Kertokaa miltä oikeat kipeät synnytyssupistukset tuntuvat?

Itse en kokenut kuin avaavat supistukset, koska pian niiden jälkeen juostiin leikkuriin.

Mutta yllätyin siitä, miten avaavat tuntuivat vain alaselässä. Ja kovaa kipua oli, ei ole oikein mitään mihin sitä voisi verrata.

Jos sinulla on voimakkaita kuukautiskipuja, niin kipu on hyvin samanlainen. Jotenkin vielä kokonaisvaltaisempi ja kovempi kuitenkin, tuntuu koko kropassa ja on tuskaisa. 

Mutta jos nyt lasta olet miettinyt, niin kyllä sen kestää. Saatavissa on myös epiduraali, joka vie kivut täysin pois. 

Epiduraalia ei anneta kuitenkaan aivan alkuvaiheessa eikä toisaalta loppuvaiheessa (haittaa ponnistamista). 

Jos synnyttää isossa sairaalassa, niin epiduraali on aina saatavissa oikea-aikaisesti. Sieltä löytyy aina päivystävä anestesialääkäri. 

-kiva jos joku vähän tästä rohkaistuisi synnyttämään :D

Minulla sanottiin aina että "kyllä sinä ne sitten tunnistat". Joten en kiinnittänyt huomiota siihen menkkamaiseen aaltoilevaan kuumotteluun alaselässä kun vesien menon jälkeen odottelin suunniteltua sektiota, eikä käyrällä näkynyt mitään huomioitavaa eikä kätilö tajunnut että homma olisi käynnissä. Ei sitä oikein kivuksi voinut edes sanoa, sellaista epämukavuutta lähinnä, ei käynyt mielessäkään pyytää esim. lääkettä. Mutta sitten alkoi ponnistuttaa, lääkäri kurkkasi jalkoväliin ja totesi että 8 cm auki ja peppu olisi tässä nyt niin kuin tulossa, että jos meinattiin leikata niin laitetaas juoksuksi.

Jos vauva olisi ollut oikein päin ja synnytys käynnistynyt supistuksilla ilman vesien menoa, niin olin ehkä saanut synnytellä kotieteisessä.

Antamistasi vaihtoehdoista polte on lähinnä oikeaa. Sanottiinhan ennen vanhaan supistuksia synnytyspoltoiksi. 

Voin tietysti puhua vain omasta kokemuksesta, en ole synnyttänyt kenenkään puolesta:)

Mutta kipua ei ikään kuin voi paikallistaa mihinkään, se on koko vartalossa. 

Ilokaasua on saatavilla (tai ainakin pitäisi olla) ja se lievittää hyvin, jos vain osaa ottaa sen ajoissa. Eli heti kun supistus on tuloillaan, niin alkaa hengittää sitä. 

Siihen saa kyllä ohjeistuksen ja apuja. 

Itselläni on mennyt tosi hyvin alussa ilokaasulla ja sitten epiduraali. Ponnistamiseen mennessä epiduraali on kaikonnut ja jopa levänneenä siinä välissä on valmis ponnistamaan. 

Viimeisessä synnytyksessä mut herätettiin ponnistamaan. Olin ihan iloisesti nukkunut avautuessani tarpeeksi. 

Ponnistaminen ei ole sattunut mua koskaan yhtään. Mutta nämä ovat täysin yksilöllisiä juttuja. Joillekin ponnistaminen on se vaikein osuus. 

Muistan ajatelleeni synnärillä että synnytyspoltot on hyvä vanha sana, että miksi se on korvattu mitäänsanomattomalla supistuksella.

Aika kuitenkin kultaa muistot, en enää pystyisi kuvailemaan niitä kipuja konkreettisesti. Olen synnyttänyt 3 lasta, kaksi ilokaasun avulla ja yhden ilman kivunlievitystä.

En tiedä täysin luonnollisesta synnytyksestä, koska mulla synnytykset käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja sitten laitettiin oksitosiinia suoneen. No melko pian oksitosiinin laiton jälkeen tulikin sellaiset kivut ja poltteet, että kyllä siinä ihan selvästi tajusi, että tässä ollaan synnyttämässä. Mutta käynnistetyssä synnytyksessä saattaa tosin olla voimakkaammat supistukset kuin täysin spontaanisti alkaneessa.

Kiitos kaikille vastanneille kokemuksista :)

Ap

Vielä ap:lle, joka ehkä pelkää lapsen synnyttämistä? En tietysti tiedä, mutta kysymys viittaa siihen. 

Muista että valtaosalla kaikki menee aivan hyvin. Lääketieteellinen apu on ihan varmasti saatavilla koko ajan sairaalassa. 

Täällä vääristyy, kun enin osa puhuu jostain pidätyskyvyttömyydestä ja muutenkin kauheista vaurioista. 

Mieti tuttavapiiriäisi. Varmasti tunnet synnyttäneitä äitejä paljonkin. Ovatko vartalonsa ja mielenterveytensä menettäneitä vaipat tai katetri housuissa? 

Eivät ole! 

Ja sen tietää jokainen, mutta nämä provoilijat täällä.. En tiedä, mikä motiivi heillä.