Miksi kukaan tykkäisi Moderni perhe tv-sarjasta?
Siis sarja Modern Family. Sehän on täynnä narsisteja, siis kaikki Pritchettit: Jay, Claire, Mitchell. Sekä tietysti Lily ja Haley.
Melkein kaikki muutkin henkilöt sarjassa ovat erittäin tyhjänpäiväisiä, pinnallisia, välinpitämättömiä, itsekkäitä ja manipulatiivisia, vaikka eivät narsisteja olekaan.
Koko sarja kertoo siis erittäin sairaiden ihmisten vielä sairaammasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Eivät välitä toisistaan tippaakaan, käyttävät toisiaan vain hyväksi ja ovat sairaalloisen riippuvaisia toisistaan. Mitä kauemmin he ovat yhdessä sitä paremmin he vain oppivat noudattamaan omia sairaita rutiinejaan. Rutinoituvat toisten hyväksikäyttämiseen niin paljon että ovat sille täysin sokeita, eivätkä laisinkaan huomaa mitä pahoinvointia heidän lähellään on, mitä pahoinvointia he muille aiheuttavat.
Perheen pienin eli Joe on täysin unohdettu ja heitteillejätetty ja hänkin joutuu muiden kaltoinkohtelun uhriksi - hänelle tulee kehittymään borderline. Jo pienenä hänestä näkyy selvästi että hän on niin pahoinvoiva että se ajaa hänet levottomaksi ja epätasapainoiseksi ja epätoivoisesti puremaan muita, purkaakseen pahaa oloaan. Kun Joe nuorena aikuisena tulee olemaan itsem*urhan partaalla niin muut perheenjäsenet eivät voi ymmärtää kuinka se on mahdollista koska omasta mielestään he olivat aina niin hyviä hänelle, luulevat että he välittivät hänestä niin paljon. Koska he luulevat kaltoinkohtelua välittämiseksi. He ovat niin vieraantuneita kaikista empaattisista aidoista tunteista, että he luulevat manipuloimista ja kaltoinkohtelemista välittämiseksi. Kaikki tunteet ovat kääntyneet heille päinvastaisiksi. He ovat narsisteja.
Eli miksi kukaan katsoisi tuollaista sarjaa joka on silkkaa sairautta ja kaltoinkohtelua ja pinnallista tyhjänpäiväisyyttä?
Tuossa sarjassa ei ole mitään hyväntahtoista, tervettä, mukavaa, onnellista,... ei ainuttakaan normaalia tai positiivista hetkeä.
Kommentit (48)
Katsoin aikoinaan pari jaksoa, kun oli mun 13-vuotiaan lempiohjelmia.
Olihan siinä jotain viihdyttävääkin. Se latinoämmä oli kuitenkin niin vastenmielinen, että ei jäänyt mun katselulistalle.
En muista nimeä enkä jaksa tarkistaa. Kaikki nyt varmaan kuitenkin tietävät, ketä tarkoitan. Samaten läskit lapset suorastaan etovat eli se joku lihava näsäviisastelija oli kans mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä viihteestä, jossa kaikki hahmot ovat jotenkin vastenmielisiä. Huonoin koskaan lukemani kirja on Jonathan Franzenin The Corrections. En saanut kirjaa loppuun, ja joka kerta kun luin sitä, tulin äärettömän huonolle tuulelle.
Toinen sarja on How I Met Your Mother, jonka alkukausia en voi katsoa melkein lainkaan Barneyn takia. Loppukaudet jo menee, ja viimeinen kausi on hyvä, koska se äidin näyttelijä ja hahmo on upea. Yhdessä vaiheessa yksi sarjan päähenkilöistä seurustelee psykologin kanssa, joka sanoo, että siinä kaveriporukassa hän on todistanut kaikki ihmissuhteiden ongelmakohdat paitsi väkivaltaa. Siinä vaiheessa leikataan kohtiin, jossa hahmot antavat toisilleen täysillä litsareita.
