Lue keskustelun säännöt.
Tiesitkö, että ghostaaminen on henkistä väkivaltaa?
15.10.2019 |
Ja ajatelkaa kuinka yleistä se on nykyisin. Ihmiset ovat hirviöitä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä kutsuisi ghostaamista minkään lajin väkivallaksi. Kivaa se ei tietenkään ole, ja saattaa jopa aiheuttaa konkreettisia ongelmia merkittävissä ihmissuhteissa, mutta loppupeleissä kellään ei ole oikeutta vaatia toisen ihmisen huomiota/aikaa/resursseja. Varsinkaan väkivallasta syyttämisellä uhkaamalla.
Jokaisella on oma elämä, oikeitakin murheita ja oikeus priorisoida asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän kun sisäistää niin muiden kuin itsensäkin kohdalla, itsetunto ei murene siihen ettet koe jonkun laittavan sinua sinne tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Ota vastuu omista teoistasi, äläkä syyllistä toista ihmistä siitä, millä tavoin hän pärjää ikävien tekojesi aiheuttamien tunteiden kanssa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?
Miksi et vaivautunut kirjoittamaan treffikumppanille tuota mitä kirjoitit tähän, eli et näe että jutusta voisi tulla mitään vakavampaa. Eikö se olisi ollut reilumpaa kuin ghostaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä kutsuisi ghostaamista minkään lajin väkivallaksi. Kivaa se ei tietenkään ole, ja saattaa jopa aiheuttaa konkreettisia ongelmia merkittävissä ihmissuhteissa, mutta loppupeleissä kellään ei ole oikeutta vaatia toisen ihmisen huomiota/aikaa/resursseja. Varsinkaan väkivallasta syyttämisellä uhkaamalla.
Jokaisella on oma elämä, oikeitakin murheita ja oikeus priorisoida asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän kun sisäistää niin muiden kuin itsensäkin kohdalla, itsetunto ei murene siihen ettet koe jonkun laittavan sinua sinne tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Ota vastuu omista teoistasi, äläkä syyllistä toista ihmistä siitä, millä tavoin hän pärjää ikävien tekojesi aiheuttamien tunteiden kanssa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?
Miksi et vaivautunut kirjoittamaan treffikumppanille tuota mitä kirjoitit tähän, eli et näe että jutusta voisi tulla mitään vakavampaa. Eikö se olisi ollut reilumpaa kuin ghostaus?
Koska se harvoin jää siihen. Aiemmin aina vaivauduinkin joten kokemusta on. Erittäin suurella todennäköisyydellä alkaa loputon tivaaminen ja taivuttelu että miksi ja eikö kuitenkin ja entä jos... Lopulta ainut toimiva keino päästä eroon on silloinkin jättää vastaamatta. Tai toinen vaihtoehto on, että vastaanotto on aggressiivinen ja takaisin tulee viestikaupalla tilanteeseen nähden täysin kohtuutonta tekstiä. Vain pieni osa niistä, joille olen asian ilmoittanut suoraan, ovat sen hyväksyneet suosiolla ja homma on ollut sillä selvä.
Ghostaamani ovat puolestaan hiljenneet hyvin pian. En _mitenkään_ usko, että heistä kukaan enää nyt kuukausien tai vuosien jälkeen elättelisi toiveita ja odottaisi yhteydenottoa, kun taustalla on vain yksi pintapuolinen tapaaminen. En koe, että ihmissuhde joka ei ole edes alkanut, vaatisi erityistä päättämistä tai välienselvittelyjä. Minun ongelmani ei ole, jos joku ensimmäisen keskustelun jälkeen kuvittelee olevansa kanssani jo suunnilleen parisuhteessa. Silloin hänen todellisuudentajussaan on jotain häikkää. Yksi tapaaminen ei ole lupaus mistään.
Tiesitkö, että englanninkielisten termien käyttäminen, vaikka ihan toimiva suomenkielinenkin olisi olemassa, on typeryyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä kutsuisi ghostaamista minkään lajin väkivallaksi. Kivaa se ei tietenkään ole, ja saattaa jopa aiheuttaa konkreettisia ongelmia merkittävissä ihmissuhteissa, mutta loppupeleissä kellään ei ole oikeutta vaatia toisen ihmisen huomiota/aikaa/resursseja. Varsinkaan väkivallasta syyttämisellä uhkaamalla.
Jokaisella on oma elämä, oikeitakin murheita ja oikeus priorisoida asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän kun sisäistää niin muiden kuin itsensäkin kohdalla, itsetunto ei murene siihen ettet koe jonkun laittavan sinua sinne tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Ota vastuu omista teoistasi, äläkä syyllistä toista ihmistä siitä, millä tavoin hän pärjää ikävien tekojesi aiheuttamien tunteiden kanssa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?
Miksi et vaivautunut kirjoittamaan treffikumppanille tuota mitä kirjoitit tähän, eli et näe että jutusta voisi tulla mitään vakavampaa. Eikö se olisi ollut reilumpaa kuin ghostaus?
Koska se harvoin jää siihen. Aiemmin aina vaivauduinkin joten kokemusta on. Erittäin suurella todennäköisyydellä alkaa loputon tivaaminen ja taivuttelu että miksi ja eikö kuitenkin ja entä jos... Lopulta ainut toimiva keino päästä eroon on silloinkin jättää vastaamatta. Tai toinen vaihtoehto on, että vastaanotto on aggressiivinen ja takaisin tulee viestikaupalla tilanteeseen nähden täysin kohtuutonta tekstiä. Vain pieni osa niistä, joille olen asian ilmoittanut suoraan, ovat sen hyväksyneet suosiolla ja homma on ollut sillä selvä.
