Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vanhemmille vaatimukset nykyään. Tee sitä, tee tätä, älä ainakaan tee tätä.
15.10.2019 |
Olen itse 3 lapsen äiti, mutta lapsilla on jo ikäeroa, joten nuo kasvatusohjeetkin ovat eläneet. Kun esikoinen (17 v.) oli pieni, korostettiin esim. neuvolassa ja päiväkodissa rajoja. Huono se äiti, joka ei kiellä mitään. Piti olla nukkumaanmenoajat ja TV-ajat. Lisäksi annettiin tarkkoja ohjeita, mitä pitää syödä ja milloin.
Nyt kun tämä nuorimmainen täytti 3 v., neuvolakäynnillä kyseltiin, pidetäänkö meillä lukutuokioita, mitä mukavaa teemme yhdessä, mikä lapsessa ilahduttaa minua. Sanallakaan ei mainittu syömisiä tai niitä rajoja, joista ennen pauhattiin. Tuskin se lasten kasvu on muuttunut, vaan nämä odotukset, mitä nyt pitää olla, millainen vanhemman pitää olla. Mitä kokemuksia muilla?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saan iloita, että sain lapset ennen tätä lasu-vouhotusta. Kuopus on nyt 17. Neuvolakäynnitkin olivat aina mukavaa jutustelua, ei ollenkaan kyräilyä, kyttäilyä tai utelua. Perhepäivähoitajana ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisi tarvinnut vanhempien kykyä toimia vanhempana kyseenalaistaa, vaikka erilaisia tapoja perheillä onkin. Neuvon ja autan, jos apua tarvitaan, mutta en tyrkytä omia tapojani ainoina oikeina eikä lasuja ole tarvinnut tehdä koskaan. Sen sijaan lähipäiväkodin johtaja oikein kehuskelee sillä, miten paljon heidän päiväkodistaan lähtee lasuja.
En ole kyllä mihinkään lasu-vouhotukseen törmännyt missään muualla kuin tällä palstalla. Minullakin on alle kouluikäisiä lapsia, ja neuvolassa käynnit ovat sitä mukavaa jutustelua, päiväkodista ei ole arvosteltu millään tavalla.
Minulla oli samat kokemukset päiväkodissa ja vielä koulussakin ensimmäiset vuodet.
Sitten lapsi sairastui, ja opettajan suhtautuminen muuttui. Hän alkoi saarnaamaan minulle kuin jollekin kurittomalle teinille, joka lintsaa koulusta..
Oli todella hämmentävää kohdata sellainen outo alentuva asenne opettajalta, joka oli aikaisemmin vaikuttanut asialliselta ja tasaveroiselta ihmiseltä.
Yhtäkkiä hän nosti itsensä ylemmäs ja alkoi lässyttämään kuinka koulussa käyminen on tärkeää. Totta helvetissä se on tärkeää, sehän on itsestäänselvyys, ei siitä olisi tarvinnut lässyttää ja läksyttää.
Minulla oli valtava huoli lapsen terveydestä ja tulevaisuudesta ja kaiken sen sairastelun keskellä huolehdin ettei lapsi jää koulussa muista jälkeen.
Ja opettaja lässytti, että lapsi saattaa syrjäytyä jos hän ei käy säännöllisesti koulussa ja huokaili, että hänen pitää tehdä lastensuojeluilmoitus jos poissaoloja vielä tulee.
Sitten kun tuli se lasu-keskustelu koululla, niin opettaja vinkui, että poissaolot eivät ole loppuneet vaikka asiasta on keskusteltu. Opettajan mielestä en ollut pitänyt sopimusta kun lapsen sairastelu vaan jatkui vaikka siitä oli jo puhuttu. Ei minulla ollut sellaista taikasauvaa jolla lapsi paranisi. Ei ollut lääkäreilläkään.
Aikaisemmin olin itsekin kuvitellut että lasuja tehdään vain asiallisista syistä. En voinut kuvitellakaan, että koulusta tehtäisiin aiheettomia lasuja. Mutta nykyään näköjään tehdään jos sattuu kovin virkaintoinen opettaja kohdalle.
