Lue keskustelun säännöt.
Hävettää pieni kotimme
10.10.2019 |
Asun kahdestaan päiväkoti-ikäisen lapseni kanssa 45 m2 kaksiossa Helsingissä. Asuntolainaa on maltillisesti jäljellä. Viihdymme hyvin ja asumiskustannukset ovat tosi pienet pääkaupungin mittakaavalla (alle 700 €/kuukausi lainanlyhennyksineen vastikkeineen vesineen kaikkineen). Teen omasta valinnastani osa-aikatyötä, ja tällä hetkellä minulle jää vähän yli 2000 € kuussa käteen asumiskulujen jälkeen. Tästä riittää sekä käyttöön että säästöön.
Lapsen (melkein) kaikilla kavereilla on kuitenkin omakotitalot tai isommat kodit ja omat huoneet, ja nyt minua on alkanut hävettää kutsua kavereita meille, kun kotimme on näin pieni eikä lapsella omaa huonetta. Lapsi ei itse tätä ole koskaan ottanut puheeksi. Lapsen kaverit ovat joskus jotain sanoneet "mulla on oma huone" mutta ei mitenkään pahalla. Silti harkitsen isomman kolmion ostamista, ja sain siihen jo pankistakin tarjouksen mielestäni hillittömän isosta lainasta.
Taloudellinen liikkumavara painaa mittakupissa minulle kuitenkin todella paljon. Kun asumiskustannukset ovat näin pienet, voin helposti tehdä lyhennettyä työpäivää, tai jäädä halutessani vaikka opintovapaalle talouden siitä kärsimättä. Osa-aikainen työ onnistuisi myös kolmion kanssa, mutta silloin suurin osa nyt säästöön menevistä rahoista menisi asuntoon. Työni on stressaavaa tietotyötä ja jos tekisin 100% työaikaa, jaksaisin paljon huonommin hoitaa yksin lastani (joka on toki isällään säännöllisesti mutta pääosin minulla).
Periaatteessa asun tällä hetkellä "alle" tulotasoni, koska jos tekisin täysipäiväistä työtä, saisin jo tosi kivan isomman asunnon kivalta alueelta. Miten pääsen yli tästä kalvavasta sosiaalisesta paineesta ottaa megalaina ja ostaa isompi asunto?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Minä asun yksin 81 neliön talossa.
Ei liity asiaan. Miksi tulit sen kertomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan on asiat todella hyvin, enemmän olisi aihetta olla ylpeä itsestään ja noin järkevästä taloudenpidosta! Ei todellakaan ole mitään häpeilemistä siinä, että mahdutte lapsen kanssa noin järkevästi ja ekologisesti asumaan. Tottakai saattaa sitten tulla lapselle se oman huoneen tarve isompana ja jos siihen ei sopivaa ratkaisua löydy nykyisestä asunnosta, niin ehdottomasti pitäisi vaihtoehtona silloin laittaa nykyinen asunto vuokralle ja katsella itselle hieman isompaa, kuten joku mainitsikin.
Minä nukuin 6 vuotta yksiössäni vuodesohvalla. Siinä sohvassa oli laatikko vuodevaatteille. Laitoin ne sinne vasta töistä tultuani, en heti herättyäni. Minulla oli siis tavallisen olkkarin näköinen koti. Se oli tosi kiva ratkaisu, enkä kokenut tarvitsevani erikseen sänkyä.
Ehdotan tätä samaa sinulle. Sisusta olkkari kuin se olisi yksiösi. Vuodesohva sängyksi. Mieti hyvät säilytysratkaisut kaikelle. Vaatteet sinne makkarin vaatekaappiin, ja siitä makkarista siis tulee lapsesi huone. Näin hänellä on koululaisenakin oma huone. Näin voitte jatkaa muutaman vuoden ja ehkä sitten on kolmion aika.
Aika hyvin tienaat jos osa-aikaisena jää vielä asumiskulujen jälkeenkin 2000 e käteen? Millä alalla olet? Itsellä jää alle 2k kuussa ylipäänsä nettona käteen.
Mua taas välillä hävettää liian suuri kotimme. Kokonaispinta-ala 169 neliötä, asuinpinta-ala 120 neliötä, 3 makuuhuonetta, yli 40 neliön olohuone ja asumme tässä miehen kanssa kahdestaan 🙈
Yksi makkari "työhuoneena", toisessa tietokone ja kolmannessa nukumme. Aivan liikaa turhaa lämmitettävää tilaa, pärjäisimme hyvin pienemmässäkin, mutta aina ei voi valita. Tämä saatiin sen verran halvalla, että oli pakko tarttua vaikka liikaa tilaa onkin. Onneksi oli maalämpö, muuten ei ois ollut mitään järkeä ostaa näin isoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kullan kallis kirjoitti:
Kotiin on niin vaikeaa ostaa mitään arvokasta. Sijoitatteko mielummin kuin ostatte kotiin tavaraa?
