Mikä on pahinta mitä olet sanonut lapsellesi?

"Kunpa emme olisi tehneet sinua, pilaat meidän elämän"

Tämä kun olin 14-vuotias ahdistunut teini, joka joutui psykiatriseen hoitoon. Tämä että oma tytär joutui hullujenhuoneelle, hävetti mun vanhempia aivan sikana. Olin minä oikeastikin aivan hirviö ja ymmärrän äitiäni, mutta ei noin saa lapselle sanoa ääneen. Nyt kolmikymppisenä tuli myös diagnoosi aspergerin oireyhtymästä ja samaa olen epäillyt äidilläni kun hän on niin suorapuheinen. 

"Minä olen sinulle elämän antanut niin voin sen myös ottaa pois"

Minuun ei fyysisesti kajottu ikinä, mutta en ikinä sanoisi mitään tuon suuntaistakaan kenellekään, saati omalle lapselle. Kyseessä oli riitatilanne kun olin teini-iässä ja tuo oli vastaus kun huusin muuttavani pois samantien kun se vain on mahdollista.

Pahinta mitä olen sanonut lapselle on ollut "älä huuda/itke" ja "mene pois". Lohdutin lasta kyllä sen jälkeen kun olin itse rauhoittunut. Meillä on neljä ja esikoiselle olen ollut liian ankarin.

Omista vanhemmista toinen sanoi vaikka ja mitä sillä oli psykoositaipuvainen alkoholisti ja toinen jäi vähän etäiseksi. Hänellä taas oli lapsuus rankimmasta päästä, joten ymmärrän, että läheinen suhde on hänelle vaikea.

”Ei me sua oltais haluttu, mutta kun äiti ei halunnut tehdä aborttia.” ,totesi isäni. Olen nuorin sisaruksistani. Mutta onneksi tulin, olen kaikista menestynein heistä ja ilman minua vanhempani saisivat hävetä lapsiaan. Nyt isä kehuskelee minulla ja tekemisilläni ympäri kyliä.

Huusin 7-vuotiaalleni että:”Vtun vammanen!!!”

Ja kaduttaa edelleen pelkkä ajatuskin. Pyysin anteeksi kyllä, mutta eihän tuota tekemättömäksi saa. Lapsella on ADHD ja jälleen oli yksi vaikea aamu monista, jolloin kaikki oli hukassa, oltiin myöhässä taas kerran ja lapsi alkoi temppuilla ja soittaa suutaan. Minua suututti kuin pientä oravaa, sydän meinasi räjähtää rinnasta ulos.

V***n paskiainen nyt pidät sen turpasi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

"Minä olen sinulle elämän antanut niin voin sen myös ottaa pois"

Minuun ei fyysisesti kajottu ikinä, mutta en ikinä sanoisi mitään tuon suuntaistakaan kenellekään, saati omalle lapselle. Kyseessä oli riitatilanne kun olin teini-iässä ja tuo oli vastaus kun huusin muuttavani pois samantien kun se vain on mahdollista.

Näen tilanteen sieluni silmillä. Voin kuvitella, että kun pinna palaisi pahasti, tulisi sanottua tuon suuntaista hankalalle teinixille helpostikin. Mieti nyt: joku sateenkaaritukkainen, lävistetty suunsoittaja huutaa sinulle... piankos siinä sanoisi, että listin sut, perhana, vaikkei nyt oikeasti sitä tietenkään tarkottaisikaan :D

"Olet aivan kuin isäsi, yhtä jääräpäinen ja ilkeä! Mene pois kiusaamasta, mä en jaksa sua enää!"

Murkkuikäisellä tyttärelläni oli todella hankala ja vaikea päivä. Pitkän kiukuttelun ja riitelyn jälkeen en enää jaksanut, vaan tuskastuin häneen. Tuli sanottua pahasti. En olisi saanut sanoa niin.

Minulla ja miehelläni on etäiset välit, vaikka olemme edelleen naimisissa, tämä tuntuu tappitilanteelta. Varmasti meidän tulehtunut tilanne vaikuttaa lapseen.

Kun tilanne rauhoittui, kävin pyytämässä tyttäreltä anteeksi. Halattiin ja puhuttiin asioita selväksi. Itselleni jäi kuitenkin omatunto vaivaamaan vielä pitkäksi aikaa. Nykyään valitsen sanani huolellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Huusin 7-vuotiaalleni että:”Vtun vammanen!!!”