Ghostaamani ovat puolestaan hiljenneet hyvin pian. En _mitenkään_ usko, että heistä kukaan enää nyt kuukausien tai vuosien jälkeen elättelisi toiveita ja odottaisi yhteydenottoa, kun taustalla on vain yksi pintapuolinen tapaaminen. En koe, että ihmissuhde joka ei ole edes alkanut, vaatisi erityistä päättämistä tai välienselvittelyjä. Minun ongelmani ei ole, jos joku ensimmäisen keskustelun jälkeen kuvittelee olevansa kanssani jo suunnilleen parisuhteessa. Silloin hänen todellisuudentajussaan on jotain häikkää. Yksi tapaaminen ei ole lupaus mistään.
Ei ole kyse lupauksista ja velvollisuuksista, vaan käytöstavoista. Ikävä ettei sinulle sellaisia opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että englanninkielisten termien käyttäminen, vaikka ihan toimiva suomenkielinenkin olisi olemassa, on typeryyttä?
Sori, ghostaaminen on ihan yleisesti käytössä oleva sana. Tiedätkö mikä on minun mielestäni myös aika typerää? Se, että takerrutaan epäolennaisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä kutsuisi ghostaamista minkään lajin väkivallaksi. Kivaa se ei tietenkään ole, ja saattaa jopa aiheuttaa konkreettisia ongelmia merkittävissä ihmissuhteissa, mutta loppupeleissä kellään ei ole oikeutta vaatia toisen ihmisen huomiota/aikaa/resursseja. Varsinkaan väkivallasta syyttämisellä uhkaamalla.
Jokaisella on oma elämä, oikeitakin murheita ja oikeus priorisoida asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän kun sisäistää niin muiden kuin itsensäkin kohdalla, itsetunto ei murene siihen ettet koe jonkun laittavan sinua sinne tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Ota vastuu omista teoistasi, äläkä syyllistä toista ihmistä siitä, millä tavoin hän pärjää ikävien tekojesi aiheuttamien tunteiden kanssa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?
Miksi et vaivautunut kirjoittamaan treffikumppanille tuota mitä kirjoitit tähän, eli et näe että jutusta voisi tulla mitään vakavampaa. Eikö se olisi ollut reilumpaa kuin ghostaus?
Koska se harvoin jää siihen. Aiemmin aina vaivauduinkin joten kokemusta on. Erittäin suurella todennäköisyydellä alkaa loputon tivaaminen ja taivuttelu että miksi ja eikö kuitenkin ja entä jos... Lopulta ainut toimiva keino päästä eroon on silloinkin jättää vastaamatta. Tai toinen vaihtoehto on, että vastaanotto on aggressiivinen ja takaisin tulee viestikaupalla tilanteeseen nähden täysin kohtuutonta tekstiä. Vain pieni osa niistä, joille olen asian ilmoittanut suoraan, ovat sen hyväksyneet suosiolla ja homma on ollut sillä selvä.
Ghostaamani ovat puolestaan hiljenneet hyvin pian. En _mitenkään_ usko, että heistä kukaan enää nyt kuukausien tai vuosien jälkeen elättelisi toiveita ja odottaisi yhteydenottoa, kun taustalla on vain yksi pintapuolinen tapaaminen. En koe, että ihmissuhde joka ei ole edes alkanut, vaatisi erityistä päättämistä tai välienselvittelyjä. Minun ongelmani ei ole, jos joku ensimmäisen keskustelun jälkeen kuvittelee olevansa kanssani jo suunnilleen parisuhteessa. Silloin hänen todellisuudentajussaan on jotain häikkää. Yksi tapaaminen ei ole lupaus mistään.Ei ole kyse lupauksista ja velvollisuuksista, vaan käytöstavoista. Ikävä ettei sinulle sellaisia opetettu.
Voin vakuuttaa että ajattelisit toisin, jos olisit kokenut vastaavaa samassa mittakaavassa itse. Ilmeisesti et ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä kutsuisi ghostaamista minkään lajin väkivallaksi. Kivaa se ei tietenkään ole, ja saattaa jopa aiheuttaa konkreettisia ongelmia merkittävissä ihmissuhteissa, mutta loppupeleissä kellään ei ole oikeutta vaatia toisen ihmisen huomiota/aikaa/resursseja. Varsinkaan väkivallasta syyttämisellä uhkaamalla.
Jokaisella on oma elämä, oikeitakin murheita ja oikeus priorisoida asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän kun sisäistää niin muiden kuin itsensäkin kohdalla, itsetunto ei murene siihen ettet koe jonkun laittavan sinua sinne tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Ota vastuu omista teoistasi, äläkä syyllistä toista ihmistä siitä, millä tavoin hän pärjää ikävien tekojesi aiheuttamien tunteiden kanssa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?
Miksi et vaivautunut kirjoittamaan treffikumppanille tuota mitä kirjoitit tähän, eli et näe että jutusta voisi tulla mitään vakavampaa. Eikö se olisi ollut reilumpaa kuin ghostaus?
Koska se harvoin jää siihen. Aiemmin aina vaivauduinkin joten kokemusta on. Erittäin suurella todennäköisyydellä alkaa loputon tivaaminen ja taivuttelu että miksi ja eikö kuitenkin ja entä jos... Lopulta ainut toimiva keino päästä eroon on silloinkin jättää vastaamatta. Tai toinen vaihtoehto on, että vastaanotto on aggressiivinen ja takaisin tulee viestikaupalla tilanteeseen nähden täysin kohtuutonta tekstiä. Vain pieni osa niistä, joille olen asian ilmoittanut suoraan, ovat sen hyväksyneet suosiolla ja homma on ollut sillä selvä.
