Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vanhemmille vaatimukset nykyään. Tee sitä, tee tätä, älä ainakaan tee tätä.
15.10.2019 |
Olen itse 3 lapsen äiti, mutta lapsilla on jo ikäeroa, joten nuo kasvatusohjeetkin ovat eläneet. Kun esikoinen (17 v.) oli pieni, korostettiin esim. neuvolassa ja päiväkodissa rajoja. Huono se äiti, joka ei kiellä mitään. Piti olla nukkumaanmenoajat ja TV-ajat. Lisäksi annettiin tarkkoja ohjeita, mitä pitää syödä ja milloin.
Nyt kun tämä nuorimmainen täytti 3 v., neuvolakäynnillä kyseltiin, pidetäänkö meillä lukutuokioita, mitä mukavaa teemme yhdessä, mikä lapsessa ilahduttaa minua. Sanallakaan ei mainittu syömisiä tai niitä rajoja, joista ennen pauhattiin. Tuskin se lasten kasvu on muuttunut, vaan nämä odotukset, mitä nyt pitää olla, millainen vanhemman pitää olla. Mitä kokemuksia muilla?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla tuli neuvolassa haukut jos antoi lapsille rasvatonta maitoa. Nykyään taas tulee lasu jos ei anna rasvatonta maitoa.
Höpö höpö.
Niinpä. Jo kasarin puolessa välissä terkat utelivat mitä maitoa kotona juotiin. Piti vaihtaa rasvattomaan, jos muuta käytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullua! 70 luvulla minä kasvatin lapseni. En ollut kuullutkaan tuollaista ”lasu” sanaa. Tuo on kyllä varmaan stressaavaa.
Ei niitä kaikkia neuvoja ole mikään pakko totella.
Vähän itseluottamusta nyt, hei 🌞🌞🌞🌞
Onhan tämä hullua, mutta minä en ole korvaani lotkauttanut sen jälkeen neuvolassa hoitajan puheille, kun tarjosi minulle neuvon oksentelevan vauvan avuksi. "Annat vaan vähemmän maitoa ja annat huutaa, kyllä se joskus hiljenee." Ja tämä siis vuonna 2016. Sen jälkeen en ole kuunnellut oikeastaan lainkaan, mitä sieltä neuvotaan ja olen vain myötäillyt kaikkea.
Aina olen silti käyttänyt omaa järkeäni lapsen kanssa ja pärjännyt maalaisjärjellä, vaikka olenkin nuori, sain esikoiseni 20-vuotiaana ja meitä on yritetty holhota enemmän, ainakin siltä tuntuu. Koko ajan silti kyllä saa pelätä, että milloin joku tekee lasun normaalista kasvatuksesta, siitä jos lapsella onkin kurahousut kuraiset, siitä jos nappaa lapsesta kiinni hiukan tiukemmin jos yrittää juosta autotielle, ihan vaan siitä että olemme nuoria vanhempia jne.
Eräs sukulainen on pari kertaa tehnyt lasun sen takia, kun on varma, ettemme pärjää lapsen kanssa ja lastensuojelu kovin hanakasti etsi syytä joka kerta asiakkuuden aloittamiselle, muttei sitä tosin löytänyt.
Meistä teki ilmoituksia mielenterveydongelmainen sukulainen.
Ne oli niin sekavia että lastensuojelu ei tiennyt miksi ne oli tehty. Meitä sitten istutettiin siellä toimistossa kuulusteluissa että ”MIKSI huoli on herännyt, kertokaa. Miksi huoli on herännyt”.
Koskaan se ei selvinnyt kellekään. Mutta HUOLI oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis missä päin Suomea näitä lasuja tehdään? Meille ei ole kyllä mitään neuvolassa tai päiväkodissa lasten kasvatuksesta valitettu. Pikemminkin olen kehuja saanut. Joskus on huomautettu varovasti jos ei ole ollut säänmukaisia vaatteita päiväkodissa mukana, mutta ei siitä mitään lasua ole tehty. Ei meidän kasvatukseen puutu kuin korkeintaan anoppi, jonka omat kasvatusmetodit ovat jostain 70-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Siis missä päin Suomea näitä lasuja tehdään? Meille ei ole kyllä mitään neuvolassa tai päiväkodissa lasten kasvatuksesta valitettu. Pikemminkin olen kehuja saanut. Joskus on huomautettu varovasti jos ei ole ollut säänmukaisia vaatteita päiväkodissa mukana, mutta ei siitä mitään lasua ole tehty. Ei meidän kasvatukseen puutu kuin korkeintaan anoppi, jonka omat kasvatusmetodit ovat jostain 70-luvulta.
Suomessa tehdään joka vuosi liki 200 000 lasua joista ainakin puoley on aiheettomia. Eli kymmenet tuhannet perheet istuu tutkinnoissa turhaan joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :)
Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D
Minulle kävi samoin suuhygienistin kanssa. Sairastuin yöllä vatsatautiin enkä kyennyt viemään lasta. Ne hammashoitolat kun on keskitetty eikä 10-vuotias pääse enää yksin.
