Suomalainen peruskoulu syrjii poika

Vierailija kirjoitti:

Koulupakkoa ei taida olla. Jos joku on sitä mieltä, että oma poika on superälykäs kullannuppu, vaikkakin riehuja, niin hänet voi ottaa koulusta pois muita kiusaamasta. Koulussa voi käydä sitten koepäivinä ottamassa kympit kaikista aineista - tai sitten ei. 

Niinhän se on. Vanhemmat haluavat pois kuitenkin nämä päiväksi niskoiltaan vaivaamaan muita koulussa ja koulussahan se vika aina onkin, ei koskaan oppilaassa eikä vanhemmissa.

Meilläkin voisi aivan hyvin jättää pärstäkertoimen pois ja perustaa arvostelun pelkästään suorituksiin: isommat kokeet, pistokokeet, suoritetut läksytehtävät ja projektit/harjoitustyöt.  

Jostain ihme syystä meikäläisessä arvostelussa otetaan pärstäkerroin huomioon ja joka aineessa vieläpä. Ennen sentään riitti kaksi omaa arvosanaa sitä varten: käytösnumero sekä huolellisuus ja tarkkaavaisuus-numero. Nykyään hiljaisempi tyyppi kärsii perusteettoman paljon.

Päinvastoin. Pojat saa vähäiselläkin yrityksellä parempia arvosanoja, heitä kuunnellaan jos vain vaivautuvat edes jotain sanomaan, neroutta on jos läksyt on luettu ja vastataan normaaliälyisesti. Tukea, paapomista ja kehuja riittää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana olisi varmasti ihan mahdollista tehdä kokeet sähköisesti nimettömänä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, muuttuuko oppilaiden arvosanat kun arviointi on oikeasti ihan puhtaasti vastauksesta riippuvainen. 

Pisa-kokeet ja yo-kokeet on ja tytöt ylläriylläri menestyvät niissäkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana olisi varmasti ihan mahdollista tehdä kokeet sähköisesti nimettömänä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, muuttuuko oppilaiden arvosanat kun arviointi on oikeasti ihan puhtaasti vastauksesta riippuvainen. 

Todennäköisesti muuttuisivat melko paljon.

Myös kokeiden muuttaminen valtakunnallisiksi yhtenäisellillä arvostelukriteereillä olisi hyvä idea.

Toisaalta, toisaalta. Ylioppilaskokeethan arvioidaan yhtenäisillä valtakunnallisilla kriteereillä, eli arvioinnin oikeusturva toteutuu hyvin. Kääntöpuolena tässä on sitten se, että lukiokursseilla painotetaan valtavasti tulevaa ylioppilaskoemenestystä, mikä tutkitusti stressaa opiskelijoita haitaksi asti.

Peruskouluun on tehty moniin aineisiin ylioppilaskokeen kaltaisia valtakunnallisia päättökokeita, mutta opettajat eivät halua painottaa niitä liikaa arvioinnissa. Kannustavalla arvioinnilla tuetaan nuoren itsevarmuuden ja myönteisen minäkuvan kehittymistä, mistä on pitkällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin siitä, että pistetään herkässä iässä olevat nuoret mahdollisimman objektiiviseen paremmuusjärjestykseen.

Kannatan nimetöntä, sähköisesti tehtävää koemahdollisuutta.

Muistan omilta kouluajoiltani sen, miten vahvasti pärstäkerroin vaikuttaa! Olin siis kiltti ja hiljainen tyttöoppilas, mutta jostain syystä pari opettajaa ottivat minut silmätikukseen yläasteella, sain syytöksiä asioista, mitä en ollut tehnyt jne. En vielä tähän päivään mennessäkään ymmärrä, mistä se johtui.

Anyways, seiskaluokan keväällä opettajille selvisi, kuka isäni on. Sen jälkeen opettajat muuttuivat ihmeellisen maireiksi ja ystävällisiksi. Kutosen musiikkinumero nousi automaattisesti kymppiin jne. älytöntä. (Liittyi siis täysin isäni maineeseen alalla, itse katsoisin, että olin ehkä kasin oppilas).

Eräs miespuolinen ystäväni (ns. paremmasta perheestä) kertoi myös, kuinka hän sai yltiöhyvää kohtelua ja hyviä numeroita opettajilta verrattuna muihin oppilaisiin. Se liittyi vain ja ainoastaan hänen merkittävään sukuunsa. Ja ehkä siihen, että hän ei riehunut. Muutoin oli ehkä kasin oppilas.

