Lue keskustelun säännöt.
Nainen avautuu HS:ssä tuskastaan: Oma tytär ei halua äidiksi
17.10.2019 |
Kommentit (100)
Jos haluaa lapsenlapsia niin olisi ollut aikoinaan syytå itse tehdä mahdollisimman monta lasta niin ehkä joku niistä voisi lisääntyäkin.
Meillä on 2 aikuista lasta. Haluan lapsenlapsia mutta ehkä saan niitä tai en saa sillä sehän ei ole minun päätettävissä. Lapsillamme oikeus tehdä itse omat valintansa.
Ja ei niitä lapsia aina niin vain tehdä muutenkaan. Moni ei saa lapsia vaikka haluaisi niin ei siihen tarvita mitään marttyyrimammaa itkemään taustalle kun ei saa olla mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika itsekeskeistä kyllä äidiltä. Sehän on tyttären oma elämä kyseessä.
Siis jos on saanut syntyä tähän maailmaan, niin on lähtökohtaisesti velkaa vanhemmilleen sen, että hankkii lapsenlapsia, jos nämä niin toivovat. Lapsilla on kuitenkin ikuinen velkasuhde vanhempiinsa. Pitää elää niin kuin vanhemmat haluavat. Itsekkäitä ovat nuo lapset, jotka eivät lisäänny, vaikka eivät itse haluakaan olla vanhempia. Kyllä nyt sen verran voi pinnistellä, että isovanhemmat saavat sylitellä omaa verta olevia pikkuruisia. Onhan tämä jo melkeinpä ihmisoikeuskysymys noille isovanhemmille.
Kukaan ei ole pyytänyt saada syntyä. Olemme olemassa vain vanhempiemme itsekkään halun takia. Kukaan ei ole vanhemmilleen velkaa mitään.
Naurettavaa, epäkypsää ja itsekästä kuvitella, että lapsi toteuttaa vanhempansa unelmat.
Vähän kuin nämä kiltti_ miehet kuvittelevat, että tulee joku unelmien nainen repimään nämä kotisohvalta ja muuttaa ankean elämän satumaiseksi.
Tytöt luopuivat passiivisesta pelastajaprinssin odottelijan roolista, mutta nyt heidän ikäisensä miehet ja ÄIDIT uskovat satuihin! Ja ties mitä isät luulevat; varmaan pääsevänsä uutta nuoruutta elämään omien tytärtensä ikäisten naisten kanssa.
Onneksi kaikki eivät ole noin typeriä.
Monesti olen miettinyt, että ovatko nämä joille lapsenlapsi on noin tärkeää saada, kokeneet sen oman äitiyden aikanaan jotenkin niin, etteivät ole saaneet siitä irti mitä halusivat? Ovatkin pettyneet itseensä vanhempana ja kenties sellaisia virheitä kun tehneet, että niiden kanssa on vaikeaa elää?
Sillä itse kun mietin elämääni, niin omien lasten pikkulapsiaika oli parasta aikaa. Kuitenkin elin jotenkin koko äitiyden elinkaaren täysillä - lopulta päästäen irti aikuisista lapsista. Ja kun sen on käynyt läpi alusta loppuun, niin tavallaan sitä pakottavaa tarvetta lapsen hoivaamiseen ei ole. Siis ihana jos joku tulee lapsenlapsia, mutta koen saaneeni jo omien lasten kasvatuksesta ja hoivaamisesta niin paljon, että en osaa samaistua tuollaiseen ajatteluun ollenkaan.
Muutenkin isovanhemmuutta ajattelen enemmän niin, että ihanaa jos lapseni saavat kokea vanhemmuuden. Ja minä tavallaan olisin se vanhempien apu ja tuki, eikä niin että minun pitäisi "saada" lapsenlapsista jotain. Tätä olen välillä vähän ihmetellyt näitä anoppiketjujakin lukiessa, että kummallista ettei lapsenlapsia osata nähdä ensisijaisesti niiden omien lasten lapsina ja osana heidän elämää, vaan ikään kuin ollaan siinä vaatimassa ja kärkkymässä toisten lapsista jotain henkistä tyydytystä itselle. Jos näin kärjistetysti voi sanoa.
