Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikana verotus oli kevyempää ja hinnat edullisempia. Muistan että silloin rahaa jäi helposti säästöön, kun nyt euroaikana raha ei meinaa riittää pihistelmälläkään.

 

Markka-aikana ihmiset vielä kävivät hotelleissa, kylpylöissä, ravintoloissa ja yökerhoissa. Nykyään nämä paikat ovat konkurssissa. No pk-seudun ja Lapin hotellit ovat pelastuneet ulkomaalaisten turistien ansiosta.

Ihan täyttä roskaa. 80 luvulla elintaso oli huomattavasti matalampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämään pystyi, mutta elintaso oli kyllä aika huono. Meillä isä insinööri, äiti pitkään ensin kotiäiti / perhepäivähoitaja, sitten tehtaanduuneja kun lapset oli kouluiässä. Niin kauan kuin äiti ei ollut töissä, oli tosi tiukkaa rahasta. 

Asuttiin hatarassa 50 neliön puutöllissä, neljän hengen perhe. Auto oli, mutta se oli usein esim. vanha Lada, jonka kanssa oli aina jotain ongelmia, esim. tarvi veivillä veivata käyntiin kun ei muuten lähtenyt. Vaatteita saatiin paljon käytettynä sukulaisilta, joiden lapset oli kasvaneet ulos niistä, ja toki sisarukset käytti samat vaatteet vaikka oli eri sukupuolta. Se kun oli käytännöllistä. Matkoilla ei käyty, ravintoloissa ei syöty, ei ollut muuta kodinelektroniikkaa kuin televisio ja radio ja vanhanaikainen lankapuhelin. Pyykinpesukone oli, astianpesukonetta ei. 

Ja raha oli aina keskustelun aihe. Muistan miten kireä isä oli kun piti maksaa laskuja, tai täyttää veroilmoitus. Koska se oli ihan äärimmäistä tasapainoilua pärjäämisen kanssa yhden tuloilla eläminen.

Tuolloin lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus koski ensin esikoululaisia ts kaikki kuusivuotiaat pääsivät 80-luvun lopulla kunnalliseen esikouluun ja muistelen, että se oli alkuun puolipäiväistä. Vasta 90-luvulla päivähoito-oikeus alkoi koskea kaikkia perheitä. Ne "kotirouvat" olivat siis pakon sanelemina kotona, kun yksityisen hoidon kustannusten jälkeen ei ollut mitään järkeä käydä pienipalkkaisessa työssä.

Maksoimme myös vielä 80-luvulla lasten ollessa pieniä opintolainoja, mitä sillä duunariperheen isällä ei ollut.

Lapset eivät välttämättä edes tienneet, miten tiukalla taloutemme oli.

Täällä oli vielä 90-luvun alussa kunnallinen esikoulu maksullinen ja kotihoidossa oleville lapsille eli poikani joka oli perhepäivähoidossa pääsi tuohon puolipäiväiseen maksulliseen esikouluun.  Itse veimme aamulla ja hoitaja haki iltapäivällä pois 

Nin kyllähän se maksullinen oli.

Missä oli normaalia? En tiedä yhtäkään kotirouvaa. Kaikki sukulaisnaiset, kaverien äidit ja naapurin rouvat kävi töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auto ei ollut Audi...

Ei niin, meillä oli isällä mersu, äidillä Honda. Isä käynyt peruskoulun, äiti sihteeriopiston. Itse olen akateeminen, tulot ok mutta yh ja kulutkin melkoiset. Elintaso ei ole ollenkaan sitä mitä lapsena. Käytiin ex tempore Saariselällä hiihtämässä, mentiin lentäen. Mun lapset ei ole koskaan edes ollut lentokoneessa, kerran (!!) ruotsin risteilyllä ja kerran tallinnassa kun pyysin äidiltä voisiko saada heille synttärilahjaksi kun toivoivat lelujen ym sijaan kylpylälomaa tallinnaan. Joku viikon matka yhtään minnekään on mulle ihan utopiaa, vanhempien kanssa käytiin Portugalissa, jenkeissä disney worldissa, Saksassa ajeltiin koko maa läpi, Kreikassa kävin jopa pari kertaa kesäloman aikana jne. Lapsena oli kaksikerroksinen rivari, nyt kaksiossa..

