Suhdetta takana kaksi vuotta ja se ei ole edennyt ollenkaan

Samoin kiinnitin huomiota, kun sanoit, että joudut pyytämään apua ex-mieheltäsi "miesten hommiin".

Luultavasti sinulla ei ole kovin tiukkaa rahasta, joten vie autosi korjaamolle. Älä pyydä, et enää exää sen paremmin kun tätä käenpoikastakaan.

Samoin jos tarvitset sellaista apua johon et pysty maksa ammatti-ihmiselle, et pyydä näitä miehiä auttamaan.

Opettele itsenäiseksi, se nostaa itsetuntoasi. Ja pystyt paremmin sanomaan ei tälle miehelle.

Ei kaikkia tarvitse osata itse, mutta kannattaa opetella sellaisia asioita joihin pystyy.

Jos teillä ei ole läheisyyttä ja ette suutele, niin miten pystyt edes seksiin miehen kanssa? Jo pelkästään siitä tulee paha olo ja ahdistuu kun on vain toisen välikappale ja mielitekojen kohde.

Niinhän tässä tapauksessa ikävä kyllä olet.

Mies on ilkeä, itsekäs, ilmiselvästi jonkin sortin luonnevikainen, tyhmä, huonotapainen jne. Sanat eivät riitä kuvaamaan.

Älä anna hänen rikkoa sinua enempää kuin nyt jo on tehnyt.

Kokeile olla ja elää ihan itseksesi, olet ilmeisesti siirtynyt aina seuraavaan ja seuraavaan.

Pelkäätkö, ettet pärjää yksin? Kyllä sinä pärjäät kuten vain uskallat irrottautua tästä miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tätä suhdetta olin iloinen ja melko vahva. Mulla oli terve itsetunto ja olin tyytyväinen itseeni. En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi.

En tapaa kavereita tai läheisiä, koska odotan jos mies haluaisi vaikka viettää aikaa kanssani. Nyt tosin olen jo kolme viikkoa vältellyt häntä hyvällä menestyksellä. Näin hänet eilen yhdessä paikassa ja hän ei edes tervehtinyt takaisin, vaikka todellakin huomasi minut kun seisoin metrin päässä hänen edessään.

Sitä minä en käsitä miten mies pitää tätä normaalina parisuhteena, jossa ei ole mitään vikaa. Onko hän luulosairas?

Ap

Sorry, mutta ei se mies itsekään pidä tätä teidän suhdetta "normaalina parisuhteena".

Hän nyt vain pitää sitä yllä, kun se ei vaadi häneltä yhtään mitään. Hän saa seksiä silloin kun häntä huvittaa. Hänen tavllaan ja ehdoillaan. Muun ajan hän huiteilee missä huuitelee. Ellei sitten ole jopa naimisissa. Ainoa nainen et hänelle ole. Paitsi sitten jos hän on kaikenkaikkiaan niin kammottavaa luonteeltaan ettei kukaan muu nainen hänen kanssaan mihinkään ryhdy, mutta uskon kyllä, että ryhtyy.

Huomaat nyt itsekin, että mies on vienyt sinun tahdonvoimasi ja elämänilosi.

Tuo on tosi paha (mutta et ole ainoa vastaava tapaus 😐), että jäät odottamaan miehen yhteydenottoa ja laitat sivuun oman elämäsi ja ystäväsi.

Olet jo pitkällä kun noin selkeästi tajuat missä tilanteessa olet.

Ymmärrän, että mies maanipuloi ja yrittää sumuttaa ja syyllistää sinua, mutta pidä pintasi.

Ei tarvita mitään puimisia, selittelyjä tai asioiden läpi käymistä. Jos mies ei muka tunne sinua metrin päästä, niin selvä peli. Sinun ei tarvitse olla yhtään hienotunteinen, mies itse tietää pelaavansa kylmäverisesti sinun kanssasi, voit lopettaa suhteen ilman selittelyjä.

Kun mies seuraavan kerran sanoo tulevansa luoksesi niin sanot "kiitos, mutta ei kiitos"!

Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa. Minä ilmeisesti välitin enemmän ja halusin enemmän. Mies uskotteli kaikenlaista, mutta teot puhuivat muuta. 