-Äiti ja anoppi, vaan en ainakaan vielä mummi
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä vähän perintöjärjestelyjä, jos jatkuvuutta ei ole omassa sukuhaarassa. Myy suvussa kulkeneen omaisuuden hyvissä ajoin jollekin muulle sukulaiselle ja jättää tyttärelle perinnöksi sitten loput, sen millä ei ole sitten niin väliä, pysyykö suvussa vai ei.
Eiköhän se ole parasta käyttää omat rahansa, jos ei kuitenkaan ole jälkipolvia, joille perintöä jättää. Koko ajatus perinnöstä on muutenkin aikansa elänyt näinä lapsettomuuden aikoina. Tulipa hyvää syy panna sileäksi kaikki, mitä kertyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nää "on sitten joku joka hoitaa kun olen vanha" perusteluja lapsen hankinnalle..Olen kotihoidossa töissä ja todella harvoin lapset käy katsomassa äitiään/isäänsä/molempia. Tulee mieleen mummo jolla oli 8 lasta ja kukaan ei koskaan käynyt :(
Asuiko mummo samalla paikkakunnalla mitä lapset? Mistä tiedät, millainen äiti hän oli lapsilleen, etenkin tyttärilleen? Huoritteliko hän teinityttöjään, uhkailiko kotoa poispotkimisella ja toteuttiko uhkaukset? Olisitko halunnut itsellesi tuollaisen äidin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika itsekeskeistä kyllä äidiltä. Sehän on tyttären oma elämä kyseessä.
Siis jos on saanut syntyä tähän maailmaan, niin on lähtökohtaisesti velkaa vanhemmilleen sen, että hankkii lapsenlapsia, jos nämä niin toivovat. Lapsilla on kuitenkin ikuinen velkasuhde vanhempiinsa. Pitää elää niin kuin vanhemmat haluavat. Itsekkäitä ovat nuo lapset, jotka eivät lisäänny, vaikka eivät itse haluakaan olla vanhempia. Kyllä nyt sen verran voi pinnistellä, että isovanhemmat saavat sylitellä omaa verta olevia pikkuruisia. Onhan tämä jo melkeinpä ihmisoikeuskysymys noille isovanhemmille.
What the actual f uck? :D Ootko ihan tosissas :D Velkaa, ei stna :D
Onpa taas tänään tullut todistettua, että sarkasmi on ERITTÄIN vaikea laji. Oijoi, on tää vaan hauskaa... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.
Ongelma on siinä, jos tytär näkee sen surun... Jotkut osaavat peittää, toiset taas eivät eivätkä kaikki edes halua peittää pettymystään.
t. Siitä äidin pettymyksestä kärsinyt
En tietääkseni pyytänyt syntyä tänne, joten en todellakaan ole velkaa kenellekään. Elämä on perseestä, enkä aio lisääntyä, jotta lapsenikin täytyy kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tuli tämän wanna-be isoäidin ulinasta mieleen, että hoitaisiko tämä myös täysin tyttärensä lapsen?
Jos näin on, niin silloinhan asia saisi toisen luonteen.
Havainto kirjoitti:
Tahallisesti lapseton nainen on arvoton. Periatteessa hän voi olla hepsankeikka jos haluaa, mutta ongelma on siinä, että hän samalla häpäisee tahattomasti lapsettomat naiset joita erehdytään luulemaan samanlaisiksi.
Juu, näin on. Kuten oli Äiti Teresa ja lukuista toisia pyyteettömästi auttavat nunnat. Hepsankeikkoja ja huorrrrria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.Ongelma on siinä, jos tytär näkee sen surun... Jotkut osaavat peittää, toiset taas eivät eivätkä kaikki edes halua peittää pettymystään.
t. Siitä äidin pettymyksestä kärsinyt
Miksi suru pitäisi peittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuollaiset ala varamummoiksi? Varsinkin monissa maahanmuuttajaperheissä ei ole mummoa, ja muutenkin esimerkiksi isoissa kaupungeissa on niitä joiden isovanhemmat asuvat kaukana. Vai onko kyse siitä että pitää päästä kavereille kehumaan ja esittelemään lapsenlapsen kuvaa? Ja sitten kuitenkaan sen lapsen kanssa oleilu tai lapsen hoitaminen ei kiinnosta yhtään, kunhan vaan saa kivoja kuvia someen...
