Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein tällä palstalla, iltalehdissä tai facessa tulee vastaan joku asia, jota olen juuri miettinyt. Esim tänään olen potenut hirveää Hampaan poiston jälkeistä hammassarkyä, ja kun Nyt avasin palstan, ekana osui silmään aloitus jossa kysytään kauanko hampaan poiston jälkeinen hammassärky kestää. Olen miettinyt, että uutissivustoille ja mainoksiin saattaa nousta asioita googlauksen perusteella, mutta usein en ole edes googlannut mitään.

Tuollainenhan johtuu ihan vain siitä, että aivosi rekisteröivät sellaisen tiedon, joka sinulle on sillä hetkellä merkityksellistä. Tuo aloitus olisi ollut palstalla silloinkin, vaikka et olisi hampaan poistosta kärsinytkään. Jos mietit eroa, bongaat todennäköisesti täältä paljon eroa ja ihmissuhdevaikeuksia käsitteleviä aloituksia, mutta jos asia ei kosketa sinua, et noteeraa niitä samoja otsikoita, kuin ne olisi juuri sinulle kohdennettu.

Tähän liittyy sellanen seikka että google kuuntelee puhelinta ja mättää noita mainoksia. Testatkaa vaikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Tää kuulostaa tutulta. Luin viime viikolla kuolinilmoituksia lehdestä, siis mielessäni, en ääneen. Oli joku Liisa niminen kuollut, niin 2 vuotias lapseni sanoi samalla hetkellä Liisa. Hän luki ajatukseni. Tätä on sattunut aiemminkin mutta en nyt muista esimerkkiä. Lapsen ja äidin välillä voi olla telepaattinen yhteys.

Mihinkähän fysikaaliseen menetelmään se telepatia perustuu?

Varmaan samantyyppiseen kuin millä universumi on syntynyt?

Jaa, että telepatiakin olis Luojan kynästä?

No tuskinpa se luoja kykeni itseään luomaan.

Mä uskon että ihmisten välille syntyy tunnesiteen myötä myös eräänlainen telepaattinen yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin dramaattista, mutta muutaman kerran olen onnistunut kadottamaan jonkun esineen kotona tai pihalla niin, että tiedän parin neliömetrin tarkkuudella missä sen pitäisi olla, mutta sitä ei vain löydy. Muilla ihmisilläkään ei ollut osuutta asiaan. Ja näihin tilanteisiin on vielä liittynyt sellainen outo olo, että nyt pitäisi huomata jotakin, mutta ei saa asiasta kiinni, että mitä.

Olin ajatellut, että mulle ei ole sattunut mitään erikoista, mutta tosiaan tällaisia kyllä silloin tällöin. Esim. jokin kohtalaisen suurikokoinen esine katoaa yhtäkkiä suurin piirtein käsistä selittämättömästi. Etsitään koko perheen voimin joka paikasta, ei löydy. Ja sitten se on yhtäkkiä keskellä vielä hetki sitten täysin tyhjää keittiön pöytää.

Yhdessä vuora-asunnossa opiskelija-aikana tätä tapahtui tosi paljon, onneksi en asunut siellä kauaa. Kummallista se, että muualla tapahtunut vain ihan yksittäisiä kertoja. Olen pannut hajamielisyyden piikkiin, mutta enpä enää tiedä...

Näen joskus ystäviini liittyviä unia jotka toteutuvat tietyiltä osin. Eivät siis ole täysin identtisiä tapahtumia mutta esim näin unta kun ystäväni sai lapsen niin samana yönä oli synnyttänyt.

Joskus tunnen valveilla ollessani lähimmäisteni kipuja. Kerran kun olin tullut koulusta kotiin tuli ihan hirveä olo. En pysynyt kunnolla edes seisomaan ja tuntui siltä että saisin sydänkohtauksen. Menin sänkyyn lepäämään ja laitoin puhelimen äänettömälle että saan rauhassa nukkua. Samalla mietin että nyt ihan varmasti joku sitten soittaa jonkun tärkeän puhelun kun laitan mutelle. Pistin kuitenkin ja nukuin pahaa oloani pois.

