Lue keskustelun säännöt.
Te jotka vihaatte ujon oloisia ihmisiä, miksi?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.
Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksimässä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.
Nojailemassa taaksepäin? Mitä ihmettä? kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta keksiä jutunjuurta. Kohteliasta on vähän yrittää, mutta ei pakollista. Vaikka istuisit koko illan hiljaa, olet silti ihan saman arvoinen ihminen kuin ne joilla juttua riittää.
Velvollisuutta seuranpitoon ei ole, mutta menisi sitten muualle. Vaan ei; kuunnellaan korvat höröllä muiden juttuja ja pälyillään. Mikä vetää ujoja esim. työporukan menoihin mukaan kun osallistuminen on tasan sitä mykkänä istumista?
Mua kiinnostaa nyt kyllä miksi sua niin kovasti häiritsee tämä hiljainen kuuntelija? Moniakaan ihmisiä ei haittaa vaikka siellä olisi joukossa pari hiljaisempaa tapausta. Sulautuvat vähän niinkuin tapettiin, jos eivät äännähdäkkään. Jännä että sua häiritsee. Ainiin ja varmaan osallistuvat, kun saattavat nauttia siitä kuuntelusta ja mukanaolosta.
Vastasin ketjun aloituksen kysymykseen. Muuten ei asia vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helpompi vihata kuin ymmärtää. Yltiöavoimet huulenheiluttelijat ovat useimmiten liian laiskoja edes yrittämään sitä ymmärtämistä saati kysymään asiasta, tai vieläpä odottamaan vastausta. Sosiaalisesti taitavat on sitten eri juttu. He osaavat yleensä toimia kaikenlaisten ihmisten kanssa, eivätkä välittömästi oleta toisesta jotain negatiivista.
En usko, että monikaan ihminen käyttäisi energiaansa ujojen vihaamiseen. Kaikki eivät vain viihdy ujojen seurassa.
Minusta tämä on ollut hyvä keskustelu. Olen itse introvertti, mutta en ujo. Olen kuitenkin turhaan yrittänyt pitää keskustelua yllä sellaisissa tilanteissa, joissa ujo ihminen näiden puheenvuorojen perusteella olisi mieluummin hiljaa. Se on aiheuttanut minussa turhautumista ja ärtymistä.
Mutta jos onkin ihan okei, ettei puhuta mitään niin se käy mulle. Eikä ujous mua mitenkään muuten ärsytä. Ymmärrän senkin että ujoista on kurjaa, jos heitä on lapsena arvosteltu tästä piirteestä, ja ylimääräistä herkkyyttä tähän suuntaan voi vieläkin olla.
Mulla on työpaikalla paljon hiljaisia ihmisiä, joten pääsen piankin kokeilemaan sitä etten yritä keksiä jotain sanottavaa ilman vastakaikua. On varmaan itsellekin ihan rentouttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ollut hyvä keskustelu. Olen itse introvertti, mutta en ujo. Olen kuitenkin turhaan yrittänyt pitää keskustelua yllä sellaisissa tilanteissa, joissa ujo ihminen näiden puheenvuorojen perusteella olisi mieluummin hiljaa. Se on aiheuttanut minussa turhautumista ja ärtymistä.
Mutta jos onkin ihan okei, ettei puhuta mitään niin se käy mulle. Eikä ujous mua mitenkään muuten ärsytä. Ymmärrän senkin että ujoista on kurjaa, jos heitä on lapsena arvosteltu tästä piirteestä, ja ylimääräistä herkkyyttä tähän suuntaan voi vieläkin olla.
Mulla on työpaikalla paljon hiljaisia ihmisiä, joten pääsen piankin kokeilemaan sitä etten yritä keksiä jotain sanottavaa ilman vastakaikua. On varmaan itsellekin ihan rentouttavaa.
Kannattaakohan ihan vauvapalstan keskustelun perusteella ruveta mököttämään noin että "no selvä, ei sitten puhuta enää ikinä mitään". Älä ota vauvapalstan juttuja itseesi. Ajatella, jos se ujo onkin tykännyt, että juttelet hänelle ja nyt luulee, että olet suuttunut.
Ihmisiltä unohtuu netissä suhteellisuudentaju. Pitääkö kaikkien ujojenkin nyt lopettaa vähäinenkin juttelu muille, koska vauvapalstalla pari ihmistä moitti heitä rasittaviksi?
Opetelkaa hillitsemään tunteitanne itse kukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä olla ujo, mutta pitääkö sitä sitten hankkiutua tilanteisiin, jossa odotetaan kaikilta osallistumista ja keskustelua ja aktiivisuutta? Sitten istutaan tuppisuuna ja odotetaan, että joku avaa minut ystävällisyydellään ja jaksaa houkutella minusta ulos ne pari sanaa.
