Vapaan kasvatuksen puolesta puhujat, kysymys
Miten toimitte konflikti-tilanteissa? Jos esim. On ruoka-aika ja lapsi jatkaa pelaamista kuuntelematta teitä. Tai kaupassa vetää huutoraivarit kun ei saa suklaapatukkaa.
Mietin kun luin jonkun asiantuntija-jutun missä kiellettyjen lauseiden listalla oli "jos tv ei mene kiinni nyt niin et saa jälkiruokaa". Jutussa ei kuitenkaan kerrottu vaihtoehtoista toimintamallia, vaan yleisesti kehotettiin näyttämään lapselle, että hänen mielipahansa ymmärretään tilanteessa.
En halua tästä mitään ilkeää väittelyketjua, vaan tosissani kuulla miten kasvatus toimii menneisiin aikoihin verrattuna kun lasta sai fyysisestikin kurittaa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella ei ole nälkä hän ei syö. Kaupassa hän pyytää joskus jonkun pienen herkun ja sen myös saa, usein jää kuitenkin syömättä.
Mutta tulee teilläkin varmasti hetkiä, kun lapsi uhmaa vanhempiaan. Vai onko sitten tilanne aina se, että pystytte lapsen kanssa keskustelemaan ja selittämään asiat niin, että hän ymmärtää miksi jotakin pitää välillä tehdä vaikka ei huvittaisikaan?
"Mietin kun luin jonkun asiantuntija-jutun missä kiellettyjen lauseiden listalla oli "jos tv ei mene kiinni nyt niin et saa jälkiruokaa""
No tuo toimii oman kokemukseni mukaan todella huonosti. Kun lapsi on "uhmassa", ei hän kykene ajattelemaan rationaalisesti sitä saako hän joskus tuntien päästä jälkiruokaa. Tilanne menee siis helposti siihen että vanhempi alkaa luetella rangaistuksia toisensa perään kun lapsi ei niistä huolimatta tottele ja lopulta ollaan tilanteessa jossa koko homma on eskaloitunut ihan johonkin äärimmäisyyteen.
Lopulta aikuinen tajuaa että ei hän voi noin pienestä poistaa koko vuoden jälkiruokia ja sitten taas peruutellaan ja lapsi oppii että ei niitä rangaistuksia oikeasti tule.
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella ei ole nälkä hän ei syö. Kaupassa hän pyytää joskus jonkun pienen herkun ja sen myös saa, usein jää kuitenkin syömättä.
Mutta tulee teilläkin varmasti hetkiä, kun lapsi uhmaa vanhempiaan. Vai onko sitten tilanne aina se, että pystytte lapsen kanssa keskustelemaan ja selittämään asiat niin, että hän ymmärtää miksi jotakin pitää välillä tehdä vaikka ei huvittaisikaan?
Öh olet varmaan ymmärtänyt vapaan kasvatuksen väärin. Lapsen ei tarbitse tehdä mitään mitä hän ei halua pl. Tietysti vaaralliset asiat, jos juoksee autotielle napataan syliin ja viedään turvaan.
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Etsi jostain käsiisi 1960-70 lukujen vaihteessa maailmanmaineeseen, Britanniassa sijaitsevan Summerhill -koulunsa myötä nousseen, vapaan kasvatuksen 'gurun' rehtori A. S Neillin kirja "Vapautta, ei mielivaltaa" . siinä on vastattu kaikkiin vapaatra kasvatusta ja sen ihanteita koskeviin kysymyksiin ja kerrottu myös niiden toteutumisesta kasvatuksessa.
Etsi jostain käsiisi 1960-70 lukujen vaihteessa maailmanmaineeseen, Britanniassa sijaitsevan Summerhill -koulunsa myötä nousseen, vapaan kasvatuksen 'gurun' rehtori A. S Neillin kirja "Vapautta, ei mielivaltaa" . siinä on vastattu kaikkiin vapaatra kasvatusta ja sen ihanteita koskeviin kysymyksiin ja kerrottu myös niiden toteutumisesta kasvatuksessa.
Ei tuolla esimerkillä ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa! Mä en ymmärrä tätä vapaasta kasvatuksesta jauhamista, kun ne jauhajat eivät oikeasti tiedä, mitä se vapaa kasvatus on.
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Jees, juuri näin. Lapsi oppii aika nopeasti että jos tekee tälläisen valinnan = siitä seuraa tätä. Jos taas toisenlaisen, on seuraus erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla esimerkillä ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa! Mä en ymmärrä tätä vapaasta kasvatuksesta jauhamista, kun ne jauhajat eivät oikeasti tiedä, mitä se vapaa kasvatus on.
