Te jotka vihaatte ujon oloisia ihmisiä, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäänkään isommassa porukassa en jaksa huutaa muiden yli että saisin suunvuoron jossain tyhjänpäiväisessä aiheessa. Keskustelen mieluusti 2-3 henkilön kesken.

Välillä ollut myös tilanteessa että iso porukasta on jonkun tietyn alan työntekijöitä, esim. hoitoala ja läyhäävät siinä pitkän aikaa kovaan ääneen työasioistaan, työkavereistaan ja jostain makuuhaavojen hoitamisesta ja tota keskustelua ei saa millään poikki. Niillä paikalla olijoilla jotka eivät ole kyseisellä alalla niin on hyvin vähän mahdollisuuksia osallistua tuohon keskusteluun. Sitten ihmetellään että "miksi olet noin hiljaa?" Uskomatonta

Jep, tämä on tosi hyvä kommentti. Tuo, jos mikä oikeasti kertoo aika huonosta tilannetajusta ja huonoista sosiaalisista taidoista. Tunneälykäs, tilannetajuinen ja sosiaalisesti taitava ihminen ottaa muut huomioon, ja pyrkii keskustelullaan sellaiseen, jossa kaikki voivat olla mukana ja tuntea olonsa osalliseksi. Sosiaalisesti taitava ihminen saa ujot ja varautuneet ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleiksi osallistumaan keskusteluun, ja tällainen töykeä "miksi sinä olet vain hiljaa??"-reagointitapa vain pahentaa tilannetta, ja saa lukkiutumaan aran ihmisen entisestään. Sen takia monologinen hölöttäminen ja toisten päälle puhuminen on oikeastaan sosiaalisten taitojen vastakohta. Tai se, että puhuu mitä tahansa turhanpäiväisyyksiä täyttääkseen hiljaisuutta ilman, että muilla on mahdollisuuksia osallistua siihen. Mielestäni onnistuneeseen sosiaalisuuteen kuuluu niin olennaisesti vastavuoroisuus, ja sen onnistuminen vaatii myös kuunteluntaitoa. Tämä ei aina luonnistu näiltä itseään kovin sosiaalisiksi mainostavilta moottoriturvilta.

Tämä on niin totta. "Sosiaaliset" ihmiset eivät tule ollenkaan ajatelleeksi sitä, että he omalla käytöksellään saavat ujon tai hiljaisen ihmisen menemään lukkoon. Ensin ties kuinka pitkää monologia tai ryhmässä kilpahuutamista niin, ettei kukaan pystyisi siihen väliin kommentoimaan ja sitten aivan puskista sille ujolle heitetään "Taasko sä vaan möllötät siellä!" tai "Mikset säkin vois joskus puhua jotain!" Nii-in, miksiköhän...

Tuli tästä mieleen eräs entinen opettajani, koko ajan höpöttävä ja vähän sellainen vain omia ajatuksiaan ja näkemyksiään arvostava tapaus. Opiskeluaikana hänen olisi pitänyt pitää meille eräs toinenkin kurssi mutta sen ottikin vastuulleen viime hetkillä vieraileva opettaja. Ei siinä mitään, kurssi sujui leppoisasti ja saimme ryhmän kesken hyvää ja monipuolista keskustelua aikaiseksi sen aiheesta. Vieraileva opettaja totesi kurssin päätteeksi, että "voi että tehän olette niin mukava ja keskusteleva porukka, mä olin vähän jännittynyt, kun V. (=se höpisevä opettaja) valitti, että te olette sellaisia hiljaisen puoleisia!" Vieraileva ope sai kyllä äänekästä kommenttia siitä, ettei V:n tunnilla koskaan pääse sanomaan mitään, koska hän ei anna kenellekään suunvuoroa eikä oikein haluakaan antaa. En tiedä, menivätkö terveiset eteenpäin. Sen tiedän, että yksi opiskelukaveri antoi sittemmin omissa nimissään palautetta kyseisen lehtorin tavasta pitää monologia ja kykenemättömyydestä antaa opiskelijoille tilaa.