Nämä mummokuumeiset vetävät yleensä herneet nenään siitä, jos heille ehdottaa ns. varamummoksi ryhtymistä tai vaikka vapaaehtoistyötä lasten parissa. Kun ne eivät ole OMIA, herranen aika sentään! Pääasia ei ikinä tunnu olevan se, että saa sitä lasten mukanaan tuomaa iloa elämäänsä vaan se, että pääsee brassailemaan työpaikalla ja somessa OMAN lapsenlapsen kuvilla.
Tämä vain vahvistaa sen, minkä Oscar Wildekin jo aikoinaan totesi: itsekkäät ihmiset eivät ole niitä, jotka elävät omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. He ovat niitä, jotka vaativat muita elämään elämäänsä heidän itsensä haluamallaan tavalla.
Ei se noin ole. Hienointa on kun näkee lapsenlapsensa oman lapsensa piirteitä ja tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.Ongelma on siinä, jos tytär näkee sen surun... Jotkut osaavat peittää, toiset taas eivät eivätkä kaikki edes halua peittää pettymystään.
t. Siitä äidin pettymyksestä kärsinyt
Minusta äidin pettymys saa näkyä, mutta se ei saa alkaa varjostamaan toisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nää "on sitten joku joka hoitaa kun olen vanha" perusteluja lapsen hankinnalle..Olen kotihoidossa töissä ja todella harvoin lapset käy katsomassa äitiään/isäänsä/molempia. Tulee mieleen mummo jolla oli 8 lasta ja kukaan ei koskaan käynyt :(
No mites jos se mummo-reppana on ollut sadistinen äiti ja tehtaillut lapsia liukuhihnalta kun ei ole muutakaan osannut TAI yhtäkään lasta oikeasti halunnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuollaiset ala varamummoiksi? Varsinkin monissa maahanmuuttajaperheissä ei ole mummoa, ja muutenkin esimerkiksi isoissa kaupungeissa on niitä joiden isovanhemmat asuvat kaukana. Vai onko kyse siitä että pitää päästä kavereille kehumaan ja esittelemään lapsenlapsen kuvaa? Ja sitten kuitenkaan sen lapsen kanssa oleilu tai lapsen hoitaminen ei kiinnosta yhtään, kunhan vaan saa kivoja kuvia someen...
Nämä mummokuumeiset vetävät yleensä herneet nenään siitä, jos heille ehdottaa ns. varamummoksi ryhtymistä tai vaikka vapaaehtoistyötä lasten parissa. Kun ne eivät ole OMIA, herranen aika sentään! Pääasia ei ikinä tunnu olevan se, että saa sitä lasten mukanaan tuomaa iloa elämäänsä vaan se, että pääsee brassailemaan työpaikalla ja somessa OMAN lapsenlapsen kuvilla.
Tämä vain vahvistaa sen, minkä Oscar Wildekin jo aikoinaan totesi: itsekkäät ihmiset eivät ole niitä, jotka elävät omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. He ovat niitä, jotka vaativat muita elämään elämäänsä heidän itsensä haluamallaan tavalla.
Ei se noin ole. Hienointa on kun näkee lapsenlapsensa oman lapsensa piirteitä ja tapoja.
Vielä hienompaa on nähdä omassa lapsessan omat ja puolison piirteet, sekä nähdä vuosien varrella kuinka se kaikki oma hoiva ja panostus tuottaa lapsessa hiljalleen tulosta. Ujo lapsi saa ensimmäisen ystävän, hidas puhumaan oppija muuttuu iän ja avun myötä kertomaan vaikka mitä. Motorisesti arempi lapsi kiipeää ensimmäisen kerran kiipeilytelineeseen.
Tällaisia kokemuksiahan jokainen äiti on jo kokenut omien lastensa kanssa. En ymmärrä, miten pitkän vanhemmuuden ilon jälkeen ainoa onnenmurunen voi olla vain se, että saa nähdä lapsenlapsellaan samoja asioita.
