miten voisin saada kuulluksi tulemisen tunteen parisuhteessa?

Ap, minkä takia olet miehen kanssa? Mitä saat suhteesta?

Jos haluaa saada on pakko antaa. Suhteessa saa myös olla vastavuoroisuutta. Et ole velvoitettu kuuntelemaan miestäsi, varsinkaan kun se ei toimi kumpaankin suuntaan.

Mulla auttoi pariterapia. Keskustelunkulkua helpotti kun kolmas osapuoli fasilitoi keskustelua ja osasi välillä tauottaa, esittää lisäkysymyksiä, pyysi puolisoa nyt pysymään aiheessa jne.

Ehdottomasti pariterapia!

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista kyllä, mutta olen kateellinen miehen kännylle. Kännyn seura kelpaa, minun ei. Olen saanut sovittua, ettei känny tule makkariin. Jonka seurauksena mies jää iltaisin kännyn kanssa sohvalle. Joskus nukahtaakin sinne.

Turhaan odotan, että tulisi nukkumaan kanssani.

 ap

Mikä tuossa miehessä on niin erityistä? Vai onko.hänkin sinulle vain mies kuten sinä hänelle nainen? -> näytelkää roolinne tai etsikää itellenne sopivampaa seuraa.

Miksi olen hänen kanssaan?

Koska muut asiat suhteessamme toimivat ainakin tällä hetkellä.

 

 ap

Mutta kohtaatko sinä itse hänet? Oletko aidosti kiinnostunut hänen työstään/harrastuksistaan/intohimon kohteistaan? Keskusteletteko niistä vai kuunteletko vain? Ihailetko häntä ihmisenä vai haluatko vaan hänen täyttävän miehen roolia elämässäsi? 

Olen mielestäni kiinnostunut. Mielelläni kysyisin lisää, kun mies kertoo jostakin itseään kiinnostavasta asiasta.

Lisäkysymykset olisivat mielestäni myös itselleni keino saada kokemus vuorovaikutuksesta. Ettei mies vain yksipuolisesti  oksenna päälleni puheripuliaan. Tai toisin ilmaistuna puheraiskaa minua; pahoittelen näitä ilmaisuja.

Kysymykseni kuitenkin vaikuttavat häiritsevän miestä. Ikään kuin miehellä olisi puhuessaan jonkinlainen 'flow' päällä, ja kysymykseni rikkoo sen. Tarkentava kysymykseni siis turhauttaa miestäni.  Hän mieluiten pitäisi kiinnostuksen kohteestaan monologin. Loputtoman yksinpuhelun. Jonka päätteeksi hänellä onkin jo kiire muualle.

Koen itseni parisuhteessamme näkymättömäksi. Kuin en olisi olemassa. Ikään kuin en olisi ihminen.

  ap

'Keskusteletteko niistä vai kuunteletko vain?'

Tarkennan: siis kuuntelen. Mielelläni haluaisin keskustella. Mutta mies ei anna mahdollisuutta. Pitää puheenvuoron koko ajan itsellään.

Ehdotin miehelle, että kokeilisimme sitä, että kummallakin olisi 30 sekunnin puheenvuorot. Mies ei innostunut, kokee kontrollointina.

.

Vaikka sama kontrollihan/aikamääre se koskisi minuakin. Kontrollointi on miehelle jotenkin herkkä kohta.

Olisiko sitäkin, että se olin minä, joka ehdotin. Olisi helpompi innostua omista ideoistaan.

Ap

Mä sanon aina hieman vastaavanlaiselle ukolleni, että jos tää on monologi, niin sit tää "keskustelu" päättyy tähän :)

Lapsiakin meillä on; kaksi koululaista. Jos lapsi kysyy minulta jotakin, aloittaen kysymyksen: 'äiti, tiedätkö sinä...', se on isä, joka vastaa. Mieheni ei ollenkaan kuule, että kysymys oli osoitettu minulle.

Sama toiseen suuntaan eli jos minä kysyn lapselta jotakin, se on mies, joka vastaa.

En voi olla vuorovaikutuksessa myöskään lastemme kanssa, jos mies on paikalla. Pitää odottaa hetkeä, jolloin mies ei ole paikalla.

Eniten asiassa haittaa jotenkin se, että mieheni läsnäollessa minä muutun jotenkin seinätapetin tasolla olevaksi asiaksi.Tulee tunne, en ole ihminen ollenkaan. Seinätapetit eivät kommentoi, eivät puhu, seinätapetilla ei ole ajatuksia, eikä niiden päässä liiku mitään.

Haluaisin olla ihminen perheessäni.

Koen, että olen perheessäni näkymätön.  Jos mieheni on paikalla.

Vierailija kirjoitti:

ap vastaa numerolle 6:

Joo, olen kirjoittanut. Muusta ja myös nimenomaan kuulluksitulemisesta. Joskus se auttaa.

Myös mies sanoo, että voin kirjoittaa.

Toisaalta minusta tuntuu tilanne epäreilulta, että toinen voi sanoa sanottavansa heti kun se päähän pälkähtää. Verrattuna siihen, että itse joudun menemään tietokoneen ääreen kirjoittamaan, jotta voisin saada asiani sanottua.

Etkö osaa kirjoittaa paperille?

Vierailija kirjoitti:

Mutta kohtaatko sinä itse hänet? Oletko aidosti kiinnostunut hänen työstään/harrastuksistaan/intohimon kohteistaan? Keskusteletteko niistä vai kuunteletko vain? Ihailetko häntä ihmisenä vai haluatko vaan hänen täyttävän miehen roolia elämässäsi? 

Ihminen vai roolin täyttäjä! Siinäpä oivallus!

ap jatkaa.

Mies saa tosiaan puhuessaan itselleen päälle jonkinlaisen flow-tilan. Esim. jos huoneeseen tulee joku muu, mies ei noteraa tämän henkilön saapumista mitenkään. Puhe jatkuu ja jatkuu vain. Itselleni olisi luontevaa esimerkiksi huomioida koulusta kotiin saapuva lapsi tervehtimällä häntä.

Tai jos minä autolla menen noutamaan miestä ja kaveriaan jostakin, on miehellä päällä tämä flow-tila kaverinsa kanssa. Nousevat tarjoaamani kyytiin autoon, mutta miehen puhe ei keskeydy millään tavalla esimerkiksi siksi aikaa, että hän tervehtisi minua.  Minulle tulee tunne, että itseohjautuvat autot on keksitty, että minä autonkuljettajana korvaan vain esimerkiksi sen elektroniikkakortin, joka muun muassa hisseissä hoitaa liikkumisen ohjauksen. Mutta että en olisi ihminen ollenkaan.  (Taksikuljettajillekin yleensä sanotaan jokin tervehdys, vaikka olisi hänen tiedossaan, mihin ollaan ajamassa?)

Tämä miehen ominaisuus liittyy ehkä hänen ADD-ominaisuuteensa. Keskittyminen on joko nolla. Tai sitten keskittyminen on 110 %. Välimuotoja tai vaihtoehtoja ei ole.

Ja kyllä, olen koettanut sanoa asiasta, mutta melko huonolla menestyksellä.

Ja aina sanotaan, että itseään voi muuttaa. Itsensä muuttaminen on helpointa.

Joten, miten voisin sietää tätä miehen flow-tilaa paremmin?