Se on sitä varhaista puuttumista. Poissaoloista tehdään lasu jos niitä on liikaa. Tämä koskee myös luvallisia sairauspoissaoloja.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos lapsi sairastuu vaikeasti, tehdään asiasta lasu. Ihan niinkuin se sairastuminen ei olisi riittävän stressaavaa.
Meillä se johti siihen että aloin saamaan paniikkikohtauksia aina kun näytti että lapsen vointi menee huonommaksi. Sekin oli ihan hullua. Pelkäsin lasua ja panikoin tilanteessa jossa pitäisi ensisijaisesti keskittyä lapsen vointiin.
Jokainen vanhempi varmasti tietää miltä lapsen sairastuminen tuntuu, kuinka se aiheuttaa huolta. Sen lisäksi jos takaraivossa jyskyttää "taas tulee lasu, taas tulee lasu", nostaa se huolen moninkertaiseksi ja suurimmaksi huolenaiheeksi nouseekin se lasu. Tulee järjettömiä pelkoja siitä, että lapsi otetaan huostaan sen sairastumisen takia. En tiedä pystyykö sitä hätää, mikä vanhemmalle siitä tulee, edes kuvittelemaan jos ei ole kokenut samaa.
Vaikka tilanne on jo rauhoittunut eikä pelkoa lasuista enää ole, joudun edelleen syömään beetasalpaajia, jotta pystyisin nukkumaan. Ilman lääkitystä herään öisin useita kertoja paniikkikohtaukseen. Tunteeseen että en pysty hengittämään, on kuin norsu istuisi rinnan päällä ja sydän hakkaa kahtasataa ja tuntuu painavalta kuin rautakuula. Se on pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajat on muuttuneet..Ja tätä ei kukaan vanhempi usko ennen ku tää lasu sattuu omalle kohdalle..niitä tehään hyvistä perheistä tosi paljon,siihen riittää syyksi vain huoli ja tämä on sitä ihmisten kiusaamista..Ja on laitonta tehä lapsilla ihmis kauppaa,erottaa se omasta perheestä..Ja vanhemmat saa nähä 2kertaa kk pienessä huoneessa lapsia vaan siksi koska sussa on sillä hetkellä jotain vikaa sossun mielestä..
Valvotut tapaamiset järjestetään aina väkivallan vuoksi. Jos on ollut tapana hakata muita perheenjäseniä tai sitä pelätään, niin voi voi, sitten valvotut tapaamiset ovat sinulta muita suojaamassa. Normaalisti huostassakin olevat lapset lähtevät viikonlopuksi kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosituhannen puolella korostettiin kurin pitämistä ja viime vuosikymmenellä taas rajojen asettamista. Nykyään taas ei rajojen asettaminenkaan ole hyväksyttyjen keinojen listalla, vaan sen tilalle on tullut tunnekasvatus.
Ihan totta tämä. Nyt pitää osata pukea sanoiksi jo 2-vuotiaan taaperon paha mieli. ”Oi voi kun sinua nyt harmittaa, kun kaveri sai punaisen kynän ja sinulle jäi sininen”. Kun itse olin lapsi, tunteita sai näyttää, mutta teoissa kulki raja. Jos menit tempaisemaan kaverin kädestä sen punaisen kynän, sanottiin, että ei saa repiä toisen kädestä. Kyllä sen tyhmempikin oppi, että ei revitä sitten.
Nykyajan ymmärtäväisyys johtaa siihen, ettei lapset tiedä rajojaan. Koulussakin voi tehdä mitä vaan ja opettaja marisee wilma-viesteillä ja tuntimerkinnöillä, että Pekka teki taas näin. Panisivat sille Pekalle rajat eivätkä valittaisi wilmassa.
