Ärsyttävin työkaveri joka teillä on ollut?

50v äijä joka palkattiin tänne pitkän työttömyysjakson jälkeen on todnäk juoppo, näyttää aina vkl jälkeen ihan zombielta ja puhuu viinasta usein kahvipöydässä. Tukka rasvainen ja parta ajamatta, yleisesti epäsiisti olemus. Haisee aina äärimmäisen voimakkaasti pinttyneeltä tupakalta tai oikeastaan sikarilta, yhtään liioittelematta vähintään 5 metrin päähän lemuaa. Oksennusrefleksi tulee jos joutuu lähelle, niin voimakas se haju on. Kertoo rasvaisia, vanhanaikaisia ja seksistisiä "akka hellan ja nyrkin väliin" -vitsejä. Ei tee töitään kunnolla ja istuu puolet päivästä kahvilla, oma-aloitteisuus 0. Jämähtänyt kehityksessä johonkin 20v päähän, ei suostu ottamaan parempia uusia työtapoja käyttöön. Luo huonoa yhteishenkeä naureskelemalla miten surkea firma tämä on.

Käsittämättömän huono rekry, mutta työpaikka sijaitsee perämetsässä joten tänne on varmaan vaikea saada kunnon tekijöitä.

Nainen joka ei osaa pitää suutaan kiinni. Joka saatanan kokous menee yliajalle kun tämä höpöttää höpöttämisen päälle

Pööö!

Yksi joka myöhästeli jatkuvasti ja oli useimmiten krapulassa. Työt tuli tehtyä vähän miten sattuu.

Toinen joka oli muuten vain vähän hidas ja jolle joutui asioita vääntämään rautalangasta. Saattoi jauhaa samasta asiasta parikin viikkoa. Aivan siis päivittäin jossain vaiheessa käänsi puheen aina tähän aiheeseen. Tämä aihe oli tyyliin onko niken vai adidaksen lenkkarit parempia.

Fyysisesti huonokuntoinen (suom. melko lihava), jonka huono kondis hankaloittaa hänen työntekoaan. Oletettavasti huonoista elämäntavoista johtuen, sairastelee myös hyvin usein ja pitkään. Tuuraajia hänelle löytyy välillä heikosti, joten muut joustaa kun yksi on vaihteeksi pois töistä.

Saarnaa poliittisista asioista muille, tietenkin vain hänen puoluekannalleen suotuisasta näkövinkkelistä. Töissä ollessaan valittaa töiden raskaudesta ja määrästä. Tulee töihin juuri sen verran usein kuitenkin, ettei sille voi antaa potkuja. Plus hänen veli on samassa yrityksessä ihan korkeassa asemassa, toisessa toimipisteessä toki, mutta tämäkin varmasti jeesaa ettei tätä taakkaa saa pois firmasta ennen eläkeikää.

Epäkohtelias möläyttelijä. Ei koskaan koputtanut vaan marssi aina suoraan huoneeseen ja alkoi räpättää asiaansa vaikka olisin ollut puhelimessa. Päästeli jatkuvasti sammakoita suustaan. Jos jollain oli esimerkiksi kuollut lemmikki, totesi että sehän oli vain eläin. 

Mussutti suu auki lounastaan. Välttelin samaan aikaan syömään menemistä kun oksetti, suusta putoili ruokaa. Puhui vieläpä samalla. 

Röyhtäili ja piereskeli estoitta ja selitti asiaa suolisto-ongelmilla. En koskaan mennyt häneen huoneeseensa ellei ollut pakko, koska siellä löyhkäsi aina pierulta. Pahinta on se, että hänellä oli huonekaveri. 

Ei muutenkaan käynyt ihan täysillä kun saapui villatakissa (siis ihan harmaassa villaisessa) ja farkuissa työpaikan iltajuhlaan, pukukoodiksi oli ilmoitettu iltapuku. 

Ja kyllä, kyseessä oli nainen. Korkeakoulutettu vieläpä. 

Dramaqueen! Pienistäkin asioista teki suurta draamaa, johon veti mukaan muita.

Lisäksi pahantahtoinen juoruilija, jota muut pelkäsivät, eli pelko siitä, että joutuu hänen hampaisiinsa.

Lähti jossain vaiheessa pitkälle virkavapaalle, ja koko työyhteisön ilmapiiri rauhoittui ja parani.

