Te jotka vihaatte ujon oloisia ihmisiä, miksi?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Ujot on hirveän epävarman ja pälyilevän oloisia, sellaisia jotka menevät rikki jostain pienestä tuulenpuuskastakin. Eihän sitä yltiöpuhelias tarvitse olla mutta että ottaa edes katsekontaktin ja hymyilee, se riittää. Jotkut ujot eivät tee edes sitä... Miten sellaisen ihmisen kanssa voi edes puhua mitään?
Miksi pitäisi puhua? Rakastat omaa ääntäsi niin paljon, että et malta olla hiljaa?
No enpä sanois, että ujoja ihmisiä "vihaan". Yleensä siihen, jos en jostain pidä, on joku muu syy kuin vaan se, että ihminen on ujo.
Mutta se kyllä vituttaa ihan kunnolla, jos ihmisestä pitää kauhean kovalla työllä lypsää kaikki vastaukset kun sille puhuu tai menee esim. luennolla 10 minuuttia siihen, että luennoitsija sattuu kysymään tällaiselta "ujolta" tyypiltä jotain. Jos et osaa vastata, niin sano että "en tiedä" ja elämä jatkuu, äläkä ala mumista siinä jotain. Toinen asia mikä vetää kyllä hermot kireälle on se, jos joku on yliherkkä. Ottaa itseensä joka asiasta ja loukkaantuu kaikesta, eikä osaa ottaa vitsillä mitään. Ei osata myöskään nauraa itselle ja kaikki on aina "noloo" ja maailmanloppu. Relax, jooko? Elämä ei ole niin vakavaa, että tarvitsee itkupotkuraivarit vetää kaikesta tai ajatella, että ketään muuta kiinnostais jos sä teet jonkun virheen tai jotain muuta muka "noloa". Toiset vaan jää sinne teini-tasolle henkisesti tossa asiassa näemmä.
Mutta tosiaan, tällasia ihmisiä on muitakin kun ujot ihmiset, että ei se oikeestaan siitä ujoudesta johdu että menee hermot. Taitaa olla niin, että ujot ihmiset on vaan usein vähän enemmän itsekriittisiä tai on huono itsetunto jotain, mikä sitten taas näkyy sellaisina asioina mitkä mua itseä ärsyttää.
Minusta "ujot" on niitä, jotka syövät kuormasta.
Oli mikä tahansa tilaisuus, illanistujaiset, seminaari ym. niin ujot vain kuuntelevat eivätkä anna mitään yleisen viihtyvyyden eteen.
En mitenkään vihaa, mutta halveksin sosiaalisesti vapaamatkustajina. Ei se kaikille muillekaan ole helppoa aina pitää tunnelmaa yllä älykkäällä keskustelulla, mutta nämä eivät edes yritä.
Kun ovat niin "ujoja" ja sehän on heidän mielestään loistava ominaisuus. Herkkä ja hieno....
Vierailija kirjoitti:
Hassua, ajattelin just kuinka useita ihmisiä ärsytti että lapseni oli niin ujo. Niitä rasitti hirveesti ettei se jutellut hassunhauskoja ja tuskin sanoi edes "hei". Kotona kyllä jutteli ihan normaalisti, ja kasvoi sitten siitä ujoudesta vaikkei vieläkään ole mikään maailman puheliain.
Oli se välillä itsellenikin väsyttävää, aina toistaa että "se on vähän ujo". Mutta tykkäsin ihan muiden ujoista lapsista koska osasin omani takia kommunikoida niiden kanssa.
Tästäkin viestistä paistaa hyvin ristiriitanen suhtautuminen. Toisaalta hyväksytään ujous, mut toisaalta sitä kuitenkin pidetään väsyttävänä. Ja pidetään toisten ujoista lapsista KOSKA oman lapsen takia osataan kommunikoida heidän kanssaan.
