Lue keskustelun säännöt.
miten voisin saada kuulluksi tulemisen tunteen parisuhteessa?
14.10.2019 |
Mieheni on minua huomattavasti puheliaampi.
Nykyään koen, että hän puhuu jatkuvasti ja tauotta. Jos koetan sanoa jotain, koen, hän puhuu päälleni ja keskeyttää.
Jos odotan, että hän saa sanottavansa sanottua, ja koetan sen jälkeen puhua, on miehelläni jo kiire muualle tai hän haluaa lukea lehteä/katsoa telkkaria/nukkua/selata kännyä tms.
Mieheni loukkaantuu, kun yritän kertoa, että tällainen tilanne vaivaa minua.
Miten voisin saada kuulluksi tulemisen tunteen?
Kommentit (76)
Lisää vinkkejä?
Miehelläni on ehkä hieman nepsypiirteitä, lähinnä ADD. Mikä ehkä selittää sen, että puhuu päälle, keskeyttää jne.
Näissä tapauksissa saatetaan neuvoa, että lähtee kävelylle ja keskustelee puolison kanssa siellä. ADD-ihmisen ajatukset ei vaella muualla, kun keskustelun ohessa myös muuta tekemistä eli kävelyä.
Mutta entä jos mies kävelylläkin puhuu vain omista asioistaan? Alusta loppuun asti?
Minä kuuntelen ja kuuntelen, koska en osaa keskeyttää. Kävelyn jälkeen itsellä on paha mieli, koska en silläkään kertaa saanut ilmaistua itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen harjoitus jonka pariterapeutti antoi läksyksi.
Kun ei ole häiriötekijöitä ja voitte keskittyä toisiinne: Laitetaan ajastin ja kumpikin saa puhua 5 minuuttia. Vuorotellen. Toisen puheenvuorolla ei saa kommentoida mitään. Oma puheenvuoro voi olla vastaus toisen puheeseen, muttei ole pakko. 5 minuutin vuoroja voi olla niin monta kuin asiaa riittää.
Onko sinulla samanlaista tunnetta muissa ihmissuhteissa?
Ei ole samanlaista tunnetta muissa ihmissuhteissani. On ihanaa mennä töihin, koska siellä saan kertoa näkemykseni, kommentoida ja keskustella eikä kukaan puhu päälleni tai keskeytä.
Lapsuudenkodissani tulin helposti kuulluksi ja siksi minulle ei ehkä ole kehittynyt taitoa jatkaa puhettani, vaikka toinen yrittäisi keskeyttää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on ilmeisesti itsekeskeinen, eikä haluakaan kuunnella sinua.
Eli vaihtamalla miestä.
Tämä. Jätä se sika.Sinun asiasi nyt ei vaan kiinnosta miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Olin ennen hiljaisen miehen kanssa, joka meni aina mykkäkouluun konfliktitilanteessa tai yhtäkkiä ilman selkeää syytä. Hän ei koskaan kertonut myöhemminkään syitä. Muutenkaan hän ei puhunut tunteistaan ja ajatuksistaan. Jouduin arvailemaan. Eikä ollut kyse siitä että olisin puhunut enemmän. Ex-mies kieltäytyi kuuntelemassa minua, myös jos yritin puhua jostain neutraalisti . Mennessäni on 12 vuotta pimentoon jääneitä asioita joita ei koskaan sanottu ääneen.
Nyt olen toisen ääripään kanssa. Mies puhuu paljon ja taukoja on vähän, joten en pääse väliin kommentoimaan. Mies myös kirjaimellisesti puhuu työkseen ja on sanallisesti nopea ja taitava.
Tuntuu, että suhteessamme paljon puhuminen on jokin suojakeino tunteita vastaan. Mies saattaa joskus aloittaa vaikeasta tunteesta, mutta vaihtaa puheenaihetta pulputtaakseen tunnin musiikkikappaleesta joka just kuului radiosta tai hyppää muistelemaan 80-luvun televisiosarjaa tai 5 vuoden takaista matkaa. Ikäänkuin huomio ei pysy keskittyneesti aiheissa.
Olen välillä tullut kuulluksi, mutta usein jos minulla on jokin ongelma, mies haluaa selittää ja sanoittaa sen puolestani. Tuntuu, että hänellä on hätä pitää asiat jotenkin kontrollissa ja hän hallitsee niitä selittämällä ne suoriksi. Hän on kyllä herkkä ja tarkka ja usein osuu juuri asian ytimeen, mutta jotenkin jään vajaaksi jos en itse sano omin sanoin asioita.