Herätessäni paha olo oli poissa ja katsoin puhelintani. Siskoni ja äitini olivat yrittäneet soittaa monta kertaa.

Soitin äidille ja äiti kertoi että isä on sairaalassa. Oli saanut sydänkohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Moni sotkee nyt kummittelun  näihin häiriöihin Matrixissa.

Näkymätön kävelijä tms on toki kiinnostava aihe mutta sopisi paremmin tuohon yliluonnollinen-ketjuun.

Sekä ei sinusta ole virhe, jos kuuluu askelia, muttei näy kävelijää? 🤔

Jossain pelissä on joskus tullut bugi, että esim. tiellä kuuluu auton tööttäyksiä ja liikenteen ääntä, mutta tie on tyhjä. Eli ääni ja kuva ei ole osunut yksiin.

Mun glitch oli, kun päässä heitti ja täytyi hakeutua sen takia päivystykseen. Eiköhän nämä muutkin keissit kuulu samaan kategoriaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.

Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.

Muuten hyvä teoria, mutta nykyään on elossa enemmän ihmisiä kuin meitä ennen on elänyt, joten mitään tappelua siitä, kuka pääsisi syntymään uudestaan, ei tarvita.

Sieluja on aina ollut enemmän kuin kehoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.

En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.

Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?

Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.

Oli hämmentävä kokemus.

Voisin vaikka vannoa, että luin pari minuuttia sitten tämän saman jutun!

Oikeasti?? Vai pelleiletkö?

Ajattelin kirjoittaa ton jo yöllä, mutta tänne ei voi kirjoittaa enää öisin.

Mulla on muuten ollu paljon deja vu kokemuksia elämän aikana, samoin olen nähnyt unta että olen ollut jossain paikassa, missä en ole koskaan käynyt ja olen sit vuosia myöhemmin käynyt kyseisissä paikoissa. Esim. 2013 olin toisen ihmisen kyydissä ja yhtäkkiä tajusin olevani samalla kadulla kuin unessani n. 4-6 vuotta aiemmin. En ole koskaan käynyt kyseisellä kadulla, on aivan eri puolella Suomea.

Just keväällä oli viimeksi tällainen kokemus, isäni ehdotti vieraalla paikkakunnalla ett käydäänkö paikassa x, olen aina halunnut nähdä sen jne. ja kääntyi autolla yhtäkkiä sinne. Kyseessä oli teollisuuskylä. Siellä vois kuulemma olla töitä. Tunnistin heti ett ahaa olin siinä ja siinä unessa silloin täällä, mutta keli oli aivan eri.

Yks uni mua vaivaa. Siinä on tietynnäköinen talo enkä ole vielä käynyt siellä. Tiedän ett se on yksi näistä unista, se tuntuu siltä.

Joskus lapsuudessa on mm nähny unta talosta, jonne mun ystävän perhe muutti ennen kuin muuttivat.

Meillä on suvussa paljon tällaisia vastaavia etiäisiä.

Ton kelloasian jaoin lähinnä siksi, että se sai todellakin pohtimaan sitä, miten aika oikeasti toimii ja että tää maailma voi olla täynnä rinnakkaistodellisuutta. Kun kyseessä ei voinut olla inhimillinen virhe, mun mielestä me molemmat tsekkattiin kelloa silloin kun katottiin aikaa, koska itte oon vähän semmonen ett ku kysyn joltain, tarkistan vielä itse ja siis jatkoin ohjelmatietojen selailua (telkkarissa näkyy aika). Kelloja oli meillä olkkarissa kuitenkin 3 kpl ja oltiin molemmat varmoja ettei aikaa ollut kulunut kuin n. 20minuuttia. Jos oltais tehty jotain mis aika hurahtaa, niin ois pistetty siihen kategoriaan. Mut koska mäkin katoin telkkaria niin pystyin verrata sitä katsottuihin ohjelmiin.

Ois pitänyt kirjoittaa toi kokemus tuoreena ylös. Voisin kyl exältä tarvittaessa kysyä.. alettiin puhua siitä ett varastiko joku meiltä 2 tuntia tuosta päivästä..? En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.

