Lue keskustelun säännöt.
Nainen avautuu HS:ssä tuskastaan: Oma tytär ei halua äidiksi
17.10.2019 |
Kommentit (100)
Olisi tehnyt enemmän lapsia, niin todennäköisyys isovanhemmuudesta olisi kasvanut.
Typerää vaatia tuollaista, hänen lapsensa hankkii lapsia jos hankkii. Tiedän lähipiiristä näitä mummoja, jotka mankuivat lapsenlapsia. Sitten kun niitä tuli, niin ei paljon napannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omia lapsia sillä ajatuksella että tulisipa minusta joskus mummo? Siis niitä omiahan lapsia sitä saa jo hoivata ja kasvattaa sydämensä kyllyydestä? Kuinka kiittämätön täytyy ihmisen olla, kun ei ymmärrä mikä etuoikeus on ensinnäkin olla edes saanut se oma lapsi ja toisekseen saanut kasvattaa sen näin turvallisessa ympäristössä!
Vai onko se tosiaan niin, että siinä ajan kanssa huomaa että tämä vanhemmuushan on rankkaa ja vaatiikin panostusta, se oma lapsi aletaankin nähdä vain välineenä omille tarpeille, joista viimeisin on sitten se rusinat pullasta -isovanhemmuus?
En vain itse ihan toden totta ymmärrä pienen lapsen äitinä, miten joku ei voi nähdä merkitystä jo tässä ajassa ja ymmärtää, että vaikka se lapsenlapsi joskus syntyisi niin silti hän olisi ensisijaisesti äidin ja isänsä tyttö. Sehän että lapsenlapsi joskus syntyy ei todellakaan tarkoita mitään revanssia omaan vanhemmuuteen.
Onneksi olkoon! Kaikista väärinymmärtäjistä ja mielebpahoittajista taidat sinä viedä voiton.
Mikä helkkari siinä on niin vaikeaa antaa jonkun tuntea kaipausta ja haikeutta, jos jokin haave ei toteudu? Eihän se tarkoita mitään revansseja tai rusinat pullista-touhua. Mistä ihmeestä edes päättelit, että tarkoittaisi tuon naisen kohdalla? Tai ylipäätään kenenkään? Voi olla, että tuo äiti oli paras äiti ikinä. Parempi kuin sinä. Ja arvosti aikaa enemmän kuin sinä ikinä. Me emme voi sitä tietää.
Pienten lasten äidit ovat kyllä pahimpia oma pää persauksessa olevia, se on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä itsekkäät mummelit nyt ovat niin hinkumassa lasten hoivaajiksi kuin väittävät, niin ottaisivat huomioon, että maa on täynnä lapsia, jotka ovat jollain lailla huono-osaisia ja vailla turvallista aikuista.
Mummoikäiselle voi olla mahdotonta ottaa kokopäiväisiä sijoituslapsia, mutta voisihan sitä ryhtyä vaikka tukiperheeksi, joka ottaa lapsia viikonloppuisin. Tai mennä lukumummoksi lähikouluun. Tai kysyä vaikka paikalliselta mll:ltä, voisiko heidän kautta olla avuksi.
Mahdollisuuksia on loputtomasti ja varmasti jotain on joka paikkakunnalla ja jos ei ole niin mummo on hyvä ja perustaa paikkakunnalleen mummopalvelun.
Ai niin eihän se käy kun ei ne lapset ole oman tyttären lapsia.
No ihan sama kuin uusperheessä kumppanin lasten aito hyväksyminen ja rakastaminen ei ole sama kuin omat lapset. Se vain on niin, vaikka kuinka tekisi mieli jeesustella, että lapsi kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuossa otsikossa jo kerrotaan että tämä vanhempi ei ole koskaan irtautunut lapsestaan kun puhutaan OMAsta tyttärestä eikä tyttärestä? Juttu olisi voinut hyvin olla: Raili, 74, suree: "Tytär ei halua tehdä lapsia" eikä mikään OMA TYTÄR. Vitut se vanhempi enää aikuista lasta omista ja hallinnoi.
