Lapseton yli 25v nainen: Mikä sinua estää lapsen hankkimisessa lähitulevaisuudessa?

- 60h työ+työmatkat per vko

- urakehitys

- ei miestä, ei suhde-elämää työn takia

- mies ei kuitenkaan osallistuisi, en halua yksinhuoltajaksi

- kissa on kivempi ja vaatii vähemmän

- päivähoitomaksut ovat kalliita

- lasten asioissa on liikaa järjestelemistä (kasvatus, kehitys, neuvola, kerhot, harrastukset, koulu, vanhempainillat, lääkärikäynnit, lapsen koulukehitys ja tulevaisuus...)

N26 / MSc työelämässä / tyytyväinen kissaani

Muu syy. Heldemällisyysterveyteen liittyvä, kesken lapsettomuushoitojen mies jätti ja nyt lykkään parilla vuodella, jotta saan säästettyä lisää rahaa yksityisen puolen lapsettomuushoitoja varten. Avioliitto meni, mutta en ole lapsihaaveesta vielä valmis luopumaan.

Emme ole miehen kanssa ns hyvissä työpaikoissa, itsellä jopa työttömyyttä ajoittain ollut. Silti lapset tehtiin eikä he ole jääneet mistään paitsi. Harrastuksiin menee loppujen lopuksi vähän, ja eikö kukaan sukulainen tms auta yhtään koskaan..?

Tarhamaksut olemattomia kun toinen kotona.

Vaatteet ostetaan uutena, tosin odotetaan hyviä tarjouksia, samoin leluista. Ruokaa on aina pöydässä. Asumme omistusasunnossa joten pelkkä vastike, tosin tämä on liian ahdas.

Turvaverkoksi riittää yksikin innokas sukulainen tai kummi läheltä.

Jonkinlainen tutkinto kannattaa ennen perhettä saada koska työllistyy varmemmin,töitä ehtii tehdä vanhaksi asti mutta lapsia ei.

Talolainat päälle vasta kun lapset viisivuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katotaan 10 vuoden päästä.

N28

Ei ole siinä iässä enää mitenkään sanottua, että lapsia saisi. Ainkaan siihen ei ole silloin enää aikaa, että aloittaa kaiken "puhtaalta pöydältä", eli siis uusi mies, siihen tutustuminen jne. vaan tulloin täytyy lasten hankkimisen osalta jo toimia, jos niitä aikoo saada lainkaan.

Mieluummin ilman lapsia sitten.

N28

Mulla käy niin sääliksi äidiksi haluavia naisia jotka eivät näemmä löydä isäksi haluavaa miestä :(

Näin velana noita isukkeja tuntuu tulevan ovista sekä ikkunoista. Huoh, mikseivät he voi mennä suoraan teidän perheelliseksi haluavien luo?

Muu syy:

Se että pelkään kotitöiden ja lastenhoidon kaatuvan mun vastuulleni. En halua ns. perinteistä työnjakoa parisuhteessa. Jos niin kävisi, joutuisin ottamaan eron, koska en sietäisi vapaamatkustajamiestä ja se taas olisi huono asia lapselle.

Pitäisi olla 100% luottsmus siihen, että mies kantaa puolet kodin käytännön töiden vastuusta. Tuloja minulla on itsellänikin eli en tarvitse mitään elättäjää.

Raskaus ja synnyttäminen ja niistä mahdollisesti koituva seksuaalisen nautinnon ja kauniin/toimivan vartalon menettäminen ovat isoimmat syyt. Jos olisin mies, hankkisin varmasti lapsia.

Lisänä sitten epävarma tulevaisuus (määräaikainen työ ja kallis vuokra-asunto) ja se, etten ole vielä ehtinyt nauttia elämästä tarpeeksi jotta voisin ottaa riskin siihen, että joutuisin loppuelämäni omistamaan toisen ihmisen hoivaamiselle (jos esim. tulisikin vammainen lapsi).

