Kertokaa nyt mitä mun täytyy maksaa asumisestani puolisolleni?

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Kaikki eivät valitettavasti onnistu löytämään noin anteliasta ja hyväsydämistä puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Kaikki eivät valitettavasti onnistu löytämään noin anteliasta ja hyväsydämistä puolisoa.

Eiköhän ne hyvätuloiset miehet kanna enemmän vastuuta perheen taloudesta. 

Paljonko sulla on tuloja verrattuna puolisosi tuloihin?

Mun mielesta jokainen maksaa kykynsa mukaan ja on ihan alytonta vaatia maksamaan 50-50 jos tuloerot ovat isot. 

Naista tosin on ikava vaantaa jalkeenpain, pitaisi sopia jo ennen yhteenmuuttoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Ma en ymmarra edes avoliitossa. On varmasti ollut molempien toive ja valinta se yhteenmuutto, joten mun mielesta rahatkin on yhteisia ja menoihin osallistutaan omien kykyjen mukaan. 

Mun (avo)mies siis "tienaa olemattomasti" (ehka max parisataa kuussa jos sitakaan) ja ihan mielellani maksan kaiken, koska rakastan. Suhde on hyva ja raha on tosiaan vaan materiaa. Han sitten puolestaan osallistuu muilla tavoin meidan yhteisen kodin "hyvinvointiin". 

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

No nyt tuli aivan upea kommentti missä panostetaan yhteiseen hyvinvointiin ja rakkauteen niin ettei aleta nuppineulanpäitä halkomaan kuka maksaa mitäkin sillä meilläkin menee kummankin rahat yhteiseen hyvinvointiin niin ettei tarvitse koskaan riidellä raha-asioista. Kodin ilmapiiri on kaikkein tärkein eikä se ahneus ja mun miehelleni jää ihan tarpeeksi harrasterahaa enemmän kuin itselleni vaikkei meillä puoliteta nuppineulan tarkkuudella. Miehelleni on tärkeää että olen onnellinen ja kotona on kaikki aina hyvin kun hän tulee reissuhommista. Mieheni huolehtii aina että minulla on kaikki hyvin. Kun sairastuin niin minulle passattiin aamupalat tietokonepöydälle ja kahvit keitti aamulla termariin. Kaupasta haki kaikki mitä tarvitsin kun tein listan sille. En ollut ikinä sairastanut ja siinä sen totesin että mitä on rakkaus kun huolehditaan niin hyvin. 

treffit kirjoitti:

Paljonko sulla on tuloja verrattuna puolisosi tuloihin?

Mun mielesta jokainen maksaa kykynsa mukaan ja on ihan alytonta vaatia maksamaan 50-50 jos tuloerot ovat isot. 

Naista tosin on ikava vaantaa jalkeenpain, pitaisi sopia jo ennen yhteenmuuttoa. 

50-50 systeemillä jos mennään niin köyhällä pienituloisella ei ole varaa asua sen isotuloisemman lukaalissa. 

50/50 puolittaminen sopii vain niille joilla on suunnilleen samansuuruiset tulot. 

Tarkoitatko että rehellisintä on lyödä ehdot pöytään ennen yhteenmuuttoa? Eikö näin sitten kaikki tee? Tapahtuuko sitä että houkutellaan muuttamaan luokseen ja sitten aletaan riitelemään rahasta?. Kukaan ei muttaisi jonkun omakotitaloon jos lasku heti asetettaisiin että maksaa niin ja niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Kaikki eivät valitettavasti onnistu löytämään noin anteliasta ja hyväsydämistä puolisoa.

Kyseessä on varmasti oikea rakkaus. Jos ihminen on nuuka, saita niin hän on nuuka silloin tunteissaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Kaikki eivät valitettavasti onnistu löytämään noin anteliasta ja hyväsydämistä puolisoa.

Eiköhän ne hyvätuloiset miehet kanna enemmän vastuuta perheen taloudesta. 

