Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vanhemmille vaatimukset nykyään. Tee sitä, tee tätä, älä ainakaan tee tätä.
15.10.2019 |
Olen itse 3 lapsen äiti, mutta lapsilla on jo ikäeroa, joten nuo kasvatusohjeetkin ovat eläneet. Kun esikoinen (17 v.) oli pieni, korostettiin esim. neuvolassa ja päiväkodissa rajoja. Huono se äiti, joka ei kiellä mitään. Piti olla nukkumaanmenoajat ja TV-ajat. Lisäksi annettiin tarkkoja ohjeita, mitä pitää syödä ja milloin.
Nyt kun tämä nuorimmainen täytti 3 v., neuvolakäynnillä kyseltiin, pidetäänkö meillä lukutuokioita, mitä mukavaa teemme yhdessä, mikä lapsessa ilahduttaa minua. Sanallakaan ei mainittu syömisiä tai niitä rajoja, joista ennen pauhattiin. Tuskin se lasten kasvu on muuttunut, vaan nämä odotukset, mitä nyt pitää olla, millainen vanhemman pitää olla. Mitä kokemuksia muilla?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).
Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.
Siis tarkoitin tällä että jännää jos se asenne kuriin on muuttunut juuri noiden 6 vuoden aikana jotka on ap:n ja minun esikoisten välillä.
Vaikea uskoa tänä päivänä, mutta itseäni kuritettiin ruumiillisesti vielä 90-luvulla, vaikka vanhemmat oli ihan ns. normaaleja ja minäkin olin ihan tavallisen n kiltti tyttö, en mikään kauhukakara. Ja se on jäänyt mieleen, että kovasta kurista oltiin ihan ylpeitäkin. Äiti saattoi sanoa tuttavalleen normaalina asiana minun ollessa vieressä, että "Maija saa kotona remmiä, koska kiukutteli kaupassa". Ja tästä ei ole montaa vuosikymmentä aikaa! Aika hurja muutos tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saan iloita, että sain lapset ennen tätä lasu-vouhotusta. Kuopus on nyt 17. Neuvolakäynnitkin olivat aina mukavaa jutustelua, ei ollenkaan kyräilyä, kyttäilyä tai utelua. Perhepäivähoitajana ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisi tarvinnut vanhempien kykyä toimia vanhempana kyseenalaistaa, vaikka erilaisia tapoja perheillä onkin. Neuvon ja autan, jos apua tarvitaan, mutta en tyrkytä omia tapojani ainoina oikeina eikä lasuja ole tarvinnut tehdä koskaan. Sen sijaan lähipäiväkodin johtaja oikein kehuskelee sillä, miten paljon heidän päiväkodistaan lähtee lasuja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :)
Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D
Kyllä, päiväkoti oikein hössöttää, täsmälleen juuri noin. Meillä on 4-vuotiaalla ollut nyt kesän jälkeen yhden kerran vaihtovaatetta liian vähän mukana, toisen kerran ”ehkä” mahatauti, kun oli ollut huonovointinen (kotona ei illalla ollut oireita enää) ja kolmannen kerran liian voimakkaalla pesuaineella pestyt vaatteet. Ja jos joku ei tuota viimeistä usko, niin en ihmettele, koska en ollut uskoa itsekään. Ei ole mikään allergiapäiväkoti kyseessä, vaan tavallinen. ”Joku” voi kuulemma saada allergisen reaktion, jos on voimakkaasti tuoksuvia vaatteita. Päiväkodin lto opasti käyttämään tuoksutonta pyykinpesuainetta! Voi pyhä sylvi.
Täällä löytyy myös lapsia isolla ikäerolla ja kyllä ainakin meillä on edelleen ollut ravintosuositukset, lapsen taidot ja tarpeet puheena neuvolassa. Ehkä sun kohdalla nyt vaan uskotaan, että homma on hallinnassa. Meillä voi vähän vaikuttaa kun tuo mies on mukana ja nää nuorimmat on vaan yhteisiä ja hänen elämänsä ensimmäisiä kokemuksia neuvolasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :)
Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D
Kyllä, päiväkoti oikein hössöttää, täsmälleen juuri noin. Meillä on 4-vuotiaalla ollut nyt kesän jälkeen yhden kerran vaihtovaatetta liian vähän mukana, toisen kerran ”ehkä” mahatauti, kun oli ollut huonovointinen (kotona ei illalla ollut oireita enää) ja kolmannen kerran liian voimakkaalla pesuaineella pestyt vaatteet. Ja jos joku ei tuota viimeistä usko, niin en ihmettele, koska en ollut uskoa itsekään. Ei ole mikään allergiapäiväkoti kyseessä, vaan tavallinen. ”Joku” voi kuulemma saada allergisen reaktion, jos on voimakkaasti tuoksuvia vaatteita. Päiväkodin lto opasti käyttämään tuoksutonta pyykinpesuainetta! Voi pyhä sylvi.