Correctionista olen muuten samaa mieltä! Luin kyllä loppuun mutta se oli epämiellyttävä kokemus.
WHAAT😂 Otahan ap lääkkeesi. Moderni perhe on fiktiota, ei faktaa. Huumoria, jos oot koskaan kuullut sanaa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli mielenkiintosta settiä :D voisitko avata muidenkin komediasarjojen hahmojen mielenterveyttä? Esim. Himym, Frendit tai vaikka simpsonit
Syvällistä analyysiä en koskaan tuollaisista tahdo enkä osaa tehdä. Tulisin vain huonolle tuulelle. Mutta lyhyesti:
Frendeissä osa päähenkilöistä on sairaita ja kohtelee muita kuin kakkaa, mutta ei se sarjaa pilaa. Sarjassa on kuitenkin sopivan paljon myös harmittomia kommelluksia.
Himym ei ole yhtä sairas kuin Moderni perhe eli siinä mielessä Himymiä sietää. Mutta Himymissä ei ole riittävän paljon harmittomia kommelluksia eikä oikein mitään muutakaan. Sarjassa vain vuosien ajan vellotaan siinä miten päähenkilö Ted etsii täydellistä rakkautta ja ne muutkin vain seurustelee ja etsii rakkautta. Tsiisus miten tyhjänpäiväistä. Tyhjä sarja, ei sisältöä. Joten Himym on tylsä, en katso.
Simpsoneita en ole katsonut lapsuuden jälkeen. En silloin ymmärtänyt kuinka häiriintyneitä ihmisiä maailma ja televisio on täynnä. Joten en Simpsoneista mitään tuossa mielessä tiedä.
Mun on vaikea löytää mulle sopivia sarjoja. Toki voin katsoa aivan hupsua kommellussarjaa missä vain laittaa aivot narikkaan. Mutta tahtoisin katsoa sarjoja joissa on enemmän, siis jotain ideaa, jotain syvempää. Melkein aina se idea valitettavasti luodaan keskittymällä siihen miten kakasti ihmiset kohtelevat toisiaan - joten en katso niitä ohjelmia.
Ainoa poikkeuksellinen sarja jonka olen löytänyt:
https://en.wikipedia.org/wiki/Search_Party_(TV_series)
Siis Search Party. Se on hauska ja syvällinen yhtä aikaa. Kamala ja viihdyttävä ja hupsu. Siinä kaikki henkilöt on aivan sekaisin. Ihan kaikki vain skitsoilee, yrittää jotenkin pysyä kasassa. Siinä ihmiset ei paini keskenään, vaan niillä on omia sisäisiä kamalia ongelmia joiden kanssa ne joutuu painimaan - samalla kun ne yrittää jotenkin tulla toimeen keskenään hankalissa olosuhteissa. Ne on aivan epätoivoisia ja saa hermoromahduksia yms. Tosi hauskaa. Suosittelen. Täydellinen sarja.
Sarja on hyvä jos syvyys tulee siitä että ihmiset painivat itsensä kanssa eivätkä muiden kanssa, mutta silti sarja ei saisi olla tylsä. Kunpa löytäisin enemmänkin jotain vastaavanlaista, niin ei aina tarvitsisi katsoa aivotonta kommellushömppää.
Mua ällöttää se naismainen homopari ja en kannata sateenkaariperheitä muutenkaan
"Jo pienenä hänestä näkyy selvästi että hän on niin pahoinvoiva että se ajaa hänet levottomaksi ja epätasapainoiseksi ja epätoivoisesti puremaan muita, purkaakseen pahaa oloaan"
On kyllä loistavaa näyttelijän työtä alle kahdeksanvuotiaalta, kun kaiken tuon pystyy rivien välistä välittämään.