Mutta pahat muistot jätti jälkeensä!

Epävakaa ja ynseä narisija. Onneksi vaihtoi työpaikkaa vaativampaan. Jotenkin niin tyytymätön ihminen, että tuskin viihtyi sielläkään.

Eläkeikää lähestyvä mies, joka puhisee ja huokailee päivät pitkät työpisteellään erittäin turhautuneen ja väsyneen kuuloisesti. Ärsyttävää kuunnella koko ajan tuollaista vaivalloista ähinää.

Työkaveri, joka valitti taukojen pituudesta (eli että siellä ollaan liian pitkään ja äänet häiritsevät), mutta itse aloittaa jokaisen päivän vähintään puolen tunnin keskustelulla erään toisen työkaverin ovella.

Kouluttamaton nainen, joka toimi erityisluokanopettajana. Opetuksen taso oli ala-arvoinen. Kun tälle yritti ystävällisesti neuvoa jotakin oppiainetta, suuttui ja meni itkemään rehtorille. On nykyään Kantokaskessa epäpätevänä edelleen. Voi lapsiparkoja!

Tällä hetkellä siivousala: pomon poika. Laiska ja ilmeisesti niin heikkoitsetuntoinen, että jokainen neuvo menee hänellä ihon alle. Kun joku ehdottaa jotain lähestymistapaa johonkin ongelmaan, ei ota sitä kuuleviin korviinsa ja hetken päästä tulee meille pokkana sanomaan, että "hei olen tässä miettinyt, että aseta-työkaverin-ehdotus-tähän". Ja ei edes vaivaudu muotoilemaan ideaa edes pikkuisen, vaan esittää täysin samoilla sanoilla, kuin työkaveri. Halveksi tätä tyyppiä ihan avoimesti, eikä edes hävetä.

Edellisessä työpaikassa kyseessä oli esimies. Ilkeä naisia kohtaan ja ahdisteli miespuolisia seksuaalisesti tai ainakin minua. Oli siis itse myös mies. Juuri sellainen limainen alkoholisoitunut nuori versio setämiehestä. Tarrasi minua muutaman kerran etumuksesta, vaikka joka kerta saikin nyrkistä. Ei kai sitten tuntenut kipua tai oli masokisti.

Hoitoalalta (vanhainkoti) ikävä muisto: ”Täällä ei ole aikaa syödä!!!”, sanoi eräs ex työkaveri kun olin pitämässä sopivassa kohtaa evästaukoa. Seuraavana päivänä söin eväät salaa vessassa, etten pahoita kenenkään mieltä.

Tyhmä mutta innokas. Todella vaarallinen yhdistelmä. Tekee asioita kyllä oma-aloitteisesti, mutta useimmiten vääriä asioita, ilman pienintäkään hajua siitä mitä ja miten oikeastaan pitäisi tehdä. Tuottaa yleensä enemmän harmia ja haittaa kuin mitään muuta.

Eläkeikää lähestyvä työkaveri päiväkodissa. Hetkeäkään ei saanut istua, vaan koko ajan piti esim. järjestellä ja pyyhkiä pölyjä vaikka talossa oli vakitunen siivooja töissä joka päivä. Ruokapöytä piti pyyhkiä tietyllä tyylillä tai oli väärin puhdistettu. Väkisellä piti keksiä askareita joka ikiselle hetkelle. 

Tuija, tuo valehteleva lunttu.

Vierailija kirjoitti:

Hannu

Onko pikkukaupungissa pikkupomona kenties?

Lörpettelijä joka puhui päälle, tuntui että puhetulva ei lopu milloinkaan

Kesätyöpaikassa siivousfirmassa oli pari aivan hirveää juoruakkaa jotka puhuivat pahaa aina siitä joka ei ollut ruokatauolla paikalla, ja aika monesti toisistaan. Toinen joskus huusi mulle kurkku suorana, kun olin kilttinä ottanut liikaa töitä vastaan. Myöhemmin kun kieltäydyin lisätöistä, sain huutoa ja luuria korvaan esimieheltä. Olisi ollut kivempi lähestymistapa tältä kollegalta opettaa, miten vedetään rajat ja puolustetaan itseään, mutta kypsänä aikuisena hän päätti raivota. Oli ensimmäisiä työpaikkojani ja olin ujo ja arka pikkutyttö vielä.