30 vuotta sitten ajettiin tottelemattomat luokasta joko suoraan rehtorin puhutteluun tai luokan ulkopuolelle istumaan lopputunniksi. Ei silloin ollut jälki-istuntotunti sellainen, että olisi saanut tehdä läksyjä. Jälki-istunnossa istuttiin tai seisottiin hiljaa asennossa se puoli tuntia ja mietittiin, mitä tuli tehtyä. Pois pääsi sitten, kun osasi sanoa, miten aikoo jatkossa toimia, ettei tule tehtyä typeryyksiä. Tiedän tämän omilta kouluvuosilta. Tuli istuttua kerran, pari lukuvuodessa, kun hölötti tunnilla tai kerran kaadoin pilana vettä kaverin kumppareihin. Siis kerran, ja toista kertaa ei huvittanut samaa temppua toistaa.
Meillä käy sossu opettamassa lapseni tunteiden tunnistamista kun kuulemma en tunnista lapseni tunteita. Nyt sitten pitäisi herkistellä ja kuulostella lapsen tunteita ja olla kiinnostunut, herkistyä, pukea juurikin sanoiksi hänen paha mieli. Ei muuten mutta hän käy yläkoulua, puhuu sujuvasti eikä ole mitään ongelmia tehdä tiettäväksi itseään. Tässä nyt sitten kasvatetaan jollekin tuppisuuta "mietipä ite" puolisoa jonka tunteita kaikkien pitää arvailla😆
Vierailija kirjoitti:
Ei sossun kuulusteluihin ole pakko mennä eikä sossuja päästää kotiinsa. Sossu ei myöskään voi huostaanottaa lasta sillä perusteella, että vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä heidän kanssaan.
Ei voi sillä perusteella, mutta, jos siitä lapsesta on se varsinainen huoli vaikka väkivallasta. Lasu tullut sairaalasta, missä lasta hoidettu ja vanhemmat ei päästä selvittämään eikä ota vastaan mitään. Luuletko, etteikö sitä lasta poliisin avulla sieltä kodista huostaan otettaisi?
No nyt sain vastauksia aiemmin esittämääni kysymykseen mitä nämä ulkopuoliset vaatimukset ovat.
Lasuista, jos pitää paikkansa edes sinnepäin niin ei ole ihme, että sos.työntekijöistä on huutava pula. Lasua käytettäneen nykyään kiusantekoon, oman selustan turvaamiseen, hysteriaan.
Koulu, siellä opettajat on tehty kädettömiksi. Oma poikani 30v ja hänen luokkatoverinsa , muistavat vieläkin yläasteen kielten opettajan n.40 nainen , jolle ei ryppyilly kukaan.
Minulla ei ole tietoa nykyneuvolasta, omalta ajalta en muista mitään. Mitattiin ja punnittiin, piirrettiin jotain ja piikki pyllyyn.
Päiväkodista näyttäisi tulleen joku työelämään valmentautumislaitos ennen se oli nimenomaan päivä_koti_.
Helppo sanoa, mutta voisiko vain olla välittämättä näistä kaikista idiotismeistä ja niitä toteuttavista idiooteista ja ajatella ihan itse ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt sain vastauksia aiemmin esittämääni kysymykseen mitä nämä ulkopuoliset vaatimukset ovat.
Lasuista, jos pitää paikkansa edes sinnepäin niin ei ole ihme, että sos.työntekijöistä on huutava pula. Lasua käytettäneen nykyään kiusantekoon, oman selustan turvaamiseen, hysteriaan.
Koulu, siellä opettajat on tehty kädettömiksi. Oma poikani 30v ja hänen luokkatoverinsa , muistavat vieläkin yläasteen kielten opettajan n.40 nainen , jolle ei ryppyilly kukaan.
Minulla ei ole tietoa nykyneuvolasta, omalta ajalta en muista mitään. Mitattiin ja punnittiin, piirrettiin jotain ja piikki pyllyyn.
Päiväkodista näyttäisi tulleen joku työelämään valmentautumislaitos ennen se oli nimenomaan päivä_koti_.
