Miksi naiset arvostavat niin paljon sosiaalisuutta?

Mene ja tiedä.Kyl sä varmaan selvinkin päin juttelet.

Ei ole mitään järkeä viettää vaikka vapaapäivää ihmisen kanssa joka ei innostu mistään eikä osaa keskustella mistään oma-alotteisesti.  Silloin on oletettava ettei hänellä ole muutenkaan aivoissa mitään elämää. Vertaan sellaista vaikka hiljaa kököttävään sieneen. Joskus työpaikoille eksyy tuollaisia sieniä. Rihmasto voi olla päässä tai sitten ei. 

Nyt on paha rasti! Kumman seurassa olisi mukavampaa, hiljaisen jurottajan vai miehen, jonka kanssa on hauskaa ja joka saa minut nauramaan ja rentoutumaan?

Asiantuntija työssä  ja koulutetuissa ei ole noita umpimykkiä.  Eikä kellään ole velvollisuutta vieraan ihmisen viihdyttämisessä. Vapaasti saa valita seuransa.

Jaa-a, enpä tiedä... Minua taas ei ole koskaan kiinnostanut lähestyä humalaisia miehiä. Baarissakin juttelin aina mieluiten niiden hiljaisemman oloisten kanssa, jotka viihtyivät sivummalla ja vaikuttivat olevan selvin päin tai ainakin lähes.

Sama mies jaksaa jankata täällä aina jännämiehistä.  Se on mielikuvitusta hänen päässään, hän on vain umpikateellinen muille joilla on aina naisseuraa.  Hän haluaa leimata ne seuralliset miehet jotenkin vaaralliseksi.  Mykkä mies on se kaikkein omituisin, hänestä ei voi tietää mitä päässään hautoo, saattaa vihata kaiikkia. Eristynyt yksin pelaava , ei kovasti

houkuttele. Hänellä on aiheet jo loppunee,. siis taas perj. provo

Ihan samalla lailla miehet arvostavat sosiaalisuutta. Miehethän aina sanovat, että heidän ihannenaisensa on "iloinen, avoin ja nauravainen" (sen ilmiselvän nätteyden lisäksi). Jos sattuu olemaan hiljainen nainen ja sen lisäksi ruma, parisuhteen löytäminen on melko vaikeaa.

Minä olen aina ollut sosiaalinen ja tykkään olla yhdessä toisten tyttöjen kanssa. Se vaan on niin helppoa vaikka itkeä toisen naisen olkapäätä vasten tietäen siskon olevan siinä tukemassa.

Mitenhän ihmiset välittäisivät ajatuksia, tietoa ja tunteita toisilleen, jos kaikki kyräilisivät tuppisuina?

Mistä tietää edes onko toisella aivotoimintaa, ellei tämän kanssa pysty viestimään?

Ap, miksi hakeudut ihmisten seuraan, ellei sosiaalisuus ole itsellesikin perustarve? Pysy toki yksin kotona ja ihmettele, kun ei kukaan tule sinne pil*ua tarjoamaan.

Eikö se ole ihan luonnollista että sosiaalisen ihmisen kanssa haluaa viettää aikaa? Kuka edes haluaa olla jonkun hiljaisen mököttäjän kanssa? Harva ihminen lähestyy uusia tuttavuuksia pelkässä "möllötys" mielessä. Miten sellainen edes toimisi? Kaksi tuntematonta vain istuisi hiljaa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä viettää vaikka vapaapäivää ihmisen kanssa joka ei innostu mistään eikä osaa keskustella mistään oma-alotteisesti.  Silloin on oletettava ettei hänellä ole muutenkaan aivoissa mitään elämää. Vertaan sellaista vaikka hiljaa kököttävään sieneen. Joskus työpaikoille eksyy tuollaisia sieniä. Rihmasto voi olla päässä tai sitten ei. 

Mä olen tollanen sienimies. Kyllä sieninaisiakin on olemassa, Suomessa vain vissiin vähemmän kuin sienimiehiä. Hyväksyn seuraani vain sieni-ihmisiä.

En todellakaan viihdy jos joku tulee seuraani puhumaan tai viihdyttämään tai innostumaan tai olemaan aktiivinen. Ärsyttää vain sellainen. Joku kommentoi että sosiaalisen ihmisen seurassa rentoutuu. Eikä rentoudu. Tai siis en minä. Me sienet rentoudutaan hiljaisessa seurassa. Voi hiljaisuus olla muutakin kuin yrmyä jurotusta.

Ja aloittajalle tiedoksi: ne naiset lähestyy sua siis vain silloin kun olet juonut ja sitävarten hilpeä? Tjaa. Villi veikkaukseni: ehkä ne on katsellut sua jo joskus aiemminkin ja on kiinnostunut. Ja sitten ne on vain alkanut odottaa sopivaa hetkeä lähestyä. Ja eihän suomessa saa ihmisiä lähestyä milloin vain, mutta kun toinen on hilpeässä hiprakassa niin saa lähestyä.

