Lue keskustelun säännöt.
Onko outoa että ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 5 vuotta, eivätkä vanhempamme ole koskaan tavanneet?
11.10.2019 |
Ollaan 26-vuotiaita ja asuttu yhdessäkin jo 3 vuotta. Osasyynä tosin tähän että olemme eri maista ja nyt minä asun siis poikaystäväni kotimaassa ja minun perheeni asuu Suomessa. Kyseessä tosin naapurimaa että ei nyt mikään älytön etäisyys. Onko outoa? Missä vaiheessa teidän vanhempanne tapasivat puolisonne vanhemmat?
Kommentit (32)
No, oltiin oltu puol vuotta yhdessä ja sitten vaan oli pakko tavata. Meillä aikeissa saada lapsi ja mies sanoi että nyt tavataan ne ennenkuin olet raskaana. Hyvin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole outoa, etenkin kun osapuolia asuu eri maissa. Minun vanhempani taisivat tavata miehen vanhempia vasta esikoisen ristiäisissä, me emme pitäneet hääjuhlia, joten naimisiinmenon yhteydessäkään eivät tavanneet. Isäni ei tavannut koskaan mieheni vanhempia. Nykyään äitini tapaa appeani noin kerran vuodessa tai kahdessa, anoppiani ei varmaan koskaan enää. Tai ehkä, jos ovat elossa vielä meidän lasten mahdollisesti mennessä naimisiin tai saavat omia lapsia. Asumme kaikki kaukana toisistamme Suomessa.
Mitä sitten? Me ollaan oltu 7 vuotta ja vaikka vanhemmat asuvat samassa kaupungissa, niin eivät ole koskaan tavanneet. Ollaan nelikymppisiä aikuisia ihmisiä, ei ole tarvetta tutustuttaa sukulaisia toisiinsa.
Ei musta ole outoa, jos vanhemmat asuvat eri maissa. Tosin itse en ole ikinä ollut niin pitkässä parisuhteessa että poikaystäväni vanhemmat olisivat tavanneet omani. Suhteeni ovat siis kestäneet jotain kolmisen vuotta korkeintaan.
Minun sisko on naimisissa ulkomaalais taustaisen miehen kanssa eivätkä miehen vanhemmat tai siskoni vanhemmat ole tavanneet vieläkään toisiaan. Ovat olleet naimisissa jo 5 vuotta. Pari asustaa Suomessa. Tässä tapauksessa täytyy sanoa ettei näillä vanhemmilla ole yhteistä kieltä jota puhuisivat joten tapaamisesta tulisi aika hiljaista. Mieskään ei vielä viiden vuoden Suomen olemisen aikan ole oppinut kunnolla edes vielä puhumaan suomenkieltä että näin hyvin meillä täällä menee. Heh heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Miksi pitäisi tavata? Minä olen ollut mieheni kans 8-vuotta, eivätkä vanhempamme ole tavanneet.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa, etenkin kun osapuolia asuu eri maissa. Minun vanhempani taisivat tavata miehen vanhempia vasta esikoisen ristiäisissä, me emme pitäneet hääjuhlia, joten naimisiinmenon yhteydessäkään eivät tavanneet. Isäni ei tavannut koskaan mieheni vanhempia. Nykyään äitini tapaa appeani noin kerran vuodessa tai kahdessa, anoppiani ei varmaan koskaan enää. Tai ehkä, jos ovat elossa vielä meidän lasten mahdollisesti mennessä naimisiin tai saavat omia lapsia. Asumme kaikki kaukana toisistamme Suomessa.
Tarkennan: isäni ei ollut tekemisissä kenenkään perheenjäsenen kanssa viimeisinä vuosinaan, joten vanhemmillani tarkoitin äitiäni ja isäpuoltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia jos ei tapaa ellei oo jotain sukutapahtumaa eli tyyliin häät tai ristiäiset.
Mun vanhemmat ei oo koskaan tavannu seurustelukumppaneiden vanhempia ja pidän sitä täysin normaalina. Ehkä suhtautuisin eri tavalla jos kaikki asuis samassa kaupungissa.
Mä tapasin mun tytön miehen vanhemmat eka kerran tytön häissä. Tyttö ja miehensä olivat seurustelleet ennen häitä yli kuusi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä seurustelun aloittamisesta on 16 vuotta, naimisissakin 10 vuotta. Häissä oli vain todistajat ja lapsia ei siunaantunut, eli ei ole juhlittu ristiäisiä, vanhempamme eivät ole tavanneet vieläkään. Eivätkä tule koskaan tapaamaankaan koska jäljellä on enää vain äitini.