Niin no tuostahan sen juuri näkee kuinka itsekkäästä halusta on kyse. Pohjimpana siellä on se kauhu siitä, että omat geenit eivät siirrykään enää eteenpäin. Ei siinä mistään mummouden ihanuudesta ole kyse. Minun oma biologinen tyttäreni jätti lisääntymättä, joten minun omat geenini nyt katoavat.
Kiitos!
Kertokaa nyt vielä, miksi sitä ei saisi surra, että oma lapsi ei halua lasta?
(ja selvennän, surra ei ole sama kuin painostaa, jos jollekin luetun ymmärtäminen on vaikeaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen miettinyt, että ovatko nämä joille lapsenlapsi on noin tärkeää saada, kokeneet sen oman äitiyden aikanaan jotenkin niin, etteivät ole saaneet siitä irti mitä halusivat? Ovatkin pettyneet itseensä vanhempana ja kenties sellaisia virheitä kun tehneet, että niiden kanssa on vaikeaa elää?
Sillä itse kun mietin elämääni, niin omien lasten pikkulapsiaika oli parasta aikaa. Kuitenkin elin jotenkin koko äitiyden elinkaaren täysillä - lopulta päästäen irti aikuisista lapsista. Ja kun sen on käynyt läpi alusta loppuun, niin tavallaan sitä pakottavaa tarvetta lapsen hoivaamiseen ei ole. Siis ihana jos joku tulee lapsenlapsia, mutta koen saaneeni jo omien lasten kasvatuksesta ja hoivaamisesta niin paljon, että en osaa samaistua tuollaiseen ajatteluun ollenkaan.
Muutenkin isovanhemmuutta ajattelen enemmän niin, että ihanaa jos lapseni saavat kokea vanhemmuuden. Ja minä tavallaan olisin se vanhempien apu ja tuki, eikä niin että minun pitäisi "saada" lapsenlapsista jotain. Tätä olen välillä vähän ihmetellyt näitä anoppiketjujakin lukiessa, että kummallista ettei lapsenlapsia osata nähdä ensisijaisesti niiden omien lasten lapsina ja osana heidän elämää, vaan ikään kuin ollaan siinä vaatimassa ja kärkkymässä toisten lapsista jotain henkistä tyydytystä itselle. Jos näin kärjistetysti voi sanoa.
-Äiti ja anoppi, vaan en ainakaan vielä mummi
Juuri näin minäkin ajattelen. En ymmärrä "mummokuumetta". Se kuulostaa äärimmäisen itsekeskeiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt vielä, miksi sitä ei saisi surra, että oma lapsi ei halua lasta?
(ja selvennän, surra ei ole sama kuin painostaa, jos jollekin luetun ymmärtäminen on vaikeaa)
Veikkaan, että se liittyy siihen, että ei olla sinut oman valinnan kanssa jäädä lapsettomaksi vaan haetaan sille varauksetonta hyväksyntää ulkopuolelta. Ja se nyt sattuu, kun joku (vaikka itselle täysin vieras) ilmaisee, että omilla valinnoilla voi aiheuttaa toiselle pahan mielen, vaikkei se valinta väärä välttämättä olekaan. Tai kuvitellaan ja peilataan, että tuossa nyt se oma vanhempi suree ja ahdistutaan liikaa ja puretaan se vihana toisen surua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi tehnyt enemmän lapsia, niin todennäköisyys isovanhemmuudesta olisi kasvanut.
Typerää vaatia tuollaista, hänen lapsensa hankkii lapsia jos hankkii. Tiedän lähipiiristä näitä mummoja, jotka mankuivat lapsenlapsia. Sitten kun niitä tuli, niin ei paljon napannut.
Ei hän mitään ole vaatinut.
En ymmärrä, että onko oma elämä niin tyhjää sisällön puolesta, että pitää kiusata lapsilta lapsenlapsia? Itsellä kaksi lasta ja jos lisääntyvät, niin se on heidän asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan hänellä oikeus tuntea noin, mutta tyttärellä on oikeus olla hankkimatta niitä lapsia. Tosiaan varamummoilu voisi olla hyvä juttu. Tavallaan ikävää että nämä ei kohtaa, eli osa isovanhemmista ei välitä edes nähdä lapsenlapsia ja sitten näin...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että onko oma elämä niin tyhjää sisällön puolesta, että pitää kiusata lapsilta lapsenlapsia? Itsellä kaksi lasta ja jos lisääntyvät, niin se on heidän asiansa.
