Se tunne kun vain muutama tykkää sun kuvasta
Kyl miettii mikä minus on vialla kun ihmiset eivät tykkää kuvasta mitä laitan sosiaaliseen mediaan. Karsea tunne.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minä olen keski-ikäinen nainen, en tosiaankaan mikään kaunokainen, sairastan fyysisesti ja lääkitys turvottaa kasvoja. Karuinta on se, kun kymmenen vuotta vanhempi kiusaajamies (tietää sairaudesta) kommentoi kuvaa ”miksi otat sen ylhäältäpäin”. Juuri tätä kaipasinkin päivääni. Ihmiset ovat pahoja ja julmia.
Tota siis se hienous somessa on, että pystyt säätelemään kuka näkee kuvasi ja kuka niihin voi kommentoida omalla sivullasi. Poista tämä kiusaajamies kavereistasi/seuraajista ja laita tilisi yksityiseksi, niin että sen näkee vain valitsemasi henkilöt. Yleensä ihmiset eivät siedä huonoa kohtelua ja ikävät tyypit blokataan pienellä kynnyksellä.
Olen pyöreänaamainen vanhempi nainen. En ole ruma enkä kaunis, tavallinen suomalainen nainen. Mutta ei tulisi mieleenkään laittaa naamakuviani mihinkään someen.
Miksi laittaisin? No, en edes ole missään näissä jutuissa, mutta jos olisin, niin saattaisin laittaa juuri kuvia jostain tilanteesta tai nähtävyydestä.
En millään ymmärrä, sori siitä kaikille jotka nyt ottavat itseensä, mitä kiinnostavaa on kenellekään kymmenistä jopa sadoista tavallisten ihmisten pelkistä naamakuvista?
Poislukien jotkut missit tai vastaavat, jotka kalastelevat niillä julkisuutta tai rahaa. Jotenkin silloin ymmärrän tarkoitusperän.
Mitä siinä kuvassa on? Minä en yleensä paina tykkäystä, jos kuva on jo 100. kuva samasta koirasta tai kissasta, perunamuusista ja lihapullista, vedestä ja hiekasta jossain Kreikassa tai vaikka jostain syksyisestä vaahteranlehdestä. Silloin tykkään, jos joku on saanut uuden lemmikin, leiponut loistavasti onnistuneen kakun, päässyt elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle tai saanut taltioitua harvinaisen kauniin ruskan. Naamankuvista tykkään, jos on uudet silmälasit tai selkeästi muuttunut kampaus. En silloin, jos joku kuvaa pärstäänsä päivittäin.
Jos kuva on tosi kaunis, taiteellinen, hienosti sommiteltu ja värimaailma on upea, painan tykkäystä riippumatta siitä, mitä kuva esittää.
Minä peukutan vain aasialaisia naisia. Ja heidän kuvistaan kaikki ansaitsee peukun. Siihen on syynsä.
M55
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkkejä miksi en itse joskus tykkää jonkun tutun tai kaverin naamakuvasta somessa:
1) jos postaa monta naamakuvaa joka päivä
2) jos kuvasta näkee selvästi, että siihen on ladottu viisi filtteriä päällekkäin ja siihen päälle vähän muutenkin photoshopia niin, ettei kuvassa olevaa tunnista samaksi ihmiseksi kuin tosielämässä
3) jos kuva on ehkä vähän epäonnistunut (esim. Salamavalolla puhkipoltettu kuva)Tykkäyksen saa varmasti kuva jossa
1) kuvattava on rento hymyilee aidosti, ihan ulkonäöstä riippumatta
2) on joku taiteellinen juju, esim. keltainen paita ja syksyn lehdet samaa väriä
3) kuvattava on lemmikkinsä kanssaPlussaa jos naamakuvia tulee harvoin.
Tämä juuri on se somen ongelma: kun some tuli, ihmiset saivat tällaisen keinotekoisen mahdollisuuden muiden, "kavereidensa", arvottamiseen, mihin heillä itse asiassa ei ole mitään kompetenssiä tai moraalista oikeuttakaan. Somessa kuitenkin tällaiset ajatus- ja käyttäytymismallit on normalisoitu. Lainaamani kirjoittajakaan tuskin edes ymmärtää toimivansa inhimilliseltä kannalta väärin. En tykkää.
Viis tykkääjistä. Sinne laitetaan mitä halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minä olen keski-ikäinen nainen, en tosiaankaan mikään kaunokainen, sairastan fyysisesti ja lääkitys turvottaa kasvoja. Karuinta on se, kun kymmenen vuotta vanhempi kiusaajamies (tietää sairaudesta) kommentoi kuvaa ”miksi otat sen ylhäältäpäin”. Juuri tätä kaipasinkin päivääni. Ihmiset ovat pahoja ja julmia.