Olen nähnyt näitä ihmisiä cocktail-kekkereillä, joita järjestetään nimenomaan, että ihmiset kontaktoituisivat. Siinä sitten murjotetaan yksin samppanjalasin kanssa ja tuijotetaan jopa vihamielisesti toisia. Kuka pakotti sosiaalisesti uhkaavaan tilanteeseen? Miksi ei pysytä kotona, jos vieraiden seurassa on niin vaikeaa?
Luulen ärsyyntymisen ujoihin johtuvan nimenomaan siitä, että nämä ovat jättäytyneet sille tasolle, jossa käytetään ujoutta tekosyynä, ja jossa jokainen meistä on joskus ollut. Ei olla valmiita muuttumaan ja kehittymään. Olen itsekin ollut ujo, mutta aika nopeasti tajusin, ettei peliä pelata niin, että odotan ylhäisesti, milloin juuri sopivan diskreetti ihminen sattuu lähestymään minua oikealla tavalla, että uskallan avata suuni. Piti vain työntää ujous syrjään ja alkaa pelata. Sillä se lähtee.
Täällä menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Ujous ja introverttiys eivät ole sama asia, eikä myöskään automaattisesti ujous ja hiljaisuuskaan. Monilla ujoilla voi olla hyvät sosiaaliset taidot, jahka hiljalleen sulavat alkujäätymisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tullut mieleen, että ujous ei tarkoita ihmisvihaa ja halua murjottaa yksin kotonaan? Moni ujo voi nauttia ihmisten seurasta, vaikka ei olekaan se joukon äänekkäin tai tykkää enemmän kuunnella. Moni ujo voi olla jopa ekstovertti pohjimmiltaan. Meinaatteko, että kotona yksinään oppii puhumaan?
En vaan jaksa ymmärtää, miksi otatte sen noin henkilökohtaisesti. Vaikuttaa, että otatte sen itseenne, koska ette koekaan saavanne huomiota tältä ihmiseltä. Puheliaisuus ei tarkoita automaattisesti hyviä sosiaalisia taitoja eikä varsinkaan kykyä ottaa muut huomioon. En jaksa sitäkään ymmärtää, miksi koette olevanne vastuussa koko illallisporukan puhumisesta. Stressaannutteko ja ahdistutteko samalla tavalla ihan jokaisen porukan ihmisen tekemisistä?
Kuten täällä on monta kertaa sanottu, hyväksyvässä seurassa ujot vähitellen rentoutuvat. Ehkäpä teidän seuranne ei vaikuta siltä.
Ujot on parhaita! itse entisenä ujona saan ujot rentoutumaan seurassani ja kohta juttu luistaa.
Minua taas vituttaa suunnattomasti nämä hölösuut jotka rakastavat vain omaa ääntään. Ovat muka sosiaalisia ja seurallisia mutta eivät koskaan kuuntele mitä toisella on sanottavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on yleisesti ottaen aika hiljaisia ja vetäytyviä. Päällepuhumisesta loukkaannutaan verisesti siinä missä se on aivan normaali tapa keskustella Ranskassa. Täytyy sanoa, että minua miellyttää enemmän ranskalainen vilkas tapa kuin suomalainen jahkaavien puheenvuorojen kunnioittava kuuntelu.
Lipponen oli pääministerinä hyvä esimerkki tästä. Hän muodosti lauseensa kiduttavan hitaasti, mutta koska Suomessa hitautta pidetään harkitsevuutena ja painokkuutena, häntä hiljennyttiin kuulemaan. Minusta pohdinta tehdään omassa rauhassa ja sitten kun tullaan esiin, pitää olla sanottava valmiina. Ei sitä enää siinä aleta hitaasti muotoilla.
Meni varmaan täysin ohi, mutta tuli mieleen, kun joku tuossa oli sitä mieltä, että ujokin syttyy puhumaan, kun hänelle annetaan aikaa ja kuunnellaan. Minä pidän enemmän puheenvuoron ottajista kuin odottajista.
Vierailija kirjoitti:
Ujot on parhaita! itse entisenä ujona saan ujot rentoutumaan seurassani ja kohta juttu luistaa.
Minua taas vituttaa suunnattomasti nämä hölösuut jotka rakastavat vain omaa ääntään. Ovat muka sosiaalisia ja seurallisia mutta eivät koskaan kuuntele mitä toisella on sanottavaa
Rakastavat omaa ääntään, joopa joo. Perheeni on "italialaistyyppinen" eli kaikki puhuu ja paljon. Kukaan ei huuda, toisia kuunnellaan, mutta keskustelu vie mukanaan. Suunvuoron saa kunhan hetki on sopiva. Kyse on sekunnin sadasosista. Hiljaiset ei siinä pärjää.