Ghostaamani ovat puolestaan hiljenneet hyvin pian. En _mitenkään_ usko, että heistä kukaan enää nyt kuukausien tai vuosien jälkeen elättelisi toiveita ja odottaisi yhteydenottoa, kun taustalla on vain yksi pintapuolinen tapaaminen. En koe, että ihmissuhde joka ei ole edes alkanut, vaatisi erityistä päättämistä tai välienselvittelyjä. Minun ongelmani ei ole, jos joku ensimmäisen keskustelun jälkeen kuvittelee olevansa kanssani jo suunnilleen parisuhteessa. Silloin hänen todellisuudentajussaan on jotain häikkää. Yksi tapaaminen ei ole lupaus mistään.Ei ole kyse lupauksista ja velvollisuuksista, vaan käytöstavoista. Ikävä ettei sinulle sellaisia opetettu.
Voin vakuuttaa että ajattelisit toisin, jos olisit kokenut vastaavaa samassa mittakaavassa itse. Ilmeisesti et ole.
Jostain syystä mun suoria, mutta kunnioittavia sanoja uskotaan aina. Olen ollut hyvin haastavien ihmisten kanssa tekemisissä, mutta mun rajoja on kunnioitettu aina. Ehkä se on persoonakysymys, ja miten asiansa esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä kutsuisi ghostaamista minkään lajin väkivallaksi. Kivaa se ei tietenkään ole, ja saattaa jopa aiheuttaa konkreettisia ongelmia merkittävissä ihmissuhteissa, mutta loppupeleissä kellään ei ole oikeutta vaatia toisen ihmisen huomiota/aikaa/resursseja. Varsinkaan väkivallasta syyttämisellä uhkaamalla.
Jokaisella on oma elämä, oikeitakin murheita ja oikeus priorisoida asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän kun sisäistää niin muiden kuin itsensäkin kohdalla, itsetunto ei murene siihen ettet koe jonkun laittavan sinua sinne tärkeysjärjestyksen kärkipäähän.
Ota vastuu omista teoistasi, äläkä syyllistä toista ihmistä siitä, millä tavoin hän pärjää ikävien tekojesi aiheuttamien tunteiden kanssa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?
Miksi et vaivautunut kirjoittamaan treffikumppanille tuota mitä kirjoitit tähän, eli et näe että jutusta voisi tulla mitään vakavampaa. Eikö se olisi ollut reilumpaa kuin ghostaus?
Koska se harvoin jää siihen. Aiemmin aina vaivauduinkin joten kokemusta on. Erittäin suurella todennäköisyydellä alkaa loputon tivaaminen ja taivuttelu että miksi ja eikö kuitenkin ja entä jos... Lopulta ainut toimiva keino päästä eroon on silloinkin jättää vastaamatta. Tai toinen vaihtoehto on, että vastaanotto on aggressiivinen ja takaisin tulee viestikaupalla tilanteeseen nähden täysin kohtuutonta tekstiä. Vain pieni osa niistä, joille olen asian ilmoittanut suoraan, ovat sen hyväksyneet suosiolla ja homma on ollut sillä selvä.
Ghostaamani ovat puolestaan hiljenneet hyvin pian. En _mitenkään_ usko, että heistä kukaan enää nyt kuukausien tai vuosien jälkeen elättelisi toiveita ja odottaisi yhteydenottoa, kun taustalla on vain yksi pintapuolinen tapaaminen. En koe, että ihmissuhde joka ei ole edes alkanut, vaatisi erityistä päättämistä tai välienselvittelyjä. Minun ongelmani ei ole, jos joku ensimmäisen keskustelun jälkeen kuvittelee olevansa kanssani jo suunnilleen parisuhteessa. Silloin hänen todellisuudentajussaan on jotain häikkää. Yksi tapaaminen ei ole lupaus mistään.Ei ole kyse lupauksista ja velvollisuuksista, vaan käytöstavoista. Ikävä ettei sinulle sellaisia opetettu.
Voin vakuuttaa että ajattelisit toisin, jos olisit kokenut vastaavaa samassa mittakaavassa itse. Ilmeisesti et ole.
Jostain syystä mun suoria, mutta kunnioittavia sanoja uskotaan aina. Olen ollut hyvin haastavien ihmisten kanssa tekemisissä, mutta mun rajoja on kunnioitettu aina. Ehkä se on persoonakysymys, ja miten asiansa esittää.
En sulje pois tuotakaan mahdollisuutta. Erittäin hyvä jos sinulla toimii.
Alfa ei ghostaa. Alfamies osaa antaa pakitkin niin, että naiselle jää hyvä olo.
Sama pätee naisiin, vain luuserit ghostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten on ghostaamista? Onko se ghostaamista, että ystävä tulee tapaamisiin ainoastaan kun hänelle ehdotetaan sitä. Mutta ei ota omatoimisesti koskaan yhteyttä. Jos hänelle ei ehdota mitään, ystävyys varmasti jäisi. Onko tämä ghostaamista? Vai välinpitämättömyyttä? Mitä sanotte?
Niin siis jos esim mies ghostaa esim naiselle niin se siis tarkoittaa suunnilleen tätä: mies on paikalla naisen luona (tai viestittelee somessa), sitten mies menee pois, ei selitä naiselle mitään, ei sano hyvästejä, mies vain katoaa, ei enää koskaan palaa, ja naiseen sattuu, koska hän odotti miehen pysyvän hänen luonaan. EI, tuo ei ole väkivaltaa.