Helppo sanoa, mutta voisiko vain olla välittämättä näistä kaikista idiotismeistä ja niitä toteuttavista idiooteista ja ajatella ihan itse ?
Samaa mietin. Esikoiseni, jolla on synnynnäinen fyysinen vamma, on nyt yli 30-vuotias. Oli oikeastaan huvittavaa (ja vähän ärsyttävääkin), miten aikoinaan neuvola, päiväkoti ja koulu yksinkertaisesti vain nostivat kätensä pystyyn. Neuvolassa käydessä ensimmäinen kysymys oli joka kerta "Mitä Lastenklinikalla on sanottu?". Kun lapsi oli iässä, jossa tutkitaan pinsettiotetta, neuvolalääkäri ei olisi tutkinut asiaa lainkaan. Huomautin (olen ammatiltani sairaanhoitaja), että eikös tällä käynnillä pitäisi tutkia pinsettiote. Tutkittiin ja onnistui lapselta oikein hyvin. Joskus mietin, mitä hyötyä neuvolassakäynneistä oikein on, koska siellä oltiin täysin tietämättömiä.
Päiväkotiin alkuun minä jouduin hankkimaan lapselleni henkilökohtaisen avustajan. Lopulta kyllästyin, koska avustajan hankkiminen oli päiväkodin tehtävä. Sitäpaitsi selvisi, että hankkimaani avustajaa olikin käytetty sijaistamassa muita hoitajia eikä lapseni avustaja aina ollut edes samassa lapsiryhmässä kuin lapseni. Tästäkin jouduttiin vääntämään kättä niin, että vein asian apulaiskaupunginjohtajalle asti. Lopulta päiväkodissa todettiin, että lapseni ei oikeastaan edes tarvitse avustajaa. Ei minunkaan mielestäni tarvinnut, mutta helpottihan se päiväkodin johtajan työtä, kun minä hommasin henkilökunnan sairaslomapoissaoloihin sijaisen. Koulussa ihan sama juttu. Kukaan ei osaa, kukaan ei tiedä mistään mitään. Ei edes vammaisuuteen liittyvästä lainsäädännöstä ja peruskoulun velvollisuuksista.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten nyt 30 vuotta myöhemmin toimittaisiin. Siis niin, että lapsesta vammastaan huolimatta kasvaa työssäkäyvä aikuinen, joka matkustelee ympäri maailmaa, on parisuhteessa ja nauttii elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Koulu on pahin. Meilläpäim ei ole yksityiskoulua ja jos olisi, niin siihen ei varmaan olisi varaa kun julkinen on kerran verovaroista maksettu. Lieville nepsyille koulu on helvetti. Tukimuodot on vasta enemmän oireilevia varten. Lieviä varten on kyttääminen ja sopeuttaminen ja seuraaminen sekä vanhempien painostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Koulu on pahin. Meilläpäim ei ole yksityiskoulua ja jos olisi, niin siihen ei varmaan olisi varaa kun julkinen on kerran verovaroista maksettu. Lieville nepsyille koulu on helvetti. Tukimuodot on vasta enemmän oireilevia varten. Lieviä varten on kyttääminen ja sopeuttaminen ja seuraaminen sekä vanhempien painostaminen.
Kotiopetus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Koulu on pahin. Meilläpäim ei ole yksityiskoulua ja jos olisi, niin siihen ei varmaan olisi varaa kun julkinen on kerran verovaroista maksettu. Lieville nepsyille koulu on helvetti. Tukimuodot on vasta enemmän oireilevia varten. Lieviä varten on kyttääminen ja sopeuttaminen ja seuraaminen sekä vanhempien painostaminen.
Tuo nepsyily on niin nykymaailmaa. Julistetaan kuriton lapsi "nepsyksi" ja nostetaan kädet pystyyn, siinä missä ennen vanhaan olisi vaan kuritettu sitä ja asia olisi hoitunut sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt sain vastauksia aiemmin esittämääni kysymykseen mitä nämä ulkopuoliset vaatimukset ovat.
