Lue keskustelun säännöt.
Naisen tuska, kun ei saa lapsenlapsia. Linkki
17.10.2019 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e9343628-1c83-4d76-a8f5-60aa60fca26c
Tosiaan, kyllä heille pitäisi saada jotain vertaistukiryhmiä. Uskon, että tuo on ihan yhtä suuri kriisi, kuin se, että ei saa lapsia, vaikka haluaisi.
Minusta tuntuu siltä, että kaikki mummelit puhuvat aina lapsenlapsistaan. Se on heidän lähes ainoa elämänsisältönsä.
Kyllä siinä sitten taatusti lapsenlapseton tuntee valtavaa osattomuutta ja tyhjyyttä.
Itse tunnen 2 avioparia, joilla molemmilla pareilla on 2 lasta, jotka eivät saaneet lapsia. (ovat nyt yli lapsentekoiän). Tämä on järkytys heidän vanhemmilleen, vaikka sitä eivät suoraan lapsilleen kaadakaan.
Siinä on niin paljon kaikkea. Esim ei ole lapsenlasta hellittäväksi, ei mitään juteltavaa ja yhteistä lapsenlapsiasiaa ikätovereiden kanssa, suvun vanhoista asioista ei sitten enää jatkossa ole kiinnostunut kukaan. Sukuhautaa ei hoida lasten jälkeen enää kukaan, omat rakkaat perinnöt menevät joskus vieraalle (mökit ja korut ja valokuvat jne)
Kommentit (72)
Tuntuu keksityltä jutulta tuollainen narina, aivan kuin olisi viisivuotiaan itsekästä kitinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheskään kaikilla ei ole myöskään sisarusten lapsia tai edes sisaruksia.
Voi hemmetti. Kenenkään ei luojan kiitos ole pakko hankkia lapsia. Mummelit on jo omat lapsensa hankkineet, toivottavasti ei pelkästään lastenlasten toivossa. Vanhemmuus ei ole mikään oikeus, ei myöskään isovanhemmuus. Elämä ei mene aina sitä rataa kuin itse toivoisi, koska jokaisella on oma tahto myös perheen sisällä. Turha hankkia lapsia vaan täyttämään omia haaveita elämänkulusta, se ei toimi niin.
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.
Se on minusta voi voi. Oma lapsettomuus voi olla tahattomana kriisi, mutta niitä lapsia pukatessa pitää tiedostaa se, että ne omat lapset tuovat sitten myös mukanaan pettymyksiä ja elävät omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.
Mikä siinä vanhuudessa pelottaa? Yksinäisyyskö vai se ettei ole hoitajaa? Mietitkö myös sitä, että myös sinun lapsistasi tulee niitä vanhuksia ja heillä on samankaltainen loppu edessä? Mihin sen perinnön pitäisi siirtyä? Käytä itse, vietä mukavaa elämää, huolehdi oman vanhuutesi hoidosta. Loput niille omille lapsillesi, heillä varmasti vielä elinvuosia edessä senkin jälkeen kun kasvat heinää.
Tuohon pitäisi alkaa valmistautua jo siinä vaiheessa kun lapsentekoa miettii. Suvunjatkuminen voi pysähtyä missä vaiheessa tahansa lukemattomista eri syistä, joista vain yksi on vapaaehtoinen lapsettomuus. Ei lapsia voi tehdä sillä oletuksella, että niistä on sitten iloa oman elämän loppuun asti. Harmillista, että monille ikääntyville niitä pettymyksiä tulee varsinkin tässä ajassa kun lasten hankkiminen ei ole enää minkäänlainen itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että ihan "elämän osattomuus". Naurettavaa kitinää, tainnut päästä helpolla ja kaikki mennyt kuten itse suunnitellut tähän asti.
Siis teistä osan mielestä vanhus ei saisi surra lapsenlapsettomuuttaan.
Olette kohtuuttomia!
Aivan varmasti se on yhtä suuri suru kuin lapsettomuus.
Miksi ei sitä saisi surra? Ei tunteitaan voi tukahduttaa.
Ja tämä on aivan eri asia kuin se, että pakottaa tai painostaa lapsensa tekemään lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.Mikä siinä vanhuudessa pelottaa? Yksinäisyyskö vai se ettei ole hoitajaa? Mietitkö myös sitä, että myös sinun lapsistasi tulee niitä vanhuksia ja heillä on samankaltainen loppu edessä? Mihin sen perinnön pitäisi siirtyä? Käytä itse, vietä mukavaa elämää, huolehdi oman vanhuutesi hoidosta. Loput niille omille lapsillesi, heillä varmasti vielä elinvuosia edessä senkin jälkeen kun kasvat heinää.
Nykyään monia pelottaa ainakin yksinäisyys ja se, että kukaan ei pidä puolia, kun itse on hoitolaitoksissa eikä ymmärrä enää mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Mun isomummo teki juurikin 10 lasta. 8 eli aikuisiksi.
Hän eli kasikymppiseksi ja hänellä oli eläessään vain 1 lapsenlapsi. Toinen syntyi vielä hänen jo kuoltua.
Vierailija kirjoitti:
Siis teistä osan mielestä vanhus ei saisi surra lapsenlapsettomuuttaan.
Olette kohtuuttomia!
Aivan varmasti se on yhtä suuri suru kuin lapsettomuus.
Miksi ei sitä saisi surra? Ei tunteitaan voi tukahduttaa.