Miten ihmeessä tuo on ollut mahdollista? Vanhempasi ovat siis syntyneet 1960-luvulla. Saiko he lottovoiton vai ison perinnön? Tuo sinun kertonut ei mitenkään voi olla mahdollista. Tai sitten isäsi onnistui perustamaan miljoonayrityksen.

Vierailija kirjoitti:

Asumiseen liittyvä bisnes, grynderit ym. ovat nostaneet asumisen kulut pilviin. Helpointahan on rahastaa ihmisen perustarpeilla, koska silloin ei tarvitse keksiä mitään uusia innovaatioita. Myös kaupungit rahastavat nostamalla tonttien vuokria reippaasti. Tästä seuraa, että asuminen vie suurimman osan käytettävissä olevasta tuloista ja joudutaan asumaan ahtaasti. Palkka ei kata asumiskuluja, ja tarvitaan asumistukea myös työssäkäyville. Tällöin valtio jakaa epäsuorasti rahaa asunnoilla rahastaneille.

Tämäkin on täyttä valetta, sillä sama osuus menee tuloista asumiseen kuin ennenkin. 80-luvulla vaan asuttiin ahtaammin ja asuntojen laatutaso oli matala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on täysin virheellinen. Myös hyvin monet äidit kävivät töissä. 

Aloitus on vuodelta 2019, joten paljon on muuttunut jo yli kuudessa vuodessa!

Historia ei muutu. Mä olin lapsi 1980-luvulla, yhdenkään kaverin äiti ei ollut kotirouva. Oma äiti pääsi lähimmäksi tuota statusta, kun teki 4-päiväistä työviikkoa.

Jos äidit 60-70-luvulla olivat kotiäitejä mistä niitä kaikkia naisia riitti sairaanhoitajiksi, kauppoihin, opettajiksi, tehtaisiin, ravintoloihin. Siivoamaan. Täällä oli naisvaltaisia tehtaita paljon, vaneritehtaallakin enemmän naisia kuin miehiä, vaateteollisuus, huonekalutehtaat.

Ei, en tiedä suvussani enkä puolison suvussa yhtään kotirouvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumiseen liittyvä bisnes, grynderit ym. ovat nostaneet asumisen kulut pilviin. Helpointahan on rahastaa ihmisen perustarpeilla, koska silloin ei tarvitse keksiä mitään uusia innovaatioita. Myös kaupungit rahastavat nostamalla tonttien vuokria reippaasti. Tästä seuraa, että asuminen vie suurimman osan käytettävissä olevasta tuloista ja joudutaan asumaan ahtaasti. Palkka ei kata asumiskuluja, ja tarvitaan asumistukea myös työssäkäyville. Tällöin valtio jakaa epäsuorasti rahaa asunnoilla rahastaneille.

Tämäkin on täyttä valetta, sillä sama osuus menee tuloista asumiseen kuin ennenkin. 80-luvulla vaan asuttiin ahtaammin ja asuntojen laatutaso oli matala.

Ei kyllä mene. 80-luvulla meni asumiseen vähemmän, mutta ruokaan sitten taas reilusti enemmän.  

https://www.poppankki.fi/ajankohtaista/asumisen-hinta-karkaa-kasista-pa…

"Vaikka kotitalouksien perustarpeisiin kuluva osuus kulutusmenoista on säilynyt suhteellisen vakaana, on ruokaan ja asumiseen käytetty kulutus kääntynyt päälaelleen vuosien aikana. Kun vuonna 1975 elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista oli yli 20 % ja asumisen noin 18 %, niin vuonna 2016 asuminen vei jo lähes 30 % kaikesta kulutuksesta ja elintarvikkeiden osuus oli lähes puolittunut 10 %:n tasolle."

Mielenkiintoista tuokin sinänsä että moni edelleen on vakaasti siinä uskossa että EU nosti ruuan hinnan pilviin vaikka käytännössä kotitalouksien ruokamenot ovat puolittuneet suhteessa tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auto ei ollut Audi...