En sinänsä arvosta sosiaalisuutta yhtään, mutta onhan se minulle, ujolle ihmiselle, helpompi että edes toinen osapuoli puhuu.

Kaiken alku ja juuri on luonnon pyrkimys siihen ettei synnyttänyt nainen hylkää lastaan ojanpenkalle ja lähde menemään. Siksi ihmisellä on kaikenlaista tunne-elämää ja kommunikaatiota eikä vain istuta tuppisuuna syömisen ja panemisen välissä. Samoin ne lapsetkin tarvitsee sitten isän joka pystyy aina silloin tällöin ilmaisemaan jotain, eli tosiassa aika usein.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän ihmiset välittäisivät ajatuksia, tietoa ja tunteita toisilleen, jos kaikki kyräilisivät tuppisuina?

Mistä tietää edes onko toisella aivotoimintaa, ellei tämän kanssa pysty viestimään?

Ap, miksi hakeudut ihmisten seuraan, ellei sosiaalisuus ole itsellesikin perustarve? Pysy toki yksin kotona ja ihmettele, kun ei kukaan tule sinne pil*ua tarjoamaan.

Minkä ihmeen takia se aina käännetään noin päin? Olen itse hiljainen mies, mutta aivotoimintaa löytyy ja kykenen keskustelemaankin. En vain ymmärrä miksi sen viestinnän pitäisi aina olla lähtöisin minusta? Naiset hyvin harvoin mitään viestintäaloitteita(kaan) tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä viettää vaikka vapaapäivää ihmisen kanssa joka ei innostu mistään eikä osaa keskustella mistään oma-alotteisesti.  Silloin on oletettava ettei hänellä ole muutenkaan aivoissa mitään elämää. Vertaan sellaista vaikka hiljaa kököttävään sieneen. Joskus työpaikoille eksyy tuollaisia sieniä. Rihmasto voi olla päässä tai sitten ei. 

Hiljaisuus ei tarkoita etteikö ihminen osaisi keskustella tai innostu mistään oma-aloitteisesti. Päinvastoin, hän saattaa olla hyvin älykäs, verbaalisesti lahjakas, kiinnostunut asioista laaja-alaisesti ja muutoinkin hyvää seuraa, jos häneen malttaa tutustua.

Tyhjänpäiväistä löpinää emme jaksa kuin itselle mieleisessä seurassa.

Sulkeutunut ihminen vaikuttaa epäilyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä viettää vaikka vapaapäivää ihmisen kanssa joka ei innostu mistään eikä osaa keskustella mistään oma-alotteisesti.  Silloin on oletettava ettei hänellä ole muutenkaan aivoissa mitään elämää. Vertaan sellaista vaikka hiljaa kököttävään sieneen. Joskus työpaikoille eksyy tuollaisia sieniä. Rihmasto voi olla päässä tai sitten ei. 

Ei jutteleminen tarkoita sitä että on aivoissa elämää. Useimmat juttelee aivan aivottomia juttuja. Aivot hajoo jos joutuu kuuntelemaan.

no perustkäytöstapoihin kuuluu olla sosiaalinen! Vain Suomessa on vielä miehiä joiden mielestä on normaalia istua seurassa hiljaa ja kerran viiteen minuuttiin urahtaa jotain. Kuka semmoisen haluaa kumppaniksi? Ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän ihmiset välittäisivät ajatuksia, tietoa ja tunteita toisilleen, jos kaikki kyräilisivät tuppisuina?

Mistä tietää edes onko toisella aivotoimintaa, ellei tämän kanssa pysty viestimään?

Ap, miksi hakeudut ihmisten seuraan, ellei sosiaalisuus ole itsellesikin perustarve? Pysy toki yksin kotona ja ihmettele, kun ei kukaan tule sinne pil*ua tarjoamaan.

Pystyt viestimään muiden kanssa ainoastaan puhumalla? Huh, aika rajallista aivotoimintaa sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä viettää vaikka vapaapäivää ihmisen kanssa joka ei innostu mistään eikä osaa keskustella mistään oma-alotteisesti.  Silloin on oletettava ettei hänellä ole muutenkaan aivoissa mitään elämää. Vertaan sellaista vaikka hiljaa kököttävään sieneen. Joskus työpaikoille eksyy tuollaisia sieniä. Rihmasto voi olla päässä tai sitten ei. 

Ei jutteleminen tarkoita sitä että on aivoissa elämää. Useimmat juttelee aivan aivottomia juttuja. Aivot hajoo jos joutuu kuuntelemaan.

Tätä juuri ihmettelen. On minullakin omia ajatuksia. Pidän kirjoittamisesta ja olen koulutettu. Mutta rauhallinen perusteleva jutustelu ei vetoa naisiin likikään samalla tavalla kuin aivoton höhötys nousuhumalassa.

Olen ihmetellyt Ensi treffit alttarilla Villeäkin, koska monet naiset osoittavat hänelle hyväksyntää. Minun kun on vaikea ymmärtää, mikä tuollaisessa tyhjännauramisessa vetoaa.