Jos oikeasti olet keski-ikäinen ja vieläpä sairaskin, niin miksi ihmeessä ottelet itsestäsi kuvia ja ennen kaikkea miksi ihmeessä laittelet niitä kuvia sosiaaliseen mediaan???
0/5
Vierailija kirjoitti:
Viis tykkääjistä. Sinne laitetaan mitä halutaan.
Mutta miksi halutaan? Mitä niillä kuvilla haetaan, ellei tykkäyksiä ja huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkkejä miksi en itse joskus tykkää jonkun tutun tai kaverin naamakuvasta somessa:
1) jos postaa monta naamakuvaa joka päivä
2) jos kuvasta näkee selvästi, että siihen on ladottu viisi filtteriä päällekkäin ja siihen päälle vähän muutenkin photoshopia niin, ettei kuvassa olevaa tunnista samaksi ihmiseksi kuin tosielämässä
3) jos kuva on ehkä vähän epäonnistunut (esim. Salamavalolla puhkipoltettu kuva)Tykkäyksen saa varmasti kuva jossa
1) kuvattava on rento hymyilee aidosti, ihan ulkonäöstä riippumatta
2) on joku taiteellinen juju, esim. keltainen paita ja syksyn lehdet samaa väriä
3) kuvattava on lemmikkinsä kanssaPlussaa jos naamakuvia tulee harvoin.
Tämä juuri on se somen ongelma: kun some tuli, ihmiset saivat tällaisen keinotekoisen mahdollisuuden muiden, "kavereidensa", arvottamiseen, mihin heillä itse asiassa ei ole mitään kompetenssiä tai moraalista oikeuttakaan. Somessa kuitenkin tällaiset ajatus- ja käyttäytymismallit on normalisoitu. Lainaamani kirjoittajakaan tuskin edes ymmärtää toimivansa inhimilliseltä kannalta väärin. En tykkää.
Ajatteletko siis, että somessa on velvollisuus tykätä kaikkien kaikista kuvista? Mikä järki siinä olisi?
Ymmärrän hyvin että tuntuu pahalta. Omista kuvistani tykkäävät vain miespuoliset tutut ja yksi naispuolinen sukulainen. Huom, ne ei ole mitään bikinikuvia vaan aivan tavallisia ja hyvänmaun rajoissa. Ei aina edes meikkiä. Näitä miespuolisia tuttuja en edes tapaa yhtä usein kun hyviä kavereitani jotka eivät vaivaudu tykkäämään kuvistani. Tosi harvoin enää laitan kuvia itsestäni kun en halua että somessa näyttää kuin olisi joku miesfanclub :D ja nolottaa hieman ettei naiset tykkää.
Samalla ystäväni päivittävät todella usein somea ja käyn tykkäämässä ja kommentoimassa. En vaan viitsi enää kovin paljon koska pelkään ettei minun kommenttejani haluta... olen huomannut kun kommentoin jotain niin siitä kommentista tykätään mutta ei vastata. Jos vaikka toivotan hyvää syntymäpäivää. Muille vastataan kiitos muru, mutta ei minulle :( se nolottaa vaikka on ehkä hölmöä.
Näkee myös tätäkin: tavallinen pullero punanaamainen akka vaihtaa profiilikuvansa, ja siihen tykkäyksiä ja kommentteja: Kaunis Maija! Ihana Maija! Kaunotar!
Ei tainnut Zuckerbergit ja muut aavistaa miten ihmisten pääkopalle tulee käymään, kun näitä somejaan kehittelivät. Jos ihminen oikeasti perustaa itsetuntonsa ja arvonsa siihen, että kuinka paljon tykkäyksiä (eli hiiren klikkauksia) saat oman naamasi kuvaan, niin ollaan jo melko pahan itsetunto-ongelman syövereissä. Kiusaajia ja törkykommentoijia löytyy aina, keltaista nestettä päässään omaavia löytyy aina, narsisteja löytyy aina. Ne eivät lopu eivätkä lopeta. Some on heille täydellinen leikkikenttä, villi länsi, jossa on heidän mielestään hauskaa haukkua ihmisiä ja kiusata, nälviä, arvostella ulkonäön perusteella, olla niin ilkeä kuin toiselle ihmiselle voi olla. Miksi? Koska siitä ei saa rangaistusta, ja nykyään kun on vielä tullut mukaan tämä hyvinkin suosittu kiusatun syyllistäminen, johon voi aina tilanteessa kuin tilanteessa vedota ja päästä kiusaamisesta (toisen ihmisen loukkaamisesta) kuin koira veräjästä, joten nykyään nettimaailmassa on ehdottomasti kiusaajan markkinat.