Ujous on hieno piirre ihmisessä. On ihan eri juttu, jos ihminen on totaaliestynyt tuppisuu, humaani laahusankkuri. Sehän on ihan eri asia, vuorovaikutuskyvyttömyyttä.

Ujous nimenomaan on synnynnäinen piirre ja osana ihmisen temperamenttia. Siitä ei todellakaan niin vain pääse eroon päättämällä, että minäpä lopetan olemasta ujo. :D En usko sekuntiakaan näiden joidenkin vastausten selityksiä "olin joskus itsekin ujo, mutta sitten vain päätin muuttua". Ei. Olet ehkä ollut samoissa sosiaalisissa paikoissa pitkään, ja paljon ihmisten ilmoilla oleminen on saattanut lieventää sosiaalista jännittyneisyyttä, mutta ujo tulee aina olemaan ujo uusissa paikoissa uusia ihmisiä kohdatessaan. Millaisessa itsepetoksessa sitä voikaan elää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi vihata ihmistä, jota ei edes huomaa? Ujothan on just sellaisia harmittomia ja näkymättömiä, joihin ei kiinnitä edes huomiota. 

Ei, nimenomaan tuntuu että huomataan ja otetaan hampaisiin. Tietyt ihmiset. Heille tämä olikin kohdistettu.

Ap

Onko kyse jostain yltiösosiaalisista työporukoista, joissa ollaan niiiiiiiiin ihquraksupoksupusipusi ja jos joku ei lähdekään mukaan pelleilyyn, tätä aletaan vihata? En ole ujo, mutta tällaisissa porukoissa ihan kohteliausuussyistä pidän suuni kiinni enkä sano ääneen, mitä ajattelen näiden perseennuolentasessioista. 

Mun työkaverit oli juuri tuollaisia yltiö sosiaalisia ihkuraxupoksu porukkaa. Koitin parhaani mukaan olla siinä mukana, vaikka todella ujo olenkin ja hiljainen. Hymyilin kuitenkin jutuille, koitin keksiä lisäkysymyksiä parhaani mukaan, mutta olin kuitenkin yleensä se kuuntelia. Niin sittenpähän mua ei kutsuttukkaan yhteisiin illanviettoihin mukaan :D Sain kauttarantain kuulla, että muut pitivät mua outona ja ylimielisenä :D Eipä siinä sitten...

Vierailija kirjoitti:

Ujot on hirveän epävarman ja pälyilevän oloisia, sellaisia jotka menevät rikki jostain pienestä tuulenpuuskastakin. Eihän sitä yltiöpuhelias tarvitse olla mutta että ottaa edes katsekontaktin ja hymyilee, se riittää. Jotkut ujot eivät tee edes sitä... Miten sellaisen ihmisen kanssa voi edes puhua mitään?

Tämä nyt on täyttä paskaa. Mulla on ujo ja hiljainen lapsuudenystävä. Lapsena se luokan hiljainen hissukka. Halusin välttämättä tutustua häneen ja siitä se ystävyys alkoi pikkuhiljaa muodostumaan. Ja nyt, kun monta vuotta jo takana ja olemme edelleen hyviä ystäviä. Hän on erittäin itsevarma ihminen ja lujaa tekoa. Sen herkänoloisen kuoren alla on todella vahva ihminen. Hänen kanssaan myöskin syntyy erittäin mielenkiintoisia keskusteluja maan ja taivaan välillä.

Suosittelen tutustumaan ujoon ihmiseen! Saatat yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta "ujot" on niitä, jotka syövät kuormasta. 

Oli mikä tahansa tilaisuus, illanistujaiset, seminaari ym. niin ujot vain kuuntelevat eivätkä anna mitään yleisen viihtyvyyden eteen. 