En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.

Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?

Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.

Oli hämmentävä kokemus.

Voisin vaikka vannoa, että luin pari minuuttia sitten tämän saman jutun!

Oikeasti?? Vai pelleiletkö?

Ajattelin kirjoittaa ton jo yöllä, mutta tänne ei voi kirjoittaa enää öisin.

Mulla on muuten ollu paljon deja vu kokemuksia elämän aikana, samoin olen nähnyt unta että olen ollut jossain paikassa, missä en ole koskaan käynyt ja olen sit vuosia myöhemmin käynyt kyseisissä paikoissa. Esim. 2013 olin toisen ihmisen kyydissä ja yhtäkkiä tajusin olevani samalla kadulla kuin unessani n. 4-6 vuotta aiemmin. En ole koskaan käynyt kyseisellä kadulla, on aivan eri puolella Suomea.

Just keväällä oli viimeksi tällainen kokemus, isäni ehdotti vieraalla paikkakunnalla ett käydäänkö paikassa x, olen aina halunnut nähdä sen jne. ja kääntyi autolla yhtäkkiä sinne. Kyseessä oli teollisuuskylä. Siellä vois kuulemma olla töitä. Tunnistin heti ett ahaa olin siinä ja siinä unessa silloin täällä, mutta keli oli aivan eri.

Yks uni mua vaivaa. Siinä on tietynnäköinen talo enkä ole vielä käynyt siellä. Tiedän ett se on yksi näistä unista, se tuntuu siltä.

Joskus lapsuudessa on mm nähny unta talosta, jonne mun ystävän perhe muutti ennen kuin muuttivat.

Meillä on suvussa paljon tällaisia vastaavia etiäisiä.

Ton kelloasian jaoin lähinnä siksi, että se sai todellakin pohtimaan sitä, miten aika oikeasti toimii ja että tää maailma voi olla täynnä rinnakkaistodellisuutta. Kun kyseessä ei voinut olla inhimillinen virhe, mun mielestä me molemmat tsekkattiin kelloa silloin kun katottiin aikaa, koska itte oon vähän semmonen ett ku kysyn joltain, tarkistan vielä itse ja siis jatkoin ohjelmatietojen selailua (telkkarissa näkyy aika). Kelloja oli meillä olkkarissa kuitenkin 3 kpl ja oltiin molemmat varmoja ettei aikaa ollut kulunut kuin n. 20minuuttia. Jos oltais tehty jotain mis aika hurahtaa, niin ois pistetty siihen kategoriaan. Mut koska mäkin katoin telkkaria niin pystyin verrata sitä katsottuihin ohjelmiin.

Ois pitänyt kirjoittaa toi kokemus tuoreena ylös. Voisin kyl exältä tarvittaessa kysyä.. alettiin puhua siitä ett varastiko joku meiltä 2 tuntia tuosta päivästä..? En tiedä.

Kirjoitin vähän huonosti. Siis tarkoitin että tsekattiim kelloa silloin ekan kerran aikaa kysyessä kummatkin mielestäni, niinkuin ihmiset tekee eli kysyy toiselta ja katsoo ite uudelleen. En muista yhtään ett oliko meidän tarkoitus tehdä ruokaa vai miksi sitä kelloa kysyin.

Mut siis kyse ei ollut siitä että hän ois katsonut kelloa väärin, koska me kummatkin oltiin aikaa seurattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.

En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.

Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?

Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.

Oli hämmentävä kokemus.

Voisin vaikka vannoa, että luin pari minuuttia sitten tämän saman jutun!

Oikeasti?? Vai pelleiletkö?

Ajattelin kirjoittaa ton jo yöllä, mutta tänne ei voi kirjoittaa enää öisin.