Poistaako tämä sitä faktaa, että kiusaaminen on väärin, eikä niin saisi toiselle ihmiselle tehdä? Ei tietenkään. Mutta niin kauan kun siitä ei saa rangaistusta, se tulee jatkumaan. Jotkut kiusaajat ja narsistit ja vastaavat eivät tietenkään edes tajua kiusaavansa, tai edes ymmärrä tekevänsä väärin, mutta siinä mennään jo perustavamman laatuisten, hoitoa vaativien mielen- ja käytöksen häiriöiden tasolle.
Bottom line. Oman naaman laittaminen someen on aina omalla vastuulla. Sieltä voi tulla ihan mitä tahansa tykkäysten sijaan, tai olla tulematta yhtään mitään, edes niitä tykkäyksiä. Älkää ihmiset missään nimessä koskaan antako somen vaikuttaa itsetuntoonne, oman arvon tunteeseen tai siihen keitä ja millaisia ihmisiä oikeasti olette! Jos se vaikuttaa, niin poistukaa joka somesta kokonaan. Se on palvelus omalle hyvinvoinnille.
Vierailija kirjoitti:
Näkee myös tätäkin: tavallinen pullero punanaamainen akka vaihtaa profiilikuvansa, ja siihen tykkäyksiä ja kommentteja: Kaunis Maija! Ihana Maija! Kaunotar!
Niin?
Ajatella, ihmisillä on erilaisia makuja. Kaikki eivät pidä anorektisista pikkutytöistä enää vanhuuden kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minä olen keski-ikäinen nainen, en tosiaankaan mikään kaunokainen, sairastan fyysisesti ja lääkitys turvottaa kasvoja. Karuinta on se, kun kymmenen vuotta vanhempi kiusaajamies (tietää sairaudesta) kommentoi kuvaa ”miksi otat sen ylhäältäpäin”. Juuri tätä kaipasinkin päivääni. Ihmiset ovat pahoja ja julmia.
Jos oikeasti olet keski-ikäinen ja vieläpä sairaskin, niin miksi ihmeessä ottelet itsestäsi kuvia ja ennen kaikkea miksi ihmeessä laittelet niitä kuvia sosiaaliseen mediaan???
0/5
Mitä helvettiä? Oletko lataamosta lomalla? Sinunko mielestä sairaalla, keski-ikäisellä naisella ei saisi olla profiilikuvaa Facebookissa?
Vaasastko ollaan? Ei jumalauta!
Tätä kulttuuriahan meillä ajetaan. Kiusaamiskulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Näkee myös tätäkin: tavallinen pullero punanaamainen akka vaihtaa profiilikuvansa, ja siihen tykkäyksiä ja kommentteja: Kaunis Maija! Ihana Maija! Kaunotar!
Onko käynyt mielessä, että ihana-kaunis-kommetoijat ja tykkääjät saattavatkin kommentoida häntä ihmisenä, eivätkä naaman (joka ei juuri sinua muotonsa tai värinsä puolesta miellytä) perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkee myös tätäkin: tavallinen pullero punanaamainen akka vaihtaa profiilikuvansa, ja siihen tykkäyksiä ja kommentteja: Kaunis Maija! Ihana Maija! Kaunotar!
Onko käynyt mielessä, että ihana-kaunis-kommetoijat ja tykkääjät saattavatkin kommentoida häntä ihmisenä, eivätkä naaman (joka ei juuri sinua muotonsa tai värinsä puolesta miellytä) perusteella.
Juuri tämä. Ihana ystävä on aina kaunis. En tykkäile usein kasvokuvista, mutta joskus kun näen ihmisen silmistä loistavan ilon ja onnellisuuden tai tiedän, että hän käy läpi kovia aikoja, tykkään ihan vilpittömästi kuvasta. Ja kehun sitä.