Lasuista, jos pitää paikkansa edes sinnepäin niin ei ole ihme, että sos.työntekijöistä on huutava pula. Lasua käytettäneen nykyään kiusantekoon, oman selustan turvaamiseen, hysteriaan.
Koulu, siellä opettajat on tehty kädettömiksi. Oma poikani 30v ja hänen luokkatoverinsa , muistavat vieläkin yläasteen kielten opettajan n.40 nainen , jolle ei ryppyilly kukaan.
Minulla ei ole tietoa nykyneuvolasta, omalta ajalta en muista mitään. Mitattiin ja punnittiin, piirrettiin jotain ja piikki pyllyyn.
Päiväkodista näyttäisi tulleen joku työelämään valmentautumislaitos ennen se oli nimenomaan päivä_koti_.
Helppo sanoa, mutta voisiko vain olla välittämättä näistä kaikista idiotismeistä ja niitä toteuttavista idiooteista ja ajatella ihan itse ?
Ei voi. Meillä esim toisella lapsella puhkesi migreeni murrosiässä. Tuli koulusta poistumisia kesken päivän. Pakko poistua kouluterkan tai lääkärin kautta jotta sai todistuken miksi poistuu koska muuten herää huoli miksi poistuu.
Itse aikoinani samasta syystä vain lähdin kotiin potemaan. Nyt ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Koulu on pahin. Meilläpäim ei ole yksityiskoulua ja jos olisi, niin siihen ei varmaan olisi varaa kun julkinen on kerran verovaroista maksettu. Lieville nepsyille koulu on helvetti. Tukimuodot on vasta enemmän oireilevia varten. Lieviä varten on kyttääminen ja sopeuttaminen ja seuraaminen sekä vanhempien painostaminen.
Kotiopetus?
Koko lailla kaikki kotona opettavat on lastensuojelun hampaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Koulu on pahin. Meilläpäim ei ole yksityiskoulua ja jos olisi, niin siihen ei varmaan olisi varaa kun julkinen on kerran verovaroista maksettu. Lieville nepsyille koulu on helvetti. Tukimuodot on vasta enemmän oireilevia varten. Lieviä varten on kyttääminen ja sopeuttaminen ja seuraaminen sekä vanhempien painostaminen.
Tuo nepsyily on niin nykymaailmaa. Julistetaan kuriton lapsi "nepsyksi" ja nostetaan kädet pystyyn, siinä missä ennen vanhaan olisi vaan kuritettu sitä ja asia olisi hoitunut sillä.
Oma nepsyni pärjää muuten loistavasti saaden kymppejä, mutta menee lukkoon melussa ja hälyssä eikä pysy mukana vaihtuvissa tilanteissa, kun tehdään ensin yksin, sitten ryhmässä, sitten parin kanssa, sitten vaihdetaan paria, sitten alkaa ilmiöoppiminen ja lopuksi luodaan omat oppimateriaalit.
Tueksi on tarjottu kuraattorikäyntejä ja kotiin suositeltu lapsen reipastamista. Tuloksia odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan että aina kun on kyse palvelusta, asiakas voi äänestää jaloillaan. Jos esim. neuvola saa perheessä aikaan enemmän stressiä kuin hyötyä, silloin valitaan toinen l. yksityinen palveluntarjoaja.
Asiakkuus on aina vapaaehtoista, palvelussa ei voi olla kyse pakkotoimista. Rikokset tutkii Suomessa poliisi ja syytetyllä on oikeus asianmukaiseen puolustukseen.
Koulu on pahin. Meilläpäim ei ole yksityiskoulua ja jos olisi, niin siihen ei varmaan olisi varaa kun julkinen on kerran verovaroista maksettu. Lieville nepsyille koulu on helvetti. Tukimuodot on vasta enemmän oireilevia varten. Lieviä varten on kyttääminen ja sopeuttaminen ja seuraaminen sekä vanhempien painostaminen.