Ei ole neuvoja minulla, halusin vain avautua.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen harjoitus jonka pariterapeutti antoi läksyksi.
Kun ei ole häiriötekijöitä ja voitte keskittyä toisiinne: Laitetaan ajastin ja kumpikin saa puhua 5 minuuttia. Vuorotellen. Toisen puheenvuorolla ei saa kommentoida mitään. Oma puheenvuoro voi olla vastaus toisen puheeseen, muttei ole pakko. 5 minuutin vuoroja voi olla niin monta kuin asiaa riittää.
Ajattelin ehdottaa juuri tuota. Mutta tuosta tulee monologia noin pitkillä ajoilla, erityisesti jos miehellä ADD tyylistä ongelmaa, aivot harhautuvat ja lopettavat kuuntelun. Kokeilkaa puoli minuuuttia/minuutti alkuun, silloin saatte dialogia. Siis jos on tarkoitus keskustella, ei vain kertoa kaikesta omasta. Jos on tarve saada kuuntelija itselle kaikkeen, silloin voi miettiä myös muita vaihtoehtoja jos mies ei jaksa hirveästi kuunnella, hyvät ystävät? Hyvässäkään parisuhteessa ei kaikkea tarvitse jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olin ennen hiljaisen miehen kanssa, joka meni aina mykkäkouluun konfliktitilanteessa tai yhtäkkiä ilman selkeää syytä. Hän ei koskaan kertonut myöhemminkään syitä. Muutenkaan hän ei puhunut tunteistaan ja ajatuksistaan. Jouduin arvailemaan. Eikä ollut kyse siitä että olisin puhunut enemmän. Ex-mies kieltäytyi kuuntelemassa minua, myös jos yritin puhua jostain neutraalisti . Mennessäni on 12 vuotta pimentoon jääneitä asioita joita ei koskaan sanottu ääneen.
Nyt olen toisen ääripään kanssa. Mies puhuu paljon ja taukoja on vähän, joten en pääse väliin kommentoimaan. Mies myös kirjaimellisesti puhuu työkseen ja on sanallisesti nopea ja taitava.
Tuntuu, että suhteessamme paljon puhuminen on jokin suojakeino tunteita vastaan. Mies saattaa joskus aloittaa vaikeasta tunteesta, mutta vaihtaa puheenaihetta pulputtaakseen tunnin musiikkikappaleesta joka just kuului radiosta tai hyppää muistelemaan 80-luvun televisiosarjaa tai 5 vuoden takaista matkaa. Ikäänkuin huomio ei pysy keskittyneesti aiheissa.
Olen välillä tullut kuulluksi, mutta usein jos minulla on jokin ongelma, mies haluaa selittää ja sanoittaa sen puolestani. Tuntuu, että hänellä on hätä pitää asiat jotenkin kontrollissa ja hän hallitsee niitä selittämällä ne suoriksi. Hän on kyllä herkkä ja tarkka ja usein osuu juuri asian ytimeen, mutta jotenkin jään vajaaksi jos en itse sano omin sanoin asioita.
Ei ole neuvoja minulla, halusin vain avautua.
Puhe on oikeasti tapa pitää tilanne kontrollissa, minulla suvussa paljon tällaisia ihmisiä. Itsekin sorrun tuohon. Jos ongelman ymmärtää siihen voi vaikuttaa. Kerropa joskus miehellesi tuosta, häne ei välttämättä huomaa asiaa. Opettelisi, niinkuin minä opettelen ihan hiljaa kuuntelemaan välillä ilman, että tarjoan omia käsityksiäni tai autan toista eteenpäin ajatuksissa. Se on oikeasti hankalaa kun on tottunut olemaan turhan aktiivinen keskustelussa, mutta selvästi auttaa suhteessa, mies avautuu meilla enemmän kun kykenen kuuntelemaan aidosti enkä ole liian aktiivinen, mutta kuuntelen enkä vain odota omaa vuoroa puhua.
"hyvässäkään parisuhteessa ei kaikkea tarvitse jakaa"
Totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kulta mulla on asiaa ei tehoa, sano turpa kiinni ja kuuntele. Jos mies loukkaantuu niin siinähän loukkaantuu. Miksi hänen loukkaantuminen on isompi asia kuin sinun loukkaantuminen? Voit kertoa hänelle että jos hän kuuntelee kaunista puhetta niin sun ei tarvitse sanoa rumasti/huutaa päälle.