Elämänilo katosi täysin, en pystynyt keskittymään itseeni, harrastuksiini tai ystäviini. Itsetunto laski ja tuli jopa läheisriippuvuuden oireita.

Nyt tajuan, etten edes halua nähdä miestä, koska hän saa minut latistumaan ja imee minusta kaiken energian. Olo ilman häntä on kevyt ja hyvä. 

Kyllä oisin tollasen jo toivottanut matkoihinsa. Mielestäni parisuhteeseen ja yhdessäoloon kuuluu se yhdessä kasvaminen ja yhteinen tulevaisuus, 2 vuotta on aika pitkä aika katella tuollaista.

Missä päin suomea ap asuu?

Vierailija kirjoitti:

Ennen tätä suhdetta olin iloinen ja melko vahva. Mulla oli terve itsetunto ja olin tyytyväinen itseeni. En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi.

En tapaa kavereita tai läheisiä, koska odotan jos mies haluaisi vaikka viettää aikaa kanssani. Nyt tosin olen jo kolme viikkoa vältellyt häntä hyvällä menestyksellä. Näin hänet eilen yhdessä paikassa ja hän ei edes tervehtinyt takaisin, vaikka todellakin huomasi minut kun seisoin metrin päässä hänen edessään.

Sitä minä en käsitä miten mies pitää tätä normaalina parisuhteena, jossa ei ole mitään vikaa. Onko hän luulosairas?

Ap

Mies on selkeästi jollakin tavalla persoonallisuushäiriöinen. Normaalia on miettiä miksi mies ei tajua jne, mutta hänen käytökselleen et löydä selitystä.

Miten hän hurmasi sinut? Ainutlaatuisella tavalla? Törmäsitte romanttisesti bussipysäkillä ja olit heti hänen sielunkumppani, tms? Nyt et tunne itseäsi? Syyllistää sinua kaikesta ja jos mies tekee jotain niin mahdollisimman vähän ja pitkällisen pyytämisen seurauksena? Mies ei ole ollenkaan oma-aloitteinen ja kaikki vähän vaikeaa ja muiden syy/vika?

Kuuntele pari YouTube videota narsistic abuse ja manipulaation ja sitten mieti mikä mahdollisesti voisi olla vikana.

Unohda tuollainen iilimato. Mistäpäin ap olet?

Mihin katosit ap?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tämän suhteen lopetankin. Jotenkin järkyttävää miten pitkään olen antanut hänen pelata tuota peliään ja uskonut pelkkiä puheita.

Koskaan hän ei ole tikkua ristiin laittanut vuokseni. Olen joutunut pyytämään ex- mieheltäni apua monet kerrat sellaisissa asioissa, jotka normaalisti mies tekee ja vain sen takia kun tämä nykyinen "en jaksa" auttaa ja hänen "ei tarvitse", koska autoni on "minun autoni" tai että kotini on "minun kotini".

Sanottakoon vielä se että hän ei koskaan maksa muuta kuin omat juttunsa, jos aina niitäkään. Minulla menee iso siivu aina kauppaan jne. Kaikki ajot hoidetaan minun autolla ja minä ajan aina. Joskus saan kinuumalla vähän bensarahaa.

Ravintoloissa saa hävetä, kun heti ruuan syötyään hän juoksee kiireen vilkkaa kassalle maksamaan oman laskunsa. Minä olen tottunut odottamaan tarjoilijaa ja laskun maksu sovitaan yhdessä.

Ap

Nyt meni tarina vähän överiksi. En usko tota viimeistä varsinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Missä päin suomea ap asuu?

Porvoossa, luulisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tätä suhdetta olin iloinen ja melko vahva. Mulla oli terve itsetunto ja olin tyytyväinen itseeni. En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi.

En tapaa kavereita tai läheisiä, koska odotan jos mies haluaisi vaikka viettää aikaa kanssani. Nyt tosin olen jo kolme viikkoa vältellyt häntä hyvällä menestyksellä. Näin hänet eilen yhdessä paikassa ja hän ei edes tervehtinyt takaisin, vaikka todellakin huomasi minut kun seisoin metrin päässä hänen edessään.

Sitä minä en käsitä miten mies pitää tätä normaalina parisuhteena, jossa ei ole mitään vikaa. Onko hän luulosairas?

