mutta sellainen, joka tuollaisessa roikkuisi olisi idiootti, eikä siten parempaa ansaitsekaan eikä ilmeisesti sen päälle ymmärrä"
No huhhuh. Tuo on jo kovemman sortin syyllistämistä ja täysin järjettömästi sanottu.
Moni ihminen rakastuessaan/ ihastuessaan saattaa päätyä tekemään huonoja valintoja. Äärimmäisen normaalia.
Tuolla tavalla sitä varmaan omassa päässään itselleen hakee ja sekös jos mikä on tuhoisaa.
Nimittäin siinä kohtaa kun ajattelee ettei ansaitse parempaa, jämähtää juuri tähän huonoon suhteeseen. Alkaa jonkin sortin todistelu itselle ja muille että kyllä minullakin ihmisarvo on. Ehkä siinä tekee kaikkensa huonon suhteen eteen jotta se muuttuisi paremmaksi. Näinhän ei koskaan kuitenkaan tapahdu. Kohta huomaa että aikaa on kulunut aivan liikaa ja joku vielä haukkuu sinua idiootiksi.
Älkää ihmiset jaksako heitellä tuollaisia vahingollisia kommentteja. Ei tämä niiiin järjetön juttu ole että tarvii idiootiksi haukkua tai ettei ansaitsi tässä elämässä mitään.
On tässä maailmassa oikeastikin pahoja asioita ja jonkun Penan ja Marjukan suhdekiemurat eivät ole niitä.
Ennen tätä suhdetta olin iloinen ja melko vahva. Mulla oli terve itsetunto ja olin tyytyväinen itseeni. En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi.
En tapaa kavereita tai läheisiä, koska odotan jos mies haluaisi vaikka viettää aikaa kanssani. Nyt tosin olen jo kolme viikkoa vältellyt häntä hyvällä menestyksellä. Näin hänet eilen yhdessä paikassa ja hän ei edes tervehtinyt takaisin, vaikka todellakin huomasi minut kun seisoin metrin päässä hänen edessään.
Sitä minä en käsitä miten mies pitää tätä normaalina parisuhteena, jossa ei ole mitään vikaa. Onko hän luulosairas?
Ap
Siis mitäh?? Eihän tuo ole mikään suhde, ei edes tapailusuhde. Tyyppi käyttää sinua hyväkseen. Lopeta ihmeessä.