Voisitko elää kokonaan miehen tuloilla?
Ei mitään omia tuloja tai yhteiskunnan tukia.
Kuulostaa kauhealta, mutta kysynpä kuitenkin.
Kommentit (46)
Olen aina elänyt mieheni tuloilla. 3 lasta ja 8 lastenlasta kertynyt, naisen tehtävä on olla vaimo ja äiti.
Vierailija kirjoitti:
En. Ahdistaa nytkin olla miehen varassa, kun itse saan vain 250ekk kotihoidontukea.
Niin. Tää on kumma juttu.
Miten se lapsi kasvaa mikäli ei ole huolehtijaa?
Miksi naisia syyllistetään tulottomuudesta vaikka tekevät tärkeää työtä eli kasvattaa omaa lastaan kotona?
Vaikka veisit hoitoon päiväksi, on kasvatus vastuu ja ihmiseksi opettaminen kuitenkin vanhemmilla. Tottakai perheenä on pitänyt miettiä raha asiat ennenkuin lasta on ruvettu suunnittelemaan.
Yhteinen lapsi, yhteiset tulot. Perhe.
Se olis unelma parista ehdosta riippuen.
Joo voin koska mieheni tienaa tarpeeksi, ja suhteen alkuaikoina tilanne oli toisinpäin. Entäs itse, voisitko kuvitella elättäväsi miestäsi jos hän olisi täysin tuloton sairastuttuaan johonkin sairauteen johon ei saa diagnoosia tai tukea, mutta töissäkään ei voi käydä? Kaikki lukemani CFS, ja sun muut sellaiset tapaukset on olleet naisia. Mitä miehet tekee jos sairastuu johonkin tälläiseen mysteerisairauteen?
Miehen palkka on usein niin paljon parempi alhaisella koulutuksellakin että kouluttautumaton nainen voi jäädä kotiin tekemään lapsia ja yhteiskunnan tuet juoksee.
Av-mammalla ja miehellä kaikki lasketaa tarkasti. Jääkaapissa on molemmille omat hyllyt eikä toisen ruokaa ei oteta, ei edes hätätilanteessa jos on unohtunut käydä kaupassa. Olkoon nälissään, mutta mamman juustoa ei syödä!
Vessanpaperit ja sampoot kukin ostaa itse. Autosta otetaan mittarilukema ylös ja lasketaan kuinka paljon toinen ajoi ja sen mukaan veloitetaan polttoaine. Ihanne tietenkin on että molemmilla on oma auto.
Suihkussa ja ganoissa on molemmille omat vesimittarit, jotka laitetaan päälle kun tuhraa vettä. Mun vettä et kuluta!
Miesnäkökulmana voisin sanoa seuraavanlaisesti, että toki nainen voisi hetken elää varassani, vaikkapa opiskellessaan, hakiessaan töitä tai epätodennäköisten lasten hyvinvoinnin vuoksi, mutta en voisi hyväksyä hänen ottavan sellaista riskiä, että jos minusta vaikkapa aika jättäisi hän olisi ilman turvaa jota työ tai opiskelu työhön antaa...
Kyllä naiselle on parhaaksi päästä työelämään, ehtii hän tehdä ne kotiaskareet ja seksin kanssani sitten vaikka yöllä töiden jälkeen yms.
Olisi kyllä aika ankea elää pelkällä miehen tuloilla niin, ettei omia tuloja olisi ollenkaan.
Kaikki raha pitäisi pyytää mieheltä, kuukautissuojista lähtien.
Tuntisin olevani alisteisessa asemassa ja toisen armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä aika ankea elää pelkällä miehen tuloilla niin, ettei omia tuloja olisi ollenkaan.
Kaikki raha pitäisi pyytää mieheltä, kuukautissuojista lähtien.
Tuntisin olevani alisteisessa asemassa ja toisen armoilla.
Kotona maatessa mitään kuukautissuojia tarvita, antaa valua vaan...
Ei mitään ongelmaa, niin olen tehnyt jo parikymmentä vuotta. Eikä todellakaan tarvitse erikseen pyytää rahaa mihinkään, ne ovat miehen mielestä yhteisiä rahojamme ja hän pitää minua täysjärkisenä ihmisenä, joka osaa itse päättää menoistaan ja kuluistaan. Meillä on yhteinen perhe ja kaikki muukin on yhteistä ja minulle on koko ajan maksettu kunnollista eläkettä yksityisesti. Että repikää siitä.
Saako mies heittäytyä sillai uuno turhapuromaisen miehekkäästi naisen tulojen varaan?
Jääkaapin syön tyhjäksi 2 kertaa viikossa.
Kodinhoidontuella aikoinaan mentiin. Mies sai rauhassa opiskella itsensä valmiiksi, kävi töissä. Se oli meidän valinta, oltiin nuoria. Enää en samaa haluaisi.
En tietenkään, se olisi pahempi nöyryytys kuin mikään. Minä maksan omani ja voin maksaa miehen kulut, mutta mitään en mieheltä ota. Tasan tarkkaa tietää että nollan on antanut, jos aletaan laskea ja miehethän laskee velatkin saataviksi jos niikseen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä aika ankea elää pelkällä miehen tuloilla niin, ettei omia tuloja olisi ollenkaan.
Kaikki raha pitäisi pyytää mieheltä, kuukautissuojista lähtien.
Tuntisin olevani alisteisessa asemassa ja toisen armoilla.
Sellaista se oli vielä 90-luvun lopulla, kun puolison tulot vaikuttivat työttömyyskorvauksen määrään ja työttömyyskorvausta sain tasan 0 euroa. Eli olen ollut täysin mieheni elätti.
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Muutettiin 2kk tapaamisen jälkeen yhteen ja siitä asti ollut yhteinen talous. Omat tilit mutta samassa verkkopankissa eli siirrellään tililtä toiselle tarvittaessa.
Mies oli alkuun työtön ja sen jälkeen opiskelija eli elettiin enemmän mun tuloilla. Nyttemmin jouduin olemaan muutaman kuukauden ilman tuloja kokonaan ja tällä hetkellä saan sairaspäivärahaa noin 600€/kk. Eletään siis pääasiassa miehen pienellä hoitoalan palkalla.
En tunne omatunnontuskia eikä ole ongelma myöskään miehelle. Toki toivoo että olisin töissä mutta enemmän toivoo että olisin terve.
Jos sattuisi rakastumaan vaikka miljonääriin ja hänelle olisi ok etten käy töissä niin en välttämättä kävisi. Ehkä yrittäjänä jotain tai hyväntekeväisyys työtä. Olishan se outoa raataa hoitoalalla pitkää päivää vuorotyössä alle kahden tonnin palkalla jos puolison tilillä lepää miljoonia.
En voisi enkä ymmärrä, miksi pitäisi. En ole isotuloinen, nettopalkkani on vain 2200 e/kk, mutta kyllä minulle on äärettömän tärkeää, että suurin osa siitä on omaa rahaa (so. se, mitä jää sen jälkeen, kun yhteiset kulut on maksettu puoliksi). Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään, mihin ja miten saan sitä käyttää.
Jokainen palstamamma paheksuu miehen rahoilla eläviä naisia, kun ei ole sitä rikasta unelmien rikasta prinssiä sattunut omalle kohdalle...