Lue keskustelun säännöt.
Aika puhua pikkulasten äideistä joiden mieli on järkkynyt lapsen saatuaan -
14.10.2019 |
"Lapsen saaminen voi olla ilo, mutta myös henkisesti raskasta aikaa"
Yle areenalla menee nyt "Theroux ja järkkyneet äidit-dokumentti", missä hän perehtyy mielenterveysongelmista kärsiviin pikkulasten äiteihin yhdessä eri tahojen kanssa ja etsii parannuskeinoja äitien tilanteisiin.
Aihe on tärkeä, se koskettaa monta suomiäitiäkin ja siitä on hyvä keskustella avoimesti.
Kommentit (28)
Kiitos vinkistä! En ehdi nyt katsoa, näkeekö tuota areenasta myöhemmin? Kiinnostava aihe. Tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Miten raskaus tai äitiys voi aiheuttaa mielen sairastumisen? Johtuuko se synnytyksen traumasta vai johtuuko se hormoneista?
-Kaikki se on yhtä suurta myllerrystä.
Raskaus voi olla suunniteltu ja haluttu, raskausaika hallittu mutta varsinainen synnytys saattaakin olla vaikea.
Voi olla ettei ole nukkunut päiviin tai viikkoihin kunnolla ennen synnytystä,
eikä uni tulekaan normaalisti synnytyksen jälkeenkään.
Sellainen on riskialtista aikaa esim itsemur-hien suhteen.
Pahimmassa tapauksessa lopputuloksena on kuollut äiti ja lapsi (ellei saa tukea/apua ajoissa)."
Theroux ja järkkyneet äidit-dokumentti Yle Areenalla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä! En ehdi nyt katsoa, näkeekö tuota areenasta myöhemmin? Kiinnostava aihe. Tabu.
Kyseinen dokumentti on YleAreenalla vapaasti katsottavissa vielä 29 päivää !
" Synnytysmasennusta sairastava voi seistä vieressä ilman että kukaan (ulkopuolelta päätellen) voi arvata että hän voi romahtaa"
Masennusta sairastava äiti (hän on tilassa jossa ei kykene tuntemaan lastaan kohtaan mitään koska menetti edeltävän vauvan ) kertoo ko dokumentissa .
Lapsen saaminen on valtava muutos.
Kukaan ei voi oikein valmistaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika lujilla sellaiset vastasyntyneiden äidit joilla ei ole juuri minkäänlaista tukiverkkoa.
Nainen on niin haavoittuvaisimmillaan sekä raskaana ollessaan että saatuaan vauvan ja tarvitsee silloin suojelua ja huolenpitoa ehkä eniten aikuiselämänsä aikana.
" Kai minun pitää teeskennellä iloista. . .
Minun pitää teeskennellä että kaikki on hyvin
ja sanoa että pärjään.
Kun todellisuus kotona on ihan muuta"
(Nainen dokumentissa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä esim tuon Barbaran tapausta.
Aiemmin ollut ihan normityyppi ja miten se on voinut mennä noin sekaisin synnytyksen jälkeen? Nuo hänen sekavat puheet sun muut?
En ymmärrä.
Karseeta varmaan tuolle puolisolle kuunnella tollasta.
Minulla ainakin omat käsittelemättömät lapsuustraumat puskivat pintaan äitiyden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä esim tuon Barbaran tapausta.
Aiemmin ollut ihan normityyppi ja miten se on voinut mennä noin sekaisin synnytyksen jälkeen? Nuo hänen sekavat puheet sun muut?
En ymmärrä.
Karseeta varmaan tuolle puolisolle kuunnella tollasta.
Tuolla Barbaralla ei siis ollut minkäänlaista mielenterveysongelma-historiaa aiemmin.
Kuten useimmissa tapauksissa.
Joten pelottavaa että voi mennä lapsen saannista noi kertakaikkisen raiteiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin omat käsittelemättömät lapsuustraumat puskivat pintaan äitiyden myötä.
Niin.
Kun nainen tulee itse äidiksi saattaa esimerkiksi oma äitisuhde korostua ja nousta pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä keskustelupalstalla seurasin "livenä" erään äidin psykoosiin joutumista. Ensin se ihmetteli, kun sen päähän tuli ajatuksia, että sen lapsi on tonttu. Lopulta se puhui totena sitä, että lapsi on tonttu ja jotain kamalaa tulee tapahtumaan tms. Toivottavasti otti onkeensa ne kehotukset mennä puhumaan asiasta ammattilaisille...
Itse "vain" masennuin, mutta koskaan ei ollut mielessä lapsen vahingoittaminen.
