Te jotka vihaatte ujon oloisia ihmisiä, miksi?

Eniten mua taas ärsyttää se että jotkut ujot haukkuvat rohkeasti puhuvat ihmiset hölösuiksi vaikka oikeasti jotkut ovat ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen kanssa. Tuossa juuri huomaa kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua taas ärsyttää se että jotkut ujot haukkuvat rohkeasti puhuvat ihmiset hölösuiksi vaikka oikeasti jotkut ovat ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen kanssa. Tuossa juuri huomaa kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan.

Olen ujo ja hölösuut käy hermoille. Sellaiset joista ei pääse eroon, kun puhuvat ja puhuvat ja edes siihen väliin on mahdoton sanoa, että nyt pitää mennä. Pitää vaan nyökytellä mukana ja juttu ei lopu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua taas ärsyttää se että jotkut ujot haukkuvat rohkeasti puhuvat ihmiset hölösuiksi vaikka oikeasti jotkut ovat ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen kanssa. Tuossa juuri huomaa kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan.

Olen ujo ja hölösuut käy hermoille. Sellaiset joista ei pääse eroon, kun puhuvat ja puhuvat ja edes siihen väliin on mahdoton sanoa, että nyt pitää mennä. Pitää vaan nyökytellä mukana ja juttu ei lopu koskaan.

Mulla ujona ehkä on silleen, että en viitsi kauheasti ihmisille puhua, kun itseäni ärsyttää, jos joku tulee puhumaan. Koen sitten, että jos menen itse puhumaan, niin se toinen ärsyyntyy, että mitä toi tulee tohon jauhamaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaa muodikasta olla introvertti. Hyväksytään oma sosiaalinen laiskuus kun on vaan tällainen introvertti.

Sanoo ihminen joka ei edes käsitä mikä on introvertti. Jos käsittäisit, et olisi noin typerää kommenttia laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua taas ärsyttää se että jotkut ujot haukkuvat rohkeasti puhuvat ihmiset hölösuiksi vaikka oikeasti jotkut ovat ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen kanssa. Tuossa juuri huomaa kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan.

Olen ujo ja hölösuut käy hermoille. Sellaiset joista ei pääse eroon, kun puhuvat ja puhuvat ja edes siihen väliin on mahdoton sanoa, että nyt pitää mennä. Pitää vaan nyökytellä mukana ja juttu ei lopu koskaan.

Eikö ihminen saa puhua harrastuksistaan? Tai että mitä päivän aikana kokenut ja nähnyt? Miltä tuntuu? Mielipiteet tietyistä asioista? Työasioiden selvitys? Sehän se pahinta onkin kun toiselta ei saa vastakaikua mihinkään, pidän kyllä sitä ylimielisenä käyttäytymisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaan ujoja ihmisiä, mutta kanssakäyminen ujon/estyneen kanssa on aika raskasta. Tuntuu, että kaikki mehut lähtee, kun toinen on vain "ujo".

Mulla ujous riippu monesti myös siitä toisesta ihmisestä, joidenkin kanssa synkkaa eikä ujous häiritse niin voimakkaasti, toisten kanssa ei.

Yleensä ne sosiaalisesti lahjakkaammat ja empaattiset ihmiset ovat jopa ujolle helposti lähestyttäviä.

Eli estyneisyys voi johtua myös sinun itsestäsi antamastasi vaikutelmasta tälle ujolle.

Juuri näin, itse ujona tulen parhaiten juttuun näiden hölösuiden kanssa, mutta pahin tilanne on, jos vastassa on toinen ujo. Sitten menee kyllä hyvin kiusalliseksi.

Olen myös ujo ja hiljainen mutta jos vastassani on joku, jolla nämä piirteet ovat vielä voimakkaammat, saatankin yllättävästi löytää itsestäni höpöttäjän. "Johdan" keskustelua suht luontevasti enkä koe tilannetta kiusalliseksi. Sitten taas jos seurassani on hyökkäävällä tavalla puhelias, menen yleensä täysin lukkoon.

Kuitenkin se, viihdynkö jonkun ihmisen seurassa, riippuu hyvin vähän siitä, kuinka ujo tai puhelias hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.

Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksimässä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.

Nojailemassa taaksepäin? Mitä ihmettä? kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta keksiä jutunjuurta. Kohteliasta on vähän yrittää, mutta ei pakollista. Vaikka istuisit koko illan hiljaa, olet silti ihan saman arvoinen ihminen kuin ne joilla juttua riittää.

