Kyllä on vanhemmille vaatimukset nykyään. Tee sitä, tee tätä, älä ainakaan tee tätä.

70-luvulla oli huono vanhempi, jos ei käynyt töissä aamusta iltaan. Skidit vierotettiin pienenä tissistä, että mutsit pääsi duuniin. Naiset teki myös kaikki köksähommat ja siivoukset kotona. Mä muistan, että siisteys oli se juttu. Himassa siivottiin kerta viikkoon, ettei pennut elä lian keskellä. Monen kotona haisi silti rööki.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli huono vanhempi, jos ei käynyt töissä aamusta iltaan. Skidit vierotettiin pienenä tissistä, että mutsit pääsi duuniin. Naiset teki myös kaikki köksähommat ja siivoukset kotona. Mä muistan, että siisteys oli se juttu. Himassa siivottiin kerta viikkoon, ettei pennut elä lian keskellä. Monen kotona haisi silti rööki.

Vanhemmat oli huonoja, mutta kaikki muu oli paremmin kuin nykyään. Vai toisinpäin?

Samaa mieltä..koko ajan vanhempien pitää mukautua yhteiskunnan sääntöihin ja tehä niku joku sanoo..Ja jos et tee ja sanot sen ääneen niin oot outo,huono,ynms..Ja saatetaan susta lasu tehä...enää ei saa koulussa jälki istuntoo ne lapset jotka käy salaa röökillä..niistä tehään heti lasu..kiltit saa olla vielä normi jälki istunnossa..kaikesta tehään lasu,maailma on menny hulluks..ei kukaa tänne uskalla lapsia enää tehä..Ku kaikki kyttää sua. Päiväkoti,neuvola ja koulu..

90-luvulla tuli neuvolassa haukut jos antoi lapsille rasvatonta maitoa. Nykyään taas tulee lasu jos ei anna rasvatonta maitoa.

Jos sinulla on 3 lasta, käytä omaa järkeäsi kasvatuksessa.

Nuo teoriat menee ja tulee, vähän niinkuin muotikin, ei niihin kaikkiin tarvitse eikä pidäkään lähteä mukaan.

Nyt ovat erilaiset opit saanet terveydenhoitajat neuvoloissa ja eletään erilaista aikaa kuin 70-luvulla.

Rakastava, hyvä peruskotikasvatus on lapselle aina paras. Ei siihen muuta tarvita.

Kumma kun tällä lässytyksen ja paapomisen määrällä ei ole tehty muuta kuin kasvava joukko mielisairaita mukuloita joita odottaa eläke ennen 25 ikävuotta. Mitä enemmän kasvatetaan sitä enemmän on mieleltään vinksahtaneita lapsia jotka elää täysin turvattomassa maailmassa pehmeäpäisten vanhempiensa takia. Kasvatus ja kuri takaisin lasten oikeudeksi.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla tuli neuvolassa haukut jos antoi lapsille rasvatonta maitoa. Nykyään taas tulee lasu jos ei anna rasvatonta maitoa.

Höpö höpö.

Viime vuosituhannen puolella korostettiin kurin pitämistä ja viime vuosikymmenellä taas rajojen asettamista. Nykyään taas ei rajojen asettaminenkaan ole hyväksyttyjen keinojen listalla, vaan sen tilalle on tullut tunnekasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä..koko ajan vanhempien pitää mukautua yhteiskunnan sääntöihin ja tehä niku joku sanoo..Ja jos et tee ja sanot sen ääneen niin oot outo,huono,ynms..Ja saatetaan susta lasu tehä...enää ei saa koulussa jälki istuntoo ne lapset jotka käy salaa röökillä..niistä tehään heti lasu..kiltit saa olla vielä normi jälki istunnossa..kaikesta tehään lasu,maailma on menny hulluks..ei kukaa tänne uskalla lapsia enää tehä..Ku kaikki kyttää sua. Päiväkoti,neuvola ja koulu..

Tuo lasu-villitys on ihan hullua.

Omasta lapsesta tehtiin parikin lasua kun hän sairastui eivätkä lääkärit tienneet mikä on vikana ja miten pitäisi hoitaa.