Sanosin, että aika erikoisa ainakin. - Iselleni on ainakin ollut hyvin opettavaista kohdata ja avartavaa tavata kumppanin vanhemmat sekä muita hänelle rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Se mikä tieysi on, ehkä hyvä on jos kummallakaan teistä ei ole tosita enemmän/ erityistä tunnetta, että kumppani salailisi jotain tai piilottelisi jotain. - Tai jompi kumpi odottaisi enempikin, että pääsisi kohtaamaan 2. vanhemmat. - Toisaalta oma vanhempani kyllä varmasti loukkanusivat, jolleivat olisi tuossa ajassa jo ennääneet tavata, häntä jota minä kutsun kumppanikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme aikuista lasta, kaikki seurustelee vakavasti. Esikoiseni on naimisissa ja heillä on kaksi lasta. Olen tavannut miniän vanhemmat kaksi kertaa: molempien lasten ristiäisissä.
Kahden muun lapsen puolisoiden vanhempia en ole tavannut.
En ole koskaan ajatellut että tässä olisi mitään erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Sanosin, että aika erikoisa ainakin. - Iselleni on ainakin ollut hyvin opettavaista kohdata ja avartavaa tavata kumppanin vanhemmat sekä muita hänelle rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Se mikä tieysi on, ehkä hyvä on jos kummallakaan teistä ei ole tosita enemmän/ erityistä tunnetta, että kumppani salailisi jotain tai piilottelisi jotain. - Tai jompi kumpi odottaisi enempikin, että pääsisi kohtaamaan 2. vanhemmat. - Toisaalta oma vanhempani kyllä varmasti loukkanusivat, jolleivat olisi tuossa ajassa jo ennääneet tavata, häntä jota minä kutsun kumppanikseni.
Sulla taisi mennä vähän ohi tämä keskustelun aihe. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä eikä vanhempamme ole tavanneet. He tuskin ymmärtäisivät toisiaan, enkä halua toimia tulkkina.
Me olemme olleet 20 vuotta yhdessä ja vanhempamme ovat tavanneet alle kymmenen kertaa.
Siksi että minun vanhemmat ovat juoppoja joiden kanssa ei kannata olla missään tekemissä.
Mikä tarve heillä olisi tavata? Ei siinä minusta mitään kummallista ole etteivät parisuhteen osapuolien vanhemmat ole keskenään tavanneet. Häissä sitten, jos sellaiset tulee.
Me ehdittiin olla yhdessä noin 6 vuotta ennen kuin vanhempamme tapasivat, ja he asuvat samassa kaupungissa. Ensitapaaminen tapahtui kun vanhempiani kutsuivat avomieheni äidin ylioppilasjuhliini. Sen jälkeen ovat tavanneet varmaankin lastemme ristiäisissä (eli väliin mahtuu taas yo-juhlien jälkeen 5v) ja synttäreillä.
Anoppini on... No, omanlaisensa. Varmaan sormilla voidaan laskea ne oma-aloitteiset lauseet joita hän on minulle 20 vuoden aikana sanonut ja lapsillemme ei puhu ollenkaan suoraan, vaan kommentoi lapsia muille läsnäoleville aikuisilla (siis ei "piirrätpä sinä hienosti" vaan "kattokaas sehän osaa piirtääkin"). Isompi on kuitenkin jo 8v. Appiukko ilmaisi itseään urahduksilla kunnes kuoli. En oikein ole nähnyt mitään funktiota järjestää suureellisempia seurustelutapahtumia näiden ihmisten kesken, ja yksi syy miksi meillä oli hääjuhlissa vain 10 sisarusta ja kaveria oli se että sukujemme yhdistäminen samaan tilaan olisi ollut piinallisen kiusallinen tilaisuus. Ja anoppi olisi ehkä keksinyt taas ääneen hämmästellä miten joukkoon on eksynyt joku mustakin, kuten esikoisen ristiäisissä.
Vanhempien vanhemmat eivät tavanneet koskaan. Ovat jo kuolleet, ja isänikin on. Asuivat muutaman sadan kilometrin päässä toisistaan, ei siis mikään mahdoton matka edes.
Noh... Yhdessäoloa tulee pian 20 vuotta täyteen. Jos oltais päätetty elellä avoliitossa ja lapsettomina, ei meidän vanhemmat olisi varmaan vielä tänäkään päivänä toisiaan kasvokkain tavanneet. Mun mielestä siis teillä normaalia, sitä en tiedä kuinka yleensä nämä appivanhemmat tapaa keskenään kaveerata.
Minusta on outoa.