Jos mies on pienen vauvan luona niin vauva on iloinen koska vauvalla on rakasta ihmisseuraa. Mutta ei vauvalla ole sellaista odotusta että mies pysyisi aina paikalla. Jos mies häipyy niin toki vauvaa saattaa sattua se että hän menettää rakkaan ihmisen, mutta siinä vaiheessa ei ole merkitystä sillä kertooko mies jonkin selityksen häipymiselleen. Vauvalla ei ole odotusta että mies pysyisi aina - joten vauva ei tarvitse selitystä miksi mies katosi. Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu. Selityksen puuttuminen EI satu - paitsi jos sinulla jostain kumman syystä on odotus että mies pysyisi aina.
Miksi sinulla on tuollainen odotus? Ei se ole miehen vika, että sinulla tuollainen odotus on.
Rakkaan ihmisen kanssa tuntuu hyvältä. Rakkaan ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Selitykset ja odotukset ovat yhdentekeviä.
Jos selittämätön katoaminen sattuu sinuun enemmän kuin selitetty katoaminen niin se johtuu siitä että sinulle on kasvaessasi kehittynyt riippuvaisuus odotuksiin ja selityksiin. Sinulla on sairaalloinen riippuvaisuus, älytön keinotekoinen mekanismi jonka kanssa väistämättä joudut ongelmiin. Jos mies ghostaa ja se sattuu sinuun niin se ei johdu miehestä, vaan siitä että sinä olet kehittänyt itsellesi älyttömän odotus-selitys mekanismin jolla olet yrittänyt suojella itseäsi jo vuosia.
Miksi tarvitset tuollaista mekanismia kun vauvakaan ei tarvitse? Olet aikuinen, voisit olla vakaampi kuin vauva, sinulla voisi olla terveitä tunteidenpuolustusmekanismeja, mutta sen sijaan sinulla on tuollaisia keinotekoisia riippuvaisuuksia. Tietysti sinuun sattuu. Sinulla on persoonallisuushäiriö. Jokin on satuttanut sinua lapsena niin pahasti että et ole voinut muuta kuin rakentaa tuollaisen älyttömän odotus-selitys suojamuurin ympärillesi, se on sinun persoonasi epätoivoinen yritys suojautua kivulta. Mutta eihän se yritys toimi. Niin kauan kuin pidät kiinni tuosta suojamuurista niin sinuun tulee sattumaan.
Mene terapiaan, korjaa itsesi, paranna se kipu jota olet kantanut sisälläsi lapsesta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko enneminkin katsoa sinne peiliin, ja miettiä miksi tuli ghostatuksi?
Ai niin, naiset eivät tähän kykene
Vierailija kirjoitti:
Niin siis jos esim mies ghostaa esim naiselle niin se siis tarkoittaa suunnilleen tätä: mies on paikalla naisen luona (tai viestittelee somessa), sitten mies menee pois, ei selitä naiselle mitään, ei sano hyvästejä, mies vain katoaa, ei enää koskaan palaa, ja naiseen sattuu, koska hän odotti miehen pysyvän hänen luonaan. EI, tuo ei ole väkivaltaa.
Jos mies on pienen vauvan luona niin vauva on iloinen koska vauvalla on rakasta ihmisseuraa. Mutta ei vauvalla ole sellaista odotusta että mies pysyisi aina paikalla. Jos mies häipyy niin toki vauvaa saattaa sattua se että hän menettää rakkaan ihmisen, mutta siinä vaiheessa ei ole merkitystä sillä kertooko mies jonkin selityksen häipymiselleen. Vauvalla ei ole odotusta että mies pysyisi aina - joten vauva ei tarvitse selitystä miksi mies katosi. Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu. Selityksen puuttuminen EI satu - paitsi jos sinulla jostain kumman syystä on odotus että mies pysyisi aina.
Miksi sinulla on tuollainen odotus? Ei se ole miehen vika, että sinulla tuollainen odotus on.
Rakkaan ihmisen kanssa tuntuu hyvältä. Rakkaan ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Selitykset ja odotukset ovat yhdentekeviä.
Jos selittämätön katoaminen sattuu sinuun enemmän kuin selitetty katoaminen niin se johtuu siitä että sinulle on kasvaessasi kehittynyt riippuvaisuus odotuksiin ja selityksiin. Sinulla on sairaalloinen riippuvaisuus, älytön keinotekoinen mekanismi jonka kanssa väistämättä joudut ongelmiin. Jos mies ghostaa ja se sattuu sinuun niin se ei johdu miehestä, vaan siitä että sinä olet kehittänyt itsellesi älyttömän odotus-selitys mekanismin jolla olet yrittänyt suojella itseäsi jo vuosia.
Miksi tarvitset tuollaista mekanismia kun vauvakaan ei tarvitse? Olet aikuinen, voisit olla vakaampi kuin vauva, sinulla voisi olla terveitä tunteidenpuolustusmekanismeja, mutta sen sijaan sinulla on tuollaisia keinotekoisia riippuvaisuuksia. Tietysti sinuun sattuu. Sinulla on persoonallisuushäiriö. Jokin on satuttanut sinua lapsena niin pahasti että et ole voinut muuta kuin rakentaa tuollaisen älyttömän odotus-selitys suojamuurin ympärillesi, se on sinun persoonasi epätoivoinen yritys suojautua kivulta. Mutta eihän se yritys toimi. Niin kauan kuin pidät kiinni tuosta suojamuurista niin sinuun tulee sattumaan.
Mene terapiaan, korjaa itsesi, paranna se kipu jota olet kantanut sisälläsi lapsesta asti.
