Lue keskustelun säännöt.
Hävettää pieni kotimme
10.10.2019 |
Asun kahdestaan päiväkoti-ikäisen lapseni kanssa 45 m2 kaksiossa Helsingissä. Asuntolainaa on maltillisesti jäljellä. Viihdymme hyvin ja asumiskustannukset ovat tosi pienet pääkaupungin mittakaavalla (alle 700 €/kuukausi lainanlyhennyksineen vastikkeineen vesineen kaikkineen). Teen omasta valinnastani osa-aikatyötä, ja tällä hetkellä minulle jää vähän yli 2000 € kuussa käteen asumiskulujen jälkeen. Tästä riittää sekä käyttöön että säästöön.
Lapsen (melkein) kaikilla kavereilla on kuitenkin omakotitalot tai isommat kodit ja omat huoneet, ja nyt minua on alkanut hävettää kutsua kavereita meille, kun kotimme on näin pieni eikä lapsella omaa huonetta. Lapsi ei itse tätä ole koskaan ottanut puheeksi. Lapsen kaverit ovat joskus jotain sanoneet "mulla on oma huone" mutta ei mitenkään pahalla. Silti harkitsen isomman kolmion ostamista, ja sain siihen jo pankistakin tarjouksen mielestäni hillittömän isosta lainasta.
Taloudellinen liikkumavara painaa mittakupissa minulle kuitenkin todella paljon. Kun asumiskustannukset ovat näin pienet, voin helposti tehdä lyhennettyä työpäivää, tai jäädä halutessani vaikka opintovapaalle talouden siitä kärsimättä. Osa-aikainen työ onnistuisi myös kolmion kanssa, mutta silloin suurin osa nyt säästöön menevistä rahoista menisi asuntoon. Työni on stressaavaa tietotyötä ja jos tekisin 100% työaikaa, jaksaisin paljon huonommin hoitaa yksin lastani (joka on toki isällään säännöllisesti mutta pääosin minulla).
Periaatteessa asun tällä hetkellä "alle" tulotasoni, koska jos tekisin täysipäiväistä työtä, saisin jo tosi kivan isomman asunnon kivalta alueelta. Miten pääsen yli tästä kalvavasta sosiaalisesta paineesta ottaa megalaina ja ostaa isompi asunto?
Kommentit (60)
Minä asun yksin 81 neliön talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä yhtään ymmärrä. Itse olisin enemmän häpeissäni siitä, ettei lapsen isä asu tuossa asunnossa muiden kanssa.
Niin, lapsen isä valitsi toisin ja toisen. En nyt osaa sitä sen enempää hävetä.
Onko mahdollista päättää, että joskus annat itsellesi luvan ostaa suurempi asunto. Se joskus on aikaisintaan silloin, kun lapsia alkaa sellaista vaatimaan. Muuten älä osta. Opettele sen sijaan olemaan välittämättä sosiaalisista paineista äläkä ainakaan lapseen tartuta sitä, että "minä haluan, koska muillakin on".
Joskus myöhemmin voi olla järkevääkin ostaa isompi ja laittaa tämä nykyinen vuokralle, hyvällä hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä yhtään ymmärrä. Itse olisin enemmän häpeissäni siitä, ettei lapsen isä asu tuossa asunnossa muiden kanssa.
Niin, lapsen isä valitsi toisin ja toisen. En nyt osaa sitä sen enempää hävetä.
Hyvä kun kerroit. Tilanteessasi tuntisin silti häpeää asiasta, haavoittuvainen ihminen kun olen. Mutta asunnon koko ei minua hävettäisi, jos kokisin sen tuntuvan kodilta ja riittävän minun ja lapseni tarpeisiin. Tsemppiä ja anteeksi jos loukkasin. En tiennyt taustaa.