Tää on juuri mielestäni asia, mikä on ujouteen suhtautumisessa pielessä. Sitä pidetään aina jonkinlaisena "vikana"...joko tiedostaen, tai sit tiedostamattakin. Kuten tossa viestissä: "Kotona jutteli kyllä normaalisti ja kasvoi sitten ujoudesta". Siinä sitä asennetta, että kylläpä hän onneks kuitenkin teki jotakin "oikein" ja muuttui sitten ja "kehittyi" siitä jne.
Siinä vaiheessa kun tässä maailmassa aletaan hyväksymään ujot/hiljaiset/lihavat/rumat tyypit heti koulumaailmasta lähtien paremmin, niin sit alkaa oikeesti olemaan paremmin asiat ja se tulee vaikuttamaan ihmisten onnellisuuteen TODELLA paljon. Ja mä aion taistella koko ikäni näiden ihmisten ja heidän onnelisuutensa puolesta.
En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.
Päpäläpälä blaablaa blaa. Kälä kälä kälä. Kok kok kok koooot kok kot kot. Kiekuu. Ihahahaahhhaaa . Möööö. Ujo
Vierailija kirjoitti:
En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.
Kaikki ujoiksi luulemasi tuskin edes ovat sitä, kunhan ovat introvertteja eivätkä niin sosiaalisia. "Vastuun kantaminen sosiaalisista tilanteista" olkoon sillä, jota se hiljaisuus niin kovasti häiritsee ja siihen kuuluu sekin, että pitää turpansa tukossa, jos toista ei kiinnosta jutella säästä.
Jotenkin halveksin sitä että ensin ilkeillään jos joku on ujo, selviää että onkin älykäs niin ollaan mielin kielin. Pthyi.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.
Ohhoh. Toivottavasti tajuat, että jonkun toisen mielestä saatat olla kaikkea muuta kuin sosiaalisesti taitava, eli oikeasti räpätäti.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, ajattelin just kuinka useita ihmisiä ärsytti että lapseni oli niin ujo. Niitä rasitti hirveesti ettei se jutellut hassunhauskoja ja tuskin sanoi edes "hei". Kotona kyllä jutteli ihan normaalisti, ja kasvoi sitten siitä ujoudesta vaikkei vieläkään ole mikään maailman puheliain.
Oli se välillä itsellenikin väsyttävää, aina toistaa että "se on vähän ujo". Mutta tykkäsin ihan muiden ujoista lapsista koska osasin omani takia kommunikoida niiden kanssa.
Miks kenenkään pitää toistaa noin? Eiköhän normaalit ihmiset huomaa ja ymmärrä ihan itsekin, että toista ujostuttaa. Ja jos eivät huomaa, niin sellaisilla urpoilla ei ole mitään väliäkään. En ainakaan itse iskosta lapseeni tuollaista, että joka tilanteessa alleviivataan hänen olevansa ujo, vaikka hän ujo onkin.
En vihaa ujoja mutta ärsyttää hiljaiset ja ujot kun ite joutuu puhumaan koko ajan jotain ja toinen on vaan jäässä
Vierailija kirjoitti:
En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.
Noh, siinäpä sun sosiaalisuudelle sit vähän haastetta :) Jännä myös nähdä, et monet aattelee tilanteen aina vain itsensä kannalta. Totta kai se on hieman hankalaa jutella tuppisuun kanssa sosiaalisena tyyppinä, mut ootko ottanu huomioon, että miltähän se tilanne mahtaa siitä tuppisuusta tuntua? Ehkä se on hänelle vielä ikävämpi tilanne, eikä hänellä ole niitä samoja taitoja ja kokemusta, kuin sinulla? Vähän sama asia, jos meet jonkun muskelimiehen kanssa nostamaan jotain painavaa...hän nostaa yhdellä kädellä sen ilmaan kevyesti ja sä puhiset ja puhkut, etkä saa kaikilla voimillaskaan paljon mitään aikaan. Sit se muskelimies haukkuu sut, että hän ite joutuu kaiken tekemään, etkä sä kanna kortta kekoon. Tuntuuko se susta sit kivalta ja oikeudenmukaselta? Aattelisitko, että olipa kiva muskelimies? Pitäskö ujonkin tyypin pitää sua sit kivana yhtä lailla? Vai oisko kivempi jos se muskelimies olis lepposampi ja ymmärtäväisempi, että kaikilla ei oo yhtä paljon voimaa kuin hänellä ja sä kuitenkin yritit parhaas ja olit siinä tilanteessa?
