Rehellisesti: Kuinka moni hairahtuisi jos tulisi sauma teini-ihastuksen/ensirakkauden kanssa?
Tämä tuntuu olevan miehille melko yleistä, naisille ehkä harvinaisempaa.
Kommentit (105)
minä hairahtuisin,jos vaan se ihastus ois samassa kunnossa kuin teininä, valitettavasti ei ole,vaan turvonnut kuin pullataikina.
Minä hairahduin ja yhdessä ollaan taas kolmatta vuotta. Hyvässä kunnossa ja ihan saman näköinen kuin silloin, ns. kuumaa kamaa. Itse en tosiaan ole, mutta mies kertoikin kaipaavansa sitä kuinka hauska ja ihana tyyppi olen. Kävi tuuri :) N34
Vierailija kirjoitti:
minä hairahtuisin,jos vaan se ihastus ois samassa kunnossa kuin teininä, valitettavasti ei ole,vaan turvonnut kuin pullataikina.
Itse taas olen usealtakin mieheltä kuullut, vaikka nainen olisi saanut lapsia ja lihonutkin useamman kymmenen kiloa, niin edelleen yhtä vetoava kuin teininä/parikymppisenä.
Todistanutkin tilanteita kun tiet aikoinaan saavuttamattoman kanssa kohtaa ja mies tuijottaa kuin aaveen menneisyydestä nähnyt. Siinä unohtuu sen hetkiset suhteet ja muu.
Käykö naisilla näin, en tiedä. Itselläni ei ole käynyt.
ap
Se teini-ihastus on nykyään todennäköisesti lihava ja kalju, joten kiitos ei, sanoo realisti.
Tuskin hairahtuisin, kuitenkin paljastuisi, että ihminen hänkin vaan on, vikoineen päivineen, ja pettyisin.
Mies ihastuu unelmiin, nainen todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä hairahtuisin,jos vaan se ihastus ois samassa kunnossa kuin teininä, valitettavasti ei ole,vaan turvonnut kuin pullataikina.
Itse taas olen usealtakin mieheltä kuullut, vaikka nainen olisi saanut lapsia ja lihonutkin useamman kymmenen kiloa, niin edelleen yhtä vetoava kuin teininä/parikymppisenä.
Todistanutkin tilanteita kun tiet aikoinaan saavuttamattoman kanssa kohtaa ja mies tuijottaa kuin aaveen menneisyydestä nähnyt. Siinä unohtuu sen hetkiset suhteet ja muu.
Käykö naisilla näin, en tiedä. Itselläni ei ole käynyt.ap
Minä olen yhdelle tuo aave tai magneetti, ja se on ainakin totta, että muutokset ulkonäössä eivät haittaa yhtään. En nyt mikään täysin levähtänyt ole, mutta kuitenkin 25 vuotta tässä välissä ovat tehneet tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä hairahtuisin,jos vaan se ihastus ois samassa kunnossa kuin teininä, valitettavasti ei ole,vaan turvonnut kuin pullataikina.
Itse taas olen usealtakin mieheltä kuullut, vaikka nainen olisi saanut lapsia ja lihonutkin useamman kymmenen kiloa, niin edelleen yhtä vetoava kuin teininä/parikymppisenä.
Todistanutkin tilanteita kun tiet aikoinaan saavuttamattoman kanssa kohtaa ja mies tuijottaa kuin aaveen menneisyydestä nähnyt. Siinä unohtuu sen hetkiset suhteet ja muu.
Käykö naisilla näin, en tiedä. Itselläni ei ole käynyt.ap
Minä olen yhdelle tuo aave tai magneetti, ja se on ainakin totta, että muutokset ulkonäössä eivät haittaa yhtään. En nyt mikään täysin levähtänyt ole, mutta kuitenkin 25 vuotta tässä välissä ovat tehneet tehtävänsä.
Sama, tosin vuosia teini-iästä "vasta" reilut 20 :D
Ja tyyppejä 3. Minulla ei ollut hajuakaan heidän ihastuksestaan ennenkuin yli kolmekymppisinä uskalsivat tulla kertomaan kun sattumalta tavattiin, kaikki 1-3v itseäni nuorempia.
Tämä on sinänsä mielenkiintoista että nostalgisuus ym. tunteellisuus liitetään usein naisiin.
Kuitenkin tuntuu aika paljonkin olevan näitä "unelmanaistaan" ikuisesti ihannoivia miehiä. Mikä on kyllä aika karmivaa heidän puolisoitaan ajatellen.
ap
Minä teille sauman näytän.