Aloita tällä:
1) Puhu alasti sängyssä miehen rintaa hivellen ja sano ettet voi harrastaa seksiä ennen kuin olet sanottavasti sanonut.
2) Käytä pieni keskittymisen ikkuna hyödyksi ja lado silloin miehelle ajatuksiasi tiivistetyssä ja ytimekkäässä muodossa, mielellään vain muutama tärkeä lause kerrallaan.
3) Opettele keskeyttämään mies itsekkäämmin. Puhu vaikka toisen päälle jotain omia asioitasi, jos hän ei koskaan pysähdy sinua kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten voisin tehdä oman osuuteni? Että tulisin kuulluksi?
ap
Ala puhua miehen päälle samalla tavalla, keskeytä hänen tärkeät juttunsa ja kerro vain omistasi. Lopeta tossuilu, sinun tarpeesi ovat yhtä tärkeitä kuin miehen.
Tuo vastakkainasettelu ei tuota mitään hyvää, vaikeuttaa vaan parisuhteen tilaa. Teidänhän pitäisi olla samalla puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin itse vaan, etta "anteeksi, mulla oli viela asia kesken" tai "anteeksi, en lopettanut viela, voitko kuunnella loppuun?".
Eiko tuo toimisi?
Erosin erittäin herkästä ja impulsiivisesta moottoriturvasta vastikään. Hän oli niin itsekeskeinen, että keskustelut kääntyivät aina häneen, ja niin nopea puhumaan (totta kai, koska minäminäminä-ihmisille on niin helppo puhua itsestään) että litistyin henkisesti hänen seurassaan. Lisäksi miehen kyvyttömyys kunnioittaa omaa tilaani pilasi työmuistini, koska hän ei hahmottanut milloin toinen keskittyy ja tuli hyvin usein keskeyttämään minut tilanteissa, missä olisin tarvinnut rikkumattoman työrauhan. Viimeisen puoli vuotta kälätin jokaisen ajatukseni ääneen, saatoin esimerkiksi toistaa työllistää ääneen niin kauan kuin asioiden suorittaminen kesti (KAKSI DESIÄ, MUISTA TUPLATA OHJEMÄÄRÄ, SIIS NELJÄ DESIÄ. SITTEN KAKSI MUNAA, JOTKA TUPLATAAN, ELI NELJÄ. TUO JÄÄ MUNA-KOHTAAN, SITTEN PITI TARKISTAA X...). Kun keuhkosin itse taukoamatta, niin mies ei tullut keskeyttämään. Se oli naurettavaa, jopa omasta mielestäni.
Lisäksi minun piti opetella puhumaan päälle keskusteluissa (ja korottaa ääntä, koska mies ei ottanut onkeensa pelkästään siitä, että jatkoin puhumista). Ihan hemmetin raskas ihmissuhde se oli. Minun piti olla aina vapaata impulsiivista ja tilannetajutonta moottoriturpaa varten, mutta kun minulla oli asiaa, niin se oli korkeintaan hyvä syy kääntää keskustelu mieheen itseensä. Itsekkyys näkyi kyllä muuallakin, mutta erityisesti surkeissa sosiaalisissa taidoissa.
Minä viittaan kuin koulussa kun haluan keskeyttää monologin.
Vaihtamalla paranee. Ei mulla muuta.
Anna lahjaksi kirja Men explaining things to me.
Oletko kokeillut puheesi alkuun sanoa, että hei [mies], toivoisin, että kuuntelet, kun kerron seuraavan asian. Ja toivon, että kerrot kuulleesi ja ehkä kommentoit, mutta vasta kun olen sanonut sanottavani.
Voit myös ehdottaa, että puoliso kuuntelee vaikka kymmenen minuuttia, jonka laitat ajastimeen.
Jos mies kieltäytyy tai loukkaantuu, parisuhdeterapia voisi ehkä auttaa.
Olen ollut lyhyessä suhteessa, jossa oli tämä ongelma. Olemme edelleen ystäviä, ja ex on itse alkanut korjata tilannetta ja myös kiittää minua, kun kuuntelen häntä. Eron jälkeen, kuinkas muutenkaan.
En itse jäisi suhteeseen, jossa en tule kuulluksi. Toivon sinulle voimia!