Miksei saisi surra sitä että ei saa lapsenlapsia? Jotkut ei saa edes lapsia, pitäisikö heiltäkin kysyä että onko oma elämä niin tyhjää sisällön puolesta että pitää surra lapsettomuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on syytön syntymäänsä eikä siksi vanhemmilleen mitään velkaa. Se että oma lapsi saa lapsia ei vielä pelkästään takaa mitään mummoilua. Alaikäisen lapsen vanhemmat päättävät, kuinka paljon, missä ja milloin heidän lapsensa on isovanhempien kanssa tekemisissä, vai onko lainkaan. Isovanhemmilla ei ole oikeuksia muiden lapsiin.
Nykyiset pienet ikäluokat eivät ole yhtä rahanahneita kuin aiemmat, suuremmat ikäluokat. Ostaminen ja omistaminen ei ole enää muodikasta. Vanhukset voivat tehdä rahoillaan mitä haluavat. Kun moni rahavanhus on kuollessaan yhdeksänkymppinen, on hänen omakin lapsensa tuolloin jo noin 60-v. Mitäpä tuolloin (jos muutenkaan) tekee esim. talonrähjällä muuttotappiokunnassa?
Niin ja niille jotka ovat päättäneet siirtää perintönsä suoraan lapsenlapsilleen: jos kuolette ennen kuin lapsenlapset ovat täysi-ikäisiä, lapsenne voi kieltäytyä perinnöstä omien lastensa puolesta. Tämä on todennäköistäkin, jos olette käyttäytyneet lastamme kohtaan omavaltaisesti eli rajattomasti.
Isovanhemmuus ei ole ihmisoikeus. Jos vaatimusten ja koston tielle lähdette, sielläpä elämänne ehtoopuolen yksin olette.
Mummoikäinen minäkin. Tytär ilmoitti jo teininä ettei lapsia sitten hanki. Nyt hän on 40 ja olen ajatukseen tyytyväinen. Lienee sekin vaikeaa joillekin ymmärtää , että en ole asiasta pahoillani. Toiselle se isovanhemmuus tuo elämään sisältöä ja hyvä niin. Toiset voi elää onnellisena vaikkei sitä koekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on syytön syntymäänsä eikä siksi vanhemmilleen mitään velkaa. Se että oma lapsi saa lapsia ei vielä pelkästään takaa mitään mummoilua. Alaikäisen lapsen vanhemmat päättävät, kuinka paljon, missä ja milloin heidän lapsensa on isovanhempien kanssa tekemisissä, vai onko lainkaan. Isovanhemmilla ei ole oikeuksia muiden lapsiin.
Nykyiset pienet ikäluokat eivät ole yhtä rahanahneita kuin aiemmat, suuremmat ikäluokat. Ostaminen ja omistaminen ei ole enää muodikasta. Vanhukset voivat tehdä rahoillaan mitä haluavat. Kun moni rahavanhus on kuollessaan yhdeksänkymppinen, on hänen omakin lapsensa tuolloin jo noin 60-v. Mitäpä tuolloin (jos muutenkaan) tekee esim. talonrähjällä muuttotappiokunnassa?
Niin ja niille jotka ovat päättäneet siirtää perintönsä suoraan lapsenlapsilleen: jos kuolette ennen kuin lapsenlapset ovat täysi-ikäisiä, lapsenne voi kieltäytyä perinnöstä omien lastensa puolesta. Tämä on todennäköistäkin, jos olette käyttäytyneet lastamme kohtaan omavaltaisesti eli rajattomasti.
Isovanhemmuus ei ole ihmisoikeus. Jos vaatimusten ja koston tielle lähdette, sielläpä elämänne ehtoopuolen yksin olette.