Kyllä, säästän/sijoitan tai käytän rahaa elämyksiin/elämiseen mielummin kuin elämän kulisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Ja laita muuta erittäin kaunista ja mielenkiintoista asuntoon jota lapsetkin fanittavat, että lapsesi saa olla ylpeä jostakin vielä erityisestikin. Ja jota ei muilla olekaan noin vaan.
Tämäkin on tosi hyvä idea! Joku parvi minulle ja sen alle vaikka verhot, "luola" lapselle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin tienaat jos osa-aikaisena jää vielä asumiskulujen jälkeenkin 2000 e käteen? Millä alalla olet? Itsellä jää alle 2k kuussa ylipäänsä nettona käteen.
En halua kertoa tarkkaa alaa, mutta yliopistotutkinnolla täysipäiväisen työaikani ansio on yksityisellä sektorilla n.4300e/kk. Käsittääkseni se ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea palkka tällä kokemuksella ja koulutuksella, mutta en ole halunnut lähteä "tekemään uraa" kun lapsi on vielä pieni. Ehkä myöhemmin kun hän tarvitsee minua vähemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nelihenkiseksi perheeksi pieni omakotitalo, 120 neliötä. Hyvin kuitenkin mahdutaan. Kun lapset oli alakoululaisia, suurin osa kavereista asui valtavissa sokerikuutionnäköisissä taloissa. Meillä yksikin sanoi, että onpa söpö talo, ihan kun meidän kesämökki.
Mutta ei me lähetty hankkimaan isompaa vaikka varmasti lainaa oltaisi saatu. Aina löytyy joku, jolla on isompi ja upeempi kämppä. Nyt toinen lapsi on jo muuttanut opiskelemaan muualle ja toinen kirjoittaa ylioppilaaksi, ollaan kohta kahdestaan ja talo on sitten meille jopa liian suuri.
Rahaa on säästynyt ja olemme sitä jo sijoittaneetkin eläkepäiviä silmälläpitäen.
Olisin ap sinuna ihan tyytyväinen tilanteeseen. Hyviä ideoita on tullut tilan jakamiseksi. Älä ainakaan ”muiden takia” lähde ottamaan isoa lainaa ja menetä suurta osaa elämänlaadustasi.Törkeää kettuilua. Saatko mielihyvää toisten mielipahasta? Et ole ainakaan hauska.
Mitä kettuilua tuo on? 120 neliötä on neljälle 30 neliötä per naama ja tuossa on mukana keittiö ja pesutilat. Esim Helsingissä keskimääräinen neliömäärä per asukas per talous on 34.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? Ole itse keittiössä tai lähde ulos kun lapsilla on kavereita jos haluavat olla rauhassa. Tai voitte lähteä porukalla ulos tekemään jotain kivaa.
Teinille järjestäisin omaa tilaa vaikka niin että teinillä on oma huone ja itse nukkuisin sermeillä tai parvella olkkarissa.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on asiat todella hyvin, enemmän olisi aihetta olla ylpeä itsestään ja noin järkevästä taloudenpidosta! Ei todellakaan ole mitään häpeilemistä siinä, että mahdutte lapsen kanssa noin järkevästi ja ekologisesti asumaan. Tottakai saattaa sitten tulla lapselle se oman huoneen tarve isompana ja jos siihen ei sopivaa ratkaisua löydy nykyisestä asunnosta, niin ehdottomasti pitäisi vaihtoehtona silloin laittaa nykyinen asunto vuokralle ja katsella itselle hieman isompaa, kuten joku mainitsikin.
Kiitos rohkaisevista sanoista :) Näin juuri minäkin ajattelin alun perin, mutta sitten iski epäusko kaveri vierailujen alkaessa. Ehkä pysyttelen alkuperäisessä suunnitelmassa ja ostan isomman vasta kun lapsi oikeasti tarvitsee enemmän yksityisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sekö onko häpeällistä, kun lapsella kavereiden kanssa ei ole omaa tilaa teidän kodissa? Jotain pikkunurkkausta rakentelette sinne vaan. :)
Pienenkin asunnon voi sisustaa todella ihanasti ja tunnelmallisesti. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa tässä asiassa. Minusta ainakin kuulostaa tosi järkevältä tämä sun valinta pienemmästä asunnosta ja jos pärjäätte siinä 45M2 asunnossa, miksi edes vaihtaisitte joskus suurempaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis sekö onko häpeällistä, kun lapsella kavereiden kanssa ei ole omaa tilaa teidän kodissa? Jotain pikkunurkkausta rakentelette sinne vaan. :)
Pienenkin asunnon voi sisustaa todella ihanasti ja tunnelmallisesti. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa tässä asiassa. Minusta ainakin kuulostaa tosi järkevältä tämä sun valinta pienemmästä asunnosta ja jos pärjäätte siinä 45M2 asunnossa, miksi edes vaihtaisitte joskus suurempaan.
