Lue keskustelun säännöt.
Nainen avautuu HS:ssä tuskastaan: Oma tytär ei halua äidiksi
17.10.2019 |
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli tämän wanna-be isoäidin ulinasta mieleen, että hoitaisiko tämä myös täysin tyttärensä lapsen?
Jos näin on, niin silloinhan asia saisi toisen luonteen.
Meillä tämä wanna-be isoäiti taas kertoilee kokoajan miten on sitten tilannut tälläisen ja tälläisen lapsenlapsen ja miten on jo päättänyt nimenkin ja muuta vastaavaa. Ei oikein huvita alkaa tekemään jotain mittatilauslasta isoäitiä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika itsekeskeistä kyllä äidiltä. Sehän on tyttären oma elämä kyseessä.
Siis jos on saanut syntyä tähän maailmaan, niin on lähtökohtaisesti velkaa vanhemmilleen sen, että hankkii lapsenlapsia, jos nämä niin toivovat. Lapsilla on kuitenkin ikuinen velkasuhde vanhempiinsa. Pitää elää niin kuin vanhemmat haluavat. Itsekkäitä ovat nuo lapset, jotka eivät lisäänny, vaikka eivät itse haluakaan olla vanhempia. Kyllä nyt sen verran voi pinnistellä, että isovanhemmat saavat sylitellä omaa verta olevia pikkuruisia. Onhan tämä jo melkeinpä ihmisoikeuskysymys noille isovanhemmille.
What the actual f uck? :D Ootko ihan tosissas :D Velkaa, ei stna :D
Onpa taas tänään tullut todistettua, että sarkasmi on ERITTÄIN vaikea laji. Oijoi, on tää vaan hauskaa... :-D
Nykyään pitää laittaa hymiöitä perään, muuten ei tajua. Siihen ollaan menty.
Vierailija kirjoitti:
Avasin myös keskustelun aiheesta.
Minusta todellakin tarvittaisiin vertaistukiryhmä naisille, jotka jäävät ilman lapsenlapsia. Onhan se suuri menetys ja suru.
No sellaisenhan voi alulle panna niin halutessaan. Ja vaikka alkaa vapaaehtoiseksi varamummoksi perheelle jossa on mummin kokoinen vaje.
Sitä omaa lapsenlasta eivät kaikki syystä tai toisesta saa, mutta yhteyksiä muihin ihmisiin voi luoda muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli tämän wanna-be isoäidin ulinasta mieleen, että hoitaisiko tämä myös täysin tyttärensä lapsen?
Jos näin on, niin silloinhan asia saisi toisen luonteen.
Minä ainakin!
Olisin halunnut enemmän lapsia.
Kannattaa lukea se alkuperäinen mielipidekirjoitus.
Nainen hyväksyy lastensa valinnan, eikä ole sanomassa että hänen lapsensa pitäisi yrittää saada lapsia.
Hän vaan nostaa esille, sen että on surullinen siitä, ettei koskaan voi olla mummo.
Ja niille, jotka miettivät miksi tuo kirjoittaja ei hankkinut useampaa lasta, niin aian se ei vaan onnistu. Ja jos ei tiedä onko lapsimääär valinta, ei kannata kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen miettinyt, että ovatko nämä joille lapsenlapsi on noin tärkeää saada, kokeneet sen oman äitiyden aikanaan jotenkin niin, etteivät ole saaneet siitä irti mitä halusivat? Ovatkin pettyneet itseensä vanhempana ja kenties sellaisia virheitä kun tehneet, että niiden kanssa on vaikeaa elää?
Sillä itse kun mietin elämääni, niin omien lasten pikkulapsiaika oli parasta aikaa. Kuitenkin elin jotenkin koko äitiyden elinkaaren täysillä - lopulta päästäen irti aikuisista lapsista. Ja kun sen on käynyt läpi alusta loppuun, niin tavallaan sitä pakottavaa tarvetta lapsen hoivaamiseen ei ole. Siis ihana jos joku tulee lapsenlapsia, mutta koen saaneeni jo omien lasten kasvatuksesta ja hoivaamisesta niin paljon, että en osaa samaistua tuollaiseen ajatteluun ollenkaan.
Muutenkin isovanhemmuutta ajattelen enemmän niin, että ihanaa jos lapseni saavat kokea vanhemmuuden. Ja minä tavallaan olisin se vanhempien apu ja tuki, eikä niin että minun pitäisi "saada" lapsenlapsista jotain. Tätä olen välillä vähän ihmetellyt näitä anoppiketjujakin lukiessa, että kummallista ettei lapsenlapsia osata nähdä ensisijaisesti niiden omien lasten lapsina ja osana heidän elämää, vaan ikään kuin ollaan siinä vaatimassa ja kärkkymässä toisten lapsista jotain henkistä tyydytystä itselle. Jos näin kärjistetysti voi sanoa.