Lukiossa sain oman koulun arvioijalta 90-luvulla äidinkielessä C:n, ja se palautui L:nä lautakunnan arvostelulta. Tuo opettaja oli koko lukioajan tosi nihkeä minun ainekirjoituksiani kohtaan ja se varmasti vaikutti myös hänen arviointiinsa.

Sähköisillä kokeilla poistettaisiin kaikki tällainen pärstäkerroinvaikutus. Siitä kärsivät yhtä lailla tytötkin. 

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Pojat saa vähäiselläkin yrityksellä parempia arvosanoja, heitä kuunnellaan jos vain vaivautuvat edes jotain sanomaan, neroutta on jos läksyt on luettu ja vastataan normaaliälyisesti. Tukea, paapomista ja kehuja riittää.

Tämä on muuten niiiin totta! Eräs ystäväni harkitsee toimittajan uraa, sillä kaikki opettajat kehuivat aina hänen kirjoitustaitoaan. Jeps. Hän kirjoittaa oikein (ja on mies). Kaipa se tänä päivänä on suoritus sekin.

Koulu myös valmentaa työelämään.

En sinusta tiedä, AP, mutta minä teen mieluummin töitä hiljaisen kympin tytön tai pojan kanssa kuin jatkuvasti räyhäävän, sosiaalisesti kyvyttömän, ryhmään sopimattoman kollegan kanssa. Saati sitten alaisuudessa.

Käyttäytyminen, aktiivisuus, kyky kunnioittaa tai edes sietää auktoriteettejä... äärimmäisen tärkeitä taitoja työelämässä. Miksi ne eivät siis voisi vaikuttaa myös numeroihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvennä hiukan temperamentin perusteella? Siis jos luokassa mölyää ja häiritsee muiden oppimisrauhaa ja välitunnilla vetää jotain turpaan niin siitä pitäisi jotenkin palkita vai?

Arvosanojen tulee perustua suorituksiin ja niiden tuloksiin, ei mihinkään muuhun.

Myös käyttäytyminen oppitunneilla ja kotiläksyjen tekeminen vaikuttavat arvosanoihin ja hyvä niin. Ei joku kympin kokeesta saanut häirikkö joka jättää läksynsä tekemättä ansaitse todistukseen kymppiä, kun taas kiltti ja ahkera kympin oppilas ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Koulu myös valmentaa työelämään.

En sinusta tiedä, AP, mutta minä teen mieluummin töitä hiljaisen kympin tytön tai pojan kanssa kuin jatkuvasti räyhäävän, sosiaalisesti kyvyttömän, ryhmään sopimattoman kollegan kanssa. Saati sitten alaisuudessa.

Käyttäytyminen, aktiivisuus, kyky kunnioittaa tai edes sietää auktoriteettejä... äärimmäisen tärkeitä taitoja työelämässä. Miksi ne eivät siis voisi vaikuttaa myös numeroihin?

Koulumenestys ei korreloi erityisen hyvin menestymiseen työelämässä, ehkäpä vaikka siksi.

Vaikuttaa myös hiljaisiin poikiin. Poikani on rauhallinen ja hänen numeronsa aina laskevat sen takia, mutta tytölle ei vastaavaa tapahdu.

Aika vähän on nykyaikana käyttöä sellaisilla tiedoilla kuin vaikka listalla Suomen vesistöistä, Raamatun kirjoista tai alkaaneista. Nykyään koulussa painotetaan ulkoaoppimisen sijaan sellaisia työelämässäkin tarpeellisia taitoja kuin tiedonhaku ja lähdekriittisyys, projektinhallinta ja vuorovaikutus. Oppilas, joka osaa luetella vaikka ne vesistöt mutta ei kykene perustelemaan näkemystään tai toimimaan tiimissä, on melko hyödytön työelämän kannalta.

Tytöt kypsyvät keskimäärin pari vuotta poikia nopeammin, mistä syystä poikien käytös voi varsinkin murrosiän ollessa pahimmillaan vaikuttaa lapselliselta. On myös tutkittu, että tyttöjä ohjataan jo pienestä pitäen tekemään tunnetyötä poikia enemmän. Tyttöjen tunteita sanoitetaan ja tyttöjen edellytetään pyytävän anteeksi toisen mielen pahoittamista ja ei-toivottua käytöstä poikia herkemmin. Ensimmäiselle ei oikein mahda mitään, ellei päätetä, että pojat aloittavat koulun tyttöjä myöhemmin tai siirrytä takaisin tyttö- ja poikakouluihin, mikä hillitsisi vertailuasetelmaa. Kasvatukseen sen sijaan voimme vaikuttaa: voimme vaatia pojilta samaa kuin tytöiltäkin.