Ap

Mies on selkeästi jollakin tavalla persoonallisuushäiriöinen. Normaalia on miettiä miksi mies ei tajua jne, mutta hänen käytökselleen et löydä selitystä.

Miten hän hurmasi sinut? Ainutlaatuisella tavalla? Törmäsitte romanttisesti bussipysäkillä ja olit heti hänen sielunkumppani, tms? Nyt et tunne itseäsi? Syyllistää sinua kaikesta ja jos mies tekee jotain niin mahdollisimman vähän ja pitkällisen pyytämisen seurauksena? Mies ei ole ollenkaan oma-aloitteinen ja kaikki vähän vaikeaa ja muiden syy/vika?

Kuuntele pari YouTube videota narsistic abuse ja manipulaation ja sitten mieti mikä mahdollisesti voisi olla vikana.

Unohda tuollainen iilimato. Mistäpäin ap olet?

Kaikki nuo asiat täsmää. Ikävä kyllä. Varsinkin tuo että hänellä on aina vaikeaa, rankkaa, väsyttää ja kaikki on muiden syytä. Hän puhuu aina kovasti siitä kuinka fiksu on ja muut minä mukaan lukien tyhmiä.

Otin ison askeleen eilen kun aloin puhumaan näistä asioista perheelleni ja ystäville.

Miksi haluatte tietää missä asun?

Ap

Oletko varma, että miehellä ei ole vaimoa ja lapsia? Näettekö koskaan hänen luonaan?

Seuraavan kerran kahvipöydässä kerrot hänelle virnistellen, että olet tavannut yhden iihanan maken, ja pyydät miehen näkökulmasta vinkkejä maken kesyttämiseksi. Ei teillä ole mitään suhdetta, olet hänelle joku takuu varma fuckbuddy. Luultavastikaan et edes ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, että miehellä ei ole vaimoa ja lapsia? Näettekö koskaan hänen luonaan?

Ei nähdä vaan olemma aina minun luona. Pari-kolme kertaa olen käväissyt hänen luonaan. Hän on kyllä vienyt minua kuin pässiä narussa...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Näitä tällaisia ”parisuhteita” taitaa olla aika paljon. Juuri tuli vastaan nainen, jota aikani tapailtuani ja ehdotettuani astetta vakavampaa tapailua löi jarrut päälle ja itki kuinka ei ole päässyt edellisestä suhteestaan yli. Ja tämä ylitsepääsemätön suhde sitten paljastui juurikin tuollaiseksi pelleilyksi. Taitaa tämä deittimaailma olla tarkoitettu vain paskanpuhujille. Alkaa usko mennä, vaikka oman eron jälkeen vasta kahta naista olen yrittänyt. Sama kuvio toistuu, heille on puhuttu paskaa ja he puhuvat paskaa itse omista aikeistaan ja toiveistaan.

Ja en todellakaan koe itseäni ki,lttimieheksi, mutta kyllä ne palstaulien jutut totuutta lippaa tai sitten mulla on vaan tosi huono onni ihmisten kanssa joita kohtaan.

Ei ole mikään uusi ilmiö. Itse hajotin itseni samalla tavalla vuosia sitten. Silloin ei ollut edes nykyisen kaltaista deittikulttuuria. Todennäköisesti naiset ovat uskoneet/toivoneet päässeensä yli aiemmista suhteista. Tuo tahallinen harhaanjohtaminen aiemmissa suhteissa on tullut kummittelemaan, kun olisi pitänyt uskaltaa syventää suhdetta. Kaikki ei kestä kusettamista.