Jos olet yhtään perillä psykologiasta tiedät, että epätietoisuus sattuu enemmän kuin kioeäkin totuus. Ja jonkun yhtäkkinen katoaminen vailla selitystä aiheuttaa epätietoisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitäisi tietää mitä tarkoittaa ghostaaminen.
Se tarkoittaa sitä että leikkii Kasper-Kummitusta lakanoiden ja kettinkien kanssa kaikki illat.
Kyllä juu, ilman muuta nainen on takertujapsykopaattiloinen ja ansaitsee ghostauksen, mieshän ei voi käyttäytyä typerästi ihan vaan siksi, että on typerä. Naisten vika.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko enneminkin katsoa sinne peiliin, ja miettiä miksi tuli ghostatuksi?
Ai niin, naiset eivät tähän kykene
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis jos esim mies ghostaa esim naiselle niin se siis tarkoittaa suunnilleen tätä: mies on paikalla naisen luona (tai viestittelee somessa), sitten mies menee pois, ei selitä naiselle mitään, ei sano hyvästejä, mies vain katoaa, ei enää koskaan palaa, ja naiseen sattuu, koska hän odotti miehen pysyvän hänen luonaan. EI, tuo ei ole väkivaltaa.
Jos mies on pienen vauvan luona niin vauva on iloinen koska vauvalla on rakasta ihmisseuraa. Mutta ei vauvalla ole sellaista odotusta että mies pysyisi aina paikalla. Jos mies häipyy niin toki vauvaa saattaa sattua se että hän menettää rakkaan ihmisen, mutta siinä vaiheessa ei ole merkitystä sillä kertooko mies jonkin selityksen häipymiselleen. Vauvalla ei ole odotusta että mies pysyisi aina - joten vauva ei tarvitse selitystä miksi mies katosi. Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu. Selityksen puuttuminen EI satu - paitsi jos sinulla jostain kumman syystä on odotus että mies pysyisi aina.
Miksi sinulla on tuollainen odotus? Ei se ole miehen vika, että sinulla tuollainen odotus on.
Rakkaan ihmisen kanssa tuntuu hyvältä. Rakkaan ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Selitykset ja odotukset ovat yhdentekeviä.
Jos selittämätön katoaminen sattuu sinuun enemmän kuin selitetty katoaminen niin se johtuu siitä että sinulle on kasvaessasi kehittynyt riippuvaisuus odotuksiin ja selityksiin. Sinulla on sairaalloinen riippuvaisuus, älytön keinotekoinen mekanismi jonka kanssa väistämättä joudut ongelmiin. Jos mies ghostaa ja se sattuu sinuun niin se ei johdu miehestä, vaan siitä että sinä olet kehittänyt itsellesi älyttömän odotus-selitys mekanismin jolla olet yrittänyt suojella itseäsi jo vuosia.
Miksi tarvitset tuollaista mekanismia kun vauvakaan ei tarvitse? Olet aikuinen, voisit olla vakaampi kuin vauva, sinulla voisi olla terveitä tunteidenpuolustusmekanismeja, mutta sen sijaan sinulla on tuollaisia keinotekoisia riippuvaisuuksia. Tietysti sinuun sattuu. Sinulla on persoonallisuushäiriö. Jokin on satuttanut sinua lapsena niin pahasti että et ole voinut muuta kuin rakentaa tuollaisen älyttömän odotus-selitys suojamuurin ympärillesi, se on sinun persoonasi epätoivoinen yritys suojautua kivulta. Mutta eihän se yritys toimi. Niin kauan kuin pidät kiinni tuosta suojamuurista niin sinuun tulee sattumaan.
Mene terapiaan, korjaa itsesi, paranna se kipu jota olet kantanut sisälläsi lapsesta asti.
Jos olet yhtään perillä psykologiasta tiedät, että epätietoisuus sattuu enemmän kuin kioeäkin totuus. Ja jonkun yhtäkkinen katoaminen vailla selitystä aiheuttaa epätietoisuuden.
EI.
Miksi sinä olet epätietoinen? Jos mies kävelee pois ja sinä näet hänen kävelevän pois, niin sittenhän sinä tiedät että miksi hän on poissa: hän on poissa koska hän käveli pois. Vauvakin ymmärtää tämän. Kun vauva näkee miehen kävelevän pois niin vauva ymmärtää että nyt se mies on poissa. Sen enempää selitystä vauva ei kaipaa. Ei vauvaa tuolloin enää vaivaa mikään epätietoisuus. Vauvaa vaivaa suru siitä että hänellä ei enää ole sitä rakasta miestä, mutta vauvaa ei vaivaa epätietoisuus.
Miksi sinua vaivaa epätietoisuus enemmän kuin vauvaa? Miksi tarvitset enemmän selityksiä? Koska olet luonut itsellesi sairaan riippuvaisuuden "odotus-selitys".
Eivät kaikki psykologit sano että epätietoisuus satuttaa ihmistä. Persoonallisuuspsykologit sanovat usein että epätietoisuus vaivaa ihmisiä - useimmilla ihmisillä on sellainen persoonallisuus, että he tarvitsevat selityksiä. Mutta miksi heillä on sellainen persoonallisuus, miksi heille on sellainen kehittynyt? Miksi useita aikuisia ihmisiä sattuu sellainen asia mikä ei satu vauvaa, vaikka vauva on luonnostaan kaikista alttein kivulle koska vauvalla on kaikista vähiten keinoja suojautua? Koska useiden aikuisten persoonallisuus on kehittynyt vinoon, heillä on persoonallisuushäiriö. He ovat alttiimpia kivulle kuin vauvat. Sairasta. He eivät ole terveitä aikuisia.