Ei näistä huvikseen vouhoteta, luultavasti joku todella allerginen lapsi on samassa päiväkodissa. Vaitiolovelvollisuus estää kertomasta kaikkea mahdollista muille vanhemmille. Yhtälailla näitä toiminta ohjeita tulee täiden ja matojen takia, niitä tietysti on helppo uskoa, kun homma voi vaikuttaa ihan omaan napaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on että sossuilla on aivan liian paljon valtaa ihmisten elämään..pitäis olla mahollista sanoa että ei kiitos,en halua teitä mun kotiin ku tää perätön lasu tulee..mutta niin ei ole,sun on pakko ottaa ne ja vastata kysymyksiin koska jos et näin tee nii et tee yhteistyötä ja sossut katsoo että olet epäpätevä vanhempi..Ja kun itse haet apua,ehkä saat ehkä et..Mut jos joku toinen tekee teistä lasun niin heti on perhetyöntekijää laittamas sun kotiin..tää on väärin..tai lapsia viemässä pois..ehkä joku päivä on semmonen isku lause että tehkää lapsia,me kyllä kasvatamme ne..
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :)
Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D
Onhan lapselle kurja olla liian isoissa ulkohousuissa! Aikuisella lahkeiden kääriminen auttaa, lapsella ei.
Lapsi tarvitsee apua. Se toimintaterapia käytetään. Erikoista, ettet saanut sitä hpidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saan iloita, että sain lapset ennen tätä lasu-vouhotusta. Kuopus on nyt 17. Neuvolakäynnitkin olivat aina mukavaa jutustelua, ei ollenkaan kyräilyä, kyttäilyä tai utelua. Perhepäivähoitajana ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisi tarvinnut vanhempien kykyä toimia vanhempana kyseenalaistaa, vaikka erilaisia tapoja perheillä onkin. Neuvon ja autan, jos apua tarvitaan, mutta en tyrkytä omia tapojani ainoina oikeina eikä lasuja ole tarvinnut tehdä koskaan. Sen sijaan lähipäiväkodin johtaja oikein kehuskelee sillä, miten paljon heidän päiväkodistaan lähtee lasuja.
Ei ajat oikeesti ole näin paljoa muuttuneet. Nämä on tällaista palstavouhotusta.
Ajat on muuttuneet..Ja tätä ei kukaan vanhempi usko ennen ku tää lasu sattuu omalle kohdalle..niitä tehään hyvistä perheistä tosi paljon,siihen riittää syyksi vain huoli ja tämä on sitä ihmisten kiusaamista..Ja on laitonta tehä lapsilla ihmis kauppaa,erottaa se omasta perheestä..Ja vanhemmat saa nähä 2kertaa kk pienessä huoneessa lapsia vaan siksi koska sussa on sillä hetkellä jotain vikaa sossun mielestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien epävarmuus tuntuu ainakin lisääntyneen. Omat kokemukset ovat 90-luvun alusta, ja silloinkin riitti kaikenlaista kasvatusopasta ja neuvolan ohjetta. Itse otin nuorena opiskelijavanhempana sen linjan, että en kuuntele enkä lue mitään psykologien kasvatusohjeita enkä kiintymyksenmuodostumisteorioita. Toimin vain oman järkeni varassa, pidin tiukkaa kuria lapsille ja joskus turvauduin fyysiseenkin kuritukseen.
Lapset - tai nyt jo nuoret aikuiset - ovat kaikki menestyneet akateemisessa opinnoissaan, kaikki harrastavat siinä ohessa terveitä harrastuksia (urheilua, musiikkia ym.), elävät parisuhteessa täysjärkisen kumppanin kanssa, heillä on paljon ystäviä, ja hekin ihmettelevät ikätovereidensa mt-ongelmia ja ainaista valitusta.
Oma pieni otokseni vahvistaa käsitystäni siitä, että vanhempien pitää vain kovettaa itsensä ulkoisia odotuksia vastaan ja toimia oman järkensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).
Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.
Siis tarkoitin tällä että jännää jos se asenne kuriin on muuttunut juuri noiden 6 vuoden aikana jotka on ap:n ja minun esikoisten välillä.
Vaikea uskoa tänä päivänä, mutta itseäni kuritettiin ruumiillisesti vielä 90-luvulla, vaikka vanhemmat oli ihan ns. normaaleja ja minäkin olin ihan tavallisen n kiltti tyttö, en mikään kauhukakara. Ja se on jäänyt mieleen, että kovasta kurista oltiin ihan ylpeitäkin. Äiti saattoi sanoa tuttavalleen normaalina asiana minun ollessa vieressä, että "Maija saa kotona remmiä, koska kiukutteli kaupassa". Ja tästä ei ole montaa vuosikymmentä aikaa! Aika hurja muutos tosiaan.
Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla, eikä meistä lapsista saanut kukaan remmistä ikinä. Ei tuo ollut mitään 90-luvun normaalia vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te lasuista öyhöttäjät, (vai kirjottaako täälä vain muutama katkeroitunut), missä asutte? Ei meillä tuommosta ole, täällä eletään järki päässä, neuvolassa jutellaan normaali asioita ja uskaltaa suoraan sanoa väsyt ja muut, kysellä kuinka toimitaan millonki lapsen kanssa ja tulee järkeviä kasvatusneuvoja.
Ja tuo lasu homma..sillä pelottelu on mennyt ihan yli ja se on minun mielestä törkeää. Ja tuo turhaa pelkoa heille jotka tarvitsisivat apua, mutta mahdollisesti eivät uskalla ottaa vastaan koska joka paikassa pelotellaan, että menetät lapset. Ei niitämkovin helpolla pois oteta. Surullista, että perheet jää pelon vuoksi ilman apua.
Ja kyllä, meistä on tehty kaksi lasua, toinen "aiheeton", tai aihetta oli mutta lääkäri ilmaisi asian erittäin typerästi. Käytiin keskusteleen sos toimessa, kerrottiin suoraan pelot ja muut.
Vähän myöhemmin tehtiin toinen minun uupumuksen vuoksi ja se oli hyvä..saatiin apua vaikken uskaltanut itse kertoa että en enää jaksa yhtään. Ja on saatu kieltäytyä monista asioista, ei ole tullut lisätoimenpiteitä.. Ja on myöhästytty/unohdeltu neuvolaa, hammaslääkäriä ym ym..ei ongelmaa.
Täällä ainakin menty parempaan suuntaan. 8 vuotta sitten minulla oli syöpä ja esikoinen oli 3 viikkoa vanha, kysyttiin saataisiinko jostain apua niin ei..nykyisin sais.
Tää on aihe joka jakaa mielipiteet,ja se on hyvä..tää on aihe joka tulee aina puheen aiheeks..ei täällä voi olla nykypäivänä semmonen vanhempi kuin haluis..ei saa vapaasti kasvattaa,siihen puututaan heti,ei saa pitää kuria,siihen puututaan heti,ei saa olla liian pehmeä,siihen puututaan heti..mutta jos lapsi joutuu perhe kotiin niin siellä saa antaa rangaistuksia..lapsen puhelin otetaan,liikkumista rajoitetaan,peli kielto..mutta jos näitä rangaistuksia annat kotona nii olet liian jyrkkä ja riistät oman lapsen itsemäärämis oikeuden..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te lasuista öyhöttäjät, (vai kirjottaako täälä vain muutama katkeroitunut), missä asutte? Ei meillä tuommosta ole, täällä eletään järki päässä, neuvolassa jutellaan normaali asioita ja uskaltaa suoraan sanoa väsyt ja muut, kysellä kuinka toimitaan millonki lapsen kanssa ja tulee järkeviä kasvatusneuvoja.
Ja tuo lasu homma..sillä pelottelu on mennyt ihan yli ja se on minun mielestä törkeää. Ja tuo turhaa pelkoa heille jotka tarvitsisivat apua, mutta mahdollisesti eivät uskalla ottaa vastaan koska joka paikassa pelotellaan, että menetät lapset. Ei niitämkovin helpolla pois oteta. Surullista, että perheet jää pelon vuoksi ilman apua.
Ja kyllä, meistä on tehty kaksi lasua, toinen "aiheeton", tai aihetta oli mutta lääkäri ilmaisi asian erittäin typerästi. Käytiin keskusteleen sos toimessa, kerrottiin suoraan pelot ja muut.