Velvollisuutta seuranpitoon ei ole, mutta menisi sitten muualle. Vaan ei; kuunnellaan korvat höröllä muiden juttuja ja pälyillään. Mikä vetää ujoja esim. työporukan menoihin mukaan kun osallistuminen on tasan sitä mykkänä istumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.

Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksimässä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.

Nojailemassa taaksepäin? Mitä ihmettä? kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta keksiä jutunjuurta. Kohteliasta on vähän yrittää, mutta ei pakollista. Vaikka istuisit koko illan hiljaa, olet silti ihan saman arvoinen ihminen kuin ne joilla juttua riittää.

Velvollisuutta seuranpitoon ei ole, mutta menisi sitten muualle. Vaan ei; kuunnellaan korvat höröllä muiden juttuja ja pälyillään. Mikä vetää ujoja esim. työporukan menoihin mukaan kun osallistuminen on tasan sitä mykkänä istumista?

Mua kiinnostaa nyt kyllä miksi sua niin kovasti häiritsee tämä hiljainen kuuntelija? Moniakaan ihmisiä ei haittaa vaikka siellä olisi joukossa pari hiljaisempaa tapausta. Sulautuvat vähän niinkuin tapettiin, jos eivät äännähdäkkään. Jännä että sua häiritsee. Ainiin ja varmaan osallistuvat, kun saattavat nauttia siitä kuuntelusta ja mukanaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua taas ärsyttää se että jotkut ujot haukkuvat rohkeasti puhuvat ihmiset hölösuiksi vaikka oikeasti jotkut ovat ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen kanssa. Tuossa juuri huomaa kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan.

Olen ujo ja hölösuut käy hermoille. Sellaiset joista ei pääse eroon, kun puhuvat ja puhuvat ja edes siihen väliin on mahdoton sanoa, että nyt pitää mennä. Pitää vaan nyökytellä mukana ja juttu ei lopu koskaan.

Mulla ujona ehkä on silleen, että en viitsi kauheasti ihmisille puhua, kun itseäni ärsyttää, jos joku tulee puhumaan. Koen sitten, että jos menen itse puhumaan, niin se toinen ärsyyntyy, että mitä toi tulee tohon jauhamaan.

En vihaa ujoja, mutta tämä asenne paistaa osasta ujoja läpi, vaikka he luuulevat että sitä ei huomata. On helppo hiljaa arvostella mielessään toisia, mutta itse ei anna tilanteeseen mitään. Näin säilyy ikään kuin puhtaana ja toiset saavat hoitaa mokaamisen ja ärsyttävänä olemisen. Hölöttäminen voi siis olla yritys vetää hiljaisempi tyyppi mukaan porukkaan. No, pitäkää tunkkinne.

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua taas ärsyttää se että jotkut ujot haukkuvat rohkeasti puhuvat ihmiset hölösuiksi vaikka oikeasti jotkut ovat ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen kanssa. Tuossa juuri huomaa kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan.

"Kriittisyys sosiaalisia ihmisiä kohtaan". En sano, etteikö tällaista vois tapahtua, mutta....tää on vähän sama, kuin se, että laihoja ihmisiä kritisoidaan. Joo, niin voidaan joskus tehdä. Mut kuinka paljon lihavia kritisoidaan? Se menee niin, että henkisellä puolella laihat ovat ikään kuin  niitä sosiaalisia ja lihavat taas niitä ujoja/hiljasia. Mitä lihavampi, sitä ujompi ja mitä laihempi, sen sosiaalisempi. Suhtautuminen on aika lailla samanlaista. Toki aina löytyy vastarannan kiiskejä, jotka sanovat että hoikat on rumia ja lihavat kauniita ja ujot ja hiljaset kiinnostavia ja sosiaaliset ja puheliaat tylsiä, mut eipä se muuta sitä, mitä valtaosa aattelee ja mikä yleinen suhtautuminen on.

