Lue keskustelun säännöt.
Nainen avautuu HS:ssä tuskastaan: Oma tytär ei halua äidiksi
17.10.2019 |
Kommentit (100)
”Ne, jotka eivät lapsia tee/saa, eivät saa kokemusta siitä, miten suurta rakkaus lasta kohtaan voi olla, ja miten suurta iloa lapsenlapsi sylissä istuessaan tuottaa. ”
Ensiksi kirjoitetaan rakkaudesta lapseen. Tietoisestiko jätetään sanomatta ”omaan geneettiseen lapseen”? Vai kehen tahansa lapseen?
Jos vain omaa geenilinjaa jatkavaan lapseen, niin tämähän juuri on itsekkyyttä. Minun geenini, minä monistan, minä minä...
Jos taas yleensä jokainen lapsi saa tuon rakkauden tunteen aikaan, en pidä kirjoittajaa itsekkäänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut tehdä enemmän kuin yksi lapsi. Aina mahdollista että sieltä tulee tuollainen ikuisuuslapsi
Minä ainakin tein lapsia vain siksi että mummo ja naapurit ovat tyytyväisiä. Itse en olisi lapsia halunnut, eikä miehenikään mutta näin nyt meni.
Minä ymmärrän tätä kirjoittajaa. Ei hän sanonut, että lapsensa pitäisi tehdä lapsia vain sen vuoksi, että itse haluaa olla isoäiti. Hän puhuu omista tunteistaan, siitä kuinka kokee surua asian suhteen ja hänelle se suotakoon! Ei tunteilleen voi mitään ja hän ei varmasti ole yksin asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia tuollaiset valittavat ihmiset niin että voisivat mennä hautaansa jos ei elämä kiinnosta.
Miksi tuossa otsikossa jo kerrotaan että tämä vanhempi ei ole koskaan irtautunut lapsestaan kun puhutaan OMAsta tyttärestä eikä tyttärestä? Juttu olisi voinut hyvin olla: Raili, 74, suree: "Tytär ei halua tehdä lapsia" eikä mikään OMA TYTÄR. Vitut se vanhempi enää aikuista lasta omista ja hallinnoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli parikin mummoa, jotka eivät olleet minulle mitään sukua. Tosi läheisiä ollaan. Voi ruveta mummoksi vaikka siskon lapsenlapsille, mummoja ei ole koskaan lapsella liikaa. Tietysti jos vain OMA kelpaa niin voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuossa otsikossa jo kerrotaan että tämä vanhempi ei ole koskaan irtautunut lapsestaan kun puhutaan OMAsta tyttärestä eikä tyttärestä? Juttu olisi voinut hyvin olla: Raili, 74, suree: "Tytär ei halua tehdä lapsia" eikä mikään OMA TYTÄR. Vitut se vanhempi enää aikuista lasta omista ja hallinnoi.
Niin no tuostahan sen juuri näkee kuinka itsekkäästä halusta on kyse. Pohjimpana siellä on se kauhu siitä, että omat geenit eivät siirrykään enää eteenpäin. Ei siinä mistään mummouden ihanuudesta ole kyse. Minun oma biologinen tyttäreni jätti lisääntymättä, joten minun omat geenini nyt katoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tekee omia lapsia sillä ajatuksella että tulisipa minusta joskus mummo? Siis niitä omiahan lapsia sitä saa jo hoivata ja kasvattaa sydämensä kyllyydestä? Kuinka kiittämätön täytyy ihmisen olla, kun ei ymmärrä mikä etuoikeus on ensinnäkin olla edes saanut se oma lapsi ja toisekseen saanut kasvattaa sen näin turvallisessa ympäristössä!
Vai onko se tosiaan niin, että siinä ajan kanssa huomaa että tämä vanhemmuushan on rankkaa ja vaatiikin panostusta, se oma lapsi aletaankin nähdä vain välineenä omille tarpeille, joista viimeisin on sitten se rusinat pullasta -isovanhemmuus?
En vain itse ihan toden totta ymmärrä pienen lapsen äitinä, miten joku ei voi nähdä merkitystä jo tässä ajassa ja ymmärtää, että vaikka se lapsenlapsi joskus syntyisi niin silti hän olisi ensisijaisesti äidin ja isänsä tyttö. Sehän että lapsenlapsi joskus syntyy ei todellakaan tarkoita mitään revanssia omaan vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei itse ole hankkinut kuin yhden lapsen?
