Te jotka vihaatte ujon oloisia ihmisiä, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ujo ja mulle on sanottu että vaikutan ylimieliseltä. Siis ihmiset jotka ei tunne minua. Se oli jotenkin omituista ja hassua kuulla että joku voi tulkita asian noin.

Tuttua, mutta tuosta voi opetella pois, siis siitä että antaa ylimielisen kuvan vaikka olisi ujo.

Toisaalta onko sillä väliä mitä muut ajattelevat, sellaiset jotka eivät sinua tunne.

Sellainen joka ei ole kovinkaan empaattinen tai ujo, usein tulkitsee ujouden ylimielisenä.

Ujot ihmiset puhuu usein vain,kun heillä on oikeasti asiaa.Jos heihin osaa suhtautua ystävälisesti,niin ne kyllä avautuu.Hitaammin,kun puheliaampi.Ujoissa on se hyvä puoli,että ne ei oo kaikkien kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta "ujot" on niitä, jotka syövät kuormasta. 

Oli mikä tahansa tilaisuus, illanistujaiset, seminaari ym. niin ujot vain kuuntelevat eivätkä anna mitään yleisen viihtyvyyden eteen. 

En mitenkään vihaa, mutta halveksin sosiaalisesti vapaamatkustajina. Ei se kaikille muillekaan ole helppoa aina pitää tunnelmaa yllä älykkäällä keskustelulla, mutta nämä eivät edes yritä. 

Kun ovat niin "ujoja" ja sehän on heidän mielestään loistava ominaisuus. Herkkä ja hieno....

Kaltaisesi ihmiset ovat silmissäni alinta kastia.

Sellainen huomionhakuinen teiniujous on välillä hyvin ärsyttävää. Pitäisi oikein houkuttelemalla houkutella ihmistä tekemään joku ihan normaali asia ja venkoillaan silleen "emmää nyt..."

Sosiaaliset tilanteet ovat myös vaikeita, jos joku istuu koko ajan tuppisuuna, eikä osaa vastata, kun hänelle puhutaan.

Sellainen kohtuullinen ujous on ihan ok, kunhan ei ilmene epäkohteliaana käytöksenä, kuten nuo esimerkit yllä.

Vierailija kirjoitti:

En vihaan ujoja ihmisiä, mutta kanssakäyminen ujon/estyneen kanssa on aika raskasta. Tuntuu, että kaikki mehut lähtee, kun toinen on vain "ujo".

Mulla ujous riippu monesti myös siitä toisesta ihmisestä, joidenkin kanssa synkkaa eikä ujous häiritse niin voimakkaasti, toisten kanssa ei.

Yleensä ne sosiaalisesti lahjakkaammat ja empaattiset ihmiset ovat jopa ujolle helposti lähestyttäviä.

Eli estyneisyys voi johtua myös sinun itsestäsi antamastasi vaikutelmasta tälle ujolle.

Vierailija kirjoitti:

En vihaa ujoja ihmisiä, tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Kun malttaa itse pitää suunsa kiinni ja kuunnella ihmistä, löytyy ujoltakin paljon sanottavaa.

Upeaa, näin juuri. Ja monet odottaa ujolta HETI aivan helvetisti asioita...monesti kyse on luottamuksesta. Moni ujo/hiljaisempi on elämässään joutunut pettymään/kärsimään lukemattomat kerrat avautumisestaan ja se on tehnyt heistä varauksellisempia/sulkeutuneempia. Jotkut taas ovat aina olleet sellaisia. Mut jokaisella on kuitenkin oma tarina kerrottavana ja musta on paljon hienompaa kuulla, tai sit mielessään hiljaa pohtia tän hiljasemman ihmisen tarinaa, kuin alkaa mollaamaan tätä ihan tosta noin vaan. Tietämättä mistään mitään.