Paitsi että alaikäisen lapsen puolesta ei voi kieltäytyä perinnöstä.
Jännä nähdä että jotkut vetää tähänkin keskusteluun tuon perintöasian. Tuskin mitään perintöjä kovasti jaellaan. Kyllä vanhus joutuu kuluttamaan varansa omaan hoitoonsa ja elämään muutoinkin. Antavat asuntonsa ja osakkeensa pankille ja saavat asua siinä asunossaan elämänsä loppuun. Pankki sitten saa lopulta sen asunnon myytäväksi.
En ole elinpiirissäni ikinä nähnyt lastenlasten hoitavan isovanhempia saatika omien lapsien.
Pikaisia puheluita silloin tällöin on kyllä maximi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on syytön syntymäänsä eikä siksi vanhemmilleen mitään velkaa. Se että oma lapsi saa lapsia ei vielä pelkästään takaa mitään mummoilua. Alaikäisen lapsen vanhemmat päättävät, kuinka paljon, missä ja milloin heidän lapsensa on isovanhempien kanssa tekemisissä, vai onko lainkaan. Isovanhemmilla ei ole oikeuksia muiden lapsiin.
Nykyiset pienet ikäluokat eivät ole yhtä rahanahneita kuin aiemmat, suuremmat ikäluokat. Ostaminen ja omistaminen ei ole enää muodikasta. Vanhukset voivat tehdä rahoillaan mitä haluavat. Kun moni rahavanhus on kuollessaan yhdeksänkymppinen, on hänen omakin lapsensa tuolloin jo noin 60-v. Mitäpä tuolloin (jos muutenkaan) tekee esim. talonrähjällä muuttotappiokunnassa?
Niin ja niille jotka ovat päättäneet siirtää perintönsä suoraan lapsenlapsilleen: jos kuolette ennen kuin lapsenlapset ovat täysi-ikäisiä, lapsenne voi kieltäytyä perinnöstä omien lastensa puolesta. Tämä on todennäköistäkin, jos olette käyttäytyneet lastamme kohtaan omavaltaisesti eli rajattomasti.
Isovanhemmuus ei ole ihmisoikeus. Jos vaatimusten ja koston tielle lähdette, sielläpä elämänne ehtoopuolen yksin olette.
Paitsi että alaikäisen lapsen puolesta ei voi kieltäytyä perinnöstä.
Kyllä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on syytön syntymäänsä eikä siksi vanhemmilleen mitään velkaa. Se että oma lapsi saa lapsia ei vielä pelkästään takaa mitään mummoilua. Alaikäisen lapsen vanhemmat päättävät, kuinka paljon, missä ja milloin heidän lapsensa on isovanhempien kanssa tekemisissä, vai onko lainkaan. Isovanhemmilla ei ole oikeuksia muiden lapsiin.
Nykyiset pienet ikäluokat eivät ole yhtä rahanahneita kuin aiemmat, suuremmat ikäluokat. Ostaminen ja omistaminen ei ole enää muodikasta. Vanhukset voivat tehdä rahoillaan mitä haluavat. Kun moni rahavanhus on kuollessaan yhdeksänkymppinen, on hänen omakin lapsensa tuolloin jo noin 60-v. Mitäpä tuolloin (jos muutenkaan) tekee esim. talonrähjällä muuttotappiokunnassa?
Niin ja niille jotka ovat päättäneet siirtää perintönsä suoraan lapsenlapsilleen: jos kuolette ennen kuin lapsenlapset ovat täysi-ikäisiä, lapsenne voi kieltäytyä perinnöstä omien lastensa puolesta. Tämä on todennäköistäkin, jos olette käyttäytyneet lastamme kohtaan omavaltaisesti eli rajattomasti.
Isovanhemmuus ei ole ihmisoikeus. Jos vaatimusten ja koston tielle lähdette, sielläpä elämänne ehtoopuolen yksin olette.
Paitsi että alaikäisen lapsen puolesta ei voi kieltäytyä perinnöstä.
Kyllä voi.