Opettaja lähetti jatkuvalla syötöllä Wilma-viestejä ja teki lasuja. Tämä siitä huolimatta että tiesi mysteeri sairaudesta ja olin terveydenhoitajan ja opettajan kanssa pitänyt useita palavereita asiasta. Lasuja piti silti tehdä kun sallitut sairauspoissaolojen tuntirajat ylittyivät.

Pakko sanoa, että tämä aiheutti todella paljon huolta ja stressiä. Ihan tosissani pelkäsin että tilanne etenee huostaanottoon kun niitä lasuja tuli niin monta. Vaikka olisihan se hullua, jos lapsi vietäisiin vanhemmilta sillä perusteella että lääkärit eivät tunnista sairautta eivätkä osaa määrätä hoitoa tai lääkitystä. Eihän sellaiseen kukaan vanhempi edes pysty vaikuttamaan.

Tilanne rauhoittui vasta kun vaihdettiin koulua. Ja sairastelun syykin on selvinnyt. Kyseessä on geenivirheestä johtuva sairaus, jonka puhkeamista ei pysty estämään ja johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa eikä lääkitystä. Oireita voidaan lääkityksellä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuosituhannen puolella korostettiin kurin pitämistä ja viime vuosikymmenellä taas rajojen asettamista. Nykyään taas ei rajojen asettaminenkaan ole hyväksyttyjen keinojen listalla, vaan sen tilalle on tullut tunnekasvatus.

Ihan totta tämä. Nyt pitää osata pukea sanoiksi jo 2-vuotiaan taaperon paha mieli. ”Oi voi kun sinua nyt harmittaa, kun kaveri sai punaisen kynän ja sinulle jäi sininen”. Kun itse olin lapsi, tunteita sai näyttää, mutta teoissa kulki raja. Jos menit tempaisemaan kaverin kädestä sen punaisen kynän, sanottiin, että ei saa repiä toisen kädestä. Kyllä sen tyhmempikin oppi, että ei revitä sitten.

Nykyajan ymmärtäväisyys johtaa siihen, ettei lapset tiedä rajojaan. Koulussakin voi tehdä mitä vaan ja opettaja marisee wilma-viesteillä ja tuntimerkinnöillä, että Pekka teki taas näin. Panisivat sille Pekalle rajat eivätkä valittaisi wilmassa.

30 vuotta sitten ajettiin tottelemattomat luokasta joko suoraan rehtorin puhutteluun tai luokan ulkopuolelle istumaan lopputunniksi. Ei silloin ollut jälki-istuntotunti sellainen, että olisi saanut tehdä läksyjä. Jälki-istunnossa istuttiin tai seisottiin hiljaa asennossa se puoli tuntia ja mietittiin, mitä tuli tehtyä. Pois pääsi sitten, kun osasi sanoa, miten aikoo jatkossa toimia, ettei tule tehtyä typeryyksiä. Tiedän tämän omilta kouluvuosilta. Tuli istuttua kerran, pari lukuvuodessa, kun hölötti tunnilla tai kerran kaadoin pilana vettä kaverin kumppareihin. Siis kerran, ja toista kertaa ei huvittanut samaa temppua toistaa.

Ihanaa että muutkin vanhemmat on huomannut tämän lasu ilmiön..se tekee ihmisten elämän tressaavaksi..oikeesti,joudut tuntemattomille selittää ja näyttää että oikeesti oot kunnon vanhempi...Ja kohta varmaa naapurit ja ystävätkin rupee uhkailee vanhempia lasuilla jos ei heidän mielestään kasvata lasta niku he haluavat..ei sana ei oo enää vapaa tässä maassa..lapsii on ihan mahoton kasvattaa täällä..

Ehkä nykyisin on tosiaan vaatimukset kasvaneet, millainen pitää vanhemman olla. Minun omat vanhempani tuskin pääsisivät seulasta läpi. Isä murahteli vastaukseksi ja vietti vapaapäivät joko autotallissa tai kalassa. Ei puhettakaan, että olisi tehnyt lasten kanssa mitään yhdessä. Ihan hyvä isä hän minusta silti oli. Äiti taas oli jättänyt kaikki koulut kesken ja iskosti jälkikasvullekin päähän, että koulunkäynti on ajan hukkaa. Hän piti omaa pienyritystä ja lomaili viikon vuodessa. Jos nykyaikana vanhemmat olisi tuollaisia, vähintään se lasu tulisi.

Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).

Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).

Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.

Siis tarkoitin tällä että jännää jos se asenne kuriin on muuttunut juuri noiden 6 vuoden aikana jotka on ap:n ja minun esikoisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).

Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.

Jaa. Kyllä ainaskin 13 vuotta sitten neuvolassa kehotettiin rajaamaan ruutuaika 2 tuntiin päivässä. Täytin luultavasti 3-4 kertaa kyselyn, jossa udeltiin, paljonko lapsesi katsoo TV-ohjelmia tai pelaa päivittäin, syökö perhe säännöllisesti yhdessä ja moneltako lapsi menee nukkumaan ja herää. Sitten kyselyn pohjalta neuvolatäti opasti, että ruutuaikaa ei saa olla enempää kuin 2 tuntia ja täytyy laittaa aina samaan aikaan nukkumaan. Minulla ei ole kuin tuo 1 lapsi, joten aikojen muuttumisesta en tiedä. Tunteista nyt ei ainakaan puhuttu tai siihen aikaan kyselty.

Jos haluaa välttyä ikävyyksiltä, niin kannattaa valehdella neuvolassa, että noudattaa kaikkia suosituksia ja muita muodin oikkuja viimeistä pilkkua myöten. Kotona sitten toki tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).

Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.

Siis tarkoitin tällä että jännää jos se asenne kuriin on muuttunut juuri noiden 6 vuoden aikana jotka on ap:n ja minun esikoisten välillä.

Suhde rajoihin on muuttunut ainakin koulumaailmassa noin viimeisen 10 vuoden ajan. Keinot ovat myös painottuneet nykyisin dialogiseen suuntaukseen. Kun aloitin aineopettajana, käytettiin vielä sellaisia sanoja kuten puhuttelu tai luokasta poistaminen häiriköinnin vuoksi. Eivät kuulu enää käytettäviin ilmaisuihin. Nykyisin meillä on esim. kake (kasvatuskeskustelu) ja erityinen tuki. Oppilaat puhuvat huonoista wilmoista. Se tarkoittaa esim. tilannetta, jossa oppilas on ollut häiriöksi luokassa, ei ole keskittynyt koulutyöhön, on kiusannut toista oppilasta tai on jättänyt kotitehtävät tekemättä. Kun näitä ns. huonoja wilmoja on tietty määrä, esim. 5 kpl ennen syyslomaa, pidetään oppilaan ja huoltajan kanssa kasvatuskeskustelu, jossa asetetaan koulutyöskentelyn parantamiselle tavoitteet. Ymmärrän opettajana hyvän tarkoituksen, mutta eivät niin pitkän tähtäimen keskustelut, suunnitelmat ja seurannat kaikilla oppilailla toimi. Usein samat oppilaat vanhempineen istuvat kakessa monta kertaa vuodessa. Itse ottaisin takaisin järeämmät ja lyhyemmän aikavälin keinot, kuten välitön puhuttelu tai jälki-istunto samana päivänä.

Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :) 

Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa välttyä ikävyyksiltä, niin kannattaa valehdella neuvolassa, että noudattaa kaikkia suosituksia ja muita muodin oikkuja viimeistä pilkkua myöten. Kotona sitten toki tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo.

Viranomainen toimii aivan samalla tavalla ja samalla logiikalla kuin hakkaava partneri. Hän hakkaa koska rakastaa ja haluaa vain parasta. Tai näin kuvittelee. Paras tapa pois on kiittää että hän jaksaa hakatun virheellisyyttä ja toivoo voivansa elää paremmin tästä lähtien ettei tarvitse ottaa vastaan lisää opetuksia jotka aiovan varmasti ovat kivuliaimpia hakkaajalle.

Toisin kuin parisuhdeväkivallasta, viranomaistoimenpieitä vastaan ei ole mitään varsinaista suojaa..

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :) 

Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D

Minulle kävi samoin suuhygienistin kanssa. Sairastuin yöllä vatsatautiin enkä kyennyt viemään lasta. Ne hammashoitolat kun on keskitetty eikä 10-vuotias pääse enää yksin.

Soitin aamulla että valitan, sairastuin.

Aivan järkyttävä haloo saatiin aikaiseksi.