-Äiti ja anoppi, vaan en ainakaan vielä mummi
Paljolti samoilla linjoilla, paitsi pikkulapsivuodet eivät olleet oikein minun juttu, nautin enemmän vähän isomman lapsen äitiydestä. Hieno kokemus tämä vanhemmuus kaiken kaikkiaan ja olen valtavan iloinen siitä, että lapsi on löytänyt itselleen mieluisan alan jota opiskelee ja jolla työskentelee ja se puolisokin on löytynyt. Lapsenlapsista en ole koskaan oikein haaveillut itseäni varten, mutta toki toivon että tytär voi saada lapsia jos sellaisia haluaa. Vävy (tai topakka minäkin olisi kelvannut) sen sijaan oli sellainen asia jota toivoin ja olen kovin iloinen siitä, että minusta on tullut anoppi. Olen molempien puolesta iloinen että löysivät toisensa ja ovat onnellisia yhdessä.
Jos syystä tai toisesta käy niin, etten saa koskaan lapsenlapsia, niin en sitä mitenkään päin voi miksikään menetykseksi laskea. Minä sain lapsen, jonka halusin, ja sain kasvattaa hänet aikuiseksi ja nyt hän elää onnellisena miehensä kanssa. Minun kirjoissani tässä kävi todella hienosti riippumatta siitä, tuleeko lapsia vai ei. Koira näillä vasta on suunnitteilla, molemmat haluavat sitä kovasti ja vaikka itse en ole koiraihminen, niin pystyn silti tyttären puolesta olemaan onnellinen siitä ajatuksesta, että nuoren pariskunnan onni täydentyy koiranpennulla.
On täysin okei tuntea surua asiasta, etsiä vertaistukea jne.
Ei ole okei syyllistää tai edes kysellä lapsenlapsien perään, mutta jutun äiti ei varmaan ollut niin tehnytkään.
Olen todella onnellinen omien vanhempieni suhtautumisesta, en tosin ole vapaaehtoisesti lapseton vaan viimeisilläni raskaana. Olen 34-vuotias, vauvana adoptoitu ainoa lapsi, vanhempani ovat yli 70-vuotiaita eläkeläisiä. Kaikesta huomaa, kuinka etenkin äidilläni on ”vauvakuume” ja hän rakastaa lapsia. Hän hoitaa serkkujeni lapsia, ystäviensä ja entisten työkavereiden lapsia ja hänellä on tukilapsia. Minulla on monta samanikäistä serkkua, joista suurimmalla osalla on pieniä lapsia. Äiti ei ole kuitenkaan koskaan kysellyt tai ilmaissut toivovansa lapsenlapsia. Varmaan siksi, että vanhemmillani on itsellään lapsettomuustaustaa, he ymmärtävät, ettei lapsenlapsiakaan tule mitenkään automaattisesti. Olen aina tehnyt selväksi, että haluan lapsia, mutta elämäntilanteeni ei ole ollut sopiva nuorempana ja sen ovat vanhempani ymmärtäneet minuakin paremmin ja lähinnä toppuutelleet tyyliin ”toivottavasti ei vielä kymmeneen vuoteen” (mistä silloin loukkaannuin, mutta toteen se kävi ja varmaan hyvä niin).
Nyt, kun ensimmäinen lapsenlapsi on (vihdoinkin) tulossa, äiti auttaa ja osallistuu täysillä, vaikkei asuta edes samassa maassa. Varmasti sekin aiheuttaa heille surua, viime vuosina olemme vierailleet Suomessa kerran kesässä ja vanhempani meillä kerran tai pari vuodessa, mutta nyt näemme varmasti useammin. He ovat todella onnellisia lapsenlapsesta, mutta jos sellaista ei olisi koskaan tullut, he olisivat varmasti hyväksyneet asian kaatamatta syyllisyyttä niskaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokun suurin toive on tulla isoäidiksi niin ehdottomasti pitäisi tehdä useampi kuin yksi lapsi, herran jestas. Miten ei tuohon asiaan olisi osannut valmistautua kun se yhden lapsen vanhemmalla on erittäin todennäköistä - jäädä lapsenlapsettomaksi.
Ai, me voitais lainata ao naista mummiksi. Meidän mummi kun preferoi sisartani, joka on maailman napa ja myös lapseton sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas typerä muori. Kun ei oma ego saa jatketta..
Voi voi, kaikkea haluamaansa ei aina vaan voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin ymmärettävää olla surullinen siitä että sukulinja sammuu lasten typeryyden vuoksi.
Ja siitä ettei saa pidellä omaa lastenlasta sylissä ja ihailla sen pikku sormia ja varpaita,koska omat lapset on aivopesty seuraamaan jotain maissilapsijeesusta sukulinjojensa joukkoitsemurhaan.
Vierailija kirjoitti:
Havainto kirjoitti:
Tahallisesti lapseton nainen on arvoton. Periatteessa hän voi olla hepsankeikka jos haluaa, mutta ongelma on siinä, että hän samalla häpäisee tahattomasti lapsettomat naiset joita erehdytään luulemaan samanlaisiksi.
