Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa fiktio-kirjallisuuteen?
13.10.2019 |
Tapahtui minulle noin 40-vuotiaana, kuvitteellinen tarina ei enää "elä" ajatuksissa, joten fiktiota on enää turha yrittää lukea. Asia ei onneksi kuitenkaan harmita, koska on paljon muuta mielenkiintoista luettavaa.
Kommentit (162)
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, jos joku menettää kiinnostuksensa fiktioon. Ymmärrän kyllä, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan siitä kiinnostuneita. He vain eivät tajua koko homman ideaa ja ovat ihan pihalla siitä. Sellaisille ihmisille ei jaksa edes ruveta selittämään, mistä fiktiossa on kyse.
En myöskään enää oikein jaksa. Nuorempana olin "ahmija". Nykyään lähes kaikki bestsellerit varsinkin ovat ihan sietämätöntä tuhnua, tosi harvoin tulee vastaan kirja jonka todella haluaa lukea. Luen lähes pelkästään muistelmia ja faktaa. Ja joo, lähes kaikki leffat myös pettymys.
Erityisesti inhoan fiktiota jossa otetaan joku todellinen henkilö, vaikka Cary Grant, mutta kehkeytetään joku tarina mitä ei oikeasti tapahtunut. Vihaan tätä, ja myös kaikkea jossa henkilö jonkun taikuuden takia yhtäkkiä lähtee lentoon tai muuttuu puuksi tai muuta älytöntä.
Jo vuosia olen lainannut kirjastosta lähinnä tietokirjoja. Luen myös päivittäin tieteellisiä artikkeleja netistä. Nuorempana luin enemmän fiktiivisiä kertomuksia.
Kyse ei minulla kuitenkaan ole mielenkiinnon menettämisestä fiktioon, koska katson paljon elokuvia. Pohdiskelen ja keskustelen niistä. Novellejakin luen mielelläni.
Romaaneihin en vain enää jaksa keskittyä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Hassua, jos joku menettää kiinnostuksensa fiktioon. Ymmärrän kyllä, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan siitä kiinnostuneita. He vain eivät tajua koko homman ideaa ja ovat ihan pihalla siitä. Sellaisille ihmisille ei jaksa edes ruveta selittämään, mistä fiktiossa on kyse.
Turhapa sitä fiktiota on lukea, kun se ei "herää eloon" vaikka kuinka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut jo pitkään niin että kustantaja päättää mikä on se seuraava bestseller ja "te kaikki ostatte ja luette tämän kirjan vaikka väkisin, me markkinoidaan tätä niin että ette voi välttyä millään!" Se on hirveän ärsyttävää. Joskus nämä kirjat ovat ihan hyviä, mutta se pakkomarkkinointi on tappanut sen mulle ja ehkä vuosien kuluttua vasta luen, jos luen. Ja joskus ovat ihan sontaa.
Olen rakastanut ahmia fantasiakirjallisuutta ja nyt se ei enää kiinnostakaan. Aika surkeaa. 40v täälläkin. Onneksi perus fiktiota jaksaa vielä lukea vaikkei sekään niin paljoakaan enää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkääm tuoretta lue, mutta ennen 70-lukua kirjoitetut maistuu aina.
Kirjallisuus väljähtyi siinä vaiheessa kun seksi ja väkivalta alkoi olla keskeistä kamaa eikä hienosti rytmitettyä rivienvälistä vihjailua.
Kävele V kirjaimen luo ja yllätä itsesi intuitiivisesti!
Mä luen kyllä edelleen fiktiota mutta lähinnä scifiä ja dungeons&dragons tyyppistä fantasiaa. Siis kunnolla fiktiivistä. Mutta dekkarit, ihmissuhdedraamailut, jännityskirjat, yleensäkin kaikenlaiset fiktiiviset mutta tosimaailmasta ja tosielämästä kertovat ei nappaa yhtään. Jos haluan fantasioida haluan fantasioida kunnolla, lentää lohikäärmeillä ja heittää tulipallolla vihollistaikuria. - olen 45 v. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää. Jos on joskus rakastanut kertomakirjallisuutta, luulisi rakastavan aina. Minä en lopeta koskaan romaanien lukemista, en voisi kuvitellakaan. Olen 55-vuotias, ja luen noin neljä kirjaa viikossa. Odotan eläkkeelle pääsyä, että saisin enemmän aikaa lukemiseen.