En tiedä sitten, ovatko ihmiset nykyään jotenkin kiittämättömämpiä? Ei nähdä sitä arvoa mitä on jo saatu, ja ymmärretä että on paljon naisia ja miehiä jotka eivät tahtomattaan saa ikinä kokea vanhemmuutta?
-Se äiti ja anoppi, joka edelleen ihmettelee tällaista ajattelutapaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.Ongelma on siinä, jos tytär näkee sen surun... Jotkut osaavat peittää, toiset taas eivät eivätkä kaikki edes halua peittää pettymystään.
t. Siitä äidin pettymyksestä kärsinyt
Miksi suru pitäisi peittää?
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä vaadita ketään hankkimaan lapsia, vaan nainen kyllä ymmärtää ja hyväksyy tyttärensä päätöksen.
Ei se silti poista surua lapsenlapsettomuudesta.Ongelma on siinä, jos tytär näkee sen surun... Jotkut osaavat peittää, toiset taas eivät eivätkä kaikki edes halua peittää pettymystään.
t. Siitä äidin pettymyksestä kärsinyt
Minusta äidin pettymys saa näkyä, mutta se ei saa alkaa varjostamaan toisten elämää.
Jossain määrin toki, muttei vuosikymmeniä ja loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuollaiset ala varamummoiksi? Varsinkin monissa maahanmuuttajaperheissä ei ole mummoa, ja muutenkin esimerkiksi isoissa kaupungeissa on niitä joiden isovanhemmat asuvat kaukana. Vai onko kyse siitä että pitää päästä kavereille kehumaan ja esittelemään lapsenlapsen kuvaa? Ja sitten kuitenkaan sen lapsen kanssa oleilu tai lapsen hoitaminen ei kiinnosta yhtään, kunhan vaan saa kivoja kuvia someen...
Nämä mummokuumeiset vetävät yleensä herneet nenään siitä, jos heille ehdottaa ns. varamummoksi ryhtymistä tai vaikka vapaaehtoistyötä lasten parissa. Kun ne eivät ole OMIA, herranen aika sentään! Pääasia ei ikinä tunnu olevan se, että saa sitä lasten mukanaan tuomaa iloa elämäänsä vaan se, että pääsee brassailemaan työpaikalla ja somessa OMAN lapsenlapsen kuvilla.
Tämä vain vahvistaa sen, minkä Oscar Wildekin jo aikoinaan totesi: itsekkäät ihmiset eivät ole niitä, jotka elävät omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. He ovat niitä, jotka vaativat muita elämään elämäänsä heidän itsensä haluamallaan tavalla.
Ei se noin ole. Hienointa on kun näkee lapsenlapsensa oman lapsensa piirteitä ja tapoja.
Vielä hienompaa on nähdä omassa lapsessan omat ja puolison piirteet, sekä nähdä vuosien varrella kuinka se kaikki oma hoiva ja panostus tuottaa lapsessa hiljalleen tulosta. Ujo lapsi saa ensimmäisen ystävän, hidas puhumaan oppija muuttuu iän ja avun myötä kertomaan vaikka mitä. Motorisesti arempi lapsi kiipeää ensimmäisen kerran kiipeilytelineeseen.
Tällaisia kokemuksiahan jokainen äiti on jo kokenut omien lastensa kanssa. En ymmärrä, miten pitkän vanhemmuuden ilon jälkeen ainoa onnenmurunen voi olla vain se, että saa nähdä lapsenlapsellaan samoja asioita.
En tiedä sitten, ovatko ihmiset nykyään jotenkin kiittämättömämpiä? Ei nähdä sitä arvoa mitä on jo saatu, ja ymmärretä että on paljon naisia ja miehiä jotka eivät tahtomattaan saa ikinä kokea vanhemmuutta?
-Se äiti ja anoppi, joka edelleen ihmettelee tällaista ajattelutapaa
Ei se kai elämän ainoa onnenmurunen ole, mutta on ilo nähdä kun asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Jos lapsenlapsia ei tule se tietää että sukuhaara sammuu eivätkä tavat ja perinteet enää siirry eteenpäin.
What the actual f uck? :D Ootko ihan tosissas :D Velkaa, ei stna :D