Juu, näin on. Kuten oli Äiti Teresa ja lukuista toisia pyyteettömästi auttavat nunnat. Hepsankeikkoja ja huorrrrria.
Intiassa työskennellyt, alunperin Makedonian albaani Äiti Teresa sanoi amerikkalaislehden haastattelussa, että Jeesus-lapsi oli kiltti, koska oli ollut naisen vatsassa.
Äiti Teresa oli nähnyt, miten julmasti naiset voi kohdella/hylätä omat lapsensa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisalkioista valmistuu poikia ja tyttöjä. Suurinpiirtein sama kuin autotehtaalta tulisi henkilöautoja ja pakettiautoja. Käytön kannalta kaikki autot olisivat henkilöautoja, ellei pakettiautoilla olisi erityistehtävää, jossa ne ovat ylivertaisia.
Nainen on varustettu tekemään lapsia. Jos hän ei niitä tee, olisi kaikin puolin järkevämpää olla mies. Parempi koneisto, voima ja käyttömukavuus. Monella nykynaisella lipsuu. Makea elämä menee kaiken edellä ja velvollisuus elämää kohtaan sysätään häpeällisesti syrjään.
Onhan tällä äidillä oikeus tunteisiinsa, vaikka ei voikaan tietenkään vaatia tytärtään lisääntymään. Minkä hän sille voi jos harmittaa, pitäisikö vaan hymyillä väkisin ja sanoa että hieno homma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainto kirjoitti:
Tahallisesti lapseton nainen on arvoton. Periatteessa hän voi olla hepsankeikka jos haluaa, mutta ongelma on siinä, että hän samalla häpäisee tahattomasti lapsettomat naiset joita erehdytään luulemaan samanlaisiksi.
Juu, näin on. Kuten oli Äiti Teresa ja lukuista toisia pyyteettömästi auttavat nunnat. Hepsankeikkoja ja huorrrrria.
Intiassa työskennellyt, alunperin Makedonian albaani Äiti Teresa sanoi amerikkalaislehden haastattelussa, että Jeesus-lapsi oli kiltti, koska oli ollut naisen vatsassa.
Äiti Teresa oli nähnyt, miten julmasti naiset voi kohdella/hylätä omat lapsensa..
Eihän tossa ole päätä eikä häntää. Me ollaan kaikki oltu naisen vatsassa, myös ne kulmat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainto kirjoitti:
Tahallisesti lapseton nainen on arvoton. Periatteessa hän voi olla hepsankeikka jos haluaa, mutta ongelma on siinä, että hän samalla häpäisee tahattomasti lapsettomat naiset joita erehdytään luulemaan samanlaisiksi.
Juu, näin on. Kuten oli Äiti Teresa ja lukuista toisia pyyteettömästi auttavat nunnat. Hepsankeikkoja ja huorrrrria.
Intiassa työskennellyt, alunperin Makedonian albaani Äiti Teresa sanoi amerikkalaislehden haastattelussa, että Jeesus-lapsi oli kiltti, koska oli ollut naisen vatsassa.
Äiti Teresa oli nähnyt, miten julmasti naiset voi kohdella/hylätä omat lapsensa..Eihän tossa ole päätä eikä häntää. Me ollaan kaikki oltu naisen vatsassa, myös ne kulmat naiset.
Kulmat, julmat...
Enemmän vain naisten bikinikuvia iltapskan sivuille, niin syntyvyys laskee entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.
Juuri näin. Surettaa nuo, jotka vaahtoavat, että nainen vaati jotakin tyttäreltään, ei vaatinut, vaan kertoi surustaan, kun ei hänestä tulekaan mummua. Jotenkin tuossa tuomitsevassa asenteessa heti näkee sen minä, minä asenteen, joka osalla nuorista nykyään on. Vain omille tunteille on tilaa, läheisten ei ollenkaan.
Minä olen 64-vuotias, olen ollut mummi nyt 10 kuukautta, enkä tiedä mitään ihanampaa, kuin lapsenlapseni on. Itse sain lapset nuorena, ja olin ihan varma ettei minusta mummia tuli, elämä yllätti ja nyt nautin suunnattomasti olostani. Olen eläkeläinen, joten menen aina avuksi, kun pyydetään. Niin kauan kuin minulla voimia on.
Ne, jotka eivät lapsia tee/saa, eivät saa kokemusta siitä, miten suurta rakkaus lasta kohtaan voi olla, ja miten suurta iloa lapsenlapsi sylissä istuessaan tuottaa. Mitkään matkat tai harrastukset eivät minulle voi tätä tunnetta korvata.
No juuri tuohan se itsekästä onkin.
"Omat piirteet" - mitä muuta se on kuin itsekästä? Minä, minä, minun lapseni minäääää.
Jos kerran lapsista noin pitää niin luulisi minkä tahansa lapsen kelpaavan. Mutta ei, MINUN valtavan ihmeelliset geenini ja valtavan ihmeellinen persoonallisuuteni - sen täytyy jatkua, minun lapseni keksii lääkkeen syöpään.