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut jo pitkään niin että kustantaja päättää mikä on se seuraava bestseller ja "te kaikki ostatte ja luette tämän kirjan vaikka väkisin, me markkinoidaan tätä niin että ette voi välttyä millään!" Se on hirveän ärsyttävää. Joskus nämä kirjat ovat ihan hyviä, mutta se pakkomarkkinointi on tappanut sen mulle ja ehkä vuosien kuluttua vasta luen, jos luen. Ja joskus ovat ihan sontaa.
Ja mikä estää sinua lukemasta kirjoja, jotka on kirjoitettu ennen 2000-lukua? Moderneja klassikoita esim.
Totta kai kaikki bestsellerit on roskaa tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
Ei ole hienompaa, mutta kun kirjoitettu tarina on vaan sanoja paperilla, eikä aivoissa enää tapahdu sitä, että se fiktiotarina ajatuksissa elää ja tapahtuu.
Mutta kohtalotovereitakin näköjään on...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
Ei mun kohdallani ainakaan tämä pidä paikkaansa, arvostan "kevyttä" kirjallisuutta yhtä paljon kuin muutakin. Mutta tuntuu vaan että niitä oikeasti hyviä kirjoja on vaan niin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
Kaunokirjallisuus ei todellakaan ole hömppää. Paljon vaikeampaa on lukea kunnon fiktiota kuin asiatekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut jo pitkään niin että kustantaja päättää mikä on se seuraava bestseller ja "te kaikki ostatte ja luette tämän kirjan vaikka väkisin, me markkinoidaan tätä niin että ette voi välttyä millään!" Se on hirveän ärsyttävää. Joskus nämä kirjat ovat ihan hyviä, mutta se pakkomarkkinointi on tappanut sen mulle ja ehkä vuosien kuluttua vasta luen, jos luen. Ja joskus ovat ihan sontaa.
Ja mikä estää sinua lukemasta kirjoja, jotka on kirjoitettu ennen 2000-lukua? Moderneja klassikoita esim.
Totta kai kaikki bestsellerit on roskaa tänä päivänä.
No, ei kaikki bestsellerit ole roskaa, kyllä joskus löytyy hyväkin. Ja luen klassikoita, lemppareitani uudelleenkin. Mutta olen kuuskymppinen, ehkä se vaikuttaa, tuntuu että klassikoistakin on löytynyt ne omat mitkä iskee ja uusimmat vaikuttavat olevan haalea kopio jostain aiemmasta hitistä. Totta kai maailman miljardin kirjan seassa on vielä hienoja teoksia joita en ole löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Sama juttu, aluksi epäilin jotain lukujumia, mutta nyt olen tajunnut että kaikki lukemani vaan tuntuu ihan yhdentekevältä hutulta.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
Ei mun kohdallani ainakaan tämä pidä paikkaansa, arvostan "kevyttä" kirjallisuutta yhtä paljon kuin muutakin. Mutta tuntuu vaan että niitä oikeasti hyviä kirjoja on vaan niin harvassa.
Ovatko kaikki romaanit siis joidenkin mielestä "kevyttä kirjallisuutta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
Ei ole hienompaa, mutta kun kirjoitettu tarina on vaan sanoja paperilla, eikä aivoissa enää tapahdu sitä, että se fiktiotarina ajatuksissa elää ja tapahtuu.
Mutta kohtalotovereitakin näköjään on...
Ap
No miten sitten faktakirjallisuus elää ajatuksissa, jos ei romaanikaan elä? Esim. elämäkerta, miten siihen pystyy keskittymään.
Alue: Aihe vapaa
Hienoa. Luepa se Martin Grayn Kaikkien rakkaitteni puolesta ja tule sitten kertomaan, elikö se ajatuksissa vai ei. Saadaan lopulta selvyys tähänkin asiaan, että onko se faktaa vai fiktiota.