Ja kaduttaa edelleen pelkkä ajatuskin. Pyysin anteeksi kyllä, mutta eihän tuota tekemättömäksi saa. Lapsella on ADHD ja jälleen oli yksi vaikea aamu monista, jolloin kaikki oli hukassa, oltiin myöhässä taas kerran ja lapsi alkoi temppuilla ja soittaa suutaan. Minua suututti kuin pientä oravaa, sydän meinasi räjähtää rinnasta ulos.

Täällä sama ja samanlainen tilannekin. Huusin että: ”toivon ettet olisi syntynytkään.”

Vierailija kirjoitti:

Pahinta mitä olen sanonut lapselle on ollut "älä huuda/itke" ja "mene pois". Lohdutin lasta kyllä sen jälkeen kun olin itse rauhoittunut. Meillä on neljä ja esikoiselle olen ollut liian ankarin.

Omista vanhemmista toinen sanoi vaikka ja mitä sillä oli psykoositaipuvainen alkoholisti ja toinen jäi vähän etäiseksi. Hänellä taas oli lapsuus rankimmasta päästä, joten ymmärrän, että läheinen suhde on hänelle vaikea.

No et sä kyllä kovin pahasti oo sanonut lapsellesi jos oikeasti jotkut "älä huuda/itke" ja "mene pois" on ollut ne pahimmat :D Piti vielä pyytää anteeksi lapsilta... varmasti olis jäänytkin joo elinikäiset traumat näille jos et olis sitä tehnyt xD

Vierailija kirjoitti:

"Olet aivan kuin isäsi, yhtä jääräpäinen ja ilkeä! Mene pois kiusaamasta, mä en jaksa sua enää!"

Murkkuikäisellä tyttärelläni oli todella hankala ja vaikea päivä. Pitkän kiukuttelun ja riitelyn jälkeen en enää jaksanut, vaan tuskastuin häneen. Tuli sanottua pahasti. En olisi saanut sanoa niin.

Minulla ja miehelläni on etäiset välit, vaikka olemme edelleen naimisissa, tämä tuntuu tappitilanteelta. Varmasti meidän tulehtunut tilanne vaikuttaa lapseen.

Kun tilanne rauhoittui, kävin pyytämässä tyttäreltä anteeksi. Halattiin ja puhuttiin asioita selväksi. Itselleni jäi kuitenkin omatunto vaivaamaan vielä pitkäksi aikaa. Nykyään valitsen sanani huolellisemmin.

Tätä minä en ymmärrä miksi niitä vihaisia tunteita ei vain saisi sanoa? Jos sanoo jotain äkkiväärää tärkeämpää on puhua tilanne läpi kun tilanne on rauhoittunut, kuin suojella lasta niiltä tunteilta ja opettaa sille lapselle, että koko ajan pitäisi olla kivaa.

Ekaluokkalaisena tulin koulusta kotiin.

Räkäkännissä sohvalla röhnöttänyt isä kohotti päätään sohvalta minut nähdessään ja tervehti:

"Lut-ka!"

Muistan tarkasti kaiken ja että sanoin siihen : "mutta en mä voi olla mikään lut-ka. Mä oon vasta kuus vuotta." 

Isäni. Selvinpäin mitä parhain, rakkain isä. Viinapäissään pahin hirviö jota tuli varoa.

(tavuviiva siksi kun mode sensuroi haukkumasanat)

Vierailija kirjoitti:

"Olet aivan kuin isäsi, yhtä jääräpäinen ja ilkeä! Mene pois kiusaamasta, mä en jaksa sua enää!"

Murkkuikäisellä tyttärelläni oli todella hankala ja vaikea päivä. Pitkän kiukuttelun ja riitelyn jälkeen en enää jaksanut, vaan tuskastuin häneen. Tuli sanottua pahasti. En olisi saanut sanoa niin.

Minulla ja miehelläni on etäiset välit, vaikka olemme edelleen naimisissa, tämä tuntuu tappitilanteelta. Varmasti meidän tulehtunut tilanne vaikuttaa lapseen.

Kun tilanne rauhoittui, kävin pyytämässä tyttäreltä anteeksi. Halattiin ja puhuttiin asioita selväksi. Itselleni jäi kuitenkin omatunto vaivaamaan vielä pitkäksi aikaa. Nykyään valitsen sanani huolellisemmin.

Minusta lapsi oppi tuosta tilanteesta ennemmän kuin olisi oppinut jos olisit aina meittinyt sanojasi huolellisemmin. Ihminen on rakastamisen arvoinen vaikka kaikki ei aina menisi tismalleen oikein ja virheillekin on tilaa ja niistä selviää puhumalla ja pyytämällä anteeksi.