Mulla on muuten ollu paljon deja vu kokemuksia elämän aikana, samoin olen nähnyt unta että olen ollut jossain paikassa, missä en ole koskaan käynyt ja olen sit vuosia myöhemmin käynyt kyseisissä paikoissa. Esim. 2013 olin toisen ihmisen kyydissä ja yhtäkkiä tajusin olevani samalla kadulla kuin unessani n. 4-6 vuotta aiemmin. En ole koskaan käynyt kyseisellä kadulla, on aivan eri puolella Suomea.

Just keväällä oli viimeksi tällainen kokemus, isäni ehdotti vieraalla paikkakunnalla ett käydäänkö paikassa x, olen aina halunnut nähdä sen jne. ja kääntyi autolla yhtäkkiä sinne. Kyseessä oli teollisuuskylä. Siellä vois kuulemma olla töitä. Tunnistin heti ett ahaa olin siinä ja siinä unessa silloin täällä, mutta keli oli aivan eri.

Yks uni mua vaivaa. Siinä on tietynnäköinen talo enkä ole vielä käynyt siellä. Tiedän ett se on yksi näistä unista, se tuntuu siltä.

Joskus lapsuudessa on mm nähny unta talosta, jonne mun ystävän perhe muutti ennen kuin muuttivat.

Meillä on suvussa paljon tällaisia vastaavia etiäisiä.

Ton kelloasian jaoin lähinnä siksi, että se sai todellakin pohtimaan sitä, miten aika oikeasti toimii ja että tää maailma voi olla täynnä rinnakkaistodellisuutta. Kun kyseessä ei voinut olla inhimillinen virhe, mun mielestä me molemmat tsekkattiin kelloa silloin kun katottiin aikaa, koska itte oon vähän semmonen ett ku kysyn joltain, tarkistan vielä itse ja siis jatkoin ohjelmatietojen selailua (telkkarissa näkyy aika). Kelloja oli meillä olkkarissa kuitenkin 3 kpl ja oltiin molemmat varmoja ettei aikaa ollut kulunut kuin n. 20minuuttia. Jos oltais tehty jotain mis aika hurahtaa, niin ois pistetty siihen kategoriaan. Mut koska mäkin katoin telkkaria niin pystyin verrata sitä katsottuihin ohjelmiin.

Ois pitänyt kirjoittaa toi kokemus tuoreena ylös. Voisin kyl exältä tarvittaessa kysyä.. alettiin puhua siitä ett varastiko joku meiltä 2 tuntia tuosta päivästä..? En tiedä.

UFO/Alien-kontaktihenkilöillä on yleistä tuollainen ajan katoaminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sattunut pari kertaa tilanteita, joiden todennäköisyys on todella pieni. Esim. törmäsin kerran ihastukseeni (eli kyseinen ihminen oli pyörinyt minulla ajatuksissa melko intensiivisesti) sellaisessa paikassa, jossa itse kävin kerran elämässä. Ja jotenkin tuo ihminen oli siellä yhtä aikaa minun kanssani ja käveli suoraan minun luo halaamaan. Saman ihmisen kanssa meillä oli pitkään myös muuten hyvin telepaattinen suhde, jossa ennakoitiin toistemme tilanteet ilman mitään näkyvää viestintää. Näin myös kerran unta hänen kuolleesta siskostaan (en tiennyt siskosta, enkä siitä, että hän oli juuri kuollut), jossa hän kysyi minulta veljensä kuulumisia. Kun myöhemmin näin kuvan tästä siskosta, se vastasi unessa näkemääni naista. Huoh.

Eli uskon, että voimakkaat tunnetilatkin voivat jotenkin laukaista universumiin 'madonreikiä', jotka mahdollistavat outoja yhteyksiä.

Kaksoisliekkisuhde?

Itselleni on käynyt samantapaisesti, tapailin erästä miestä joka monesti tuntui lukevan ajatuksiani, esim. seksissä minun ei tarvinnut ohjeistaa mitenkään, kaikki vaan tapahtui juuri niinkuin halusin, joskus yöllä töissä oli ajatellut minua "siinä mielessä" ja samaan aikaan näin kotona eroottista unta, heräsin ja katsoin puhelintani ja samoihin aikoihin hän oli laittanut viestiä.