Ei aina. Luonteesta kiinni.

Amiksen äikänope kirjoitti:

Johtuuko sitten siitä, että sekä minä että mieheni ollaan perheistä, joissa vain isä kävi töissä ja äiti hoiti kotona lapsia, emme ikinä kumpikaan ole olleet eurolleen tarkkoja siitä, kumpi maksaa mitä ja kuinka paljon. Kumpikin kykyjensä mukaan. Kun tavattiin, olin vielä opiskelija ja tein satunnaista työkeikkaa, mieheni taasen oli töissä. Hän maksoi useamman vuoden ajan suurimman osan menoissamme. Sama juttu silloinkin, kun hoidin lastamme kotona. On myös tässä välissä ollut niitä jaksoja, että minä olen tienannut enemmän, joten olen myös maksellut enemmän yhteisiä menoja.

Tällä hetkellä tilanne on se, että käydään molemmat töissä. Maksut ovat lutviutuneet ajan mittaan kutakuinkin niin, että mies maksaa talolainamme lyhennykset , kun taas minä Prisma-reissut / ruoat, sähköt sekä lemmikkienne kulut. Lapsen menot, reissut, ravintolakäynnit yms. makselemme miten jakselemme - se kumpi kerkeää ensin.

Itse kavahtaisin sitä, jos puoliso (oli se sitten mies tai vaimo) hirveän tarkkaan vaihtaisi rahojaan ja käyttäisi, ettei nyt vaan maksa mistään yhtään enempää kuin toinen. Av(i)oliitossa ollaan tiimi, jossa molemmat osapuolet tekevät parhaansa. (Eri asia tietysti, jos puolisolla esim. rahankäyttöongelmia tms. elämänhallintaprobleemeja - silloin asiaa pitäisi katsoa toiselta kantilta.)

Minäkin perheestä jossa vain isä töissä kodin ulkopuolella, äiti kotona. Riitoja tästä ei ollut, eikä rahasta muutenkaan. Silti en osaisi kuvitella itseäni tilanteeseen, jossa ei jaettaisi kuluja tasan.

Vierailija kirjoitti:

Aika halvalla moni päästäisi asumaan nurkkiinsa. Asuntosijoittamisessa kuluiksi vastikkeiden ym. lisäksi lasketaan myös remonttivara, esim. 1% asunnon arvosta vuodessa. Näitä ei moni tunnu huomioivan mitenkään, vaikka ne ovat asumisen kulu. Eivät toki kuukausittainen sellainen.

Siis "asumaan nurkkiinsa". Kyseessähän on avioliitto. Jos noin suhtautuu ni ei taatusti anna mitään arvoa ihmiselle. Ei ole rakkautta.

Näin meillä kirjoitti:

Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.

Haluaisin tietää, miksi asunnon omistajan pitäisi automaattisesti elättää puoliso?

Minulla on tämä ajankohtaista, sillä olen mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei maksa asumisestaan mitään. Aluksi ajattelin noin kuin sinäkin, mutta nykyään se tuntuu täysin kohtuuttomalta.

Minin piti ostaa asunto yksin, kun mies ei suostunut osallistumaan. Voitko perustella, miksi työssäkäyvä mies saisi asua ilmaiseksi minun kustannuksellani? Miksi vain minun pitää maksaa molempien asuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

No nyt tuli aivan upea kommentti missä panostetaan yhteiseen hyvinvointiin ja rakkauteen niin ettei aleta nuppineulanpäitä halkomaan kuka maksaa mitäkin sillä meilläkin menee kummankin rahat yhteiseen hyvinvointiin niin ettei tarvitse koskaan riidellä raha-asioista. Kodin ilmapiiri on kaikkein tärkein eikä se ahneus ja mun miehelleni jää ihan tarpeeksi harrasterahaa enemmän kuin itselleni vaikkei meillä puoliteta nuppineulan tarkkuudella. Miehelleni on tärkeää että olen onnellinen ja kotona on kaikki aina hyvin kun hän tulee reissuhommista. Mieheni huolehtii aina että minulla on kaikki hyvin. Kun sairastuin niin minulle passattiin aamupalat tietokonepöydälle ja kahvit keitti aamulla termariin. Kaupasta haki kaikki mitä tarvitsin kun tein listan sille. En ollut ikinä sairastanut ja siinä sen totesin että mitä on rakkaus kun huolehditaan niin hyvin. 

