Lue keskustelun säännöt.
Hävettää pieni kotimme
10.10.2019 |
Asun kahdestaan päiväkoti-ikäisen lapseni kanssa 45 m2 kaksiossa Helsingissä. Asuntolainaa on maltillisesti jäljellä. Viihdymme hyvin ja asumiskustannukset ovat tosi pienet pääkaupungin mittakaavalla (alle 700 €/kuukausi lainanlyhennyksineen vastikkeineen vesineen kaikkineen). Teen omasta valinnastani osa-aikatyötä, ja tällä hetkellä minulle jää vähän yli 2000 € kuussa käteen asumiskulujen jälkeen. Tästä riittää sekä käyttöön että säästöön.
Lapsen (melkein) kaikilla kavereilla on kuitenkin omakotitalot tai isommat kodit ja omat huoneet, ja nyt minua on alkanut hävettää kutsua kavereita meille, kun kotimme on näin pieni eikä lapsella omaa huonetta. Lapsi ei itse tätä ole koskaan ottanut puheeksi. Lapsen kaverit ovat joskus jotain sanoneet "mulla on oma huone" mutta ei mitenkään pahalla. Silti harkitsen isomman kolmion ostamista, ja sain siihen jo pankistakin tarjouksen mielestäni hillittömän isosta lainasta.
Taloudellinen liikkumavara painaa mittakupissa minulle kuitenkin todella paljon. Kun asumiskustannukset ovat näin pienet, voin helposti tehdä lyhennettyä työpäivää, tai jäädä halutessani vaikka opintovapaalle talouden siitä kärsimättä. Osa-aikainen työ onnistuisi myös kolmion kanssa, mutta silloin suurin osa nyt säästöön menevistä rahoista menisi asuntoon. Työni on stressaavaa tietotyötä ja jos tekisin 100% työaikaa, jaksaisin paljon huonommin hoitaa yksin lastani (joka on toki isällään säännöllisesti mutta pääosin minulla).
Periaatteessa asun tällä hetkellä "alle" tulotasoni, koska jos tekisin täysipäiväistä työtä, saisin jo tosi kivan isomman asunnon kivalta alueelta. Miten pääsen yli tästä kalvavasta sosiaalisesta paineesta ottaa megalaina ja ostaa isompi asunto?
Kommentit (60)
Asuin koko nuoruuteni äitini kanssa 52m2 asunnossa. Minulla oli oma huone makkarissa ja hän nukkui olohuoneessa. Jos makkarista tehdään lapsen huone, niin hän voi kutsua kavereita vaikka yökylään. Tai hän voi mennä useimmiten kaverille. Turha vaihtaa asuntoa isompaan lapsen kavereiden mielipiteiden (!) takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä häpeilet? Ei minulle ainakaan tule mieleen muuta kuin elämäntapa ”kaikki eivät kaipaa suurta kotia”, eikä edes mitenkään tulotaso tule mieleen, noin elävät työttömät ja ylilääkärit jne. Ja jos väliä niin meillä on Helsingissä 250m2 omakotitalo, olemme sellaisia jotka kaipaavat mahdollisimman suurta taloa, mutta jos tällaista tarvetta ei olisi, niin varmana asuttais mahdollisimman pienessä, mutta makuasia nyt vaan. Meidän lapset saattaa todeta, että jollain on sellainen pieni koti ja heidän mielestään on paljon coolimpi asua kerrostalossa :D Eivät hekään osaa ajatella muuta, kuin todeta asia, niin vain on, koska jotkut tykkää erilaisesta.
Varsinkin pääkaupunkiseudulla ahtaasti asuminen on ihan yleistä. Ja ne lapset harvemmin sitä edes ajattelee jos aikuinen ei opeta.
Mutta pitkällä aikavälillä mietittynä teillä on varmaan jossain välissä tarve ostaa kolmio? Vai ajattelitko teinin kanssa vielä asua tuossa? Toki voi aikuinen nukkua olkkarissa, muttamutta. Itse asuisin tuossa niin pitkään kuin pystyy, säästäisin/lyhentäisin tuon lainaa mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla 45 neliötähän on luksusta. Maalla ei. Mutta maaseutu onkin maaseutu.
Ei nyt ehkä ihan luksusta kuitenkaan, meidän päiväkodissamme suurimmalla osalla on se omakotitalo. Ja tästä tulee vertaispainetta, vaikka en tietenkään pysty samaan yksin.
Ei pentuja tuollainen kiinnosta. Pennut voivat kärsiä siitä, että vanhemmat ovat helisemässä omakotitalon töiden vuoksi.
Laita itsellesi verhoilla suljettava alkovi olohuoneeseen ja nauti siitä, ettet joudu tekemään pihatöitä jne vapaa-ajallasi satoi tai paistoi.