Meidän perhe päätyi siirtämään lapsen yksityiskouluun peruskoulun ongelmien takia.
Suosittelen samaa myös muille jos peruskoulu tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Harmi että sitä vaihtoehtoa ei ole kaikkien ulottuvilla.
Lapsellamme ei ole missään vaiheessa ollut ongelmia käytöksessä eikä oppimisessa. Hänellä on fyysinen sairaus, josta opettaja kehitti ongelman.
Uhkaili mm luokalle jättämisellä kun lapsella oli vaikeuksia liikunnan ja musiikin tuntien kanssa. Ne aiheuttivat kipua eikä lapsi pystynyt osallistumaan niihin.
Yksityiskoulussa rehtorilla oli erilainen lähestyminen tähän ongelmaan. Hän kertoi, että perusopetuslain mukaan lapsi voidaan vapauttaa näistä aineista.
Miksiköhän peruskoulussa ei tiedetty tällaisesta vaihtoehdosta vaan uhkailtiin vaan luokalle jättämisellä.
Luokalle jättäminen olisi ollut muutenkin outoa, sillä lapsi oppii asiat nopeasti ja piti koulua liian helppona.
Yksityiskoulussa oli ratkaisu tähänkin asiaan. Lapsi saa opiskella osan aineista ylemmän luokan kanssa. Lukujärjestykset on suunniteltu siten, että esimerkiksi matematiikka on kaikilla luokilla samaan aikaan. Tämä siksi, että lapset voivat osallistua ylemmän tai alemman luokan tunneille sen mukaan mikä heidän osaamistasonsa on. Heikommin pärjäävät saavat tukea myös erityisopettajalta. Se vaikuttaa todella hyvältä käytännöltä.
Maksuista sen verran, että ainakaan tämä koulu ei saa periä lukukausimaksua (en nyt muista onko se ihan yleinen sääntö). Yksityiskoulut saavat muutaman prosentin verran pienemmän valtionavustuksen kuin julkiset peruskoulut. Tässä koulussa tämä näkyy siinä, että oppikirjoja käytetään vain jos se on välttämätöntä, eikä koulussa ole hienoa kirjastoa tai tietokoneita oppilaiden käytössä. Rahaa kerätään myyjäisillä ja erilaisilla tapahtumilla. Näiden lisäksi vanhemmat voivat maksaa vapaaehtoisen kannatusmaksun (n. 50 €/kk). Useimmat sen maksavat, mutta ei se pakollinen ole eikä lapselle tule ongelmia jos vanhemmat eivät maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei mun lapsista ole tehty yhtään lasua, vaikka en ole koskaan välittänyt neuvolatätien jutuista paskan pätkääkään. Eihän sielä neuvolassa nyt tarvi ihan kaikkea henkilökohtaista läpi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei mun lapsista ole tehty yhtään lasua, vaikka en ole koskaan välittänyt neuvolatätien jutuista paskan pätkääkään. Eihän sielä neuvolassa nyt tarvi ihan kaikkea henkilökohtaista läpi käydä.
Sulla on muottiin sopivat lapset. Ole onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei mun lapsista ole tehty yhtään lasua, vaikka en ole koskaan välittänyt neuvolatätien jutuista paskan pätkääkään. Eihän sielä neuvolassa nyt tarvi ihan kaikkea henkilökohtaista läpi käydä.
Keskivertolapset. Ei mene yli eikä ali missään kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja sitten uupuminen on myös vanhempien oma vika, koska stressaantuvat liikaa näistä vaatimuksista eivätkä osaa ottaa rennosti (kuten hesarissa viime viikolla kerrottiin).
Muuten ihan jännää, kun minun esikoiseni on 11v ja muistaakseni neuvolassa ei todellakaan korostettu enää hänen aikanaan kuria ja rajoja. Pehmeämpään suuntaan on kyllä menty (mulla on myös 5v ja 1v lapset) mutta aika pehmoilua oli jo 11v sitten.