Meillä ei tarvitse riidellä rahasta, koska kaikki on selvää: tietty summa 50/50 yhteiselle tilille kerran kuukaudessa ja sen enempää ei rahasta tarvitse keskustella. Eikä ahneudesta tai nuukuudesta vaan molemmat voivat omat rahansa käyttää kuten haluavat; säästää, sijoittaa tai ostaa/matkustella/mitä haluaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Kaikki eivät valitettavasti onnistu löytämään noin anteliasta ja hyväsydämistä puolisoa.

Kyseessä on varmasti oikea rakkaus. Jos ihminen on nuuka, saita niin hän on nuuka silloin tunteissaankin.

Tuo on aivan totta. Saidalla ja anheella ihmisellä ei tule rakkauden tunteita eikä empatiaa sitä toista kohtaan. Kaikki lasketaan vain rahankiilto silmissä ja kuinka paljon voisi ansaita siis elämän kumppaniltakin. Laskelmoidaan niin että se suhd ei pysy eikä se pysykkään kunnes se huijattu, hyväksikäytetty osapuoli kyllästyy ja lähtee. Läheisriippuvaisia epätoivoisia ja yksinäisiä heikkoitsetuntoisia käytetään varmaankin eniten hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen "mun rahat, sun rahat" -ajattelu avioliitossakin (avoliitossa vähän ymmärrän) on mielestäni perin kummallista. Raha, raha, raha! Meillä vaimo on freelancerina ja joinakin kuukausina tienaa olemattomasti. Mutta hän on minun rakas vaimoni ja arvostan hänen taiteellista työtään, enkä minä ajattele, että minun palkkatuloni ovat minun rahojani, joista voin päättää itsevaltaisesti. Ne ovat perheen rahoja. Omasta vapaasta tahdostani olen tässä liitossa. Maksan tällä haavaa varmaankin 80% perheemme talousmenoista ja tuen vaimoni aikuisen tyttären (ex-liitosta) elämää tarvittaessa taloudellisesti, mutta mitä sitten? Jos tilanne olisi toisin päin, niin tiedän vaimoni ajattelevan samalla tavalla.

Rahaa on vain materiaa. On elämässä ja parisuhteessa paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten hyvä suhde ja kodin henkinen ilmapiiri.

M50

Kaikki eivät valitettavasti onnistu löytämään noin anteliasta ja hyväsydämistä puolisoa.

Kyseessä on varmasti oikea rakkaus. Jos ihminen on nuuka, saita niin hän on nuuka silloin tunteissaankin.

Tuo on aivan totta. Saidalla ja anheella ihmisellä ei tule rakkauden tunteita eikä empatiaa sitä toista kohtaan. Kaikki lasketaan vain rahankiilto silmissä ja kuinka paljon voisi ansaita siis elämän kumppaniltakin. Laskelmoidaan niin että se suhd ei pysy eikä se pysykkään kunnes se huijattu, hyväksikäytetty osapuoli kyllästyy ja lähtee. Läheisriippuvaisia epätoivoisia ja yksinäisiä heikkoitsetuntoisia käytetään varmaankin eniten hyväksi. 

Kirjoittaa nainen, joka elää miehensä kustannuksella rahankiilto silmissä. Et olisi puolisosi kanssa, jos hän ansaitsisi yhtä vähän kuin sinä.