Kerran olin yksin keikalla ja sen päätyttyä arvoin ottaisinko tiskillä yhden ja katsoisin mitä tapahtuu vai lähtisinkö suoraan kotiin. Pohdinnan jälkeen päätin ottaa sen yhden, menin tilaamaan ja kun käännyin, tämä mies kävelee luokseni. Kumpikaan ei tiennyt etukäteen toisen olevan siinä paikassa.

Toki toivoin että tämä olisi tuo Kaksoisliekki, mutta valitettavasti juttu lopahti puolitoista vuotta kestettyään. Varmaankin eri elämäntilanteiden vuoksi.

Miksi toivot? Jos toivot sitä, niin silloin ei oo kyllä kyse mistään tuollaisesta. Ei siinä ole mitään erehtymistä.

Ja sanon nyt ihan suoraan ettei todellakaan ole välttis mikään kiva kokemus. On aika inhottavaa olla toiseen umpirakastunut vuodesta toiseen, kun tietää ettei voi olla tämän kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli kerran mieleen että olikohan ryppy matriksissa :D. Menin puolen päivän aikaan ruokakauppaan. Ovelle kävelkessäni toisesta suunnasta tuli noin 75 v ruutupaitainen, hieman erikoisesti pukeutunut papparainen ja pysähtyi oudosti noin kolmen metrin päähän ovesta seisomaan. Katsoi siis vain eteensä ilmeettömänä ja seisoi. No en siitä sen kummempia miettinyt, ajattelin vain että olipa outo papparainen, kävelin ohi ja jatkoin päivää. Illalla vein lasta toiseen kuntaan liikkaharjoituksiin, odotin autossa käpykylän keskustassa ja oli hämärää, melkein pimeää. Odotellessani huomasin että ei hitsi, nyt tuolta vähän matkan päästä kävelee taas saman oloinen ruutupaitainen papparainen aika kummallisella tienpätkällä! Pappa kääntyi sivukadulle niin kaukana etten voinut olla yhtään varma että oli sama pappa. Pointti on se ettei tällaisissa pikkukylissä 75 v papat lenkkeile tai käveleskele ympäriinsä, jos lenkkeilee niin niillä on tuulitakit eikä mikään ruutupaita. Oli jo niin viileääkin että olin takki päällä jne. Luultavasti vain kaksi sattumaa mutta huvitti silti.

Minullakin on ollut noita tyhjiä katseita, joista kaverinikin koulussa huomauttivat. Opettajatkin kuulemma välillä rähisivät minulle, kun en tunnilla keskittynyt, mutta minulla ei tästä ole mitään muistikuvaa. Lääkärissä minulla todettiin nuoruusiän epilepsia ja nämä oireet olivat poissaolokohtauksia. Nykyisin minut on todettu parantuneeksi, enkä käytä enää lääkitystä, mutta kävi vain mielessä, että olisiko tässä nyt kyse samankaltaisesta tilanteesta, jossa epileptikko ei tiedä olevansa epileptikko ja on saanut kohtauksen, eikä tiedä missä on, kuka on ja mitä on tekemässä.

Ollessani noin 6-vuotias minulle kävi yksi tällainen glitch ja muistan miettineeni sitä pitkään silloinkin, joten ei ole muistin temppuilua.

Illalla minä ja isoveljeni joimme kaakaota keittiössä. Äitini tullessa keittiöön kanssamme istumaan, veljeni alkoi kertoa kuinka koulussa joku poika oli tehnyt jotain (lyönyt, haukkunut tai muuten kiusannut, en muista) häbelle, eikä se ollut ensimmäinen kerta todellakaan ja puhuttiin että pitäisi ottaa yhteyttä pojan äitiin joka oli töissä siinä päiväkodissa, missä minä olin.

Seuraavana päivänä muistan kuinka puhuin pojan äidille ulkona päiväkodin pihalla. Hän sanoi, että "Pitää selvittää asia"

Illalla kotona olimme lämmittämässä kaakaota ja koko aikaisempi keskustelu toistui. Sanasta sanaan samoin. Kaikki tapahtui juuri niinkuin edellisenä iltana.