En mitenkään vihaa, mutta halveksin sosiaalisesti vapaamatkustajina. Ei se kaikille muillekaan ole helppoa aina pitää tunnelmaa yllä älykkäällä keskustelulla, mutta nämä eivät edes yritä. 

Kun ovat niin "ujoja" ja sehän on heidän mielestään loistava ominaisuus. Herkkä ja hieno....

Älähän sinä siellä kirjoita mitään "älykkäästä keskustelusta", kun tekstisi sisältö on tätä luokkaa :D Ei luoja mitä ihmisiä.

öh höh höö

häh häh häh hää

Vierailija kirjoitti:

En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.

Tässä voi olla sellainenkin juttu taustalla, että hiljainen ihminen ei häiriinny hiljaisista herkistä. Ne on ihan ok hänelle. Puheliasta hiljaiset hetket taas kiusaannuttavat, joten hän kokee että koko ajan pitää pulista jostain. Ja puhelias ärsyyntyy, kun hän joutuu koko ajan olemaan äänessä. Samaan aikaan hiljainen saattaa toivoa, että olisipa tuo hetken hiljaa.

Itse olen huomannut suhtautuvani eri tavalla hiljaisuuteen kuin jotkut toiset. Esim. olen mielestäni jutellut normaalisti ja sanonut kaiken, mitä halusinkin sanoa jossain tilanteessa. Eli en ole mitenkään vaiennut, vaikka olisin halunnut sanoa jotain. Ja sitten joku toteaa "MIKSI SÄ OOT NIIN HILJAINEN??? OOTKO AINA TOLLANEN???" Ja minä olen ihmeissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.

Tässä voi olla sellainenkin juttu taustalla, että hiljainen ihminen ei häiriinny hiljaisista herkistä. Ne on ihan ok hänelle. Puheliasta hiljaiset hetket taas kiusaannuttavat, joten hän kokee että koko ajan pitää pulista jostain. Ja puhelias ärsyyntyy, kun hän joutuu koko ajan olemaan äänessä. Samaan aikaan hiljainen saattaa toivoa, että olisipa tuo hetken hiljaa.

Itse olen huomannut suhtautuvani eri tavalla hiljaisuuteen kuin jotkut toiset. Esim. olen mielestäni jutellut normaalisti ja sanonut kaiken, mitä halusinkin sanoa jossain tilanteessa. Eli en ole mitenkään vaiennut, vaikka olisin halunnut sanoa jotain. Ja sitten joku toteaa "MIKSI SÄ OOT NIIN HILJAINEN??? OOTKO AINA TOLLANEN???" Ja minä olen ihmeissäni.

*hiljaisista hetkistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi vihata ihmistä, jota ei edes huomaa? Ujothan on just sellaisia harmittomia ja näkymättömiä, joihin ei kiinnitä edes huomiota. 

Ei, nimenomaan tuntuu että huomataan ja otetaan hampaisiin. Tietyt ihmiset. Heille tämä olikin kohdistettu.

Ap

Onko kyse jostain yltiösosiaalisista työporukoista, joissa ollaan niiiiiiiiin ihquraksupoksupusipusi ja jos joku ei lähdekään mukaan pelleilyyn, tätä aletaan vihata? En ole ujo, mutta tällaisissa porukoissa ihan kohteliausuussyistä pidän suuni kiinni enkä sano ääneen, mitä ajattelen näiden perseennuolentasessioista. 

Olipa osuvasti kuvattu. Edellisessä työpaikassani oli juuri tällainen porukka, joka hyljeksi siihen kuulumattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, ajattelin just kuinka useita ihmisiä ärsytti että lapseni oli niin ujo. Niitä rasitti hirveesti ettei se jutellut hassunhauskoja ja tuskin sanoi edes "hei". Kotona kyllä jutteli ihan normaalisti, ja kasvoi sitten siitä ujoudesta vaikkei vieläkään ole mikään maailman puheliain.

