Mies, voisitko alkaa suhteeseen naisen kanssa jolla lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voisin.

Mutta minä olenkin kypsä aikuinen mies ilman mitään lapsivihaa tai minäkeskeisyyttä.

Myös tunnettu termillä Captain Save-a-hoe.

No kysytään nyt, ihan kuriositeettina, että siellä sinun mielikuvissasi, millainen oikeastaan on nainen, jolla on lapsia?

Voisin. Ottaisin lapset omikseni jos heillä ei olisi isää ja olisivat sellaiseen myöntyväisiä. En sen kummempia kriteereitä laittaisi kunhan olisi sopiva mätchi ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Mikäs siinä, voihan ne lapset adoptoida jonnekin muualle.

Jos ne lapset on puberteetti-iän ylittäneitä tyttöjä, niin miksipä ei ;)

Seksi kolmen sukupolven yh-naisten kanssa kiihottaa.

Kriteerinä vielä, että isoäiti, äiti ja tytär omaavat lapsia useammalle miehelle ja suhde ei ole päättynyt leskeyteen.

Kyllä voisin, kunhan huoltajuus-asiat menisivät niin että saataisiin naisen kanssa viettää säännöllisesti aikaa myös kahdenkesken. Ainakin kerran kuussa pitäisi olla yksi viikonloppu joka olisi kokonaan meisän kahdenkeskeistä aikaa. Lisäksi lomilla pitäisi päästä käymään ulkomailla myös kahdestaan.

Jos olisi totaaliyksinhuoltaja ilman minkäänlaista sukulaisten apua, niin siinä tapauksessa en lähtisi suhteeseen. Teen henkisesti todella raskasta työtä, ja tällainen "pallo jalassa-tilanne" olisi sietämätön.

Kyllä.

Jos ja kun itsellä on lapsia niin koen että olisi reilua että uudella kumppanilla olisi myös. Näin tilanne olisi helpoiten tasavertainen.

Normaalit kriteerit jotta voisi alkaa parisuhteeseen, tasapinoinen ja rehellinen, ei isoja ongelmia, iloinen ja mukavaa seuraa. Avoin, erityisesti varsinkin jos lasten isä kuvioissa mukana.

Miettinyt että oma rooli varmaan löytyy ajan kanssa, mutta ei tietysti alkuun mitään isoa roolia. Ajan kanssa.

Kaikki teoriassa, käytännössä niin hankalaa että on ollut helpompi elellä ”yksin” ja odotella että lapset ei tarvitse itseltä niin paljoa

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jyrkkä ehkä.

Lähtökohtaisesti en, mutta maailmassa on ihmeellisempiäkin asioita sattunut, joten en täysin mahdottomana pidä.

Tää kuulostaa realistiselta tavalta suhtautua asiaan. Ja varmaan mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän tää realismi alkaa näkyä.

Voisin, mutta vain eksäni kanssa. En siis oman (vahinko)lapseni äidin vaan häntä edellisen eksäni kanssa, jota oikeasti rakastan. Hän on valitettavasti naimisissa. -parikymppinen mies

Sama kysymys naisille - voisitko aloittaa suhteen miehen kanssa jolla on lapsia, mutta sinulla ei?

- Vastaan omasta puolestani: en halunnut aloittaa. Etsin miehen, jolla ei ollut lapsia. Sopi paremmin minulle.

Eli käytännössä siis kannattaa panostaa ollakseen mahdollisimman hyvä versio itsestään. Kouluttautua mahdollisimman hyvin, pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa.

Parempi tulotaso takaisi myös sen, että pystyisi säännöllisesti maksamaan lastenhoitajan ja järjestämään kahdenkeskeistä aikaa.

Voisin. Lapsia on itselläni myös. Lapset on kivoja ja osa elämää. Äiti-ihminen on myös tietyllä tapaa kokeneempi elämässä ja kaikessa joten äitiys on pikemminkin plussaa kuin miinusta kokonaisuuden arvioinnissa.

kävin parilla treffeillä ja tiesin että on yh, mutta hänen kotonaan sitten  juoksi semmonen kestorusketus kakara,   jäi sitten hommat samantien siihen hyi stn.

Voisin ja olen aloittanutkin. Olen siinä iässäkin, että tuppaa kaikilla lapsia jo olemaan. Mutta miksikään varaisäksi tai isäpuoleksi en rupea, siihen vedän rajan vaikka lapsista pidänkin. Lapsilla on yleensä oma isä jo olemassa ja jos ei ole, niin toki olen tukena ja turvana mutta vierastan sitä, että minua alettaisiin pitää isänä.

Vaikea kyllä kuvitella miten se onnistuisi... Ikäisilläni naisilla lapset ovat usein vielä aika nuoria ja eivät pärjää omillaan. Itselläni ei ole lapsia lainkaan ja aika kovaa pitäisi kolahtaa, jotta olisin valmis hyppäämään keskelle pahimpia ruuhkavuosia.

M39

Naisen pitäisi olla sit jo 11/10 tasoa, lapset mieluusti jo teini iässä, jotta lähivuosina lähtevät omilleen, itsellä ei oikein ole enään haluja lisääntyä...

Tärkein ominaisuus että tykätään samoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Eli käytännössä siis kannattaa panostaa ollakseen mahdollisimman hyvä versio itsestään. Kouluttautua mahdollisimman hyvin, pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa.

Parempi tulotaso takaisi myös sen, että pystyisi säännöllisesti maksamaan lastenhoitajan ja järjestämään kahdenkeskeistä aikaa.

Joo, luin mielenkiinnolla tätä ketjua, eronnut äiti-ihminen kun olen, vaikkakin jo pitkään uudessa parisuhteessa. Mulla ainakin on sellainen kokemus, että ottajia olisi ollut. Tottakai on niin, että ne joille lapset on kynnyskysymys, eivät koskaan mua olisi lähestyneetkään, joten vaikea tietää, kuinka paljon se on vaikuttanut. Mutta eipä sillä ole mitään merkitystä, kun niin paljon oli niitä, joita se ei haitannut. Mä tosiaan olen kyllä tosi hyvä saalis ihan kaikin puolin ja olen nyt jo monta vuotta seurustellut lapsettoman miehen kanssa. Ja ohimennen sanottuna, myös lasten isä on ollut jo vuosia uudessa parisuhteessa - hänkin lapsettoman naisen kanssa. Ehkä me ollaan poikkeuksia.

Voisin, mutta en muuttaisi yhteen jos lapset vielä kotona. Oon aiemminkin ollut parisuhteessa jossa ei asuttu samassa asunnossa, sopii mulle hyvin. Jos nainen olisi muuten sopiva ja hyvä, ja aikaa olisi myös mulle ja suhteelle, ilman muuta. Itse en halua omia lapsia, vaikka mulla ei mitään lapsia vastaan muuten olekaan.

Olin 34v pienen lapsen yh kun tapasin 25v miehen. Muutettiin saman tien yhteen ja mentiin naimisiin kun oltiin oltu 11kk yhdessä.

Voisin. Kunhan naiselle olisi selvää että olisin hänen kumppani, enkä hänen lapsensa isä. Todennäköisesti myös haluaisin että asuisimme erillään.