Sieltä haetaan huomiota ja jos sitä ei saa se saa ihmisen tuntemaan olonsa paskaksi. Näin se vain menee. Emme me yksin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut Zuckerbergit ja muut aavistaa miten ihmisten pääkopalle tulee käymään, kun näitä somejaan kehittelivät. Jos ihminen oikeasti perustaa itsetuntonsa ja arvonsa siihen, että kuinka paljon tykkäyksiä (eli hiiren klikkauksia) saat oman naamasi kuvaan, niin ollaan jo melko pahan itsetunto-ongelman syövereissä. Kiusaajia ja törkykommentoijia löytyy aina, keltaista nestettä päässään omaavia löytyy aina, narsisteja löytyy aina. Ne eivät lopu eivätkä lopeta. Some on heille täydellinen leikkikenttä, villi länsi, jossa on heidän mielestään hauskaa haukkua ihmisiä ja kiusata, nälviä, arvostella ulkonäön perusteella, olla niin ilkeä kuin toiselle ihmiselle voi olla. Miksi? Koska siitä ei saa rangaistusta, ja nykyään kun on vielä tullut mukaan tämä hyvinkin suosittu kiusatun syyllistäminen, johon voi aina tilanteessa kuin tilanteessa vedota ja päästä kiusaamisesta (toisen ihmisen loukkaamisesta) kuin koira veräjästä, joten nykyään nettimaailmassa on ehdottomasti kiusaajan markkinat.
Poistaako tämä sitä faktaa, että kiusaaminen on väärin, eikä niin saisi toiselle ihmiselle tehdä? Ei tietenkään. Mutta niin kauan kun siitä ei saa rangaistusta, se tulee jatkumaan. Jotkut kiusaajat ja narsistit ja vastaavat eivät tietenkään edes tajua kiusaavansa, tai edes ymmärrä tekevänsä väärin, mutta siinä mennään jo perustavamman laatuisten, hoitoa vaativien mielen- ja käytöksen häiriöiden tasolle.
Bottom line. Oman naaman laittaminen someen on aina omalla vastuulla. Sieltä voi tulla ihan mitä tahansa tykkäysten sijaan, tai olla tulematta yhtään mitään, edes niitä tykkäyksiä. Älkää ihmiset missään nimessä koskaan antako somen vaikuttaa itsetuntoonne, oman arvon tunteeseen tai siihen keitä ja millaisia ihmisiä oikeasti olette! Jos se vaikuttaa, niin poistukaa joka somesta kokonaan. Se on palvelus omalle hyvinvoinnille.
Höpö höpö. Some vaan muuttaa näkyväksi sen, mitä ihminen sosiaalisena apinana on ja ajattelee. Zuckerberg ja kumppanit loivat naamakirjan nimenomaan jenkkilän yliopistomaailman eli nuorten hyvinkin pinnalliseen suosittuuteen perustuvan jengiytymismaailman tarpeisiin, jotta tiedetään, kuka kukin on, ketä kukin tuntee, ketkä ovat kenenkin kavereita, ketkä ovat kaikkein suosituimpia jne.
Pihtiputaan mummon päästyä faceen, hän alkoi käyttää sitä vain jakaakseen virkkuutöidensä kuvia marttaseurakavereilleen, mutta jossain määrin hänkin silti toteuttaa samaa primitiivistä laumahierarkiaviettiä.
Öö, olisko nyt some ottanu vähän liiaksi valtaa ihon alta.
Mulla on yksi ja sama vanha profiilikuva kaikilla sometileillä, ollut jo vuosikausia ja saa olla jatkossakin. Sen ainut merkitys on, että minut tunnistaa oikeaksi henkilöksi siitä kuvasta. Kuva on vieläpä vähän huono, mutta sama se. En ole odottanut kenenkään kuvastani koskaan tykkäävän, saati että alkaisin siitä tulkita jotain ulkonäköstäni tai siitä kuinka pidetty olen. Kerran-pari olen käyttänyt tilapäistä profiilikuvaa jonkin asian mainostamisen vuoksi, mutta en ole tykkäyksiä noteerannut silloinkaan, vaikka jokunen niitä saattoi olla.
Mitä varsinaisiin postauksiin tulee, niin niissähän vaihtelee hurjasti ihan sisällön mukaan tykkäysten määrä ja varmaan myöskin postausten näkijöiden määrä. Tiedän, että en näe itse kaikkea muiden postaamaa enkä oleta kaikkien näkevän omiani. Somealustat käyttävät omaa taikaansa siinä, kuka mitäkin näkee. Sama se mulle. En stressaa siitä. Postaan asioita jotka sillä hetkellä tuntuvat mun mielestä oleellisilta, sainpa niihin kolme tai sata tykkäystä. En ohjaa käytöstäni senkään perusteella, koska tykkäysten määrä ei ole syy olla somessa, ei olla somesuosittu, vaan koska haluan vaan nähdä mitä muilla on sanottavana ja joskus sanoa itse jonkin asian, joka mielestäni on sen arvoinen.