Lasten hyvät puolet kuulostavat ihanalta ja periaatteessa voisin kuvitella olevani äiti, mutta en halua ikinä synnyttää enkä usko että on koskaan varaa hyvän ja turvallisen lapsuuden tarjoamiseen. Olen myös luonteeltani neuroottinen ja masennukseen taipuva.

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä kyllä, lapsia saadaan eikä hankita, tiedetään!

T. ap

Ei vaan kyllå niitå lapsia tehdään. Suurin osa pareista saa lapsen alkuun tuosta vaan kun alkavat yrittåä.

Minun mielestäni myös tehdään (ja sitten saadaan). Olisi pelottavaa, jos niitä tuosta vain saataisiin, ilman että asiaan voisi itse vaikuttaa. Ja ne parit, jotka joutuvat menemään lapsettomuushoitoihin, jotta tulisivat vanhemmaksi, varsinkin tekevät sen lapsen. Eivät automaattisesti saa, vaan tekemällä tehdään, lääkäreidenkin avustuksella.

Olen masentunut ja pätkätöissä. Mies ei halua lapsia. Siinäpä ne omat syyt.

N28

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse vielä julkiselle puolelle lahjasoluilla tehtävään hedelmöityshoitoon. Yksityiselle ei varaa.

Toivottavasti lahjasoluhoidot eivät ikinä tule olemaan halpoja.

Ymmärrän toki, että tällä hetkellä niissä on kovat hinnat, mutta jollain täytyy taata se ettei lapsia "osteta" Ihan mitättömin syin. Liikaa lapsia hedelmöittyy luomusti huonoihin perheisiin.

Olen kroonisesti masentunut ja kärsin pakko-oireista ja unettomuudesta. En kertakaikkiaan koe että minulla olisi edellytyksiä ja jaksamista olla kenenkään äiti. Tähän lisäksi vielä toki taloudelliset syyt, vuosikausia kun on jo sairastanut.

Muuten olisi kaikki koossa, on aviomies ja koti, mutta ei vaan uskalla eikä jaksa. Taidan jäädä lapsettomaksi.

Luen vaativiin pääsykokeisiin, juuri nyt ei ole ihanteellinen aika olla raskaana. Vaikka heti pääsykokeista seuraavana päivänä saa mun puolesta pyörähtää pullat uuniin.

Toki jos kävisi "vahinko", olisin ikionnellinen ja pistäisimme vaan suunnitelmat uusiksi tarvittaessa. :)

28N, naimisissa

Minulla on noin yleisesti niin paska tuuri, että saisin kuitenkin kaksoset (sukutaipumus) tai aivan vammaisen lapsen ja siinäpä sitä sitten yrittäisin pärjätä. Lapsen kun tekee ei tiedä mitä saa, enkä halua ottaa riskiä.

En löydä miestä, joka haluaisi perheen ("en halua lapsia vielä"/"en halua lapsia lainkaan").

Opinnot kesken ja töihin pääsemisen kannalta näyttää olevan todella oleellista, että olen sinkku. Sinkulle löytyy töitä, parisuhteessa olevalle naiselle ei. Ja pätkät alkavat kyllästyttää jossain vaiheessa.

Olen pienituloisten vanhempien yliopistoa käyvä lapsi. Minusta minulla on rahaa kuin roskaa jo nyt :D Jos pääsisi pitkään (vaikka kapeaankin) leipään kiinni ja löytäisi jostain miehen, niin elämä hymyilisi.

N26

Vierailija kirjoitti:

En löydä miestä, joka haluaisi perheen ("en halua lapsia vielä"/"en halua lapsia lainkaan").

Opinnot kesken ja töihin pääsemisen kannalta näyttää olevan todella oleellista, että olen sinkku. Sinkulle löytyy töitä, parisuhteessa olevalle naiselle ei. Ja pätkät alkavat kyllästyttää jossain vaiheessa.

Olen pienituloisten vanhempien yliopistoa käyvä lapsi. Minusta minulla on rahaa kuin roskaa jo nyt :D Jos pääsisi pitkään (vaikka kapeaankin) leipään kiinni ja löytäisi jostain miehen, niin elämä hymyilisi.