Vähän myöhemmin tehtiin toinen minun uupumuksen vuoksi ja se oli hyvä..saatiin apua vaikken uskaltanut itse kertoa että en enää jaksa yhtään. Ja on saatu kieltäytyä monista asioista, ei ole tullut lisätoimenpiteitä.. Ja on myöhästytty/unohdeltu neuvolaa, hammaslääkäriä ym ym..ei ongelmaa.Täällä ainakin menty parempaan suuntaan. 8 vuotta sitten minulla oli syöpä ja esikoinen oli 3 viikkoa vanha, kysyttiin saataisiinko jostain apua niin ei..nykyisin sais.
Ja itse asiassa tällä hetkellä ei olla lasun asiakkaita vaan kevyemmän tuen piirissä ja ote sitä ehdottivat.
En edes muidtanut että oltiin oltu liki 5 vuotta lasun alaisia. Välillä kävi perhetyötekijö, välillä oli 2,5 vuoden tauko.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :)
Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D
Ymmärrän päiväkotia tuossa ekassa. Kyllä vaatteet kuuluu olla ehjät ja oikeankokoiset. Jonkun sisäpaidan hihat voi vielä mennä käärittynä, mutta ulkohousuissa ne kääreet ei lahkeissa kunnolla pysy ja esim. jalkalenksut ei silloin toimi, eikä ne todennäköisesti ole muutenkaan sopivat jos lahkeet on liian pitkät.
Vanhemmat ei aina edes tiedä kuinka vaikeat esim. liian isot kurahousut on leikeissä, kun ei omien lasten kanssa välttämättä edes niillä ulkoilla. Se mikä näyttää lapsen päällä riittävältä eteisessä, ei ehkä ole hyvä kun kiipeileen, konttaa, juoksee ja möyrii menemään kaksi tuntia.
Kyse olikin niistä perheistä joista lasu tehään vaikka ei ole tarve..Ja sillo sun on pakko tavata sossut..tästä ei voi kieltäytyä tai sit olet epäpätevä vanhempi ja susta kirjataan ylös huolia..Ja tästä alkaa uus rumpa..on pakko tehä niku sossu sanoo..erikseen on ne perheet jotka itse haluaa apua mutta ei näin..minä olen herkkä ihminen ja sattuu kyllä perätrönät lasut..tulee tunne että sä et ikinä kelpaa tämmösenä kuin olet..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lasuista öyhöttäjät, (vai kirjottaako täälä vain muutama katkeroitunut), missä asutte? Ei meillä tuommosta ole, täällä eletään järki päässä, neuvolassa jutellaan normaali asioita ja uskaltaa suoraan sanoa väsyt ja muut, kysellä kuinka toimitaan millonki lapsen kanssa ja tulee järkeviä kasvatusneuvoja.
Ja tuo lasu homma..sillä pelottelu on mennyt ihan yli ja se on minun mielestä törkeää. Ja tuo turhaa pelkoa heille jotka tarvitsisivat apua, mutta mahdollisesti eivät uskalla ottaa vastaan koska joka paikassa pelotellaan, että menetät lapset. Ei niitämkovin helpolla pois oteta. Surullista, että perheet jää pelon vuoksi ilman apua.
Ja kyllä, meistä on tehty kaksi lasua, toinen "aiheeton", tai aihetta oli mutta lääkäri ilmaisi asian erittäin typerästi. Käytiin keskusteleen sos toimessa, kerrottiin suoraan pelot ja muut.
Vähän myöhemmin tehtiin toinen minun uupumuksen vuoksi ja se oli hyvä..saatiin apua vaikken uskaltanut itse kertoa että en enää jaksa yhtään. Ja on saatu kieltäytyä monista asioista, ei ole tullut lisätoimenpiteitä.. Ja on myöhästytty/unohdeltu neuvolaa, hammaslääkäriä ym ym..ei ongelmaa.Täällä ainakin menty parempaan suuntaan. 8 vuotta sitten minulla oli syöpä ja esikoinen oli 3 viikkoa vanha, kysyttiin saataisiinko jostain apua niin ei..nykyisin sais.
Ja itse asiassa tällä hetkellä ei olla lasun asiakkaita vaan kevyemmän tuen piirissä ja ote sitä ehdottivat.
En edes muidtanut että oltiin oltu liki 5 vuotta lasun alaisia. Välillä kävi perhetyötekijö, välillä oli 2,5 vuoden tauko.