Lapsia kiinnostaa paljon enemmän se, että otetaanko heidät avoimin mielin vastaan ja annetaanko juotavaa ja syötävää jos tulee nälkä tai jano.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä häpeilet? Ei minulle ainakaan tule mieleen muuta kuin elämäntapa ”kaikki eivät kaipaa suurta kotia”, eikä edes mitenkään tulotaso tule mieleen, noin elävät työttömät ja ylilääkärit jne. Ja jos väliä niin meillä on Helsingissä 250m2 omakotitalo, olemme sellaisia jotka kaipaavat mahdollisimman suurta taloa, mutta jos tällaista tarvetta ei olisi, niin varmana asuttais mahdollisimman pienessä, mutta makuasia nyt vaan. Meidän lapset saattaa todeta, että jollain on sellainen pieni koti ja heidän mielestään on paljon coolimpi asua kerrostalossa :D Eivät hekään osaa ajatella muuta, kuin todeta asia, niin vain on, koska jotkut tykkää erilaisesta.
Niin ja vielä lisään sen, että monia saattaa jopa kirpaista vähän se, että kyllähän te elätte ekologisemmin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirpparilta ja tori .fi stä saa parvisänkyjä. Alle työpöytä. Lapselle tuo huone.
Vierailija kirjoitti:
Tee siitä makuuhuoneesta lapsenhuone. Käy vain nukkumassa siellä ja omat kamat voi olla piilossa. Silloin lapsella on oma huone ja äiti joka on paljon kotona eli kaikki voittaa.
Tämä on hyvä idea, tämän voisi toteuttaa vaikka piankin! 500 € parvisänkyyn vs. 200 000 € asuntolainaa isompaan kämppään. Valinta ei ole tällä hetkellä kovin vaikea :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettäisi minuakin olla noin "köyhä"! Moni olisi tyytyväinen jos saisi kokopäivätyöstään tuon 2000 euroa/kk, mitä sinulla jää käteen asumiskulujen jälkeen osa-aikatyön palkasta.
Voithan jotenkin jakaa tilaa, onhan liikutettavia tilanjakajia, jos joskus tarvitsee. Tai verhot yms. Sinun ongelmasi on nyt enemmän se mitä muut ajattelee kun itse varmasti viihdyt ja lapsi viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nelihenkiseksi perheeksi pieni omakotitalo, 120 neliötä. Hyvin kuitenkin mahdutaan. Kun lapset oli alakoululaisia, suurin osa kavereista asui valtavissa sokerikuutionnäköisissä taloissa. Meillä yksikin sanoi, että onpa söpö talo, ihan kun meidän kesämökki.
Mutta ei me lähetty hankkimaan isompaa vaikka varmasti lainaa oltaisi saatu. Aina löytyy joku, jolla on isompi ja upeempi kämppä. Nyt toinen lapsi on jo muuttanut opiskelemaan muualle ja toinen kirjoittaa ylioppilaaksi, ollaan kohta kahdestaan ja talo on sitten meille jopa liian suuri.
Rahaa on säästynyt ja olemme sitä jo sijoittaneetkin eläkepäiviä silmälläpitäen.
Olisin ap sinuna ihan tyytyväinen tilanteeseen. Hyviä ideoita on tullut tilan jakamiseksi. Älä ainakaan ”muiden takia” lähde ottamaan isoa lainaa ja menetä suurta osaa elämänlaadustasi.
Iso kiitos hyvistä kommenteista ja ehdotuksista! <3 Moni ehdotti parvisänkyä, ja se taitaa mennä toteutukseen lähiaikoina. Tilan tarve on tosiaan tähän mennessä ilmennyt lähinnä siten, että lapsi alkaa olla siinä iässä, että haluaa välillä leikkiä kahdestaan kaverin kanssa ilman äidin läsnäoloa, ja tällaista tilaa meillä ei oikein ole ollut, kun makuuhuone on täynnä sänkyä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä häpeilet? Ei minulle ainakaan tule mieleen muuta kuin elämäntapa ”kaikki eivät kaipaa suurta kotia”, eikä edes mitenkään tulotaso tule mieleen, noin elävät työttömät ja ylilääkärit jne. Ja jos väliä niin meillä on Helsingissä 250m2 omakotitalo, olemme sellaisia jotka kaipaavat mahdollisimman suurta taloa, mutta jos tällaista tarvetta ei olisi, niin varmana asuttais mahdollisimman pienessä, mutta makuasia nyt vaan. Meidän lapset saattaa todeta, että jollain on sellainen pieni koti ja heidän mielestään on paljon coolimpi asua kerrostalossa :D Eivät hekään osaa ajatella muuta, kuin todeta asia, niin vain on, koska jotkut tykkää erilaisesta.