Niinpä, itsekään ei ole ollut valmis lisääntymään kuin yhden lapsen verran. Ilmeisesti siitäkään ei ole kovin hyvin selvinnyt, kun oma lapsi ei näe lisääntymistä vaihtoehtona lainkaan.
Ei ole selvinnyt hyvin? Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Oli mullakin hyvät vanhemmat ja hyvä lapsuus. En silti ole koskaan halunnut lapsia.
Ja mistä tiedät jos ei kirjoittaja kyennyt saamaan enempää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä negatiivisuutta. Tottakai sitä saa surra, jos omat lapset eivät haluakaan lapsia. Ei se sitä tarkoita, että heitä painostettaisiin lapsia tekemään vastentahtoisesti, vaan surua asiasta vain.
Näihin päiviin saakka on ollut aika luonnollista kuulua sukuun, sukupolvien ketjuun ja pitää sitä rikkautena. Nyt nuorilla aikuisilla tämä on menettämässä merkitystään, enkä minä sitä vääräksi kritisoi, vaan totean sen, että asenteet ovat tässä asiassa kovasti muuttuneet ihan viimeisen kymmenen vuoden aikana (olen itse 42 ja kaikilla yhtään läheisemmillä kavereillani on kyllä lapsi tai useampia, poislukien muutama, jotka eivät lasta yrityksestä huolimatta saaneet). Ja niillä, jotka ovat kasvaneet siinä ympäristössä, että lapset ovat luonnollinen jatkumo elämässä, on täysi oikeus surra sitä, että tämä asia muuttuu. Surra ei tarkoita syyllistämistä, toisten valintoja tulee kunnioittaa, mutta omiin tunteisiin on myös oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omia lapsia sillä ajatuksella että tulisipa minusta joskus mummo? Siis niitä omiahan lapsia sitä saa jo hoivata ja kasvattaa sydämensä kyllyydestä? Kuinka kiittämätön täytyy ihmisen olla, kun ei ymmärrä mikä etuoikeus on ensinnäkin olla edes saanut se oma lapsi ja toisekseen saanut kasvattaa sen näin turvallisessa ympäristössä!
Vai onko se tosiaan niin, että siinä ajan kanssa huomaa että tämä vanhemmuushan on rankkaa ja vaatiikin panostusta, se oma lapsi aletaankin nähdä vain välineenä omille tarpeille, joista viimeisin on sitten se rusinat pullasta -isovanhemmuus?
En vain itse ihan toden totta ymmärrä pienen lapsen äitinä, miten joku ei voi nähdä merkitystä jo tässä ajassa ja ymmärtää, että vaikka se lapsenlapsi joskus syntyisi niin silti hän olisi ensisijaisesti äidin ja isänsä tyttö. Sehän että lapsenlapsi joskus syntyy ei todellakaan tarkoita mitään revanssia omaan vanhemmuuteen.
En ole itse vielä mummoiässä, mutta omat lapset kuitenkin jo selkeästi isoja. Ja kyllä sitä aina välillä miettii, että pääsisipä sylittelemään ja hoitamaan vauvoja, ja luomaan sidettä pieneen ihmiseen. Ja toivon hartaasti, että omat lapset joskus lapsia haluavat ja haluavat heidän kanssaan apua ja tukea meiltä, ja antavat meille mahdollisuuden luoda hyvät suhteet lapsiinsa. Eihän se välttämättä niin mene, mutta saahan sitä toivoa silti.
Eikä se tarkoita, että painostaa, tai vaatii tai syyllistää. Toivonhan minä monia muitakin asioita lasteni tekevän, opiskelevan, hankkivan hyvät ammatit, löytävän kivat puolisot jne. Jos asiat menevät muuten, niin ei voi mitään, ei se estä silti toivomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avasin myös keskustelun aiheesta.
Minusta todellakin tarvittaisiin vertaistukiryhmä naisille, jotka jäävät ilman lapsenlapsia. Onhan se suuri menetys ja suru.
Oikeesti ihan naurettavaa. Lasta ei todellakaan hankita siksi, että mummi silloin tällöin (kun hänelle itselleen sattuu sopimaan) voi viettää pari tuntia aikaa lapsenlapsensa kanssa.
Ei lasta hankita kenenkään toisen iloksi ja viihdykkeeksi.
Aika idioottimainen vastaus.
Oma äitini kyseli kokoajan lapsenlapsen perään. Nyt kun sellainen on, ei kiinostakaan enää yhtään. Halusi vain pidellä vauvaa sylkyssä, nyt kun lapsi vaatisi leikkiä ja huomiota kiinnostaakin tv ja kännykkä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.