Ja tämä on aivan eri asia kuin se, että pakottaa tai painostaa lapsensa tekemään lapsenlapsia.
älä vertaa tahatonta lapsettomuutta tähän asiaan. Et siitä näköjään mitään tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.Mikä siinä vanhuudessa pelottaa? Yksinäisyyskö vai se ettei ole hoitajaa? Mietitkö myös sitä, että myös sinun lapsistasi tulee niitä vanhuksia ja heillä on samankaltainen loppu edessä? Mihin sen perinnön pitäisi siirtyä? Käytä itse, vietä mukavaa elämää, huolehdi oman vanhuutesi hoidosta. Loput niille omille lapsillesi, heillä varmasti vielä elinvuosia edessä senkin jälkeen kun kasvat heinää.
Nykyään monia pelottaa ainakin yksinäisyys ja se, että kukaan ei pidä puolia, kun itse on hoitolaitoksissa eikä ymmärrä enää mistään mitään.
Se että on lapsenlapsia, ei mitenkään takaa että ne pitävät huolta kun olet vanha.
Kirjoittajalta ihan käsittämättömän itsekästä narinaa. On paljon perheitä, joihin kelpaisi varamummo. Jos haluaa voi osallistua monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan joka kohdistuu lapsiperheisiin.
Lapsenlapset eivät ole mikään ihmisoikeus. Tää mummo ei kuitenkaan niitä hoitaisi kuin satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Mun isomummo teki juurikin 10 lasta. 8 eli aikuisiksi.
Hän eli kasikymppiseksi ja hänellä oli eläessään vain 1 lapsenlapsi. Toinen syntyi vielä hänen jo kuoltua.
Sitähän minä sanoin. Saa erittäin todennäköisesti ainakin sen yhden. Eikö se yksi nyt sitten riitäkään?
Kyllä siitä voi olla harmissaan, mutta ketään siitä ei voi tosiaan syyttää eikä tarvi ihmetellä, jos niin tehdessään välit viilenee niihin omiin lapsiin. Pettymyksien välttämiseksi realiteetit pitäisi pitää mielessä jo niitä omia lapsia hankkiessa. Jos näin ei ole tehnyt ja velloo harmituksessa niin keskusteluapua tilanteen käsittelyyn on mahdollista saada.
Vierailija kirjoitti:
Vai että ihan "elämän osattomuus". Naurettavaa kitinää, tainnut päästä helpolla ja kaikki mennyt kuten itse suunnitellut tähän asti.
Tai sitten kaikki on ollut hankalaa ja vaikeaa elämässä, mutta olisi toivonut saavansa edes lapsenlapsia elämän ehtoopuolta virkistämään ja elämän tarkoitusta tuomaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi hemmetti. Kenenkään ei luojan kiitos ole pakko hankkia lapsia. Mummelit on jo omat lapsensa hankkineet, toivottavasti ei pelkästään lastenlasten toivossa. Vanhemmuus ei ole mikään oikeus, ei myöskään isovanhemmuus. Elämä ei mene aina sitä rataa kuin itse toivoisi, koska jokaisella on oma tahto myös perheen sisällä. Turha hankkia lapsia vaan täyttämään omia haaveita elämänkulusta, se ei toimi niin.
Isovanhemmuus ei ole oikeus, mutta kyllä sen puutetta/menetystä saa myös surra. Kunhan se tekee tietenkin niin ettei kaada suruaan ja pettymystään niiden omien lasten niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.Mikä siinä vanhuudessa pelottaa? Yksinäisyyskö vai se ettei ole hoitajaa? Mietitkö myös sitä, että myös sinun lapsistasi tulee niitä vanhuksia ja heillä on samankaltainen loppu edessä? Mihin sen perinnön pitäisi siirtyä? Käytä itse, vietä mukavaa elämää, huolehdi oman vanhuutesi hoidosta. Loput niille omille lapsillesi, heillä varmasti vielä elinvuosia edessä senkin jälkeen kun kasvat heinää.
Nykyään monia pelottaa ainakin yksinäisyys ja se, että kukaan ei pidä puolia, kun itse on hoitolaitoksissa eikä ymmärrä enää mistään mitään.
Se että on lapsenlapsia, ei mitenkään takaa että ne pitävät huolta kun olet vanha.
Kirjoittajalta ihan käsittämättömän itsekästä narinaa. On paljon perheitä, joihin kelpaisi varamummo. Jos haluaa voi osallistua monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan joka kohdistuu lapsiperheisiin.
Lapsenlapset eivät ole mikään ihmisoikeus. Tää mummo ei kuitenkaan niitä hoitaisi kuin satunnaisesti.
Sepä se, kun ei näille mummoille kelpaa muut kuin omaa verta olevat lapset. Muista ei voi tykätä, eikä vieraiden lasten läsnöololle anneta mitään arvoa vaikka tapaisikin säännöllisesti. Joidenkin mielestä siinä omassa veressä piilee jotain suurta magiaa, mikä tekee ihmisestä helpommin rakastettavan ja hoidettavan. Ehkä he rakastavat vain itseään ja omien geenien jatkumoa. Moiset ihmiset saisivat jäädä kokonaan ilman jälkeläisiä, liian alkukantaista.
Lisään vielä, että tätä asiaa ei mitenkään korvaa vieraalle lapselle varamummona oleminen tms.