Niin ja vielä lisään sen, että monia saattaa jopa kirpaista vähän se, että kyllähän te elätte ekologisemmin ;)
Heh, ekologisuuteen vetoaminen olisi kyllä hyvä! Mutta minä en ole koskaan tosiaan kaivannutkaan isoa taloa, vaikka olen lapsuuteni sellaisessa viettänyt. Päinvastoin, lapsena kadehdin niitä paria kaveria, jotka asuivat pikkukaupungin ainoissa kerrostaloissa. Se tuntui eksoottiselta :D Jotenkin kompakti kerrostaloasuminen ilman vaivaa pihatöistä ja remonteista sopii minulle hyvin. Niin kuin joku täällä jo sanoikin, suurin ongelmani on kyllä se, että osaisi olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat.
Ihan tervettä muiden lasten nähdä erilaisia koteja.
Jos haluat antaa makuuhuoneen lapselle, laita sinne vaikka kerrossänky ja käyt itse nukkumassa siellä, pienemmän lapsen kanssa toimii hyvin. Jos lapsi on isompi, anna makuuhuone hänelle ja muuta itse olohuoneeseen, kivoja sohvasänkyjä löytyy. Ihan turhaa alkaa ostamaan isompaa asuntoa muutaman vuoden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itselle kaappisänky olohuoneeseen. Maksaa, mutta paljon halvempi kuin isompi asunto. Tai nuku levitettävällä futonilla/ parvisänky tai sohvanky.
Isot asunnot ovat väistymässä ja uusi tuuli tuo tehoneliöt yleistyväksi. Ekologisuus ja pienet kulut ovat nyt enempi in.
Minusta ihan moukkamaista ostaa iso talo ja elää yli varojen. Tosin sinä et sitä ollut tekemässäkään.
Sinulla huippuelämä ap. Kulut paljon menoja vähempi ja aikaa lapselle 😍
Vierailija kirjoitti:
Tee siitä makuuhuoneesta lapsenhuone. Käy vain nukkumassa siellä ja omat kamat voi olla piilossa. Silloin lapsella on oma huone ja äiti joka on paljon kotona eli kaikki voittaa.
Samaa mieltä. Lisäksi, jos huoneissa on korkeutta, niin voit rakennuttaa itsellesi parven. Ainakaan rahanpuutteeseen ei tuo ratkaisu kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nelihenkiseksi perheeksi pieni omakotitalo, 120 neliötä. Hyvin kuitenkin mahdutaan. Kun lapset oli alakoululaisia, suurin osa kavereista asui valtavissa sokerikuutionnäköisissä taloissa. Meillä yksikin sanoi, että onpa söpö talo, ihan kun meidän kesämökki.
Mutta ei me lähetty hankkimaan isompaa vaikka varmasti lainaa oltaisi saatu. Aina löytyy joku, jolla on isompi ja upeempi kämppä. Nyt toinen lapsi on jo muuttanut opiskelemaan muualle ja toinen kirjoittaa ylioppilaaksi, ollaan kohta kahdestaan ja talo on sitten meille jopa liian suuri.
Rahaa on säästynyt ja olemme sitä jo sijoittaneetkin eläkepäiviä silmälläpitäen.
Olisin ap sinuna ihan tyytyväinen tilanteeseen. Hyviä ideoita on tullut tilan jakamiseksi. Älä ainakaan ”muiden takia” lähde ottamaan isoa lainaa ja menetä suurta osaa elämänlaadustasi.
Törkeää kettuilua. Saatko mielihyvää toisten mielipahasta? Et ole ainakaan hauska.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun yksin 81 neliön talossa.
Mut hei sä oletkin maailman siistein, tärkein ja hauskin tyyppi.
Lapsi kasvaa nopeasti, vuodet vierivät. Älä osta isompaa, va a n nauti elämästäsi nykyisessä asunnossa. Asunto on vain materiaa. Vuosien kuluessa työinto laantuu, sulla on velaton asunto. Relaa. Tämä on sinun elämä, sitä ei tarvitse verrata kehenkään. Lisäneliötkö tuovan onnen, vieraita vartenko hankkisit isomman asunnon...älä nyt.
Kotiin on niin vaikeaa ostaa mitään arvokasta. Sijoitatteko mielummin kuin ostatte kotiin tavaraa?
Ei mitään hävettävää tuossa tilanteessa, itsekin sillä tavalla lapsen kanssa elänyt, ei tullut mieleenkään hävetä asiaa eikä lapsen kaveritkaan siitä koskaan sanoneet mitään, ainakaan minun kuullen. Tosin meillä makuuhuone oli lapsen oma huone ja minä nukuin olohuoneessa. Hyvin toimiva systeemi. Sitten kun lapsi oli jo teini-iässä, hankin suuremman, kolmion, jolloin sain itsekin oman makuuhuoneen. Aika kiitää ja lapsi on nyt omillaan, asunto maksettu ja siirryn taas pienempään. Jos sinulla on varaa niin säästä sitä päivää varten kun ostat suuremman, ei tarvitse sitten niin paljon ottaa lainaa. Teillä on loistava tilanne. Toivotaan että työpaikka pysyy, niin tuulista on työelämä tänä päivänä.