Rehellisesti: Kuinka moni hairahtuisi jos tulisi sauma teini-ihastuksen/ensirakkauden kanssa?

No... Ei. Vaikka hän onkin eräs julkisuudesta tunnettu ihminen. Tai ehkä just siksi. Mua ei kiinnostaisi yhtään olla lehtien palstoilla, joko vapaaehtoisesti tai otsikoilla "Herra X: uusi vaiettu seurustelukumppani, kuka tämä on" jne. Ja hän on aivan ihana tyyppi, mutta mun makuun nykyään aivan liian stailattu, siloiteltu jne. julkkis.

Ja en todellakaan aio kertoa tähän, että kuka. Enkä omaa ikääni myöskään. Tai minkä ikäisenä tämä tapahtui. Sukupuoltakaan en sano.

Juoksisin henkeni edestä karkuun.. Kasvanut horsmaa jo hyvän aikaa.

Saattaisin kyllä helpostikin innostua ensimmäisestä, yläasteen aikaisesta ihastuksestani, jos hänet jossain tapaisin. Juttumme ei koskaan edennyt mihinkään enkä tiedä oliko hän edes kiinnostunut minusta.

Ensimmäiseen varsinaiseen poikaystävääni samoilta ajoilta taas en koskisi pitkällä tikullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa yksi, monien vuosien jälkeen kohdattiin ensirakkauden kanssa ja siitä hetkestä asti olleet taas yhdessä. Parasta, mitä on tapahtunut. Mutta tässä ei ollut pettämisiä.

Ihanaa!

En tosiaankaan enää hairahtuisi.

En missään nimessä. Ensinnäkin oma makuni on muuttunut roimasti, ei mitään hajua mitä näin teini-ihastuksissani. Toiseksi kuulemani mukaan nämä on käyneet sitä elämäm kovaa kolua "aikuistuttuaan", kurssilla on käyty vankilassakin asti.

Ja kolmanneksi tuo oma mies on jotain sellaista mistä kannattaa pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minä hairahduin ja yhdessä ollaan taas kolmatta vuotta. Hyvässä kunnossa ja ihan saman näköinen kuin silloin, ns. kuumaa kamaa. Itse en tosiaan ole, mutta mies kertoikin kaipaavansa sitä kuinka hauska ja ihana tyyppi olen. Kävi tuuri :) N34

Kuinka vanhoja olitte, kun ensimmäisen kerran seurustelitte? Miksi alunperin etsitte? :)

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin ensirakkauteni kanssa kävelylle, kahville jne.. Ei olleet tunteet muuttuneet mihinkään. Olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja tämä ensirakkauteni tuli vastaan sattumalta eron jälkeisenä päivänä. Olin aivan onneni kukkuloilla ja luulin hänenkin olevan yhtä innoissaan. Minulla on lapsia, hänellä ei. Se koitui ongelmaksi.. Mies haluaa pitää kiinni perheidyllin unelmasta, vaikka meillä molemmilla tunteet olivat edelleen aivan yhtä tuliset kuin silloin.. Emme voineet jatkaa juttua ja hän alkoi pian tapailumme jälkeen seurustelemaan toisen naisen kanssa. Olen aivan rikki. Rakastan häntä edelleen yli kaiken! N

Olen pahoillani puolestasi. Voimia

Yksi mies yliopistossa oli palavasti ihastunut muhun, sen näki sen käytöksessä. Mua ei kiinnostanut. Nyt 13 v myöhemmin näin sen kuvan somessa ja oon palavasti ihastunut! Joo en tiedä mikä on, hormonit sekasin kait. Jos häneen törmäisin niin kyllä lähtis jalat alta tällä mammalla. Vähän myöhään, valitettavasti :( N36

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin henkeni edestä karkuun.. Kasvanut horsmaa jo hyvän aikaa.

:D

En, olen päässyt hänestä (ensirakkaudesta) yli jo. Sitä paitsi tuli kokeiltua aloittaa uudestaan suhde hänen kanssaan parikymppisenä, ei toiminut. Olen onneksi mieheni ensirakkaus niin ei tuollaista tarvi ajatella. :)

Mun nuoruuden tärkeissä ihastuksissa ja sellaisissa ei ole mitään vikaa. Pidän heistä edelleen. En silti alkaisi heidän kanssaan millekään, vaikka olisin sinkku. Mutta yksi mies nuoruudesta saa vieläkin mut sekaisin. Siinä on vain jotain niin oikeaa. Saattaisin hairahtua, enkä katuisi hetkeäkään, jos hairahtuisin. Ei siitä sen enempää.

En, vaikkei heissä mitään vikaa ole. Olemme varattuja kaikki nykyään, eikä kukaan meistä ole sellainen, että säätäisi ulkopuolisten kanssa.

En todellakaan. Silloin siedin hänen juomistaan. Enää en tee kompromisseja miehen takia. Olen siis nainen.

Jotenkin korni kysymys, jos ap tarkoittaa hairahtumisella sänkyyn menemistä. Eikö ensirakkaus ole vähän kauniimpi ja arvokkaampi asia, ettei sitä muistoa kannata pilata hetkellisellä sänkyyn menemisellä. Siis ainakaan silloin kun asiasta on kaunis muisto. Eikä muutenkaan.

Kertaluonteinen keskustelu voisi olla ihan jees. Nämä siis minun ajatuksiani.

Ensirakkaudet/ihastukset liian vanhoja joten ei kiinnosta enää. Ovat jo noin 30v. Nykyään tapailen 24 vuotiasta.

Mies 32v.

En ikinä - hyi! En tajua mitä noin ylipäätään näin hänessä koskaan - ja viisi vuotta! Tsiisus! Sen verran olen tsekannut, että on - yllätys ylläty - insinööri, ja harrastaa yhä vain kurakossa rapa roiskuen jotakin mopoilua, samaa kuin aikoinaan. Oli masentavan tylsä silloin, on nykyisin lähes viisikymppisenä luultavasti tappava.

Ja yht´äkkiä palstan valtaa miespuoliset kommentoijat, jotka eivät missään nimessä häntä noteeraisi....?

Luulen että se hairahdus olisi ihan mahdollinen järjestää, jos haluaisin todella hairahtua. Olen ollut järjestämättä. Saisin vihat niskaani omalta suvultani, kun kyse on perhetutusta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että se hairahdus olisi ihan mahdollinen järjestää, jos haluaisin todella hairahtua. Olen ollut järjestämättä. Saisin vihat niskaani omalta suvultani, kun kyse on perhetutusta.

Ja olen nainen