Soitin aamulla että valitan, sairastuin.
Aivan järkyttävä haloo saatiin aikaiseksi.
Tavallaan helpottavaa, että näitä kokemuksia on myös muilla. Vaikka kamalaa ja täysin epäasiallista se toiminta on.
En ole kehdannut kertoa kenellekään tutulle omista oudoista kokemuksista ja olen vain kuvittellut olevani hirveän huono äiti.
T. Se, jonka lapsesta tehtiin lasuja lapsen sairastumisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosituhannen puolella korostettiin kurin pitämistä ja viime vuosikymmenellä taas rajojen asettamista. Nykyään taas ei rajojen asettaminenkaan ole hyväksyttyjen keinojen listalla, vaan sen tilalle on tullut tunnekasvatus.
Ihan totta tämä. Nyt pitää osata pukea sanoiksi jo 2-vuotiaan taaperon paha mieli. ”Oi voi kun sinua nyt harmittaa, kun kaveri sai punaisen kynän ja sinulle jäi sininen”. Kun itse olin lapsi, tunteita sai näyttää, mutta teoissa kulki raja. Jos menit tempaisemaan kaverin kädestä sen punaisen kynän, sanottiin, että ei saa repiä toisen kädestä. Kyllä sen tyhmempikin oppi, että ei revitä sitten.
Nykyajan ymmärtäväisyys johtaa siihen, ettei lapset tiedä rajojaan. Koulussakin voi tehdä mitä vaan ja opettaja marisee wilma-viesteillä ja tuntimerkinnöillä, että Pekka teki taas näin. Panisivat sille Pekalle rajat eivätkä valittaisi wilmassa.
30 vuotta sitten ajettiin tottelemattomat luokasta joko suoraan rehtorin puhutteluun tai luokan ulkopuolelle istumaan lopputunniksi. Ei silloin ollut jälki-istuntotunti sellainen, että olisi saanut tehdä läksyjä. Jälki-istunnossa istuttiin tai seisottiin hiljaa asennossa se puoli tuntia ja mietittiin, mitä tuli tehtyä. Pois pääsi sitten, kun osasi sanoa, miten aikoo jatkossa toimia, ettei tule tehtyä typeryyksiä. Tiedän tämän omilta kouluvuosilta. Tuli istuttua kerran, pari lukuvuodessa, kun hölötti tunnilla tai kerran kaadoin pilana vettä kaverin kumppareihin. Siis kerran, ja toista kertaa ei huvittanut samaa temppua toistaa.
Kyllä nykyäänkin kielletään ottamasta toisen kädestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tunnekasvatus tuntuu herättävän vastenmielisyyttä ihmisissä, mutta tunteiden sanoittaminen on oikeasti hyödyllistä, koska niiden tunnistaminen on taito siinä missä vaikka kuukausien oppiminen. Juuri tuo omien vanhempieni sukupolvi ei välttämättä vieläkään tunnista omia tunteitaan puhumattakaan siitä, että osaisivat niistä keskustella. Moni ei osaa edes positiivisia tunteita tai kiintymystä ilmaista. Tunteet ovat jotain häpeällistä, mikä pitää peittää ja jäävät sitten joksikin epämääräiseksi möykyksi kummittelemaan. Sama ongelma on jossain määrin omankin ikäisillä (30v).
Mutta toki tunnekasvatuksessakin on ylilyöntejä, jos 2-vuotiaalle sanoitetaan joka lauseessa joku tunne tai jos se lapsen harmituksen tunne estää sitten niiden rajojen asettamista toiminnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis missä päin Suomea näitä lasuja tehdään? Meille ei ole kyllä mitään neuvolassa tai päiväkodissa lasten kasvatuksesta valitettu. Pikemminkin olen kehuja saanut. Joskus on huomautettu varovasti jos ei ole ollut säänmukaisia vaatteita päiväkodissa mukana, mutta ei siitä mitään lasua ole tehty. Ei meidän kasvatukseen puutu kuin korkeintaan anoppi, jonka omat kasvatusmetodit ovat jostain 70-luvulta.
Suomessa tehdään joka vuosi liki 200 000 lasua joista ainakin puoley on aiheettomia. Eli kymmenet tuhannet perheet istuu tutkinnoissa turhaan joka vuosi.
Mistä tällainen tieto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta, 3v ja 7v, ja nämä jutut tässä ketjussa kuulostavat kyllä todella oudoilta!
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kaikkia neuvoja ole mikään pakko totella.
Vähän itseluottamusta nyt, hei 🌞🌞🌞🌞
Niin sitä luulisi. Vaan sitten kun joku jolla on heikko itsetunto huolestuu niin sitten sitä istuukin sossussa selittämässä miksi kurahousut on numeroa liian isot, miksi lapsi on kasvanut 0,4 senttiä liikaa tai miksi lapsi oli ulkona 20.02.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis missä päin Suomea näitä lasuja tehdään? Meille ei ole kyllä mitään neuvolassa tai päiväkodissa lasten kasvatuksesta valitettu. Pikemminkin olen kehuja saanut. Joskus on huomautettu varovasti jos ei ole ollut säänmukaisia vaatteita päiväkodissa mukana, mutta ei siitä mitään lasua ole tehty. Ei meidän kasvatukseen puutu kuin korkeintaan anoppi, jonka omat kasvatusmetodit ovat jostain 70-luvulta.