Terveet ihmiset kasvavat vakaammiksi kuin vauvat. Sairaat persoonallisuushäiriöiset kasvavat epävakaammiksi kuin vauvat, helpommin itsensä satuttaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis jos esim mies ghostaa esim naiselle niin se siis tarkoittaa suunnilleen tätä: mies on paikalla naisen luona (tai viestittelee somessa), sitten mies menee pois, ei selitä naiselle mitään, ei sano hyvästejä, mies vain katoaa, ei enää koskaan palaa, ja naiseen sattuu, koska hän odotti miehen pysyvän hänen luonaan. EI, tuo ei ole väkivaltaa.
Jos mies on pienen vauvan luona niin vauva on iloinen koska vauvalla on rakasta ihmisseuraa. Mutta ei vauvalla ole sellaista odotusta että mies pysyisi aina paikalla. Jos mies häipyy niin toki vauvaa saattaa sattua se että hän menettää rakkaan ihmisen, mutta siinä vaiheessa ei ole merkitystä sillä kertooko mies jonkin selityksen häipymiselleen. Vauvalla ei ole odotusta että mies pysyisi aina - joten vauva ei tarvitse selitystä miksi mies katosi. Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu. Selityksen puuttuminen EI satu - paitsi jos sinulla jostain kumman syystä on odotus että mies pysyisi aina.
Miksi sinulla on tuollainen odotus? Ei se ole miehen vika, että sinulla tuollainen odotus on.
Rakkaan ihmisen kanssa tuntuu hyvältä. Rakkaan ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Selitykset ja odotukset ovat yhdentekeviä.
Jos selittämätön katoaminen sattuu sinuun enemmän kuin selitetty katoaminen niin se johtuu siitä että sinulle on kasvaessasi kehittynyt riippuvaisuus odotuksiin ja selityksiin. Sinulla on sairaalloinen riippuvaisuus, älytön keinotekoinen mekanismi jonka kanssa väistämättä joudut ongelmiin. Jos mies ghostaa ja se sattuu sinuun niin se ei johdu miehestä, vaan siitä että sinä olet kehittänyt itsellesi älyttömän odotus-selitys mekanismin jolla olet yrittänyt suojella itseäsi jo vuosia.
Miksi tarvitset tuollaista mekanismia kun vauvakaan ei tarvitse? Olet aikuinen, voisit olla vakaampi kuin vauva, sinulla voisi olla terveitä tunteidenpuolustusmekanismeja, mutta sen sijaan sinulla on tuollaisia keinotekoisia riippuvaisuuksia. Tietysti sinuun sattuu. Sinulla on persoonallisuushäiriö. Jokin on satuttanut sinua lapsena niin pahasti että et ole voinut muuta kuin rakentaa tuollaisen älyttömän odotus-selitys suojamuurin ympärillesi, se on sinun persoonasi epätoivoinen yritys suojautua kivulta. Mutta eihän se yritys toimi. Niin kauan kuin pidät kiinni tuosta suojamuurista niin sinuun tulee sattumaan.
Mene terapiaan, korjaa itsesi, paranna se kipu jota olet kantanut sisälläsi lapsesta asti.
Jos olet yhtään perillä psykologiasta tiedät, että epätietoisuus sattuu enemmän kuin kioeäkin totuus. Ja jonkun yhtäkkinen katoaminen vailla selitystä aiheuttaa epätietoisuuden.
EI.
Miksi sinä olet epätietoinen? Jos mies kävelee pois ja sinä näet hänen kävelevän pois, niin sittenhän sinä tiedät että miksi hän on poissa: hän on poissa koska hän käveli pois. Vauvakin ymmärtää tämän. Kun vauva näkee miehen kävelevän pois niin vauva ymmärtää että nyt se mies on poissa. Sen enempää selitystä vauva ei kaipaa. Ei vauvaa tuolloin enää vaivaa mikään epätietoisuus. Vauvaa vaivaa suru siitä että hänellä ei enää ole sitä rakasta miestä, mutta vauvaa ei vaivaa epätietoisuus.
Miksi sinua vaivaa epätietoisuus enemmän kuin vauvaa? Miksi tarvitset enemmän selityksiä? Koska olet luonut itsellesi sairaan riippuvaisuuden "odotus-selitys".
Eivät kaikki psykologit sano että epätietoisuus satuttaa ihmistä. Persoonallisuuspsykologit sanovat usein että epätietoisuus vaivaa ihmisiä - useimmilla ihmisillä on sellainen persoonallisuus, että he tarvitsevat selityksiä. Mutta miksi heillä on sellainen persoonallisuus, miksi heille on sellainen kehittynyt? Miksi useita aikuisia ihmisiä sattuu sellainen asia mikä ei satu vauvaa, vaikka vauva on luonnostaan kaikista alttein kivulle koska vauvalla on kaikista vähiten keinoja suojautua? Koska useiden aikuisten persoonallisuus on kehittynyt vinoon, heillä on persoonallisuushäiriö. He ovat alttiimpia kivulle kuin vauvat. Sairasta. He eivät ole terveitä aikuisia.
Terveet ihmiset kasvavat vakaammiksi kuin vauvat. Sairaat persoonallisuushäiriöiset kasvavat epävakaammiksi kuin vauvat, helpommin itsensä satuttaviksi.
Nyt se korkki kiinni!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis jos esim mies ghostaa esim naiselle niin se siis tarkoittaa suunnilleen tätä: mies on paikalla naisen luona (tai viestittelee somessa), sitten mies menee pois, ei selitä naiselle mitään, ei sano hyvästejä, mies vain katoaa, ei enää koskaan palaa, ja naiseen sattuu, koska hän odotti miehen pysyvän hänen luonaan. EI, tuo ei ole väkivaltaa.