Ei kiinnosta pätkääkään. Itse ajan vain naisten asiaa. Pojat saavat itse hoitaa sotkunsa. Poikia suositaan jo sikiövaiheessa ja pojat ovat toivotumpia, jos ei kaiken panostuksen jälkeen saa menestystä niin oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän on nykyaikana käyttöä sellaisilla tiedoilla kuin vaikka listalla Suomen vesistöistä, Raamatun kirjoista tai alkaaneista. Nykyään koulussa painotetaan ulkoaoppimisen sijaan sellaisia työelämässäkin tarpeellisia taitoja kuin tiedonhaku ja lähdekriittisyys, projektinhallinta ja vuorovaikutus. Oppilas, joka osaa luetella vaikka ne vesistöt mutta ei kykene perustelemaan näkemystään tai toimimaan tiimissä, on melko hyödytön työelämän kannalta.

Tytöt kypsyvät keskimäärin pari vuotta poikia nopeammin, mistä syystä poikien käytös voi varsinkin murrosiän ollessa pahimmillaan vaikuttaa lapselliselta. On myös tutkittu, että tyttöjä ohjataan jo pienestä pitäen tekemään tunnetyötä poikia enemmän. Tyttöjen tunteita sanoitetaan ja tyttöjen edellytetään pyytävän anteeksi toisen mielen pahoittamista ja ei-toivottua käytöstä poikia herkemmin. Ensimmäiselle ei oikein mahda mitään, ellei päätetä, että pojat aloittavat koulun tyttöjä myöhemmin tai siirrytä takaisin tyttö- ja poikakouluihin, mikä hillitsisi vertailuasetelmaa. Kasvatukseen sen sijaan voimme vaikuttaa: voimme vaatia pojilta samaa kuin tytöiltäkin.

Silti feministit pitävät agressioista puhumista toksisena maskuliinisuutena.

Aloittaja on väärässä. Asia on niin, että pojat syrjivät peruskoulua.

Kun itse olin kouluikäinen, oli koulussa pärjääminen pojalle häpeä ja pojat kollektiivisesti vahtivat toisiaan, että kaikki suoriutuvat yhtä huonosti. Moni sai mallin jo kotoaan: isät nauravat kouluille ja opettajille ja palkitsevat poikansa siitä, etteivät ole "hikipinkoja" tai vaihtoehtoisesti eivät osoittaneet vähäisintäkään kiinnostusta poikiensa koulumenestystä ja tulevaisuutta kohtaan.

Eli isät tässä saisivat ryhdistäytyä ja pojat korjata asenteensa. 

Onneksi sitä mulkkulisää tulee sitten kosolti työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana olisi varmasti ihan mahdollista tehdä kokeet sähköisesti nimettömänä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, muuttuuko oppilaiden arvosanat kun arviointi on oikeasti ihan puhtaasti vastauksesta riippuvainen. 

Todennäköisesti muuttuisivat melko paljon.

Myös kokeiden muuttaminen valtakunnallisiksi yhtenäisellillä arvostelukriteereillä olisi hyvä idea.

Toisaalta, toisaalta. Ylioppilaskokeethan arvioidaan yhtenäisillä valtakunnallisilla kriteereillä, eli arvioinnin oikeusturva toteutuu hyvin. Kääntöpuolena tässä on sitten se, että lukiokursseilla painotetaan valtavasti tulevaa ylioppilaskoemenestystä, mikä tutkitusti stressaa opiskelijoita haitaksi asti.

Peruskouluun on tehty moniin aineisiin ylioppilaskokeen kaltaisia valtakunnallisia päättökokeita, mutta opettajat eivät halua painottaa niitä liikaa arvioinnissa. Kannustavalla arvioinnilla tuetaan nuoren itsevarmuuden ja myönteisen minäkuvan kehittymistä, mistä on pitkällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin siitä, että pistetään herkässä iässä olevat nuoret mahdollisimman objektiiviseen paremmuusjärjestykseen.

Anteeksi nyt vaan, mutta tämä on tätä vanhempainilta -liirumlaarumia. Tämä ei ole arkipäivää tämän päivän yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvennä hiukan temperamentin perusteella? Siis jos luokassa mölyää ja häiritsee muiden oppimisrauhaa ja välitunnilla vetää jotain turpaan niin siitä pitäisi jotenkin palkita vai?