Siis tarkoitin tällä että jännää jos se asenne kuriin on muuttunut juuri noiden 6 vuoden aikana jotka on ap:n ja minun esikoisten välillä.
Vaikea uskoa tänä päivänä, mutta itseäni kuritettiin ruumiillisesti vielä 90-luvulla, vaikka vanhemmat oli ihan ns. normaaleja ja minäkin olin ihan tavallisen n kiltti tyttö, en mikään kauhukakara. Ja se on jäänyt mieleen, että kovasta kurista oltiin ihan ylpeitäkin. Äiti saattoi sanoa tuttavalleen normaalina asiana minun ollessa vieressä, että "Maija saa kotona remmiä, koska kiukutteli kaupassa". Ja tästä ei ole montaa vuosikymmentä aikaa! Aika hurja muutos tosiaan.
Mulle uutta tietoa, että kuritus on ollut myös tuollaista harkittua rankaisemista. Luulin, että se oli vaan sellaista, kun vanhemmalla keitti yli ja annettiin pikaistuksissa joku luunappi. Oli siinä varmaan perhosia vatsassa, kun joutui odottelemaan kotiin menoa ja tiesi, mikä siellä odottaa. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sain vastauksia aiemmin esittämääni kysymykseen mitä nämä ulkopuoliset vaatimukset ovat.
Lasuista, jos pitää paikkansa edes sinnepäin niin ei ole ihme, että sos.työntekijöistä on huutava pula. Lasua käytettäneen nykyään kiusantekoon, oman selustan turvaamiseen, hysteriaan.
Koulu, siellä opettajat on tehty kädettömiksi. Oma poikani 30v ja hänen luokkatoverinsa , muistavat vieläkin yläasteen kielten opettajan n.40 nainen , jolle ei ryppyilly kukaan.
Minulla ei ole tietoa nykyneuvolasta, omalta ajalta en muista mitään. Mitattiin ja punnittiin, piirrettiin jotain ja piikki pyllyyn.
Päiväkodista näyttäisi tulleen joku työelämään valmentautumislaitos ennen se oli nimenomaan päivä_koti_.
Helppo sanoa, mutta voisiko vain olla välittämättä näistä kaikista idiotismeistä ja niitä toteuttavista idiooteista ja ajatella ihan itse ?Ei voi. Meillä esim toisella lapsella puhkesi migreeni murrosiässä. Tuli koulusta poistumisia kesken päivän. Pakko poistua kouluterkan tai lääkärin kautta jotta sai todistuken miksi poistuu koska muuten herää huoli miksi poistuu.
Itse aikoinani samasta syystä vain lähdin kotiin potemaan. Nyt ei uskalla.
Terkka tai lääkäri paikalla kokopäiväisesti ?
Eikö tosiaankaan riitä ilmoitus opettajalle ja se on sitten huoltajan asia allekirjoittaa poissaolo todistus tai wilma mikä lie ilmoitus nykyään.
Jotenkin touhu alkaa minun silmiini näyttämään joltain lahkolta enkä enää ihmettele niitä miniöitä , jotka avautuvat todellisista tai hulluksi oletuista anopeistaan. Näyttäisi olevan ainoa paikka ja tilanne, missä yksilö voi edes yrittää vaikuttaa. Kaiken muun määrittää yhteiskunta.
Meidän nuorimmalla on kivuliaat kuukautiset ja hänkin joutuu välillä lähtemään kesken koulupäivän kipujen takia.
Käytin nyt lääkärissä ihan jo varmuuden vuoksi jotta ei tulisi ongelmia. Niin ettå voin suoraan kertoa että on hoitokontakti ja hoito-ohjeet.
Muita poissaoloja ei ole eikä ongelmia, mutta en halua tästä mitään vaikeuksia.
Itse 80-luvulla syntyneenä muistan yhden tytön, joka kertoi saavansa remmistä jos käyttäytyi huonosti. Kyllä sitä ihmeteltiin kovasti.