En minä ujoja ja sulkeutuneita mitenkään vihaa. Koen oloni vain mukavammaksi ja kotoisaksi pulppuavassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa sitäkään ymmärtää, miksi koette olevanne vastuussa koko illallisporukan puhumisesta. Stressaannutteko ja ahdistutteko samalla tavalla ihan jokaisen porukan ihmisen tekemisistä?
Mulle kotikasvatuksessa opetettiin, että tietyissä tilanteissa kuuluu keksiä jotain sanottavaa. Että se kuuluu sivistykseen ja sen avulla otetaan muita huomioon. Minua ei haittaa jos illallisporukassa joku on hiljaa ja muut puhuvat.
Mutta jos puhun jolle kulle kahden tai kolmen kesken, enkä saa vastausta, koen sen häiritsevänä ja ahdistavana. Jos sitten vielä tuo vaikenija mielessään halveksii minua, en enää tiedä miten suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut että joku vihaisi ujoa ihmistä ujouden takia. Tosi omituinen ajatus.
Oon törmännyt joskus ihmiseen, joka tuntui inhoavan mua välittömästi nimenomaan ujouteni takia. Emme edes tunteneet toisiamme ja juttelimme ensimmäistä kertaa, mutta hän totesi useaan kertaan aivan suoraan, että ujouteni ottaa päähän.
Siis voihan se olla, että tässä oli taustalla kyllä muutakin, ehkä mussa inhotti moni muukin asia, tai sitten kyse ei edes ollut mistään, mikä liittyisi varsinaisesti muhun, ehkä ärsyyntyminen vain jostain syystä purkautui ujouttani kohtaan. Voin kyllä kertoa, että kyseisen ihmisen kanssa kommunikointi ei ainakaan helpottunut tämän jälkeen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujot on parhaita! itse entisenä ujona saan ujot rentoutumaan seurassani ja kohta juttu luistaa.
Minua taas vituttaa suunnattomasti nämä hölösuut jotka rakastavat vain omaa ääntään. Ovat muka sosiaalisia ja seurallisia mutta eivät koskaan kuuntele mitä toisella on sanottavaa
Kuulostat ihanalta! <3 Olisipa sinunlaisiasi enemmän.
Olen itse nykyinen ujo ja entinen melkein mykkä. Nautin silti ihmisten seurasta. Tuntuu ikävältä lukea noita joitakin kommentteja, että ujojen pitäisi pysyä kotonaan, eikä tulla häiritsemään ujoudellaan muiden seuraan. Itsekin huomaan, että joidenkin seurassa on heti alusta alkaen helpompi olla . Kyllä toisesta ihmisestä huomaa ymmärtävän ja hyväksyvän asenteen. Ehkä alussa tarvitsee toiselta vähän aktiivisempaa roolia keskustelussa ja mukaan ottamista, mutta alun jälkeen lähtee kyllä sujumaan ihan itsestään.
Yhtäänkään isommassa porukassa en jaksa huutaa muiden yli että saisin suunvuoron jossain tyhjänpäiväisessä aiheessa. Keskustelen mieluusti 2-3 henkilön kesken.
Välillä ollut myös tilanteessa että iso porukasta on jonkun tietyn alan työntekijöitä, esim. hoitoala ja läyhäävät siinä pitkän aikaa kovaan ääneen työasioistaan, työkavereistaan ja jostain makuuhaavojen hoitamisesta ja tota keskustelua ei saa millään poikki. Niillä paikalla olijoilla jotka eivät ole kyseisellä alalla niin on hyvin vähän mahdollisuuksia osallistua tuohon keskusteluun. Sitten ihmetellään että "miksi olet noin hiljaa?" Uskomatonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.
Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksimässä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.
Nojailemassa taaksepäin? Mitä ihmettä? kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta keksiä jutunjuurta. Kohteliasta on vähän yrittää, mutta ei pakollista. Vaikka istuisit koko illan hiljaa, olet silti ihan saman arvoinen ihminen kuin ne joilla juttua riittää.
Velvollisuutta seuranpitoon ei ole, mutta menisi sitten muualle. Vaan ei; kuunnellaan korvat höröllä muiden juttuja ja pälyillään. Mikä vetää ujoja esim. työporukan menoihin mukaan kun osallistuminen on tasan sitä mykkänä istumista?
En ole koskaan ymmärtänyt mikä trauma on laillasi ajattelevilla.
Vierailija kirjoitti:
Yhtäänkään isommassa porukassa en jaksa huutaa muiden yli että saisin suunvuoron jossain tyhjänpäiväisessä aiheessa. Keskustelen mieluusti 2-3 henkilön kesken.