Tee siitä makuuhuoneesta lapsenhuone. Käy vain nukkumassa siellä ja omat kamat voi olla piilossa. Silloin lapsella on oma huone ja äiti joka on paljon kotona eli kaikki voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästä ja sijoita. Hanki myöhemmin isompi asunto jos tulee ajankohtaiseksi. Näin sinun ei tarvitse olla työnorja. Aika monet ovat näitä työnorjia eli eivät voi tavoitella unelmiensa ammattia, pitää sabatti vuotta jne koska on lainat sun muut jotka pitää maksaa. Se että sinulla on aikaa lapselle on paras asia jonka voit hänelle tarjota, sen sijaan että sulla olisi isompi asunto jossa lapsi viettäisi enemmän aikaa isekseen.
Kuulostaa että sulle edullinen vaihtoehto voisi olla terapia, missä käsittelisit noita häpeän tunteitasi. Säästyisit huonolta taloudelliselta päätökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista päättää, että joskus annat itsellesi luvan ostaa suurempi asunto. Se joskus on aikaisintaan silloin, kun lapsia alkaa sellaista vaatimaan. Muuten älä osta. Opettele sen sijaan olemaan välittämättä sosiaalisista paineista äläkä ainakaan lapseen tartuta sitä, että "minä haluan, koska muillakin on".
Joskus myöhemmin voi olla järkevääkin ostaa isompi ja laittaa tämä nykyinen vuokralle, hyvällä hinnalla.
Kiitos, tämä voisi olla hyvä vaihtoehto! Jos maksaisin tätä vielä muutaman vuoden vähän rivakampaa tahtia, niin sitten vuokralle laittaminenkin olisi vaihtoehto :) Nyt kun lapselta kysyttiin haluaako oman huoneen, kohautteli vain olkapäitään eli ei kyllä vielä itse osaa edes kaivata sellaista. Olen luullut olevani melko immuuni ympäristön paineelle, mutta näköjään oman lapsen kanssa aktivoituu joku sellainen fiilis, ettei halua että lapsi kokee jäävänsä mistään paitsi.
Voi hyvä ihminen sentään. Sinullahan on hyvin asiat, ei 45 m2 asunto edes ole mikään pieni. Riippuu toki miten paljon on huonekaluja jne. Ole iloinen ja onnellinen kun on noin hyvin asiat, ja sinulle jää säästöönkin. Älä tee mitään sen mukaan miten ajattelet millaisen vaikutuksen muihin tekee. Minusta sinun asiasi ovat hyvin. Voithan ajatella isompaa asuntoa kun lapsikin kasvaa, menee kouluun jne. Ajattele, kun joskus koko monen lapsen perhe on asunut pienessä hellahuoneessa. Ja on työttömyyttä jne. Ole iloinen kun sinulla hyvin. Kukaan ei varmasti ole kotiasi arvostellut kuin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että sulle edullinen vaihtoehto voisi olla terapia, missä käsittelisit noita häpeän tunteitasi. Säästyisit huonolta taloudelliselta päätökseltä.
Kiitos tästäkin näkemyksestä, ei paha :D
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihminen sentään. Sinullahan on hyvin asiat, ei 45 m2 asunto edes ole mikään pieni. Riippuu toki miten paljon on huonekaluja jne. Ole iloinen ja onnellinen kun on noin hyvin asiat, ja sinulle jää säästöönkin. Älä tee mitään sen mukaan miten ajattelet millaisen vaikutuksen muihin tekee. Minusta sinun asiasi ovat hyvin. Voithan ajatella isompaa asuntoa kun lapsikin kasvaa, menee kouluun jne. Ajattele, kun joskus koko monen lapsen perhe on asunut pienessä hellahuoneessa. Ja on työttömyyttä jne. Ole iloinen kun sinulla hyvin. Kukaan ei varmasti ole kotiasi arvostellut kuin sinä itse.
Muiden mielipiteistä välittämättä jättäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mieli on paljon rauhallisempi kun kiinteät kustannukset ovat pienet eikä esim. työttömyys kaataisi heti taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk-seudulla 45 neliötähän on luksusta. Maalla ei. Mutta maaseutu onkin maaseutu.