Ite en nuorempana tykänny yhtään hölöttäjistä. Mut sit tajusin, et ei oo vaan yhtä "hölöttäjää". Sellasta yhtä tyyppiä. Jokainen on erilainen. Jokaisella oma tyylinsä ja omat tarinansa. Opin pitämään joistain hölöttäjistä...enää hölöttäminen ei merkitse mitään, vaan se, että millainen henkilö siellä on, mikä hänen tarinansa on. Aivan kuin ujot/hiljaiset ei oo vain yks tyyppi tai ryhmä...siellä on lukemattomia erilaisia tarinoita ja persoonia. Ehkäpä joku uskaltautuu kertomaan juuri sinulle tarinansa.

Itse olen sekoitus ujoa introverttiä sekä muuten rauhallista ihmistä. Monia tämä ärsyttää ja pitäisi puhua enemmän, olla rohkeampi, joku joskus sanoi että näytän jännittyneeltä yms. Oikeastaan sitä arvostelua tulee todella paljon ja uskon, ettei moni ihminen koe sellaista asiaa, että pitäisi muuttua muiden takia. Nämäkin arvostelutilaneet ovat olleet sellaisia, että ne eivät vaatineet mitään muuttumista tai sosiaalista luonnetta vaan jokainen olisi voinut olla sellainen kuin on. En minäkään arvostele niitä ihmisiä, jotka ovat ilkeitä muille tai puhuvat kokoajan. En vaienna heitä joten miksi heidän pitäisi saada minut puhumaan yhtä paljon, kun eivät monesti edes kuuntele. Helposti minustakin ollaan sanottu etten ole rohkea ihminen, mutta sitten uudessa porukassa ( esim työpaikka) kaikki ovat itse jättäneet kertomatta asiat ja jos on yrittänyt kysyä jotain niin ei ole saanut vastausta. Sitten kun mokaa niin se onkin oma syy kun ei rohkeasti kysynyt ja olin liian hiljainen. Nämä asiat aina ärsyttävät ja oikeasti jos joku vaatii minua muuttumaan niin vaadin myös sitä ihmistä itseään. Jos kohtelen muita ja hyvin ja hoidan hommani niin kenenkään ei pitäisi arvostella. Eri asia jos työnkuva yms vaatii eri persoonaa, mutta toisaalta eri yksilöt voivat tuoda erilaisia näkökulmia ja ei kaikkien tarvi olla samanlaisia. En oikeastaan jaksa itsekään ihmisiä enää paljonkaan ja kaipaan sellaista erilaista elämää monesti. En jaksa esittää mitään ja väsyn liiallisesta sosiaalisuudesta.

Onneksi minulle on niin paljon tuttuja ihmisiä, jotka ujoja tai joillakin sosiaalisten tilanteiden pelko joten sovin hyvin siihen porukkaan ja kukaan ei ihmettele. Silloin voi olla rauhassa oma itsensä. Joskus toivon ymmärrystä ujojen suhteen ja juuri siihen, ettei toinen pysty heti tutustumaan niin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa ujoja mutta ärsyttää hiljaiset ja ujot kun ite joutuu puhumaan koko ajan jotain ja toinen on vaan jäässä

Miksi puhut? Ehkä hän ei halua keskustella kanssasi ja siksi on hiljaa?

Puhun kun hän on itse ottanut yhteyttä ja halunnut tavata, tunnemme monen vuoden ajalta. Kiusallista edelleen ja minä kohteliaana kannattelen keskustelua taivaan ja maan väliltä. Välillä ollaan sitten hiljaakin kun toinen on ihan jäätynyt paikalleen eikä puhua pukahda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa ujoja ihmisiä, tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Kun malttaa itse pitää suunsa kiinni ja kuunnella ihmistä, löytyy ujoltakin paljon sanottavaa.

Upeaa, näin juuri. Ja monet odottaa ujolta HETI aivan helvetisti asioita...monesti kyse on luottamuksesta. Moni ujo/hiljaisempi on elämässään joutunut pettymään/kärsimään lukemattomat kerrat avautumisestaan ja se on tehnyt heistä varauksellisempia/sulkeutuneempia. Jotkut taas ovat aina olleet sellaisia. Mut jokaisella on kuitenkin oma tarina kerrottavana ja musta on paljon hienompaa kuulla, tai sit mielessään hiljaa pohtia tän hiljasemman ihmisen tarinaa, kuin alkaa mollaamaan tätä ihan tosta noin vaan. Tietämättä mistään mitään.