Asia tuli äitien kesken puheeksi illalla, ja pojan äiti sanoi, että olin puhunut hänelle tiistaina aamupäivällä. Äidin ja veljen mielestä asiasta puhuttiin ensi kerran tiistai-iltana. Äiti otti yhteyttä pojan äitiin heti kaakaohetken jälkeen.

Aika outoa tämä on siksi myöskin, että pelkäsin tuota päiväkotitätiä jonkun verran, ja silti menin kertomaan hänelle, että hänen poikansa, jota en juurikaan tunne, on kiusaaja?

Puhuin muuten eilen veljeni kanssa kouluajoista, etkä hän muista kiusaamista ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi joskus 8-vuotiaana erikoinen juttu. Oltiin tuttavaperheen kanssa reissussa, ja siellä me lapset leikkipuistossa. Tuttavaperheen sisarukset olivat viereisissä keinuissa, kun yhtäkkiä vaan tiesin etukäteen mitä seuraavaksi tapahtuu: tyttö tipahtaa keinusta ja syyttää veljeään, ja tiesin jopa sanasta sanaan mitä he sanoisivat toisilleen riidellessään. Tää oli musta karmivaa, sanoin siitä isosiskolleni mutta hänen reaktionsa oli vain että "no niin varmaan". Edelleen mua hämmentää tämä tilanne.

Kyseessä oli varmaan deja vu. Tätä tapahtuu itsellenikin usein. Olen lukenut jostain, että deja vun selittää se, että yksi ihmisen aivolohkoista on hetken ajan "aktiivisempi", jolloin toinen aivolohko toimii ikään kuin "jäljessä". Tämä luo ihmiselle kokemuksen siitä, että asia olisi tapahtunut ennen, tai että pystyisi "ennustamaan" tilanteessa tapahtuvat asiat (kuten sen, mitä toinen ihminen aikoo sanoa). Siis ikään kuin tietämättäsi toinen aivolohko on havainnoinut jotain, mutta tiedostat asian vasta sitten kun se toinenkin aivolohkosi kirii ajan tasalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.

En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.

Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?

Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.

Oli hämmentävä kokemus.

Voisin vaikka vannoa, että luin pari minuuttia sitten tämän saman jutun!

Oikeasti?? Vai pelleiletkö?

Ajattelin kirjoittaa ton jo yöllä, mutta tänne ei voi kirjoittaa enää öisin.

Mulla on muuten ollu paljon deja vu kokemuksia elämän aikana, samoin olen nähnyt unta että olen ollut jossain paikassa, missä en ole koskaan käynyt ja olen sit vuosia myöhemmin käynyt kyseisissä paikoissa. Esim. 2013 olin toisen ihmisen kyydissä ja yhtäkkiä tajusin olevani samalla kadulla kuin unessani n. 4-6 vuotta aiemmin. En ole koskaan käynyt kyseisellä kadulla, on aivan eri puolella Suomea.

Just keväällä oli viimeksi tällainen kokemus, isäni ehdotti vieraalla paikkakunnalla ett käydäänkö paikassa x, olen aina halunnut nähdä sen jne. ja kääntyi autolla yhtäkkiä sinne. Kyseessä oli teollisuuskylä. Siellä vois kuulemma olla töitä. Tunnistin heti ett ahaa olin siinä ja siinä unessa silloin täällä, mutta keli oli aivan eri.

Yks uni mua vaivaa. Siinä on tietynnäköinen talo enkä ole vielä käynyt siellä. Tiedän ett se on yksi näistä unista, se tuntuu siltä.

Joskus lapsuudessa on mm nähny unta talosta, jonne mun ystävän perhe muutti ennen kuin muuttivat.

Meillä on suvussa paljon tällaisia vastaavia etiäisiä.