Sarjassa pyritään kuvaamaan perheen läheisyyttä. Läheisyyteen nimenomaan kuuluu ajatus siitä että naamiot riisutaan eikä ihmisen tarvitse aina olla parhaimmillaan. Läheisten rakkaus ei ole sellaista, mikä ansaitaan olemalla tietyn lainen vaan se on anteeksiantavaa ja pyyteetöntä. Läheisiä ei kohdella aina silkkihansikkain, mutta läheinen ihmissuhde on turvallinen ympäristö negatiivisillekin tunteille ärsyyntymisestä kateuteen, kilpailunhaluun tai vaikka mustasukkaisuuteen.
Läheisyyden pointti on se, että se on ok. Kelpaat sellaisena kuin olet. Suhteen pohjimmaisena perustana on keskinäinen rakkaus ja hyväksyntä, joka on aina voimakkaampi kuin se hetkellinen ihmissuhteessa tapahtuva kipinöinti joka parhaimmillaan hitsaa läheistä ihmissuhdetta vielä voimakkaammin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mua ällöttää se naismainen homopari ja en kannata sateenkaariperheitä muutenkaan
Tarkoitatko Pepperiä ja Ronaldoa?
Vierailija kirjoitti:
Sarjassa pyritään kuvaamaan perheen läheisyyttä. Läheisyyteen nimenomaan kuuluu ajatus siitä että naamiot riisutaan eikä ihmisen tarvitse aina olla parhaimmillaan. Läheisten rakkaus ei ole sellaista, mikä ansaitaan olemalla tietyn lainen vaan se on anteeksiantavaa ja pyyteetöntä. Läheisiä ei kohdella aina silkkihansikkain, mutta läheinen ihmissuhde on turvallinen ympäristö negatiivisillekin tunteille ärsyyntymisestä kateuteen, kilpailunhaluun tai vaikka mustasukkaisuuteen.
Läheisyyden pointti on se, että se on ok. Kelpaat sellaisena kuin olet. Suhteen pohjimmaisena perustana on keskinäinen rakkaus ja hyväksyntä, joka on aina voimakkaampi kuin se hetkellinen ihmissuhteessa tapahtuva kipinöinti joka parhaimmillaan hitsaa läheistä ihmissuhdetta vielä voimakkaammin yhteen.
EI.
Aiheena nyt siis läheisten rakastaminen. Siis voimakas ja lämmin tunne, aito välittäminen, hyväksyminen.
Jos rakastat toista ihmistä niin et tunne häntä kohtaan kateutta tai kilpailunhalua tai mustasukkaisuutta.
Jos tunnet läheistäsi kohtaan tuollaisia kieroja asioita niin et rakasta häntä. Kenties tunnet häntä kohtaan narsistista "rakkautta". Siis vain käytät häntä oman ylpeytesi ruokkimiseen tai ties minkä kieron tarpeesi ruokkimiseen.
Tunteesi ovat olleet saastuneita/kieroutuneita jo niin pitkään että et tiedä että tunteesi ei ole rakkautta vaan sensijaan pikemminkin jotain aivan päinvastaista, siis esim vihaa. Luulet välittäväsi läheisistäsi, mutta tosiasiassa vain hyväksikäytät heitä. Luulet pitäväsi heistä huolta, mutta tosiasiassa vain satutat heitä.
Viestisi ansiosta ymmärrän nyt sen miksi muutkin sanovat samantapaista, tai siis ainakin tuo joku kirjoitti näin:
"Pointti minusta on juuri siinä että henkilöt käyttäytyvät usein itsekkäästi, lapsellisesti, tavoittelevat omaa etuaan, jne. - mutta siellä pohjalla on kuitenkin se hyvä, rakastettava ihminen."
Ei. Jos rakastaa toista niin ei käyttäydy itsekkäästi eikä tavoittele omaa etuaan. Mutta jos on itse elänyt jo älyttömän pitkään kieroutuneiden tunteiden vallassa luullen vihaa rakkaudeksi niin tietysti sitten luulee myös noita Modernin perheen henkilöitä hyviksi ja rakastaviksi. Mutta tosiasiassa päinvastoin: mitä hyvänsä nuo Modernin perheen henkilöt tekevätkin niin pohjalla on kuitenkin se paha, narsistinen ihminen.