Eniten mua kismittää, et täs on kyse ihmisen henkilökohtasista ominaisuuksista ja se aiheuttaa näinkin voimakkaita tunteita toisissa. Mua ei itseäni kiinnosta pätkän vertaa, onko joku lihava tai laiha vai hiljasempi vai hölöttävämpi. Se ei kerro musta ihmisestä paljoakaan. En mä voi "tuomita" ihmistä sillä perusteella, koska se asia ei liity, eikä kuulu minulle millään tavalla ja hiljasuus ei todellakaan kuulu millään tavalla :) 

Ois edelleen kiva tietää, että miks ihmiset OIKEASTI inhoavat hiljaisuutta? Täällä on tullu näitä kortensa kekoon kantamisia, mut ei se oo mikään työsuoritus ja ei kaikkien tartte puhua tiettyä määrää sanoja jne. Ja jännä myös lukea monelta, että: En mä vihaa hiljasia, MUTTA! Ja sit hirvee avautuminen, mikä niissä ärsyttää xD Ei tunnu olevan mikään helpoin tai yksinkertasin asia...mut kiinnostava todellakin, sillä mäkin oon aina halunnu tietää, että miks hiljasia inhotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.

Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksimässä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.

Nojailemassa taaksepäin? Mitä ihmettä? kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta keksiä jutunjuurta. Kohteliasta on vähän yrittää, mutta ei pakollista. Vaikka istuisit koko illan hiljaa, olet silti ihan saman arvoinen ihminen kuin ne joilla juttua riittää.

Velvollisuutta seuranpitoon ei ole, mutta menisi sitten muualle. Vaan ei; kuunnellaan korvat höröllä muiden juttuja ja pälyillään. Mikä vetää ujoja esim. työporukan menoihin mukaan kun osallistuminen on tasan sitä mykkänä istumista?

Mua kiinnostaa nyt kyllä miksi sua niin kovasti häiritsee tämä hiljainen kuuntelija? Moniakaan ihmisiä ei haittaa vaikka siellä olisi joukossa pari hiljaisempaa tapausta. Sulautuvat vähän niinkuin tapettiin, jos eivät äännähdäkkään. Jännä että sua häiritsee. Ainiin ja varmaan osallistuvat, kun saattavat nauttia siitä kuuntelusta ja mukanaolosta.

Vähän kun radiota kuuntelisi, sieltä voi kuunnella mielenkiintoisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.

Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksiessä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.

Toki näin, mutta se jatkuva jutteleminen ei ole kaikille itseisarvo. Joillekin hiljaiset hetket keskustelussa ovat neutraali asia, jolloin voi hetken kelata omia ajatuksiaan. Nämä hetket sitten tuhotaan näiden "puheliaiden"/ "sosiaalisesti lahjakkaiden" toimesta, koska heille hiljainen hetki ei ole mieluisa. Sitten jälkikäteen puhelias ajattelee olleensa keskustelua ylläpitänyt sankari...

Ujoilla on tyypillisesti vielä todella huono itsetunto kun sanastossa on aina että miksi meitä 'inhotaan' ja 'vihataan. Ujous ja huono itsetunto kulkevat käsi kädessä koska ujoilla ei ole sosiaalista varmuutta ja pitävät itseään jo valmiiksi 'viallisina' kun on saanut niin huonoa suhtautumista ympäristöltä. En tiedä ujoja joilla olisi hyvä itsetunto.

Jos ujot olisivat sujut itsensä kanssa niin hiljaisuus ei olisi vika tai puute vaan vahvuus ja ehkä muiltakin saisi erilaisen vastaanoton.

Olen itse ollut ujompi nuorena, edelleen hitaasti lämpiävä sosiaalisissa tilanteissa. Olen vetäytyvä ja herkkä(väsyn kovista äänistä, jatkuvasta kiirestä ja ihmis paljoudesta) siis introvertti olen. Pyrin pysymään poissa todella sosiaalisten, ylienergisten hölöttäjien tieltä joista huokuu tietynlainen aggressiivisuus. Luulen että hiljaisuutta, varovaisuutta, ujoutta tai vetäytyväisyyttä pidetään jotenkin heikkoutena jota pitää karaista polkemalla tätä ujoa ihmistä maahan "siitäpäs sai kun ei osaa puoliaan pitää, vahvimmat ja aggressiiviset johtaa tätä maata" jne. ainakin näin näen osakseen asian. Syitä on varmasti monia mutta enimmäkseen voin sanoa että syvälliselle ihmiselle maailma täynnä kevytmielisiä lörpöttelijöitä joita kiinnostaa vain oma napa on kyllä vaikea yhtälö tajuta miks ei kaikki voi vaan yrittää elää yhteissovussa eikä ampua muita alas omien ongelmiensa takia. Kaikista ei ole pakko pitää mutta mielestäni yhteisymmärrys ja toisen kunnioitus olisi paikallaa.