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla 45 neliötähän on luksusta. Maalla ei. Mutta maaseutu onkin maaseutu.
Ei nyt ehkä ihan luksusta kuitenkaan, meidän päiväkodissamme suurimmalla osalla on se omakotitalo. Ja tästä tulee vertaispainetta, vaikka en tietenkään pysty samaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla 45 neliötähän on luksusta. Maalla ei. Mutta maaseutu onkin maaseutu.
Ei nyt ehkä ihan luksusta kuitenkaan, meidän päiväkodissamme suurimmalla osalla on se omakotitalo. Ja tästä tulee vertaispainetta, vaikka en tietenkään pysty samaan yksin.
Harva asuu Helsingissä omakotitalossa. Epäilen tarinaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihminen sentään. Sinullahan on hyvin asiat, ei 45 m2 asunto edes ole mikään pieni. Riippuu toki miten paljon on huonekaluja jne. Ole iloinen ja onnellinen kun on noin hyvin asiat, ja sinulle jää säästöönkin. Älä tee mitään sen mukaan miten ajattelet millaisen vaikutuksen muihin tekee. Minusta sinun asiasi ovat hyvin. Voithan ajatella isompaa asuntoa kun lapsikin kasvaa, menee kouluun jne. Ajattele, kun joskus koko monen lapsen perhe on asunut pienessä hellahuoneessa. Ja on työttömyyttä jne. Ole iloinen kun sinulla hyvin. Kukaan ei varmasti ole kotiasi arvostellut kuin sinä itse.
Muiden mielipiteistä välittämättä jättäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mieli on paljon rauhallisempi kun kiinteät kustannukset ovat pienet eikä esim. työttömyys kaataisi heti taloutta.
Tuskin tässä on kukaan muu esittänyt mielipiteitään ap:n asunnosta kuin ap itse. Se häpeän tunne on oma sisäinen tunne. Vaikka muut eivät sanoisi tai huomaisi mitään.
Tee lapselle oma huone tietysti mahtuuhan tuohon. Itsellesi parvi ylös nukkumiseen.
Mä kyllä toisaalta ymmärrän ap, meilläkin suht pieni ja edullinen asunto ja tuntuu, että kaikki muut asuu isoissa uusissa omakotitaloissa. Meillä on ihan ok tulot, bruttona vajaa 9000 e kk mulla ja miehellä yhteensä. Rahaa jää säästöön reilusti, kun asumiskulut lainoineen päivineen tonnin luokkaa. Mutta toisaalta en jaksaisi mitään muuttorumbaa, varainsiirtoverojen maksua ym. kun hyvin tässä nykyisessäkin viihdytään. Eikä tarvitse ikinä murehtia rahojen riittävyyttä. En tiedä, olisiko sekään tämmöselle turvallusuushakuiselle ihmiselle hyvä, että koti ois vimpan päälle mutta lainaa silmät ja suut täynnä.
Ettekö voisi laittaa kerrossänkyä huoneeseen ja sinne kaikki lapsen tavarat. Sinun tavarat muualle sitten. Lapsella olisi oma huone ja voit nukkua siellä myös silloin kun ei ole kavereita kylässä. Pienet huonekalut pieniin tiloihin luo avaruutta. Kahden istuttava vuodesohva olkkariin, jos haluat nukkua eri huoneessa.... Jne.
Itse aion asua lapseni kanssa myös kaksiossa. Hän saa huoneen ja minä olen olkkarin asukas.
Voi kuule, olet kaukaa viisas! Lapsesi eivät jää nurkkiin pyörimään vaan itsenäistyvät reippaasti ku ei voi turvautua omaan huoneeseen. Ne muiden lasten vanhemmat sit joutuu muuttaan pienempään jossain vaiheessa. Mikä ongelma?
En nyt kyllä yhtään ymmärrä. Itse olisin enemmän häpeissäni siitä, ettei lapsen isä asu tuossa asunnossa muiden kanssa.