No sinä tiedät olevasi huono vanhempi. Ja olet.
Kaikki ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös päiväkoti hössöttää mukana koko ajan. Lapsella oli kokoa liian isot ulkoiluhousut, joka ei ollut mielestäni iso ongelma, koska lahkeet sai käärittyä. Päiväkodin mielestä tämä oli suurikin epäkohta, mutta asiaan ei puututtu kunnes yksi hoitajista suorastaan räjähti pulppuavaan mäkätykseen siitä, miten kurjaa lapsen itsensäkin on olla tuollaisissa housuissa. Ohjeisti myös, mistä kaikkialta voi ostaa sopivan kokoisia housuja ("tai jos raha on vähissä, niin kirppariltakin löytää!"). Minulla on entuudestaan tuon 5-vuotiaan lisäksi jo 12-vuotias, eli enköhän ollut tietoinen tästä(kin) asiasta. :)
Toinen juttu sitten toimintaterapia. Jouduin perumaan sairastumisen vuoksi ensimmäisen käynnin, ja kun päiväkoti sitten kyseli mieheltäni, että miten käynti sujui, tämä kertoi sairastumisestani. Siitä alkoi samantyylinen vouhotus: "Voi sentään, jos se äiti ei jaksa viedä, niin pitää järjestää jotain apua hänelle!". Siis minä olin SAIRAANA sen yhden päivän, kyse ei ollut mistään kummallisemmasta!! Kun sitten asia selvitettiin heille vielä uudestaan, luulin sen jääneen siihen. Lapsen lokerikosta löytyi myöhemmin kuitenkin muistilappu, jossa oli toimintaterapian ajanvarauksen puhelinnumero. :D
Ymmärrän päiväkotia tuossa ekassa. Kyllä vaatteet kuuluu olla ehjät ja oikeankokoiset. Jonkun sisäpaidan hihat voi vielä mennä käärittynä, mutta ulkohousuissa ne kääreet ei lahkeissa kunnolla pysy ja esim. jalkalenksut ei silloin toimi, eikä ne todennäköisesti ole muutenkaan sopivat jos lahkeet on liian pitkät.
Vanhemmat ei aina edes tiedä kuinka vaikeat esim. liian isot kurahousut on leikeissä, kun ei omien lasten kanssa välttämättä edes niillä ulkoilla. Se mikä näyttää lapsen päällä riittävältä eteisessä, ei ehkä ole hyvä kun kiipeileen, konttaa, juoksee ja möyrii menemään kaksi tuntia.
Jos jokin asia on mielestäsi tärkeä, sano vain se.
Älä kerää miljoonaa triviaalia pikkuasiaa ja nalkuta niistäkin.
Sanomasi hukkuu silloin sinne turhaan nalkutukseen.
Äläkä ikinä esitä tuollaista besserwisseriä ja luennoi kurahousujen ostopaikoista tai ala tehfä oletuksia perheen rahatilanteesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).
Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.
Siis tarkoitin tällä että jännää jos se asenne kuriin on muuttunut juuri noiden 6 vuoden aikana jotka on ap:n ja minun esikoisten välillä.
Vaikea uskoa tänä päivänä, mutta itseäni kuritettiin ruumiillisesti vielä 90-luvulla, vaikka vanhemmat oli ihan ns. normaaleja ja minäkin olin ihan tavallisen n kiltti tyttö, en mikään kauhukakara. Ja se on jäänyt mieleen, että kovasta kurista oltiin ihan ylpeitäkin. Äiti saattoi sanoa tuttavalleen normaalina asiana minun ollessa vieressä, että "Maija saa kotona remmiä, koska kiukutteli kaupassa". Ja tästä ei ole montaa vuosikymmentä aikaa! Aika hurja muutos tosiaan.
Ennen taisi yleisestikin, erityisesti tyttöjen kohdalla, olla ihanteena se, että lapsi on kiltti. Nyt se on enemminkin plussaa, jos "lapsi toteuttaa itseään"...
Minua ei kuritettu, mutta paras kaverini kyllä sai välillä sitä "remmiä", mutta ei siihen suhtauduttu niin, että lähdetään lasua tekemään. Ja hänen vanhemmat oli ihan kivoja.
Jos vanhempia vahditaan oikeasti tuolla tavalla nykyään, niin ainuttakaan lasta en tähän maahan tee! Ihan sairasta touhua.