Arvosanojen tulee perustua suorituksiin ja niiden tuloksiin, ei mihinkään muuhun.

Myös käyttäytyminen oppitunneilla ja kotiläksyjen tekeminen vaikuttavat arvosanoihin ja hyvä niin. Ei joku kympin kokeesta saanut häirikkö joka jättää läksynsä tekemättä ansaitse todistukseen kymppiä, kun taas kiltti ja ahkera kympin oppilas ansaitsee.

Kerro minulle miksi kiltin ja ahkeran tulos on jotenkin arvokkaampi?

Siinä ilkeässä todellisessa elämässä menestymisen kannalta on olennaista minimoida tulokseen käytettävä työ. Sitä kutsutaan tuottavuudeksi ja siinä mielessä esimerkkisi pahis on erittäin oikeassa.

Liiallinen kiltteys, liiallinen riskin oton kaihtaminen ja sopeutuvuus ei ole myöskään mikään varsinainen meriitti ja näyttää johtavan lähinnä umpikujaan ja loppuunpalamiseen. 

Ensimmäisen kerran ymmärrän hieman työpaikan keskinkertaisia, ahkeria ja katkeria naisia. Ehkäpä se johtuu tuollaisesta ajattelutavasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvennä hiukan temperamentin perusteella? Siis jos luokassa mölyää ja häiritsee muiden oppimisrauhaa ja välitunnilla vetää jotain turpaan niin siitä pitäisi jotenkin palkita vai?

Arvosanojen tulee perustua suorituksiin ja niiden tuloksiin, ei mihinkään muuhun.

Myös käyttäytyminen oppitunneilla ja kotiläksyjen tekeminen vaikuttavat arvosanoihin ja hyvä niin. Ei joku kympin kokeesta saanut häirikkö joka jättää läksynsä tekemättä ansaitse todistukseen kymppiä, kun taas kiltti ja ahkera kympin oppilas ansaitsee.

Kerro minulle miksi kiltin ja ahkeran tulos on jotenkin arvokkaampi?

Siinä ilkeässä todellisessa elämässä menestymisen kannalta on olennaista minimoida tulokseen käytettävä työ. Sitä kutsutaan tuottavuudeksi ja siinä mielessä esimerkkisi pahis on erittäin oikeassa.

Liiallinen kiltteys, liiallinen riskin oton kaihtaminen ja sopeutuvuus ei ole myöskään mikään varsinainen meriitti ja näyttää johtavan lähinnä umpikujaan ja loppuunpalamiseen. 

Ensimmäisen kerran ymmärrän hieman työpaikan keskinkertaisia, ahkeria ja katkeria naisia. Ehkäpä se johtuu tuollaisesta ajattelutavasta?

Peruskoulun tehtävä on myös sivistää ja opettaa elämään tässä yhteiskunnassa. Maailma on hieman parempi paikka, kun emme ole täysin hallitsemattomia ja itsekeskeisiä oman edun tavoittelijoita, valehtelijoita, väkivaltaisia, rikollisia jne, eikö vain?

Mielestäni on erittäin ok palkita oppilasta myös siitä, että tämä osoittaa oppineensa yleiset käytöstavat ja on kykenevä ottamaan muutkin huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana olisi varmasti ihan mahdollista tehdä kokeet sähköisesti nimettömänä. Olisi todella mielenkiintoista nähdä, muuttuuko oppilaiden arvosanat kun arviointi on oikeasti ihan puhtaasti vastauksesta riippuvainen. 

Todennäköisesti muuttuisivat melko paljon.

Myös kokeiden muuttaminen valtakunnallisiksi yhtenäisellillä arvostelukriteereillä olisi hyvä idea.

Etenkin ysiluokkalaisten. Siellä koetaan joka vuosi suuria vääryyksiä, kun esim lukiopaikka jää saamatta täysin erilaisten arviointien takia eri kouluissa.

Oikeastaan joka kaupungista ja kunnasta löytyy lukio jonne pääsee seiskan keskiarvolla. Jos ei edes sitä saa raavittua kasaan niin ongelma on kyllä jo jossain muualla kuin missään arvostelun vääryyksissä. Toki jos tavoite on joku huippulukio niin koulujen välillä on eroja että miten helposti niitä huippunumeroita saa mutta ei se kenenkään oikeasti lukioon soveltuvan lukiotietä kokonaan lopeta.