Ton kelloasian jaoin lähinnä siksi, että se sai todellakin pohtimaan sitä, miten aika oikeasti toimii ja että tää maailma voi olla täynnä rinnakkaistodellisuutta. Kun kyseessä ei voinut olla inhimillinen virhe, mun mielestä me molemmat tsekkattiin kelloa silloin kun katottiin aikaa, koska itte oon vähän semmonen ett ku kysyn joltain, tarkistan vielä itse ja siis jatkoin ohjelmatietojen selailua (telkkarissa näkyy aika). Kelloja oli meillä olkkarissa kuitenkin 3 kpl ja oltiin molemmat varmoja ettei aikaa ollut kulunut kuin n. 20minuuttia. Jos oltais tehty jotain mis aika hurahtaa, niin ois pistetty siihen kategoriaan. Mut koska mäkin katoin telkkaria niin pystyin verrata sitä katsottuihin ohjelmiin.

Ois pitänyt kirjoittaa toi kokemus tuoreena ylös. Voisin kyl exältä tarvittaessa kysyä.. alettiin puhua siitä ett varastiko joku meiltä 2 tuntia tuosta päivästä..? En tiedä.

UFO/Alien-kontaktihenkilöillä on yleistä tuollainen ajan katoaminen...

En oo hengaillut niiden kanssa pahemmin. Tosin ollaan ton saman poikaystävän kanssa nähty tähtitaivaalla joku tähden tapainen, joka ikäänkuin kääntyi ja jopa peruutti? Liikkui todella nopeaa. Olen nähnyt tuollaisen ainakin kolmesti. Ekalla kerralla veikattiin helikopteria/lentokonetta, mut täytyy sanoa ettei ne liiku niin jyrkkiä käännöksiä tai niin kovaa. :) pistin satelliitiin piikkiin. Eipä meitä nyt pahemmin edes kiinnostanut.. ihan sama se mulle on onko ufoja olemassa, jos ne vaan kunnioittaa ihmisten omaa tilaa eikä hommaile pahuuksia. :D jos siitä ei koidu haittaa nii mikäs siinä jos ny hengailevat tähtitaivaalla kiertoajelulla..

En tosin usko ufoihin, uskon että on olemassa kyl muitakin elämänmuotoja muillakin planeetoilla mahdollosesti. Onhan Marsissakin vettä. Ei se nyt niin kummallista olis.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli kerran mieleen että olikohan ryppy matriksissa :D. Menin puolen päivän aikaan ruokakauppaan. Ovelle kävelkessäni toisesta suunnasta tuli noin 75 v ruutupaitainen, hieman erikoisesti pukeutunut papparainen ja pysähtyi oudosti noin kolmen metrin päähän ovesta seisomaan. Katsoi siis vain eteensä ilmeettömänä ja seisoi. No en siitä sen kummempia miettinyt, ajattelin vain että olipa outo papparainen, kävelin ohi ja jatkoin päivää. Illalla vein lasta toiseen kuntaan liikkaharjoituksiin, odotin autossa käpykylän keskustassa ja oli hämärää, melkein pimeää. Odotellessani huomasin että ei hitsi, nyt tuolta vähän matkan päästä kävelee taas saman oloinen ruutupaitainen papparainen aika kummallisella tienpätkällä! Pappa kääntyi sivukadulle niin kaukana etten voinut olla yhtään varma että oli sama pappa. Pointti on se ettei tällaisissa pikkukylissä 75 v papat lenkkeile tai käveleskele ympäriinsä, jos lenkkeilee niin niillä on tuulitakit eikä mikään ruutupaita. Oli jo niin viileääkin että olin takki päällä jne. Luultavasti vain kaksi sattumaa mutta huvitti silti.