Minulla on vähän samanlainen suhde erääseen naiseen kuin AP:n tapaus. Nainen haluaisi enemmän. Minulle taas riittää tapailu, seksi ja yhdessä matkailu. Tämä nainen on lopettanut suhteemme jo kaksi kertaa, mutta halunnut aina myöhemmin jatkaa kanssani. Hän on järkevä, hoikka ja tosi kaunis nainen. Mietin välillä, miksi hän roikkuu minussa niin. Suhde on kuitenkin minua tyydyttävä ja siksi jatkan. Olenko minä nyt sitten hyväksikäyttäjä? Pitäisikö minun lopettaa ja auttaa naisystävääni? Olemme 35-40-vuotiaita. En halua syvempää suhdetta, koska molemmilla on lapsia ja ajattelen syvemmän suhteen olevan haitallinen tässä vaiheessa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän samanlainen suhde erääseen naiseen kuin AP:n tapaus. Nainen haluaisi enemmän. Minulle taas riittää tapailu, seksi ja yhdessä matkailu. Tämä nainen on lopettanut suhteemme jo kaksi kertaa, mutta halunnut aina myöhemmin jatkaa kanssani. Hän on järkevä, hoikka ja tosi kaunis nainen. Mietin välillä, miksi hän roikkuu minussa niin. Suhde on kuitenkin minua tyydyttävä ja siksi jatkan. Olenko minä nyt sitten hyväksikäyttäjä? Pitäisikö minun lopettaa ja auttaa naisystävääni? Olemme 35-40-vuotiaita. En halua syvempää suhdetta, koska molemmilla on lapsia ja ajattelen syvemmän suhteen olevan haitallinen tässä vaiheessa lapsille.

No minä olen vähän vastaavan tilanteen nainen. Jos aidosti välität hänestä, autat hänet matkoihinsa. Täälläkin on mies, joka aina hetkittäin antaa ymmärtää ja jaksaa esittää viikon tai pari, kunnes palaa taas vanhaan. Nyt taitaa olla mittani täysi, mutta tämän olisi voinut hoitaa paljon paremminkin, jos miehellä olisi ollut selkäranka ja sydän. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen tätä suhdetta olin iloinen ja melko vahva. Mulla oli terve itsetunto ja olin tyytyväinen itseeni. En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi.

En tapaa kavereita tai läheisiä, koska odotan jos mies haluaisi vaikka viettää aikaa kanssani. Nyt tosin olen jo kolme viikkoa vältellyt häntä hyvällä menestyksellä. Näin hänet eilen yhdessä paikassa ja hän ei edes tervehtinyt takaisin, vaikka todellakin huomasi minut kun seisoin metrin päässä hänen edessään.

Sitä minä en käsitä miten mies pitää tätä normaalina parisuhteena, jossa ei ole mitään vikaa. Onko hän luulosairas?

Ap

Oleellista nyt on, että lopetat suhteen ja vain ilmoitat siitä miehelle. Miehen ei tarvitse olla asiasta samaa mieltä eikä missään nimessä varsinkaan ymmärtää päätöstä. Mies ei koskaan myönnä, että suhteessanne tai hänessä olisi jotain vikaa. Luultavasti sinulla on suunnaton tarve saada mies myöntämään outo käytöksensä ja sinun huonosti kohteleminen. Tilanteessa on oikeasti onnea se, että suhde ei ole edennyt ja ette asu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas ovat naiset pesää rakentamassa.

Heti pitäisi päästä lasta vääntämään.

Tosi viisaita kavereita, kun eivät kiirehdi, vaan katselevat kunnolla ympärilleen.

Sinulla on vikaa päässä, kummassakin. Ei toimi latva eikä tyvi. Eipä siinä, yksinäinen pazkapää-Jonne ei toki ikinä pääse kokeilemaankaan.

Kysyvät asuinpaikkaasi/miehen asuinpaikkaa, jos vaikka tuntisivat.

Jätä nyt jo se lankuttaja. Tuhlaat elämääsi.

Vahvoja narsistista piirteitä. Esimerkiksi eristäminen, se ei aina tarkoita, että narsisti estää suoraan sinua tapaamasta ketään vaan saa sinut pysymään hänelle valmiina/varalla kokoajan. Itseasiassa suurempi osa narskuista käyttää tätä taktiikkaa kun silloin helpompi pitää useaa ihmisistä valmiudessa kokoajan.

Narskuhan ottaa uhrikseen sellaisen sitoutuvan ja luottavaisen ihmisen ja käsittelee ihmistä siten, että uhri jää ikäänkuin pyörteeseen. Suhteen jälkeen uhri vain voi ihmetellä miten kaikki tapahtui. Vahva manipulaatio, tunteettomuus ja aina oikeat vastaukset, ilman tunteita helppoa sanoa/tehdä mitä vain, mikä hyödyttää narskua. Kaikelle on ”järkevä” selitys, kunnes naamio putoaa.

Etkö koskaan käy ”yllätys”vierailulla? Tai hyvin lyhyellä varoitusajalla miehen luona?