Kiitos, olet ensimmäinen lukuisten kommenttien joukossa, joka tämän älysi! Tämä on täynnä itsekeskeisiä ihmisiä, jolla ei ole mitään kykyä asettua pohtimaan asiaa toisen näkökulmasta. Kaikki jankuttaa kuin yhdestä suusta, että lapsen oma valinta hankkiiko lapsia vai ei. No eihän tästä ollut kysekään missään vaiheessa! Tässä käytännössä moni hermostui siitä tiedosta, että joku TUNTEE tiettyjä tunteita. Minäkin kaipasin pienenä veljien keskellä kasvaneena siskoa. Kyllähän sitä aina kaivata saa, vaikkei ole mitään päätäntävaltaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avasin myös keskustelun aiheesta.
Minusta todellakin tarvittaisiin vertaistukiryhmä naisille, jotka jäävät ilman lapsenlapsia. Onhan se suuri menetys ja suru.
Oikeesti ihan naurettavaa. Lasta ei todellakaan hankita siksi, että mummi silloin tällöin (kun hänelle itselleen sattuu sopimaan) voi viettää pari tuntia aikaa lapsenlapsensa kanssa.
Ei lasta hankita kenenkään toisen iloksi ja viihdykkeeksi.
Aika idioottimainen vastaus.
Todella idioottimainen. Oikein pelottaa millaista porukkaa täällä on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuossa otsikossa jo kerrotaan että tämä vanhempi ei ole koskaan irtautunut lapsestaan kun puhutaan OMAsta tyttärestä eikä tyttärestä? Juttu olisi voinut hyvin olla: Raili, 74, suree: "Tytär ei halua tehdä lapsia" eikä mikään OMA TYTÄR. Vitut se vanhempi enää aikuista lasta omista ja hallinnoi.
Niin no tuostahan sen juuri näkee kuinka itsekkäästä halusta on kyse. Pohjimpana siellä on se kauhu siitä, että omat geenit eivät siirrykään enää eteenpäin. Ei siinä mistään mummouden ihanuudesta ole kyse. Minun oma biologinen tyttäreni jätti lisääntymättä, joten minun omat geenini nyt katoavat.
Pohjimmiltaan ihminen on varsin primitiivinen otus, ja yleisesti suvun jatkaminen nyt on aika isolla prioriteetilla eläinten biologiaan koodattuna. Joten on se minusta ihan ymmärrettävää, että varamummous tai vastaava ei ehkä tunnu samalta.
Toinen asia mikä tähän liittyy on ihan perhe ja suku. Aika moni haluaa kuulua sukuun, viettää aikaa suvun kanssa (esim juhlapyhät) jne. Eli voisin kuvitella sitten joskus, kun omat lapset ovat aikuisia, että haluaisi kutsua lapsensa perheen kokonaisuutena syömään tai viettää muuten aikaa sen perheen kanssa, puoliso ja lapset mukaan lukien. Kuulua siihen sukuun. Varamummona tämä aspekti on vaikeampi saavuttaa, vaikka joku lapsi voisikin tulla hyvin läheiseksi, se että luo todella läheiset suhteet vieraaseen perheeseen onkin jo isomman työn takana.
Jos nämä itsekkäät mummelit nyt ovat niin hinkumassa lasten hoivaajiksi kuin väittävät, niin ottaisivat huomioon, että maa on täynnä lapsia, jotka ovat jollain lailla huono-osaisia ja vailla turvallista aikuista.
Mummoikäiselle voi olla mahdotonta ottaa kokopäiväisiä sijoituslapsia, mutta voisihan sitä ryhtyä vaikka tukiperheeksi, joka ottaa lapsia viikonloppuisin. Tai mennä lukumummoksi lähikouluun. Tai kysyä vaikka paikalliselta mll:ltä, voisiko heidän kautta olla avuksi.
Mahdollisuuksia on loputtomasti ja varmasti jotain on joka paikkakunnalla ja jos ei ole niin mummo on hyvä ja perustaa paikkakunnalleen mummopalvelun.
Ai niin eihän se käy kun ei ne lapset ole oman tyttären lapsia.
Minä olen 56-vuotias, aikuinen lapseni ei aio hankkia lapsia ja olen siihen täysin tyytyväinen. En koe pienintäkään lapsenlapsen kaipuuta enkä etenkään halua hoitovastuuta. Ei sillä, että se olisi edes mahdollista, kun asumme eri puolilla Suomea. Tässä elämänvaiheessa nautin ihan mielelläni töistä, harrastuksista ja etenkin matkailusta.