26v nainen

Vierailija kirjoitti:

Ujoilla on tyypillisesti vielä todella huono itsetunto kun sanastossa on aina että miksi meitä 'inhotaan' ja 'vihataan. Ujous ja huono itsetunto kulkevat käsi kädessä koska ujoilla ei ole sosiaalista varmuutta ja pitävät itseään jo valmiiksi 'viallisina' kun on saanut niin huonoa suhtautumista ympäristöltä. En tiedä ujoja joilla olisi hyvä itsetunto.

Jos ujot olisivat sujut itsensä kanssa niin hiljaisuus ei olisi vika tai puute vaan vahvuus ja ehkä muiltakin saisi erilaisen vastaanoton.

Joillain on parempi joillain huonompi. Kyllähän se ympäristön nihkeä suhtautuminen jättää jälkensä kaikkiin ujoihin. Itse olen tullut pitkän tien tähän pisteeseen, jossa hyväksyn ujouteni. Sitä myötä olen myös oppinut paremmin juttelemaan ihmisille, kun en pidä itseäni viallisena, vaan normaalina, mutta en niin puheliaana.

Pyrin käyttäytymään tilanteen mukaan. Sosiaalisissa hölötystilanteissa yritän skarpata, että saan riittävästi asioita sanotuksi. Jos huomaan toisen olevan vähäpuheinen, niin yritän silloinkin skarpata ja kannatella niin, että hommasta selvitään kohtalaisella juttelulla tarpeen vaatiessa. Usein silti välttelen kontakteja, koska en yksinkertaisesti jaksa niin paljon sosiaalisia tilanteita ja kerään voimia itsekseni. Homma toimii näin ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ujoilla on tyypillisesti vielä todella huono itsetunto kun sanastossa on aina että miksi meitä 'inhotaan' ja 'vihataan. Ujous ja huono itsetunto kulkevat käsi kädessä koska ujoilla ei ole sosiaalista varmuutta ja pitävät itseään jo valmiiksi 'viallisina' kun on saanut niin huonoa suhtautumista ympäristöltä. En tiedä ujoja joilla olisi hyvä itsetunto.

Jos ujot olisivat sujut itsensä kanssa niin hiljaisuus ei olisi vika tai puute vaan vahvuus ja ehkä muiltakin saisi erilaisen vastaanoton.

Itselleni jo tuollainen "me"-ajattelu tuntuu vieraalta. Identiteettini ei rakennu ujouden ympärille, se on vain yksi piirre muiden joukossa. En ole koskaan ajatellut, että ujoja jotenkin yleisesti vihattaisiin tai inhottaisiin piirteen takia. Se, pitääkö joku minusta vai ei, tuskin riippuu yksinomaan ujoudesta. Oman kokemukseni mukaan ujous ei ole ihmisille yleisimmin mikään suuri ongelma ja pääasiassa kokemukseni ovatkin olleet positiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujoilla on tyypillisesti vielä todella huono itsetunto kun sanastossa on aina että miksi meitä 'inhotaan' ja 'vihataan. Ujous ja huono itsetunto kulkevat käsi kädessä koska ujoilla ei ole sosiaalista varmuutta ja pitävät itseään jo valmiiksi 'viallisina' kun on saanut niin huonoa suhtautumista ympäristöltä. En tiedä ujoja joilla olisi hyvä itsetunto.

Jos ujot olisivat sujut itsensä kanssa niin hiljaisuus ei olisi vika tai puute vaan vahvuus ja ehkä muiltakin saisi erilaisen vastaanoton.

Itselleni jo tuollainen "me"-ajattelu tuntuu vieraalta. Identiteettini ei rakennu ujouden ympärille, se on vain yksi piirre muiden joukossa. En ole koskaan ajatellut, että ujoja jotenkin yleisesti vihattaisiin tai inhottaisiin piirteen takia. Se, pitääkö joku minusta vai ei, tuskin riippuu yksinomaan ujoudesta. Oman kokemukseni mukaan ujous ei ole ihmisille yleisimmin mikään suuri ongelma ja pääasiassa kokemukseni ovatkin olleet positiivisia.

Aika jännä, jos ei ole mikään suuri ongelma.´Minulla ainakin pitkin lapsuutta ja nuoruutta aina ihmetelty eri tilanteissa: "Miks sä oot tommonen?", "Miks sä oot aina noin hiljaa.", "Sano jotain.", "Toikin tossa noin."

Kyllä siinä aika hyvin tuli selväksi, että ongelma se on.