Te olette unohtaneet mitä aito välittäminen on. Te olette unohtaneet miltä tuntuu kun aidosti välittää. Te ette välitä, te vain käytätte toisia ihmisiä. Ja vieläpä: mitä läheisempi se toinen ihminen on sitä enemmän te häntä käytätte eli satutatte. Sotilaat satuttavat vihollisia. Te satutatte läheisiänne. Miksi olette sodassa niiden kanssa joita "rakastatte"?
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa ottaa viihdeohjelman vähän turhan raskaasti...
Voi olla sama, joka aamulla luuli 50 shades of greytä tutkimusraportiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mua ällöttää se naismainen homopari ja en kannata sateenkaariperheitä muutenkaan
Juu juu ja äänestät persuja jos oot vaalipäivänä kyllin selvä.
Telkkarin katselu ei taida olla ihan sun juttus.
Herranjestas mitä analyysia. :D
Miten voikin ihmiset tulkita sosiaalisia suhteita (tässä tapauksessa fiktiivisiä) niin eri tavoin? Modern family on mun kaikkien aikojen lempisarja, eikä vähiten siksi, että siinä kuvataan niin ihanan lämminhenkisesti aidosti toisiaan rakastavaa ja yhteen hiileen puhaltavaa suurta perhettä.
Koska se on hauska?
Mistä lähtien viihteen pitää olla realistista ja kertoa oikeankaltaisista tasapainoisista ihmisistä? Kuka sellaista katsoisi? 😳
Käytiin miehen kanssa ostamassa kasviksia kasvimaalta äsken. Sitten postissa ja Lidlissä. Nyt toinen istuu sohvalla ja toinen koneella. Juteltiin tässä joululauluista ja meidän kissan seikkailuista.
Tarinan opetus? Tälläinen perusarkimeno ei sovi sitcomiin, siksi pitää olla erikoisia persoonia sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Koska se on hauska?
Mistä lähtien viihteen pitää olla realistista ja kertoa oikeankaltaisista tasapainoisista ihmisistä? Kuka sellaista katsoisi? 😳
Kansa joka innoissaan katsoi kassahihnaa?
Miten kieroutunut mieli ap:lla on kun näkee tuossa sarjassa tollaista?
Oletko edes koko sarjaa katsonut? Tai edes yhtä jaksoa alusta loppuun?
Mä en tykkää sarjoista missä kieroillaan, koska voin itse pahoin siinä vaiheessa, eli on tosi suppea tarjonta.
Mutta kyseinen ohjelma on mitä ihanin, kertoo lapsuudesta, teiniydestä yms.
Ja näitkö esim. sitä jaksoa jossa Phil luulee, ettei Claire rakasta häntä, vaan meni pakosta naimisiin kun tuli raskaaksi? Mutta loppujen lopuksi selviää, että hän on aina rakastanut Philiä koska elämä ei ole ikinä tylsää hänen kanssaan. Phil uskaltaa olla omanlaisensa ja Claire on hänestä erittäin ylpeä.
Tai, että miksi Gloria on Jayn kanssa? Koska hän on rauhallinen, ihana tasainen ihminen, jonka kanssa ei tarvitse pelätä milloin hän karkaa, niin kuin hänen exä teki. Kun taas Jay rakastaa Gloriaa, koska on ihan erilainen kuin exänsä. Jay osti ne pehmeät kengät siellä huvipuistossa Glorialle, kun ei tahtonut myöntää, että korkkarit oli väärä valinta.
Ja mitä lapsiin tulee, ainahan sisarukset vihaa toisiaan, mutta pohjimmiltaan he rakastavat toisiaan.
Ihan hauska perinteinen sitcom. Ei mikään seinfeld, mutta tuleehan sitä katsottua.
Ap on sitten päässyt tänään sängystä ylös jo 11.27 mennessä! ;)