Nykyisessä työpaikassa on aika ärsyttävä kollega. Puhuu avoimesti miesvihamielisiä juttuja ja valittaa siitä miten ihmiset tuijottaa, kun hän on kääntynyt muslimiksi. Ihan varmasti tuijottavat eikä varmaan tunnu kivalta, mutta sellaista se nyt on jokaiselle joka poikkeaa massasta. Hän ei myöskään koskaan kiitä jos saa apua johonkin asiaan. Samassa työpaikassa oli yksi elämäänsä leipiintynyt tapaus, joka sai kilarit mm. siitä kun en keittänyt tarpeeksi kahvia. Sitähän on niin vaikea keittää lisää. Onneksi lopetti. Tuntuu ettei näille ihmisille ole koskaan tapahtunut mitään oikeasti pahaa tai sitten on tapahtunut liikaakin, kun ovat niin pikkumaisia ja joka asiasta pitää hermostua.

Mulla on ollut kaksi. Molemmat samassa YT-kierteisessä firmassa. Paikka, jonka hyvät tyypit olivat aikoja sitten jättäneet. Itse sinnittelin siellä vain siksi, että opiskelin jo hyvää vauhtia uudelle alalle samaan aikaan.

Jos aloitetaan lievemmästä tapauksesta: ajoittain mykkäkouluileva raivotar. Ok, oli ahkera tekemään hommia, vaikka toisaalta hallitsi välillä hyvin italialaisen lakkoilun. Saattoi aloittaa tavaroiden paiskoilun ilman ennakkovaroitusta. Tottakai hänellä oli liikaa kuormaa, koska oli sitä haalinut mustasukkaisesti itselleen. Apua ei tietenkään ottanut vastaan, koska "ette te muut osaa". Ja sitten paiskottiin tavaroita niin, että niitä meni rikki. Ihan myös sitä tavaraa myöten, mitä piti lähteä asiakkaalle. Ja aamulla ei tietenkään tervehtinyt, käänsi selkänsä jos hänelle koitti puhua tai ei muuten vain ollut kuulevinaan. YT-kirves aikanaan osui myös häneen, ei ole hajuakaan miten hän on pärjäillyt sen jälkeen. Voisin kuvitella, ettei kovin hyvin.

Pahempi oli sitten pikkunilkki pikkupomo. Tai no, ei se oikein edes esimiehen asemassa ollut. Itsensä taivaisiin ylentänyt vuoromestari hän oli, ja mikä tragikoomisinta: vuorotyö oli aikoja sitten jo lakkautettu siinä putiikissa. Hänen olisi pitänyt olla ihan tavallinen rivityöntekijä, mutta useimmiten hän oli häviksissä, lusmuili ja jos oli paikalla, niin lähinnä pullisteli jutuillaan. Mitään kritiiikkiä ei ottanut vastaan, mikä oli huono juttu, koska hänen työnjälkensä oli usein täyttä kuraa. Se vähäinen panostuksensa siis vaati usein muiden korjailuja. Mutta pahinta oli se jatkuva vanhoilla jutuilla lesoilu ja se läpitunkeva puheääni. Jos niitä "käytiin konevalmistajalla" (eli 20v sitten) tarina ei jaksanut kerta toistansa jälkeen kiinnostaa, niin ei kyllä sitä päässyt karkuunkaan. Ääni oli kuin k!imaisella hanhella. Tai kuolemaa tekevällä hanhella. Pahinta oli, että tämä kuitenkin pomotteli ja mielestään "johti" hyvin putiikkia. Eli kiitos tämän pikkunilkin, niin raivotar sai haalia hommiaan ja hän itse sai lusmuilla. Omaan paikkaansa hän oli päässyt häikäilemättömällä kyynärpäätaktiikalla ja hän ei kyllä tuntenut mitään hyviä käytöstapoja joskun koki, että asema oli uhattu tai osaaminen kyseenalaistettu. Ja sitä osaamista ei kyllä paljoa ollut, oli todella ohutta todellisuudessa. Vai mitä mieltä olette sähköalan ammattilaisesta, joka ei tiedä mikä/mitä tarkoittaa ampeerisekunti.

Sellasia. Firma meni käytännössä nurin. Lycka till noille kahdelle geenipoolin hutilaukaukselle.