Ite en nuorempana tykänny yhtään hölöttäjistä. Mut sit tajusin, et ei oo vaan yhtä "hölöttäjää". Sellasta yhtä tyyppiä. Jokainen on erilainen. Jokaisella oma tyylinsä ja omat tarinansa. Opin pitämään joistain hölöttäjistä...enää hölöttäminen ei merkitse mitään, vaan se, että millainen henkilö siellä on, mikä hänen tarinansa on. Aivan kuin ujot/hiljaiset ei oo vain yks tyyppi tai ryhmä...siellä on lukemattomia erilaisia tarinoita ja persoonia. Ehkäpä joku uskaltautuu kertomaan juuri sinulle tarinansa.

Olen tuo, jota lainasit.

Puhun itse paljon ja olen sosiaalinen mutta kun miettii mun juttuja ajatuksella, niin en paljasta paljoakaan itsestäni. Ihan samaa ujot ja hiljaiset tekevät mutta omalla tavallaan.

Musta on ihanaa huomata kuinka joskus joku ujompi alkaa avautua, esim. erään työkaverin kanssa meni melkein vuosi ennen kuin hän jakoi mitään henkilökohtaisesta elämästään.

Vielä pitää sellanen asia lisätä, että mikään ei oo mielestäni kauniimpaa, kuin jos sellanen todella kova höpöttäjä ja todella hiljainen tyyppi löytävät yhteyden. Oon tällaista saanu todistaa ja itsekin olen joku kerta saanut olla tällaisessa yhteydessä. Se on helvetin avartavaa ja opettavaista puolin ja toisin. Yleensäkin on niin upeaa, kun kaks erilaista ihmistä voi arvostaa toinen toistaan ja sanoa, että toinen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Sitä en oo oikeestaan koskaan tajunnu, että miks ihmiset inhoavat toisissa aina sitä, mitä eivät itse ole...eikö sitä vois myös ihailla, tai olla siitä kiinnostunut?

Täällä muutama sosiaalisesti taitava on avautunut siitä, kuinka rasittavaa on itse pitää keskustelua yllä itseään hiljaisempien kanssa.

Mielestäni sosiaalisesti taitava ihminen on sellainen, joka huomioi muut kanssaolijansa (myös ne introt ja ujot) ja joka osaa sosialisoida hyvin erityyppisten ihmisten kanssa.

Puhelias (hyvin usein juurikin se "räpätäti") ja sosiaalisesti taitava eivät tietääkseni kuitenkaan ole toistensa synonyymeja. :)

Vierailija kirjoitti:

En vihaan ujoja ihmisiä, mutta kanssakäyminen ujon/estyneen kanssa on aika raskasta. Tuntuu, että kaikki mehut lähtee, kun toinen on vain "ujo".

Tähän sanoisin kokemuksesta että kannattaa katsoa peiliinkin päin joskus. Jos osaa suhtautua rennosti ujoon ja ujouteen, hyväksyen,niin ujo tulee kuorestaan. Ehkä itse ahdistat häntä liikaa.

Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.

Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksiessä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama sosiaalisesti taitava on avautunut siitä, kuinka rasittavaa on itse pitää keskustelua yllä itseään hiljaisempien kanssa.

Mielestäni sosiaalisesti taitava ihminen on sellainen, joka huomioi muut kanssaolijansa (myös ne introt ja ujot) ja joka osaa sosialisoida hyvin erityyppisten ihmisten kanssa.

Puhelias (hyvin usein juurikin se "räpätäti") ja sosiaalisesti taitava eivät tietääkseni kuitenkaan ole toistensa synonyymeja. :)

Just näin! Räpätädit on monesti vieraantuneita siitä mitä aito kommunikaatio ja sosiaalisuus on. Senkun tuuttaa vaan puheripulia menemään ja ihmettelee sitten kun kaikki eivät jaksakkaan lähteä juoruiluun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaan ujoja ihmisiä, mutta kanssakäyminen ujon/estyneen kanssa on aika raskasta. Tuntuu, että kaikki mehut lähtee, kun toinen on vain "ujo".