Välillä ollut myös tilanteessa että iso porukasta on jonkun tietyn alan työntekijöitä, esim. hoitoala ja läyhäävät siinä pitkän aikaa kovaan ääneen työasioistaan, työkavereistaan ja jostain makuuhaavojen hoitamisesta ja tota keskustelua ei saa millään poikki. Niillä paikalla olijoilla jotka eivät ole kyseisellä alalla niin on hyvin vähän mahdollisuuksia osallistua tuohon keskusteluun. Sitten ihmetellään että "miksi olet noin hiljaa?" Uskomatonta
Jep, tämä on tosi hyvä kommentti. Tuo, jos mikä oikeasti kertoo aika huonosta tilannetajusta ja huonoista sosiaalisista taidoista. Tunneälykäs, tilannetajuinen ja sosiaalisesti taitava ihminen ottaa muut huomioon, ja pyrkii keskustelullaan sellaiseen, jossa kaikki voivat olla mukana ja tuntea olonsa osalliseksi. Sosiaalisesti taitava ihminen saa ujot ja varautuneet ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleiksi osallistumaan keskusteluun, ja tällainen töykeä "miksi sinä olet vain hiljaa??"-reagointitapa vain pahentaa tilannetta, ja saa lukkiutumaan aran ihmisen entisestään. Sen takia monologinen hölöttäminen ja toisten päälle puhuminen on oikeastaan sosiaalisten taitojen vastakohta. Tai se, että puhuu mitä tahansa turhanpäiväisyyksiä täyttääkseen hiljaisuutta ilman, että muilla on mahdollisuuksia osallistua siihen. Mielestäni onnistuneeseen sosiaalisuuteen kuuluu niin olennaisesti vastavuoroisuus, ja sen onnistuminen vaatii myös kuunteluntaitoa. Tämä ei aina luonnistu näiltä itseään kovin sosiaalisiksi mainostavilta moottoriturvilta.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla ujo, mutta pitääkö sitä sitten hankkiutua tilanteisiin, jossa odotetaan kaikilta osallistumista ja keskustelua ja aktiivisuutta? Sitten istutaan tuppisuuna ja odotetaan, että joku avaa minut ystävällisyydellään ja jaksaa houkutella minusta ulos ne pari sanaa.
Olen nähnyt näitä ihmisiä cocktail-kekkereillä, joita järjestetään nimenomaan, että ihmiset kontaktoituisivat. Siinä sitten murjotetaan yksin samppanjalasin kanssa ja tuijotetaan jopa vihamielisesti toisia. Kuka pakotti sosiaalisesti uhkaavaan tilanteeseen? Miksi ei pysytä kotona, jos vieraiden seurassa on niin vaikeaa?
Luulen ärsyyntymisen ujoihin johtuvan nimenomaan siitä, että nämä ovat jättäytyneet sille tasolle, jossa käytetään ujoutta tekosyynä, ja jossa jokainen meistä on joskus ollut. Ei olla valmiita muuttumaan ja kehittymään. Olen itsekin ollut ujo, mutta aika nopeasti tajusin, ettei peliä pelata niin, että odotan ylhäisesti, milloin juuri sopivan diskreetti ihminen sattuu lähestymään minua oikealla tavalla, että uskallan avata suuni. Piti vain työntää ujous syrjään ja alkaa pelata. Sillä se lähtee.
Sinä nyt et ole mitään muuta kuin aggressiivinen pelaaja. Pidät ilmeisesti itseäsi sosiaalisesti kyvykkäänä, ajattelet että "ujot" ovat vajaita, koet suoranaisena velvollisuutenasi diskreetisti dehumanisoida ns. ujoja. Näet heidät vihamielisinä ali-ihmisinä. Asia harvinaisen selvä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen ärsyyntymisen ujoihin johtuvan nimenomaan siitä, että nämä ovat jättäytyneet sille tasolle, jossa käytetään ujoutta tekosyynä, ja jossa jokainen meistä on joskus ollut. Ei olla valmiita muuttumaan ja kehittymään. Olen itsekin ollut ujo, mutta aika nopeasti tajusin, ettei peliä pelata niin, että odotan ylhäisesti, milloin juuri sopivan diskreetti ihminen sattuu lähestymään minua oikealla tavalla, että uskallan avata suuni. Piti vain työntää ujous syrjään ja alkaa pelata. Sillä se lähtee.
Ujoushan voi jollakulla olla myös täysin synnynnäinen piirre, jota ei noin vain työnnetäkään syrjään.
Kyllähän kasvatuksessa on iät ja ajat pidetty ujoutta vikana, jota on yritetty reipastamalla kitkeä pois. Puhumattakaan lasten keskinäisistä hierarkioista. Ei ihme, jos se vaikuttaa itsetuntoon.