;[/quote]

Meillä ei tarvitse riidellä rahasta, koska kaikki on selvää: tietty summa 50/50 yhteiselle tilille kerran kuukaudessa ja sen enempää ei rahasta tarvitse keskustella. Eikä ahneudesta tai nuukuudesta vaan molemmat voivat omat rahansa käyttää kuten haluavat; säästää, sijoittaa tai ostaa/matkustella/mitä haluaakin.[/quote]

Eihän tietenkään teillä riidellä rahasta, koska maksatte elämisen puoliksi.

Mutta miten suhtautuisit siihen, että sinun pitäisi maksaa asumisenne kokonaan yksin ja puolisosi saisi asua ilmaiseksi ja käyttää säästyvät rahansa omiin juttuihinsa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse riidellä rahasta, koska kaikki on selvää: tietty summa 50/50 yhteiselle tilille kerran kuukaudessa ja sen enempää ei rahasta tarvitse keskustella. Eikä ahneudesta tai nuukuudesta vaan molemmat voivat omat rahansa käyttää kuten haluavat; säästää, sijoittaa tai ostaa/matkustella/mitä haluaakin.

Eihän tietenkään teillä riidellä rahasta, koska maksatte elämisen puoliksi.

Mutta miten suhtautuisit siihen, että sinun pitäisi maksaa asumisenne kokonaan yksin ja puolisosi saisi asua ilmaiseksi ja käyttää säästyvät rahansa omiin juttuihinsa?

En olisi sellaisessa suhteessa. Me keskustelimme raha-asiat selviksi ennen yhteen muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Aika halvalla moni päästäisi asumaan nurkkiinsa. Asuntosijoittamisessa kuluiksi vastikkeiden ym. lisäksi lasketaan myös remonttivara, esim. 1% asunnon arvosta vuodessa. Näitä ei moni tunnu huomioivan mitenkään, vaikka ne ovat asumisen kulu. Eivät toki kuukausittainen sellainen.

Jos puolison muuttaessa omistusasuntoon tarkottaa sitä, että pitää elää kuin vuokra-asunnossa, niin silloin pitää tehdä ihan virallinen vuokrasopimus, josta sitten tämä omistaja saa maksaa sitä veroakin :)

Vierailija kirjoitti:

Näin meillä kirjoitti:

Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.

Haluaisin tietää, miksi asunnon omistajan pitäisi automaattisesti elättää puoliso?

Minulla on tämä ajankohtaista, sillä olen mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei maksa asumisestaan mitään. Aluksi ajattelin noin kuin sinäkin, mutta nykyään se tuntuu täysin kohtuuttomalta.

Minin piti ostaa asunto yksin, kun mies ei suostunut osallistumaan. Voitko perustella, miksi työssäkäyvä mies saisi asua ilmaiseksi minun kustannuksellani? Miksi vain minun pitää maksaa molempien asuminen?

Jos mies ei maksa mitään niin miksi olet hänen kanssa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

;

Meillä ei tarvitse riidellä rahasta, koska kaikki on selvää: tietty summa 50/50 yhteiselle tilille kerran kuukaudessa ja sen enempää ei rahasta tarvitse keskustella. Eikä ahneudesta tai nuukuudesta vaan molemmat voivat omat rahansa käyttää kuten haluavat; säästää, sijoittaa tai ostaa/matkustella/mitä haluaakin.

Eihän tietenkään teillä riidellä rahasta, koska maksatte elämisen puoliksi.

Mutta miten suhtautuisit siihen, että sinun pitäisi maksaa asumisenne kokonaan yksin ja puolisosi saisi asua ilmaiseksi ja käyttää säästyvät rahansa omiin juttuihinsa?

Kukaan ei ole ilmaiseksi asumassa, jos maksaa puolet sähköstä, vedestä, lämmityksestä ja vastikkeesta ym.

[/quote]

Jos mies ei maksa mitään niin miksi olet hänen kanssa yhdessä?[/quote]

Ajattelin ettei pitäisi olla väliä rahalla, jos on muuten hyvä suhde.

Kyllä kuitenkin se haittaa pidemmän päälle, jos toinen vaan hyötyy toisesta.