N26

Alkaa hiljalleen tuntumaan siltä ettei perheellisiksi haluavia taida enää kohta löytyä muualta kuin maalta tai viime kädessä meidän naapurimaista. Tosi moni mieskin on alkanut empimään perheen perustamisen suhteen ainakin jos on kavereiden puheisiin uskomista :p

Kaikki syyt! Ei se riitä että haluan lapsia, kaikenlaista voi haluta, mutta kun ei ole yhden yhtäkään perustetta miksi niitä lapsia kannattaisi hankkia. N32

Mulla ei ole ikinä ollut mitään vauvakuumetta, mutta olen aina ajatellut että haluan nimenomaan perheen, en pelkästään lapsia. Ja jos kukaan mies ei halua sitoutua muhun edes sen vertaa että menisi mun kanssa naimisiin, niin miten mä voisin luottaa siihen että en jäisi yh-äidiksi. Ja alan olla jo sen ikäinen että taidan jäädä lapsettomaksi, kun ei sitä miestä vieläkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En löydä miestä, joka haluaisi perheen ("en halua lapsia vielä"/"en halua lapsia lainkaan").

Opinnot kesken ja töihin pääsemisen kannalta näyttää olevan todella oleellista, että olen sinkku. Sinkulle löytyy töitä, parisuhteessa olevalle naiselle ei. Ja pätkät alkavat kyllästyttää jossain vaiheessa.

Olen pienituloisten vanhempien yliopistoa käyvä lapsi. Minusta minulla on rahaa kuin roskaa jo nyt :D Jos pääsisi pitkään (vaikka kapeaankin) leipään kiinni ja löytäisi jostain miehen, niin elämä hymyilisi.

N26

Alkaa hiljalleen tuntumaan siltä ettei perheellisiksi haluavia taida enää kohta löytyä muualta kuin maalta tai viime kädessä meidän naapurimaista. Tosi moni mieskin on alkanut empimään perheen perustamisen suhteen ainakin jos on kavereiden puheisiin uskomista :p

Ja minä en halua miestä, joka ei tykkää itsestään niin paljoa, että haluaisi geeninsä tuleville sukupolville :P Kun itsekin koen että minulla on tulevaisuudelle annettavaa. Takaporttina pidän munasolujen luovuttamista, koska en osaa sanoa, pääsenkö itsekään perheellistymään koskaan.

En vain halua lapsia. Ajatuskin lasten hankkimisesta tuntuu absurdilta.

Vierailija kirjoitti:

Muu syy:

Se että pelkään kotitöiden ja lastenhoidon kaatuvan mun vastuulleni. En halua ns. perinteistä työnjakoa parisuhteessa. Jos niin kävisi, joutuisin ottamaan eron, koska en sietäisi vapaamatkustajamiestä ja se taas olisi huono asia lapselle.

Pitäisi olla 100% luottsmus siihen, että mies kantaa puolet kodin käytännön töiden vastuusta. Tuloja minulla on itsellänikin eli en tarvitse mitään elättäjää.

Tämä.

Lisäksi se suurin este. Ystävien lapsiperhe-elämää seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että lasten kasvatus on ylipäätään mulle ihan liian iso urakka. On vasua, peruskoulua, oppimisvaikeuksia, koulukiusaamista, yksinäisyyttä, ketä kutsutaan synttäreille ja ketä ei, liikaa harrastuksia, liian vähän harrastuksia, uhmaikää, murrosikää, liikaa ruutuaikaa, älykännykät ja internetin uhat, pedofiilejä, läksyjä, rahahuolia, koulujen loma-aikojen hoitojen järjestelyt, lasten terveysongelmia ym. huolta ja murhetta.

Nyt, kun olen vihdoin ja viimein saanut itseni kuntoon ja löytänyt liikunnallisen harrastuksen, josta pidän, ahdistaa jo ajatuskin siitä luopumisesta.