No teoriassa voi, maistraatin luvalla, ja lupaa käytännössä ei myönnetä, koska se katsotaan lapsen edun vastaiseksi (ellei kyseessä ole joku mistä syntyy vain kuluja ja realisointi huomattavan hankalaa, ja silloinkin vaatii todella vahvat perustelut, että perinnöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä). Mutta jos perinnöllä on minkäänlaista rahallista arvoa, lapsen puolesta siitä ei voi kieltäytyä. Isovanhemman rajattomuus ei ole maistraatille hyväksyttyvä syy kieltäytyä perinnöstä..
Olisi todella hyvä kehitellä nyt nopeasti keinokohdut, joissa lapset kehittyvät ja hedelmöittää nämä lapset sokkohedelmöityksellä, niin ettei kukaan tiedä, kuka on kenenkin "oma" lapsi. Tämä "oma lapsi" -vouhotus taannuttaa ihmiset eläimen tasolle ja alemmaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on syytön syntymäänsä eikä siksi vanhemmilleen mitään velkaa. Se että oma lapsi saa lapsia ei vielä pelkästään takaa mitään mummoilua. Alaikäisen lapsen vanhemmat päättävät, kuinka paljon, missä ja milloin heidän lapsensa on isovanhempien kanssa tekemisissä, vai onko lainkaan. Isovanhemmilla ei ole oikeuksia muiden lapsiin.
Nykyiset pienet ikäluokat eivät ole yhtä rahanahneita kuin aiemmat, suuremmat ikäluokat. Ostaminen ja omistaminen ei ole enää muodikasta. Vanhukset voivat tehdä rahoillaan mitä haluavat. Kun moni rahavanhus on kuollessaan yhdeksänkymppinen, on hänen omakin lapsensa tuolloin jo noin 60-v. Mitäpä tuolloin (jos muutenkaan) tekee esim. talonrähjällä muuttotappiokunnassa?
Niin ja niille jotka ovat päättäneet siirtää perintönsä suoraan lapsenlapsilleen: jos kuolette ennen kuin lapsenlapset ovat täysi-ikäisiä, lapsenne voi kieltäytyä perinnöstä omien lastensa puolesta. Tämä on todennäköistäkin, jos olette käyttäytyneet lastamme kohtaan omavaltaisesti eli rajattomasti.
Isovanhemmuus ei ole ihmisoikeus. Jos vaatimusten ja koston tielle lähdette, sielläpä elämänne ehtoopuolen yksin olette.
Paitsi että alaikäisen lapsen puolesta ei voi kieltäytyä perinnöstä.
Kyllä voi.
No teoriassa voi, maistraatin luvalla, ja lupaa käytännössä ei myönnetä, koska se katsotaan lapsen edun vastaiseksi (ellei kyseessä ole joku mistä syntyy vain kuluja ja realisointi huomattavan hankalaa, ja silloinkin vaatii todella vahvat perustelut, että perinnöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä). Mutta jos perinnöllä on minkäänlaista rahallista arvoa, lapsen puolesta siitä ei voi kieltäytyä. Isovanhemman rajattomuus ei ole maistraatille hyväksyttyvä syy kieltäytyä perinnöstä..
..kuten talonrähjä muuttotappiokunnassa, kerrostaloasunto putkiremontin tarpeessa olevassa taloyhtiössä, jolle pankki ei suostu lainaa myöntämään, kesämökki joka laskee kakkavetensä suoraan vesistöihin. Tällaisia usein ovat perinnöt.
Isovanhemman rajattomuutta on esim. se että kaikki hänelle itselleen tärkeät rakennukset täytyy pitää suvun hallussa, vaikka kukaan ei niitä halua. Näitä tyypillisiä, joista lapsikin ymmärtää ettei tuollaista perintöä halua kukaan ottaa vastaan.
Se on aika monessa muussakin aiheessa tullut ilmi, että ne nuorten aikuisten vanhemmat eivät oikeastaan saisi tuntea mitään, toivoa mitään, odottaa mitään. Ja kuitenkin heiltä saa odottaa, toivoa ja vaatia ihan mitä vaan. Se tuntuu kovin kypsymättömältä.