Mun isäni totesi minulle saunassa, että

- sullahan on yhtä iso takapuoli kuin X-mummolla! (Omalla äidillään, joka oli aika tuhti täti.)

Muistan tuon ikuisesti koska olin 12-vuotias. Siitä alkoi ikuislaihdutus. En ole koskaan ollut tyytyväinen kehooni ja eniten treenaan peppuani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta mitä olen sanonut lapselle on ollut "älä huuda/itke" ja "mene pois". Lohdutin lasta kyllä sen jälkeen kun olin itse rauhoittunut. Meillä on neljä ja esikoiselle olen ollut liian ankarin.

Omista vanhemmista toinen sanoi vaikka ja mitä sillä oli psykoositaipuvainen alkoholisti ja toinen jäi vähän etäiseksi. Hänellä taas oli lapsuus rankimmasta päästä, joten ymmärrän, että läheinen suhde on hänelle vaikea.

No et sä kyllä kovin pahasti oo sanonut lapsellesi jos oikeasti jotkut "älä huuda/itke" ja "mene pois" on ollut ne pahimmat :D Piti vielä pyytää anteeksi lapsilta... varmasti olis jäänytkin joo elinikäiset traumat näille jos et olis sitä tehnyt xD

Miten näet tämän huvittavana? Ihan hyvä, ettei ole sen kamalampia asioita sanonut. Ja nuo asiat ovat pienelle lapselle sanottuina sellaisia jotka varmasti kaduttaa vanhempaa. Lapsen pitäisi kokea olonsa turvalliseksi aina ja hakea sitä turvaa juurikin vanhemmasta, mutta tässä tapauksessa se kiellettiin. Vaikka lapselle tästä ei mitään traumoja jäisikään niin tottakai se tuntuu vanhemmasta pahalta pitkään.

Kirjoitustyylistä päätellen olet teini joka ei ymmärrä kasvatuksen vaikutuksista yhtään mitään vielä.

Vierailija kirjoitti:

”Ei me sua oltais haluttu, mutta kun äiti ei halunnut tehdä aborttia.” ,totesi isäni. Olen nuorin sisaruksistani. Mutta onneksi tulin, olen kaikista menestynein heistä ja ilman minua vanhempani saisivat hävetä lapsiaan. Nyt isä kehuskelee minulla ja tekemisilläni ympäri kyliä.

Minulla täsmälleen sama kohtalo, nuorimmainen myös jota ei kuulemma haluttu ja menestynein.

Aikuisen tuntuu usein että en ole ansainnut onnistumisia, vaikka olen tehnyt niiden eteen hurjasti töitä.

Lisäksi miellyttämisentarpeesta on täytynyt oikein opetella pois aikuisikään mennessä.

Vieläkin jos joku näyttää tai sanoo pitävänsä minusta pyyteettä, on minun vaikea uskoa sitä että miksi. Arvottomuuden tunne niin valtaisa sisimmässä, ette oikeastaan ole minkään arvoinen kenellekään. Kunhan on tarpeellinen että kelpaa.

Teininä olin varmaan ärsyttävä, en muista mistä tilanne lähti mutta isä sanoi jotain mun hakkaamisestani. Vastasin että soitan sitten poliisit. Hän sanoi että hakkaa sitten lisää ja vastasin että soitan uudelleen poliisit. Hän sanoi että hakkaa mua sitten niin kauan etten enää pysty soittaa.

Iloinen keskustelu jota ei enää koskaan otettu esiin tai pyydetty anteeksi. Nyt toista kymmentä vuotta myöhemmin kyllä ihmetellään kun mua ei oikein kiinnosta olla tekemisissä.

Lupasin monesti lähettää lapseni aaseiksi Namibiaan.

Vanhemmat purkavat pahan olonsa lapsiin, koska purkausten kohde on turvallinen: sinusta riippuvainen lapsi. He kuvittelevat suhteen olevan symbioottinen ja sen vuoksi lasten antavan anteeksi ja rakastavan kaikesta huolimatta. Jos huudat puolisollesi vitunvammasta niin avioeropaperit lähtisivät vetämään saman tien. Totuus on yleensä päinvastainen. 

Huusin kerran 15-vuotiaalle pojalleni: stnan homo. Humalassa olin, mutta se ei tosiaankaan ole mikään puolustus. 

Oli siis homo oikeasti ja se on ihan ok. Kuitenkin, että käytin tällaista loppujen lopuksi pikkuriidassa, on jotain ihan järkyttävää minulta. 

Sellaista alhaista vyön alle lyömistä tai selkään puukottamista. Vihaan itseäni edelleen tämän takia.