En oikein jaksa ymmärtää tätä vastakkainasettelua. Jos joku kokee ärsyyntyvänsä ujosta henkilöstä, niin ehkä heillä ei ole muutenkaan mitään yhteistä eikä heistä tule koskaan ystäviä. Ehkä se on vähän omaa epävarmuuttakin ja pelkoa. Joku luulee, ette ujoa kiinnosta hänen jutut, vaikka hän on vain ujo.

Monesti ujot taas rentoutuvat oikeassa ja hyväksyvässä seurassa/ympäristössä ja moni paljastuu hyvinkin rennoksi ja puheliaaksi tyypiksi. Ujon luottamuksen saaminen voi viedä aikaa, mutta se on sen arvoista. Moni ujo voi olla työpaikalla todella estynyt, mutta sama ihminen juttelee rennosti työkaverin kanssa kaupassa. Työpaikka on ehkä niin "virallinen" paikka ja siellä muodostuu ujon rooli, josta on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos työkaverit jaksavat päivitellä, miten ujo sinä olet ja miksi olet niin hiljainen.

Ujot ovat tottuneet tarkkailemaan ympäristöään ja osaavat usein lukea aika hyvin sanatonta viestintää. Kyllä sellainen arvosteleva ja paheksuva asenne näkyy, eikä sellaisen kanssa uskalla rentoutua.

Ujon luottamuksen saaminen vie aikaa, mutta mutta se vaatii vähän kärsivällisyyttä ja oikeanlaisen ympäristön.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuulkaas, onko kukaan törmännyt tälläiseen vastaavaan tyyppiin? Valehtelematta kerran seisoin tämän miehen kanssa noin tunnin ulkona ja hänen suu kävi kokoajan, että oli täysin mahdoton sanoa oikeasti mitään siihen väliin, aina kun yritti kommentoida jotain hänen sanomaansa, niin sieltä suusta tuli juttua jo seuraavasta aiheesta. Olin sen tunnin hiljaa ja tämä ukko vaan paahtoi ja paahtoi. En saanut edes väliin sanottua, että pitäisi jatkaa jo matkaa. Kyllä silloin hieman keitti.

Jep. Mun eksä oli tollanen. Kaikki ajatelmat piti sanoa ääneen. Ihan selvin päin höpötti vaan menemään. Kuvittele millainen oli kännissä. Myöhemmin tunnusti, että oli vetänyt piriä pari kertaa seurustelumme aikana. Olin vähän että joo, yhtään en huomannut puhetulvasta o_O siis todellakin, puheripuli toiseen potenssiin. Kaikkihan sen huomas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujoilla on tyypillisesti vielä todella huono itsetunto kun sanastossa on aina että miksi meitä 'inhotaan' ja 'vihataan. Ujous ja huono itsetunto kulkevat käsi kädessä koska ujoilla ei ole sosiaalista varmuutta ja pitävät itseään jo valmiiksi 'viallisina' kun on saanut niin huonoa suhtautumista ympäristöltä. En tiedä ujoja joilla olisi hyvä itsetunto.

Jos ujot olisivat sujut itsensä kanssa niin hiljaisuus ei olisi vika tai puute vaan vahvuus ja ehkä muiltakin saisi erilaisen vastaanoton.

Itselleni jo tuollainen "me"-ajattelu tuntuu vieraalta. Identiteettini ei rakennu ujouden ympärille, se on vain yksi piirre muiden joukossa. En ole koskaan ajatellut, että ujoja jotenkin yleisesti vihattaisiin tai inhottaisiin piirteen takia. Se, pitääkö joku minusta vai ei, tuskin riippuu yksinomaan ujoudesta. Oman kokemukseni mukaan ujous ei ole ihmisille yleisimmin mikään suuri ongelma ja pääasiassa kokemukseni ovatkin olleet positiivisia.

Aika jännä, jos ei ole mikään suuri ongelma.´Minulla ainakin pitkin lapsuutta ja nuoruutta aina ihmetelty eri tilanteissa: "Miks sä oot tommonen?", "Miks sä oot aina noin hiljaa.", "Sano jotain.", "Toikin tossa noin."

Kyllä siinä aika hyvin tuli selväksi, että ongelma se on.

Sain kyllä kuulla vastaavaa jonkin verran varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa, mutten koskaan silti alkanut ajattelemaan, että se olisi kaikille ongelma. Näille kyselijöille se ehkä sitä oli. Suurin osa ei kysellyt tai kuittaillut piirteestä, joten oletin sen olevan useimmille myös ihan ok.