Jos mies on pienen vauvan luona niin vauva on iloinen koska vauvalla on rakasta ihmisseuraa. Mutta ei vauvalla ole sellaista odotusta että mies pysyisi aina paikalla. Jos mies häipyy niin toki vauvaa saattaa sattua se että hän menettää rakkaan ihmisen, mutta siinä vaiheessa ei ole merkitystä sillä kertooko mies jonkin selityksen häipymiselleen. Vauvalla ei ole odotusta että mies pysyisi aina - joten vauva ei tarvitse selitystä miksi mies katosi. Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu. Selityksen puuttuminen EI satu - paitsi jos sinulla jostain kumman syystä on odotus että mies pysyisi aina.
Miksi sinulla on tuollainen odotus? Ei se ole miehen vika, että sinulla tuollainen odotus on.
Rakkaan ihmisen kanssa tuntuu hyvältä. Rakkaan ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Selitykset ja odotukset ovat yhdentekeviä.
Jos selittämätön katoaminen sattuu sinuun enemmän kuin selitetty katoaminen niin se johtuu siitä että sinulle on kasvaessasi kehittynyt riippuvaisuus odotuksiin ja selityksiin. Sinulla on sairaalloinen riippuvaisuus, älytön keinotekoinen mekanismi jonka kanssa väistämättä joudut ongelmiin. Jos mies ghostaa ja se sattuu sinuun niin se ei johdu miehestä, vaan siitä että sinä olet kehittänyt itsellesi älyttömän odotus-selitys mekanismin jolla olet yrittänyt suojella itseäsi jo vuosia.
Miksi tarvitset tuollaista mekanismia kun vauvakaan ei tarvitse? Olet aikuinen, voisit olla vakaampi kuin vauva, sinulla voisi olla terveitä tunteidenpuolustusmekanismeja, mutta sen sijaan sinulla on tuollaisia keinotekoisia riippuvaisuuksia. Tietysti sinuun sattuu. Sinulla on persoonallisuushäiriö. Jokin on satuttanut sinua lapsena niin pahasti että et ole voinut muuta kuin rakentaa tuollaisen älyttömän odotus-selitys suojamuurin ympärillesi, se on sinun persoonasi epätoivoinen yritys suojautua kivulta. Mutta eihän se yritys toimi. Niin kauan kuin pidät kiinni tuosta suojamuurista niin sinuun tulee sattumaan.
Mene terapiaan, korjaa itsesi, paranna se kipu jota olet kantanut sisälläsi lapsesta asti.
Jos olet yhtään perillä psykologiasta tiedät, että epätietoisuus sattuu enemmän kuin kioeäkin totuus. Ja jonkun yhtäkkinen katoaminen vailla selitystä aiheuttaa epätietoisuuden.
EI.
Miksi sinä olet epätietoinen? Jos mies kävelee pois ja sinä näet hänen kävelevän pois, niin sittenhän sinä tiedät että miksi hän on poissa: hän on poissa koska hän käveli pois. Vauvakin ymmärtää tämän. Kun vauva näkee miehen kävelevän pois niin vauva ymmärtää että nyt se mies on poissa. Sen enempää selitystä vauva ei kaipaa. Ei vauvaa tuolloin enää vaivaa mikään epätietoisuus. Vauvaa vaivaa suru siitä että hänellä ei enää ole sitä rakasta miestä, mutta vauvaa ei vaivaa epätietoisuus.
Miksi sinua vaivaa epätietoisuus enemmän kuin vauvaa? Miksi tarvitset enemmän selityksiä? Koska olet luonut itsellesi sairaan riippuvaisuuden "odotus-selitys".
Eivät kaikki psykologit sano että epätietoisuus satuttaa ihmistä. Persoonallisuuspsykologit sanovat usein että epätietoisuus vaivaa ihmisiä - useimmilla ihmisillä on sellainen persoonallisuus, että he tarvitsevat selityksiä. Mutta miksi heillä on sellainen persoonallisuus, miksi heille on sellainen kehittynyt? Miksi useita aikuisia ihmisiä sattuu sellainen asia mikä ei satu vauvaa, vaikka vauva on luonnostaan kaikista alttein kivulle koska vauvalla on kaikista vähiten keinoja suojautua? Koska useiden aikuisten persoonallisuus on kehittynyt vinoon, heillä on persoonallisuushäiriö. He ovat alttiimpia kivulle kuin vauvat. Sairasta. He eivät ole terveitä aikuisia.
Terveet ihmiset kasvavat vakaammiksi kuin vauvat. Sairaat persoonallisuushäiriöiset kasvavat epävakaammiksi kuin vauvat, helpommin itsensä satuttaviksi.
Vauvalla ei ole vielä kehittynyt esinepysyvyyttä, siksi vauva ei kaipaa mitään mikä on poistunut vauvan näkökentästä.
Miksi muuten vertaan aikuisen ihmisen toiminnan motiiveja vauvan toimunnan motiiveihin?
Onko vauvuus sinusta tavoiteltava tila aikuisen persoonallisuudelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis jos esim mies ghostaa esim naiselle niin se siis tarkoittaa suunnilleen tätä: mies on paikalla naisen luona (tai viestittelee somessa), sitten mies menee pois, ei selitä naiselle mitään, ei sano hyvästejä, mies vain katoaa, ei enää koskaan palaa, ja naiseen sattuu, koska hän odotti miehen pysyvän hänen luonaan. EI, tuo ei ole väkivaltaa.