- Riitta
En ole koskaan seurustellut kenenkään naisen kanssa koska ensimmäisen tytön kanssa josta tykkäsin meni välit poikki perheiden erimielisyyksien takia. Me vietimme yhdessä ikävuosia ~5-12.
Olen odottanut 29 vuoteen asti että ehkä joskus törmään häneen mutta tuskin enää tapahtuu. Kuolen sitten mielummin yksin.
Ensirakkaus ei enää kiinnosta, kaveri voisin ehkä olla mutten mitään muuta. Suurin osa teini-ihastuksista ei myöskään enää kiinnosta, osa on sellaisia joihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Vain yksi teinirakkaus periaatteessa kiinnostaa, mutta hänen kanssaan ei varmasti tule ikinä mitään saumaa, joten en osaa oikein edes eläytyä sellaisen asian kuvittelemiseen.
Olen nainen.
Mulla oli teini-iässä ihastuksia niin paljon, etten edes muista kuka on ollut ensimmäinen. Kaiken kaikkiaan lukumäärä on sen verran iso, että ken tietää vaikka joku niistä ihastuksista voisi vieläkin viehättää. Pettämään en kuitenkaan kenenkään kanssa lähtisi.
Riippuu siitä, onko vielä tunteita. Todennäköistä tietysti on, ettei se naapurin poika ollutkaan maailman ihanin mies, vaan myöhemmin on tullut vastaan muita mielenkiintoisempia tapauksia.
Riippuu ihan miten aika on kohdellut ja minkälaiselta tyypiltä nykyään vaikuttaa. Mutta jos oltaisiin molemmat sinkkuja ja olisi ihan normaali kiva tyyppi edelleen, niin joo. En lähtis pettämään tai mitään suhdetta yrittämään, mutta yön voisin viettää.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan seurustellut kenenkään naisen kanssa koska ensimmäisen tytön kanssa josta tykkäsin meni välit poikki perheiden erimielisyyksien takia. Me vietimme yhdessä ikävuosia ~5-12.
Olen odottanut 29 vuoteen asti että ehkä joskus törmään häneen mutta tuskin enää tapahtuu. Kuolen sitten mielummin yksin.
Hukkaat koko elämäsi. Eipahalla, mutta ihan vakavasti: mene terapiaan. Tuo ei ole tervettä.
Kävin joku vuos sitte yön yli treffeilla teiniihastuksen kans, ja oli lihonut yms.
Muutamalla kehulla lähti sänkyyn helposti.
Kun tulee ikää sitä oppii kehumaan rumiakin , jos haluaa saada tavaraa. Ja helposti saakin vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan seurustellut kenenkään naisen kanssa koska ensimmäisen tytön kanssa josta tykkäsin meni välit poikki perheiden erimielisyyksien takia. Me vietimme yhdessä ikävuosia ~5-12.
Olen odottanut 29 vuoteen asti että ehkä joskus törmään häneen mutta tuskin enää tapahtuu. Kuolen sitten mielummin yksin.
Hukkaat koko elämäsi. Eipahalla, mutta ihan vakavasti: mene terapiaan. Tuo ei ole tervettä.
Ai että yksin eläminen on koko elämän hukkaamista? No ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan seurustellut kenenkään naisen kanssa koska ensimmäisen tytön kanssa josta tykkäsin meni välit poikki perheiden erimielisyyksien takia. Me vietimme yhdessä ikävuosia ~5-12.
Olen odottanut 29 vuoteen asti että ehkä joskus törmään häneen mutta tuskin enää tapahtuu. Kuolen sitten mielummin yksin.
Hukkaat koko elämäsi. Eipahalla, mutta ihan vakavasti: mene terapiaan. Tuo ei ole tervettä.
Ai että yksin eläminen on koko elämän hukkaamista? No ei.
Ei tietenkään, haluat tahallaan ymmärtää väärin. Elämän hukkaamista on katkeruus lapsuuden tapahtumista ja haikailu lapsuuden ihastuksen perään aikamiehenä, jolloin ei voi edes antaa itselleen mahdollisuutta onneen, olisi se sitten yksin tai jonkun kanssa.
Toki olisin kiinnostunut jos kohtaisin (silloin yksipuolisen) ensirakkauteni. Mitään hairahdusta siinä ei olisi. Näen hänestä unia, vaikka pian 30 v niistä ajoista.
Nainen 43