Alun perin olinkin tosi tyytyväinen luomaani järjestelyyn ja pieneen söpöön kotiimme, mutta sitten usko loppui kun tajusin että uudessa tarhassa lähes kaikilla on paljon isommat kodit. Etten yksinhuoltajana pärjää taloudellisessa kilpailussa ellen ala panostaa uraan. Se taas edellyttäisi pidempiä työpäiviä ja vähemmän aikaa ja jaksamista lapselle, ja tällaista uhrausta en ole valmis tekemään.
Tiedän että tulen 10v päästä olemaan tyytyväinen että panostin aikaa ja rahaa pikkulapsiaikaan. Vertailun yläpuolelle on silti vaan joskus vaikea nousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on suhteellista. Asuin lapseni kanssa 48 m2 kaksiossa siihen asti, kun hän oli 10 v ja kaikki meni hyvin. Sitten ostin 84 m2 asunnon ja lspsi sai oman huoneen. Nyt hän valittaa, että kavereilla on isommat asunnot ja että kukaan kaveri ei halua tulla meille, kun meil on niin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Asuin lapseni kanssa 48 m2 kaksiossa siihen asti, kun hän oli 10 v ja kaikki meni hyvin. Sitten ostin 84 m2 asunnon ja lspsi sai oman huoneen. Nyt hän valittaa, että kavereilla on isommat asunnot ja että kukaan kaveri ei halua tulla meille, kun meil on niin pieni.
Ihanko oikeasti? 84 neliötä on minusta jo tosi paljon, oon ite katsellut semmosia 60-70m2 asuntoja. Asutteko missä? Tuskin ainakaan pk-seudulla?
Muiden ihmisten takia ei kannata vaihtaa isompaan asuntoon, jos nykyisessä tilanteessa olette itse tyytyväisiä. Minusta tilanteenne kuulostaa nyt tosi hyvältä, en itse lähtisi muuttamaan sitä. Tuli mieleen jonkinlainen parvisänkysysteemi joko lapselle tai sinulle. Parven alle saisi leikkitilan lapselle.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Muiden ihmisten takia ei kannata vaihtaa isompaan asuntoon, jos nykyisessä tilanteessa olette itse tyytyväisiä. Minusta tilanteenne kuulostaa nyt tosi hyvältä, en itse lähtisi muuttamaan sitä. Tuli mieleen jonkinlainen parvisänkysysteemi joko lapselle tai sinulle. Parven alle saisi leikkitilan lapselle.
Kyllä ollaan aika tyytyväisiä. Ehkä itseäni häiritsee eniten säilytystilan puute ja se, että tykkäisin että olisi siistiä mutta nyt leikit on yleensä käynnissä keskellä olohuonetta enkä tietenkään halua niitä rajoittaa. Mutta tosiaan makuuhuoneen muuttaminen lapsen huoneeksi parvi- tai kaappisängyn avulla voisi toimia. Silloin lelut voisi keskittää lastenhuoneeseen.
Olisin tilanteessasi kaikesta kiitollinen! Good for you! Sinulla on ilmeisesti raha-asiat ja perhe asiat hyvällä mallilla. Kaikilta ei onnistu asunnon osto edes halvemmilla alueilla. PK-seudulla asutaan ahtaasti ja se on täysin normaalia. Iso osa asuu myös vuokralla ihan pakon sanelemana, ilman mitään mahdollisuutta omaan asuntoon.
Kiitos kaikille kommentoineille! Päädyin siihen, että pidämme tämän edullisen asumisratkaisun eli jäämme tähän toistaiseksi. Muutamme kun on ns. pakko ja tämä asunto jäänee silloin vuokralle.
Parvisänky osoittautui huonoksi ratkaisuksi, kun huonekorkeus on meillä vain 245 cm ja matalat "parvisängyt" eivät oikeastaan ratkaise tilaongelmaa. Asia ratkesi kuitenkin vanhanaikaisesti kerrossängyllä! Ao.linkin mukainen sänky lähtee siis tilaukseen. Siinä on 120cm leveällä alapedillä tilaa köllöttää vierekkäin iltasatua lukiessa. Ylhäällä on kapeampi sänky, ja lapsi on innoissaan päästessään ylös nukkumaan :) Tällä ratkaisulla olohuone saadaan säilytettyä olohuoneena.
https://www.kodin1.com/huonekalut/sangyt/kerross%C3%A4ngyt/kerross%C3%A…
Ihanaa syksyä kaikille!
Ja laita muuta erittäin kaunista ja mielenkiintoista asuntoon jota lapsetkin fanittavat, että lapsesi saa olla ylpeä jostakin vielä erityisestikin. Ja jota ei muilla olekaan noin vaan.