Kuinka suomessa neuvolakäynneillä pystytään navigoimaan äideistä ne jotka tarvitsevat tukea?
Monet kokevat neuvolassakäynnit syyllistäviltä ja että siellä on näytettävä urheaa naamaa vaikka on itkuun purskahtamaisillaan murheista ja vastuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin omat käsittelemättömät lapsuustraumat puskivat pintaan äitiyden myötä.
Minulla myös. Ja kunnolla nousi vasta toisen lapsen saamisen jälkeen.
Oma mieli oli ainakin järkkynyt jo lapsena/teini-iässä. Esikoisen saannin myllerrys mursi sen vasta kunnolla. Tästä alkoi paraneminen jota tuskin olisi tapahtunut ilman murtumista. Mutta ei se ollut hauskaa, elämäni kamalin kokemus vaikka kääntyi voitoksi.
Nuorempien lasten jälkeen en seonnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräällä keskustelupalstalla seurasin "livenä" erään äidin psykoosiin joutumista. Ensin se ihmetteli, kun sen päähän tuli ajatuksia, että sen lapsi on tonttu. Lopulta se puhui totena sitä, että lapsi on tonttu ja jotain kamalaa tulee tapahtumaan tms. Toivottavasti otti onkeensa ne kehotukset mennä puhumaan asiasta ammattilaisille...
Itse "vain" masennuin, mutta koskaan ei ollut mielessä lapsen vahingoittaminen.
Henkinen ylikuormittuminen tai ylirasitus saattaa helposti aiheuttaa sekavia ajatuksia?
Jos ei ihminen saa esimerkiksi yhtään levättyä niin ei ihme että ennen pitkää ei pysy ihan skarppina tosiaankaan.
Yllättävän yleisiä ovat nämämkokemuset, silti niitä on (tähän saakka) piiloteltu kuin suuriakin valtiosalaisuuksia.
Moni sitten yksikseen suotta hautonut asioita mielessään ja kuvitellut ettei apua ole tarjolla .
En tuota ole vielä katsonut, mutta tuli mieleen aikoinaan, kun oma ystävä sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hän ja vauva olivat laitoksessa pahimman ajan.
Kävin siellä päivittäin. Olin itsekin tuore äiti, jotenkin niin järkytti tuo, että miten voimakas se masennus voikaan olla ja seuraukset. Katsoin se omaksikin "terapiaksi" siellä päivittäisen käymisen, vaikka toisinaan kaveri oli "muualla". Sylittelin sitten vauvaa.
Sitten mä aloin saamaan naputuksia yhteisiltä kavereilta, että tuo vaan käyttää nyt mua hyväkseen ja esittää vaan. Yksi ei ymmärtänyt, että miten pienen ihanan vauvan juuri saanut voi masentua siitä vauvan saamisesta! Läppäsin poskelle. sen verran rupes korpeemaan. Ensimmäinen ja vika kerta, kun olen lyönyt ketään.
Käykää itse katsomassa ja toteamassa, hän on teidänkin kaveri! Eipä kukaan vaivautunut. Ihmisten typeryys taas pääsi yllättämään silloin. Parempihan se on puhua paskaa seläntakana, kun olla toisen tukena.
Ystävä ajan kanssa parantui masennuksesta. Hän on sittemmin myös saanut kaksi lasta, eikä masiksia ole enää ollut. Tuosta on nyt lähes 20 vuotta. Tämä ystävyys on pysynyt, nuo idiootit ovat jääneet rannalle lätisemään.
Dokumentissa esiintyvän Lisan (--joka on jo kotiutumassa vauvansa kanssa ja on ollut yksikön pitkäaikaisimmat potilaat-- ) kuvaus tilanteestaan on myös mielenkiintoinen:
" Isabellan synnytyksen jälkeen tuntui, että homma oli täysin hallinnassa.
Vein kaikki lapset ulos yhtäaikaa kun hän oli kolmiviikkoinen.
Vei kaikki vauvakinoon ja olin oikea loistoäiti.
Se kääntyi päälaelleen melko yllättäen.
Isabella oli ollut rintaruokinnalla kun lähdin polttareihin Marbellaan.
Hän karsasti pulloruokintaa ja lähes kärsi vieroitusoireista.
Kun palasin keskiviikkoiltana , käskin Andyn tulla töistä etuajassa koska en pystynyt hoitamaan lapsia.
Sen jälkeen makasin kaksi viikkoa sängyn pohjalla.
Koska lopetin rintaruokinnan niin äkillisesti hormonitason lasku ilmeisesti laukaisi psykoosin."
Jakakaa kokemuksianne sillä ne auttavat monia samassa tilanteessa olevia.