Saattoi olla kyse muistisairaasta tms vanhuksesta, olisit voinut kysyä onko kaikki hyvin tai voitko auttaa jotenkin. Toivottavasti herra ei paleltunut ja pääsi kotiin lopulta. Erikoinen reaktio sinulla jos noin huvitti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli kerran mieleen että olikohan ryppy matriksissa :D. Menin puolen päivän aikaan ruokakauppaan. Ovelle kävelkessäni toisesta suunnasta tuli noin 75 v ruutupaitainen, hieman erikoisesti pukeutunut papparainen ja pysähtyi oudosti noin kolmen metrin päähän ovesta seisomaan. Katsoi siis vain eteensä ilmeettömänä ja seisoi. No en siitä sen kummempia miettinyt, ajattelin vain että olipa outo papparainen, kävelin ohi ja jatkoin päivää. Illalla vein lasta toiseen kuntaan liikkaharjoituksiin, odotin autossa käpykylän keskustassa ja oli hämärää, melkein pimeää. Odotellessani huomasin että ei hitsi, nyt tuolta vähän matkan päästä kävelee taas saman oloinen ruutupaitainen papparainen aika kummallisella tienpätkällä! Pappa kääntyi sivukadulle niin kaukana etten voinut olla yhtään varma että oli sama pappa. Pointti on se ettei tällaisissa pikkukylissä 75 v papat lenkkeile tai käveleskele ympäriinsä, jos lenkkeilee niin niillä on tuulitakit eikä mikään ruutupaita. Oli jo niin viileääkin että olin takki päällä jne. Luultavasti vain kaksi sattumaa mutta huvitti silti.

Minullakin on ollut noita tyhjiä katseita, joista kaverinikin koulussa huomauttivat. Opettajatkin kuulemma välillä rähisivät minulle, kun en tunnilla keskittynyt, mutta minulla ei tästä ole mitään muistikuvaa. Lääkärissä minulla todettiin nuoruusiän epilepsia ja nämä oireet olivat poissaolokohtauksia. Nykyisin minut on todettu parantuneeksi, enkä käytä enää lääkitystä, mutta kävi vain mielessä, että olisiko tässä nyt kyse samankaltaisesta tilanteesta, jossa epileptikko ei tiedä olevansa epileptikko ja on saanut kohtauksen, eikä tiedä missä on, kuka on ja mitä on tekemässä.

Joissakin näissä tilanteissa on ollut useita henkilöitä, perheitä ja pariskuntia.. että enpä usko mihinkään kollektiiviseen epilepsiakohtaukseen enkä myöskään siihen että olis vedetty jotain sieniä tai mt-ongelmia.

Onhan tää elämä jo itsessään aika outo sattuma, että edes ollaan olemassa - saatika että ois ihmiskunta ois siinä, missä se nyt on. Ylipäätään aika, avararuuden äärettömyys ja elämän alkaminen ja loppuminen on niin hämmentäviä ja ihmeellisiä kun niitä alkaa kunnolla pohtia niin tuntuu ettei tiedä enää mistään mitään. Nekin on oikeasti aika kummallisia, että ne on olemassa.. silti ne vaan om. Niinku avaruudessa aika kuluu eri tahtia ja astronautit tulee vanhenee siellä hitaammin. Miksi siis maailmassa ei olisi rinnakkaisuuksia ja näkymättömiä ilmiöitä, joita useimmat ei hoksaa? Onhan meillä langattomia nettiliittymiäkin, et näe niitä mut elät niiden ympäröimänä. Eikä ne silti ole sattumaa.

Mulle käy silloin tällöin niin, että herään satunnaiseen aikaan yöllä. Mietin mielessäni, paljonkohan kello on ja kun katson kelloa, se on minuutilleen sen verran, kuin olin ajatellut... Tämä on käynyt niin monta kertaa, että vähän spookyltä tuntuu. Ja tosiaan kyseessä ei ole mikään vakioaika tyyliin lehdenjakajan kolistelu tai naapurin töihinlähtö tms. joka herättäisi aina tiettyyn aikaan.

Minulla on usein voimakkaita deja vu tuntemuksia. Näissä tuntemuksissa on tavallisiin deja vu tuntemuksiin se ero, että nämä kestävät jopa minuutteja. Tuntuu ahdistavalta joskus, kun tuntuu seisovansa jossain ennustajaeukon teltassa, missä ennustukset toteutuvat heti ja tämä eukko papattaisi taukoamatta. Aivan kuin tietäisit mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta se ennättää tapahtua ennen kuin ehdit enempää ajatella asiaa ja tämä tapahtuma vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ne hetkittäiset deja vut kyllä kestän, mutta nämä pitkät ovat ahdistavia.