Oli se välillä itsellenikin väsyttävää, aina toistaa että "se on vähän ujo". Mutta tykkäsin ihan muiden ujoista lapsista koska osasin omani takia kommunikoida niiden kanssa.

Miks kenenkään pitää toistaa noin? Eiköhän normaalit ihmiset huomaa ja ymmärrä ihan itsekin, että toista ujostuttaa. Ja jos eivät huomaa, niin sellaisilla urpoilla ei ole mitään väliäkään. En ainakaan itse iskosta lapseeni tuollaista, että joka tilanteessa alleviivataan hänen olevansa ujo, vaikka hän ujo onkin.

Joo kuule mä oikein karjuin nämän sanat suustani, niin että lapseni varmasti kuulee ne monta kertaa ja jatkuvasti, että oikein tulisi kauhea trauma ja päähän iskostuisi että ujojahan tässä ollaan, nyt ja koko loppuelämä.

Just näin mä toimin tietenkin joo. Kommenttisi on todella ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi vihata ihmistä, jota ei edes huomaa? Ujothan on just sellaisia harmittomia ja näkymättömiä, joihin ei kiinnitä edes huomiota. 

Ei, nimenomaan tuntuu että huomataan ja otetaan hampaisiin. Tietyt ihmiset. Heille tämä olikin kohdistettu.

Ap

Eli joudut luonnevikaisten sylkykupiksi. Itsellä sama juttu. Mutta nyt vihdoin ja viimein sain kaivettua myrkkyhampaani esiin.

Eli työssä opettelin uuden tehtävän. Tein tätä uutta työtä kun sain kuulla, että tämä työkaveri (joka opetti) haukkui minua olemattomista virheistä ja sanoi, etten sovellu tähän tehtävään.

Nostin kissan pöydälle ja kävimme läpi asian. Työkaverini oli aivan aiheetta haukkunut minut. Aivan typerä juttu ja luulen, että tämän aiheutti se, että olen kiltti ja ujo ihminen.

Tyyppi joka minut haukkui on oletettavasti just sellainen minimimäärään - ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa. Joskus on vain ärsyttävää, kun itse sosiaalisesti taitavana ja puheliaana ihmisenä joutuu kannattelemaan vuorovaikutustilanteita. Ei ole helppoa pitää yllä mukavaa jutustelua tuppisuun kanssa. Tietysti voi olla myös itse hiljaa ja niin välillä toiminkin, mutta ei sekään ole pidemmän päälle kovin kestävä tilanne. Toivoisin siis ujoilta sitä, että he kantaisivat vastuuta sosiaalisista tilanteista, sillä se ei ole yksin puheliaiden asia.

Tässä voi olla sellainenkin juttu taustalla, että hiljainen ihminen ei häiriinny hiljaisista herkistä. Ne on ihan ok hänelle. Puheliasta hiljaiset hetket taas kiusaannuttavat, joten hän kokee että koko ajan pitää pulista jostain. Ja puhelias ärsyyntyy, kun hän joutuu koko ajan olemaan äänessä. Samaan aikaan hiljainen saattaa toivoa, että olisipa tuo hetken hiljaa.

Itse olen huomannut suhtautuvani eri tavalla hiljaisuuteen kuin jotkut toiset. Esim. olen mielestäni jutellut normaalisti ja sanonut kaiken, mitä halusinkin sanoa jossain tilanteessa. Eli en ole mitenkään vaiennut, vaikka olisin halunnut sanoa jotain. Ja sitten joku toteaa "MIKSI SÄ OOT NIIN HILJAINEN??? OOTKO AINA TOLLANEN???" Ja minä olen ihmeissäni.

Itse olen hiljaa kun yritän keskittyä työssäni johonkin. Ja sitten siihen tulee joku puhelias viereen pälättäminen mm. ”Miten sä nyt olet noin keskittyneen oloinen...” tai kun keskustelee jonkun kanssa työasioista siihen viereen tulee joku ”mikäs palaveri täällä oikein on” ...

🗣️