Suomessa tehdään joka vuosi liki 200 000 lasua joista ainakin puoley on aiheettomia. Eli kymmenet tuhannet perheet istuu tutkinnoissa turhaan joka vuosi.
Mistä tällainen tieto?
Tilastoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saan iloita, että sain lapset ennen tätä lasu-vouhotusta. Kuopus on nyt 17. Neuvolakäynnitkin olivat aina mukavaa jutustelua, ei ollenkaan kyräilyä, kyttäilyä tai utelua. Perhepäivähoitajana ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisi tarvinnut vanhempien kykyä toimia vanhempana kyseenalaistaa, vaikka erilaisia tapoja perheillä onkin. Neuvon ja autan, jos apua tarvitaan, mutta en tyrkytä omia tapojani ainoina oikeina eikä lasuja ole tarvinnut tehdä koskaan. Sen sijaan lähipäiväkodin johtaja oikein kehuskelee sillä, miten paljon heidän päiväkodistaan lähtee lasuja.
En ole kyllä mihinkään lasu-vouhotukseen törmännyt missään muualla kuin tällä palstalla. Minullakin on alle kouluikäisiä lapsia, ja neuvolassa käynnit ovat sitä mukavaa jutustelua, päiväkodista ei ole arvosteltu millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saan iloita, että sain lapset ennen tätä lasu-vouhotusta. Kuopus on nyt 17. Neuvolakäynnitkin olivat aina mukavaa jutustelua, ei ollenkaan kyräilyä, kyttäilyä tai utelua. Perhepäivähoitajana ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisi tarvinnut vanhempien kykyä toimia vanhempana kyseenalaistaa, vaikka erilaisia tapoja perheillä onkin. Neuvon ja autan, jos apua tarvitaan, mutta en tyrkytä omia tapojani ainoina oikeina eikä lasuja ole tarvinnut tehdä koskaan. Sen sijaan lähipäiväkodin johtaja oikein kehuskelee sillä, miten paljon heidän päiväkodistaan lähtee lasuja.
No mun täytyy nyt sanoa tähän, että en ole itse kokenut mitään kyttäämistä, lasu-uhkia tai vaatimuksia neuvolasta, päiväkodista enkä koulusta ja lapset on 11, 5 ja 1. Uskon kyllä että tällaista on, mutta meidän neuvolakäynnit ovat aina olleet juuri tuota mukavaa jutustelua, päiväkodista ei ole tullut kritiikkiä vaikka joskus on ollut väärät vaatteet säähän nähden tms.
Ja siis mun mielestä on vain hyvä, että vanhemmilta vaaditaan nykyään läsnäoloa ja lasten tunteiden ymmärtämistä, mutta siinä vaatimisessa pitäisi olla joku järki ja tilannetaju. Niin kuin tuo että vauva imetettäessä ei saa tehdä muuta kuin tuijottaa vauvaa silmiin. Ja että lapsen kanssa pitäisi olla vuorovaikutuksessa ihan joka sekunti. Ns. Hyvät vanhemmat vaan ahdistuu tuosta ja menettää kykynsä toimia intuitiivisesti lapsen kanssa kun tulee noita tiukkoja ohjeita. Ja ne oikeasti huonot vanhemmat ei tuollaisesta ota opikseen.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Ei sossun kuulusteluihin ole pakko mennä eikä sossuja päästää kotiinsa. Sossu ei myöskään voi huostaanottaa lasta sillä perusteella, että vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä heidän kanssaan.
Kyllä on oikeesti pakko,ne sanoo että ei oo mutta ne keksii syitä ja lopulta sun on suostuttava ne tapaamaan..niillä on sitten huoli että miksi et halua tavata?mitä piilottelet?ne voi kirjata mitä vain koska vanhemmat ei tee yhteistyötä..eli loppujen lopuks ne taivuttaa sut väkisin ne sut tapaamaan..
Oma lapseni lapsuudesta (nyt jo teini) muistan, että taistelin ajatuksissani kovastikin kaikenmaailman neuvojen ja maalaisjärjen välillä eikä tämä palsta useinkaan helpottanut asiaa. Mitä epävarmempi olin, sitä ahdistuneempi ja toisinpäin. Muistan esim. että koska lapsen päiväunet loppuivat kolmen vanhana (nukahti pakotettuna todella huonosti ja kun nukahti sai illalla unenpäästä kiinni vasta puolenyön maissa) hänen aivonsa eivät kuulemma kehittyneet optimaalisesti. Onneksi miehelläni oli joku tolkku vouhotuksiin ja lopulta minullakin.