Jos mies on pienen vauvan luona niin vauva on iloinen koska vauvalla on rakasta ihmisseuraa. Mutta ei vauvalla ole sellaista odotusta että mies pysyisi aina paikalla. Jos mies häipyy niin toki vauvaa saattaa sattua se että hän menettää rakkaan ihmisen, mutta siinä vaiheessa ei ole merkitystä sillä kertooko mies jonkin selityksen häipymiselleen. Vauvalla ei ole odotusta että mies pysyisi aina - joten vauva ei tarvitse selitystä miksi mies katosi. Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu. Selityksen puuttuminen EI satu - paitsi jos sinulla jostain kumman syystä on odotus että mies pysyisi aina.
Miksi sinulla on tuollainen odotus? Ei se ole miehen vika, että sinulla tuollainen odotus on.
Rakkaan ihmisen kanssa tuntuu hyvältä. Rakkaan ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Selitykset ja odotukset ovat yhdentekeviä.
Jos selittämätön katoaminen sattuu sinuun enemmän kuin selitetty katoaminen niin se johtuu siitä että sinulle on kasvaessasi kehittynyt riippuvaisuus odotuksiin ja selityksiin. Sinulla on sairaalloinen riippuvaisuus, älytön keinotekoinen mekanismi jonka kanssa väistämättä joudut ongelmiin. Jos mies ghostaa ja se sattuu sinuun niin se ei johdu miehestä, vaan siitä että sinä olet kehittänyt itsellesi älyttömän odotus-selitys mekanismin jolla olet yrittänyt suojella itseäsi jo vuosia.
Miksi tarvitset tuollaista mekanismia kun vauvakaan ei tarvitse? Olet aikuinen, voisit olla vakaampi kuin vauva, sinulla voisi olla terveitä tunteidenpuolustusmekanismeja, mutta sen sijaan sinulla on tuollaisia keinotekoisia riippuvaisuuksia. Tietysti sinuun sattuu. Sinulla on persoonallisuushäiriö. Jokin on satuttanut sinua lapsena niin pahasti että et ole voinut muuta kuin rakentaa tuollaisen älyttömän odotus-selitys suojamuurin ympärillesi, se on sinun persoonasi epätoivoinen yritys suojautua kivulta. Mutta eihän se yritys toimi. Niin kauan kuin pidät kiinni tuosta suojamuurista niin sinuun tulee sattumaan.
Mene terapiaan, korjaa itsesi, paranna se kipu jota olet kantanut sisälläsi lapsesta asti.
Jos olet yhtään perillä psykologiasta tiedät, että epätietoisuus sattuu enemmän kuin kioeäkin totuus. Ja jonkun yhtäkkinen katoaminen vailla selitystä aiheuttaa epätietoisuuden.
EI.
Miksi sinä olet epätietoinen? Jos mies kävelee pois ja sinä näet hänen kävelevän pois, niin sittenhän sinä tiedät että miksi hän on poissa: hän on poissa koska hän käveli pois. Vauvakin ymmärtää tämän. Kun vauva näkee miehen kävelevän pois niin vauva ymmärtää että nyt se mies on poissa. Sen enempää selitystä vauva ei kaipaa. Ei vauvaa tuolloin enää vaivaa mikään epätietoisuus. Vauvaa vaivaa suru siitä että hänellä ei enää ole sitä rakasta miestä, mutta vauvaa ei vaivaa epätietoisuus.
Miksi sinua vaivaa epätietoisuus enemmän kuin vauvaa? Miksi tarvitset enemmän selityksiä? Koska olet luonut itsellesi sairaan riippuvaisuuden "odotus-selitys".
Eivät kaikki psykologit sano että epätietoisuus satuttaa ihmistä. Persoonallisuuspsykologit sanovat usein että epätietoisuus vaivaa ihmisiä - useimmilla ihmisillä on sellainen persoonallisuus, että he tarvitsevat selityksiä. Mutta miksi heillä on sellainen persoonallisuus, miksi heille on sellainen kehittynyt? Miksi useita aikuisia ihmisiä sattuu sellainen asia mikä ei satu vauvaa, vaikka vauva on luonnostaan kaikista alttein kivulle koska vauvalla on kaikista vähiten keinoja suojautua? Koska useiden aikuisten persoonallisuus on kehittynyt vinoon, heillä on persoonallisuushäiriö. He ovat alttiimpia kivulle kuin vauvat. Sairasta. He eivät ole terveitä aikuisia.
Terveet ihmiset kasvavat vakaammiksi kuin vauvat. Sairaat persoonallisuushäiriöiset kasvavat epävakaammiksi kuin vauvat, helpommin itsensä satuttaviksi.
Näet, että mies kävelee pois. Se on normaali toiminto esimerkiksi miehen lähtiessä aamulla töihin. Jos mies ei kuitenkaan palaa illalla töistä kotiin, ei vastaa puhelimeen, etkä kuule miehestä enää mitään, mielesi todennäköisesti valtaa huoli ja kysymykset; onko mies ehkä joutunut onnettomuuteen ajaessaan kotiin? Onko mies ehkä suuttunut ja mököttää jossain? Onko mies ehkä jättänyt ja lähtenyt lopullisesti?
Normaalin aikuisen ihmisen mieli ei vain toimi vauvan lailla niin, että kun mies katoaa näköpiiristä, hän myös katoaa mielestä. Itse asiassa ihmisten pysymättömyys kuuluu tyypillisenä piirteenä juuri persoonallisuushäiriöihin kuten epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Normaalille ihmiselle herää epätietoisuus, jos joku vain katoaa.
Mitä tämä ikävä teko nyt oikein takoittaa? Voiko se ihan todella tarkoittaa esim. yksiä muodollisia treffejä ja sen jälkeistä ghostausta, koska ei nähnyt että jutusta voisi syntyä mitään vakavampaa?