Mulla ujous riippu monesti myös siitä toisesta ihmisestä, joidenkin kanssa synkkaa eikä ujous häiritse niin voimakkaasti, toisten kanssa ei.

Yleensä ne sosiaalisesti lahjakkaammat ja empaattiset ihmiset ovat jopa ujolle helposti lähestyttäviä.

Eli estyneisyys voi johtua myös sinun itsestäsi antamastasi vaikutelmasta tälle ujolle.

Juuri näin, itse ujona tulen parhaiten juttuun näiden hölösuiden kanssa, mutta pahin tilanne on, jos vastassa on toinen ujo. Sitten menee kyllä hyvin kiusalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ujoista saa vaikutelman, ettei muiden asiat/keskustelunaiheet kiinnosta. Kuitenkaan he eivät aloita keskustelua mistään. Tuntuu kuin muiden seura olisi kidutusta, josta he vain odottavat pääsevänsä pois.

Olen itse vahvasti introvertti ja vieläpä lievästi autistinen. Seuraan suhtaudun silti kunnioituksella ja koen olevan hyvien tapojen mukaista osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toista parempi eikä siten ole etuoikeutettu vain nojailemaan taaksepäin muiden keksimässä jutunjuurta. Tiedättekö ujot edes sitä, että puheliaskin ihminen saattaa jännittää? Siihen jännitykseen auttaa se, kun ei jää jumiin vaan juttelee.

Nojailemassa taaksepäin? Mitä ihmettä? kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta keksiä jutunjuurta. Kohteliasta on vähän yrittää, mutta ei pakollista. Vaikka istuisit koko illan hiljaa, olet silti ihan saman arvoinen ihminen kuin ne joilla juttua riittää.

Mutta kuulkaas, onko kukaan törmännyt tälläiseen vastaavaan tyyppiin? Valehtelematta kerran seisoin tämän miehen kanssa noin tunnin ulkona ja hänen suu kävi kokoajan, että oli täysin mahdoton sanoa oikeasti mitään siihen väliin, aina kun yritti kommentoida jotain hänen sanomaansa, niin sieltä suusta tuli juttua jo seuraavasta aiheesta. Olin sen tunnin hiljaa ja tämä ukko vaan paahtoi ja paahtoi. En saanut edes väliin sanottua, että pitäisi jatkaa jo matkaa. Kyllä silloin hieman keitti.

Se on vaa muodikasta olla introvertti. Hyväksytään oma sosiaalinen laiskuus kun on vaan tällainen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.

Kaikki ujoiksi luulemasi tuskin edes ovat sitä, kunhan ovat introvertteja eivätkä niin sosiaalisia. "Vastuun kantaminen sosiaalisista tilanteista" olkoon sillä, jota se hiljaisuus niin kovasti häiritsee ja siihen kuuluu sekin, että pitää turpansa tukossa, jos toista ei kiinnosta jutella säästä.

Minä olen sosiaalisesti taitava JA introvertti. Ja ajoittain varautunut uudessa seurassa. On oikeasti todella turhauttavaa lukea tällaista, että ihminen on joko tai, ja että aina se "vastapuoli" on vääränlainen.

Minäkin introverttina väsyn jatkuvaan tilanteen kannatteluun, jos toinen ei ota asiakseen osallistua millään tavalla. Myös hiljainen nyökyttely on osallistumista, tai se että esittää joskus vastakysymyksen.

Toki on paikkoja, joissa sosiaalista kanssakäymistä ei tarvita, joten ei niistä sen enempää. Mutta tilanteet joissa on oltava edes jotenkin sosiaalinen, kuten nyt itsestäänselvyytenä työelämä, niissä vastuu kuuluu kaikille. Ja ei, ei jokainen puhumaan uskaltava ihminen ole suupaltti. Sellainen voi olla vaikka kuten minä, että en juuri välitä ihmisistä ja en viihdy kovin paljoa muiden seurassa, mutta saan silti suuni auki ja jopa kannateltua tilenteita itsekin.