Mun mielestä pitäs yleensäkin ymmärtää, et ihmiset tulee hyvin erilaisista lähtökohdista, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos ite on hyvä jossain, niin ei se tarkota että kaikki on samalla tavalla, eikä kaikilta voi vaatia samanlaisia asioita. Ujolle se tervehdyksen sanominen voi olla paljon isompi ponnistus kuin sulle 10 lauseen sanominen. Ihmiset on erilaisia.
Ne on vaan jotenkin ärsyttäviä.
N18
Vierailija kirjoitti:
En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.
Selvä, ensi kerrallan pyydän: "Voitko olla hiljaa, kun en jaksa kuunnella sun hölmöjä juttujasi?"
En vihaa ujoja ihmisiä, tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Kun malttaa itse pitää suunsa kiinni ja kuunnella ihmistä, löytyy ujoltakin paljon sanottavaa.
Olen ujona ja vakavana luonteena yrittänyt mukautua erilaiseksi, onnistunut siinä , kadottanut itseni ja kaiken lisäksi en edes jaksa sitä diipadaapaa. Siis päätin etsiä itseni uudelleen mikä on ollut työn takana, ja sekös joitain ihmisiä kismittää, olen heidän mielestään kai itsekeskeinen. Mutta nyt aion ottaa ilon irti elämästäni tällaisena, sori siitä. Teiltä en saanut paljoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ujona ja vakavana luonteena yrittänyt mukautua erilaiseksi, onnistunut siinä , kadottanut itseni ja kaiken lisäksi en edes jaksa sitä diipadaapaa. Siis päätin etsiä itseni uudelleen mikä on ollut työn takana, ja sekös joitain ihmisiä kismittää, olen heidän mielestään kai itsekeskeinen. Mutta nyt aion ottaa ilon irti elämästäni tällaisena, sori siitä. Teiltä en saanut paljoa mitään.
Oikein! Tää on parasta. Onnea OMALLE polullesi!
Vierailija kirjoitti:
En vihaa ujoja mutta ärsyttää hiljaiset ja ujot kun ite joutuu puhumaan koko ajan jotain ja toinen on vaan jäässä
Miksi puhut? Ehkä hän ei halua keskustella kanssasi ja siksi on hiljaa?
En ole mitenkään erityisen ujo, mutta olen introvertti ja minua oikeasti risoo, jos joku väkisin yrittää saada jotain keskustelua aikaiseksi esimerkiksi kyselemällä minun henkilökohtaisista asioista. En vain pidä siitä. En ole koskaan töykeä tai ylimielinen, mutta en ole vain sellainen ihminen, joka hölöttää ja pölöttää kaikki henkilökohtaiset asiat kenelle tahansa.
Hassua, ajattelin just kuinka useita ihmisiä ärsytti että lapseni oli niin ujo. Niitä rasitti hirveesti ettei se jutellut hassunhauskoja ja tuskin sanoi edes "hei". Kotona kyllä jutteli ihan normaalisti, ja kasvoi sitten siitä ujoudesta vaikkei vieläkään ole mikään maailman puheliain.
Oli se välillä itsellenikin väsyttävää, aina toistaa että "se on vähän ujo". Mutta tykkäsin ihan muiden ujoista lapsista koska osasin omani takia kommunikoida niiden kanssa.