Johtuu siitä, että se oli muotia 70-luvulla.
Ei nykyään kukaan puhu vapaasta kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Minä en oikein ymmärrä miten toimii käytännössä sellainen tilanne, että lapsi päättää, ettei nyt ole nälkä ja myöhemmin kukaan ei sitten laita syötävää. Eihän pikkuista ihmistä voi jättää ilman syömistä. Saako hän sitten jonkin banaanin käteen vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla esimerkillä ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa! Mä en ymmärrä tätä vapaasta kasvatuksesta jauhamista, kun ne jauhajat eivät oikeasti tiedä, mitä se vapaa kasvatus on.
Johtuu siitä, että se oli muotia 70-luvulla.
Ei nykyään kukaan puhu vapaasta kasvatuksesta.
Kyllä siitä jatkuvasti puhutaan, mutta puhujat vain eivät tiedä, mitä vapaa kasvatus tarkoittaa. Esimerkkinä tämä avaus.
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Tässähän tämä ydin onkin. Vapaus tarkoittaa vapautta kaikille, jolloin jotkut säännöt ja raamit sekä niiden noudattaminen tulevatkin merkityksellisiksi. Niinhän se yhteiskunta rakentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Minä en oikein ymmärrä miten toimii käytännössä sellainen tilanne, että lapsi päättää, ettei nyt ole nälkä ja myöhemmin kukaan ei sitten laita syötävää. Eihän pikkuista ihmistä voi jättää ilman syömistä. Saako hän sitten jonkin banaanin käteen vai mitä?
Kyllä sen pienenkin voi jjättää ilman syömistä seuraavaan ateriaan asti. Parissatunnissa ei kukaan saa puutostautia.
Niin. Lapsipuoleni ovat kasvatettu vapaasti. En ota heitä mukaan perhelomille, koska minulla on vapaus valita, että en jaksa lapsia, jotka eivät noudata sääntöjä, joilla loma olisi tasapuolisesti kiva kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Minä en oikein ymmärrä miten toimii käytännössä sellainen tilanne, että lapsi päättää, ettei nyt ole nälkä ja myöhemmin kukaan ei sitten laita syötävää. Eihän pikkuista ihmistä voi jättää ilman syömistä. Saako hän sitten jonkin banaanin käteen vai mitä?
Kyllä sen pienenkin voi jjättää ilman syömistä seuraavaan ateriaan asti. Parissatunnissa ei kukaan saa puutostautia.
Entä jos on kyse iltapalasta? Nälkäisenä uni tuskin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Minä en oikein ymmärrä miten toimii käytännössä sellainen tilanne, että lapsi päättää, ettei nyt ole nälkä ja myöhemmin kukaan ei sitten laita syötävää. Eihän pikkuista ihmistä voi jättää ilman syömistä. Saako hän sitten jonkin banaanin käteen vai mitä?
Kyllä sen pienenkin voi jjättää ilman syömistä seuraavaan ateriaan asti. Parissatunnissa ei kukaan saa puutostautia.
Koulussa tämä on vaikeaa. Jos lapset eivät syö ruokaaikaan, ovat he hyvin väsyneitä ja oppimiskyvyttömiä tuntia myöhemmin, jolloin esiintyy häiriköintiä ja muilla lapsilla ei ole enää vapautta valita oppimista ja rauhallista oppimisympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Minä en oikein ymmärrä miten toimii käytännössä sellainen tilanne, että lapsi päättää, ettei nyt ole nälkä ja myöhemmin kukaan ei sitten laita syötävää. Eihän pikkuista ihmistä voi jättää ilman syömistä. Saako hän sitten jonkin banaanin käteen vai mitä?
Kyllä sen pienenkin voi jjättää ilman syömistä seuraavaan ateriaan asti. Parissatunnissa ei kukaan saa puutostautia.
Entä jos on kyse iltapalasta? Nälkäisenä uni tuskin tulee.
Tämä ei tietenkään toimi niin pieniin lapsiin jotka eivät vielä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Sanoisin että yli 5 vuotiaat jo ymmärtävät sika hyvin ja kestävät kyllä pienessä nälässä yönkin yli.
Jos lapsella ei ole nälkä hän ei syö. Kaupassa hän pyytää joskus jonkun pienen herkun ja sen myös saa, usein jää kuitenkin syömättä.