Ei niin, meillä oli isällä mersu, äidillä Honda. Isä käynyt peruskoulun, äiti sihteeriopiston. Itse olen akateeminen, tulot ok mutta yh ja kulutkin melkoiset. Elintaso ei ole ollenkaan sitä mitä lapsena. Käytiin ex tempore Saariselällä hiihtämässä, mentiin lentäen. Mun lapset ei ole koskaan edes ollut lentokoneessa, kerran (!!) ruotsin risteilyllä ja kerran tallinnassa kun pyysin äidiltä voisiko saada heille synttärilahjaksi kun toivoivat lelujen ym sijaan kylpylälomaa tallinnaan. Joku viikon matka yhtään minnekään on mulle ihan utopiaa, vanhempien kanssa käytiin Portugalissa, jenkeissä disney worldissa, Saksassa ajeltiin koko maa läpi, Kreikassa kävin jopa pari kertaa kesäloman aikana jne. Lapsena oli kaksikerroksinen rivari, nyt kaksiossa..

Miten ihmeessä tuo on ollut mahdollista? Vanhempasi ovat siis syntyneet 1960-luvulla. Saiko he lottovoiton vai ison perinnön? Tuo sinun kertonut ei mitenkään voi olla mahdollista. Tai sitten isäsi onnistui perustamaan miljoonayrityksen.

Ihan puppuahan tuo kommentti oli .  Tai on voinut olla tietysti totta mutta silloin turha sepustaa työläiskodista jossa vain kansakoulu koulupohjana. Ja palkkatyö.

Sihteerikköjen palkka oli huonompi kuin vaikka vaatetehtaan hyvään urakkavauhtiin pystyvän ompelijan.  Olin palkanlaskija 

Vierailija kirjoitti:

Jos äidit 60-70-luvulla olivat kotiäitejä mistä niitä kaikkia naisia riitti sairaanhoitajiksi, kauppoihin, opettajiksi, tehtaisiin, ravintoloihin. Siivoamaan. Täällä oli naisvaltaisia tehtaita paljon, vaneritehtaallakin enemmän naisia kuin miehiä, vaateteollisuus, huonekalutehtaat.

Ei, en tiedä suvussani enkä puolison suvussa yhtään kotirouvaa.

Oma äiti oli kotona muutaman vuoden, kun päivähoitopaikkoja ei ollut. Olin kuusivuotias, kun hän meni töihin ja pärjäsin päivät itsekseni. Isompi sisarus oli ekaluokalla ja hän oli kanssani iltapäivät. Eipä onnistu nykyään tuollainen.

Meillä oli autona Lada 1200.

Äiti ompeli paljon vaatteita meille.

Isä kävi päivätyön lisäksi tekemässä rakennushommia.

Leikkeleitä ostettiin todella harvoin ja oli tarkkaa, että niitä sai syödä vain leivän kanssa ja vain yksi siivu/leipä.

Äiti leipoi leivätkin itse.

Lopulta äitikin meni töihin, koska pelkkä isän palkka ei riittänyt.

Kesälomareissu oli 400km päähän serkkujen luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on täysin virheellinen. Myös hyvin monet äidit kävivät töissä. 

Aloitus on vuodelta 2019, joten paljon on muuttunut jo yli kuudessa vuodessa!

Historia ei muutu. Mä olin lapsi 1980-luvulla, yhdenkään kaverin äiti ei ollut kotirouva. Oma äiti pääsi lähimmäksi tuota statusta, kun teki 4-päiväistä työviikkoa.

Se 80-luku ei muutu, mutta kun aloitus on vuodelta 2019, niin vertailu on erilaista. 

Työllisyystilanne oli täysin erilainen v 2019, covid aiheutti seuraavina vuosina suuria kustannuksia, joita maksellaan edelleen.

Meillä oli kulissit kunnossa, mitä nyt isä hyväksikäytti minua. En koskaan nähnyt sitä niin voimaantuneena kun teon jälkeen. Alisti jotta tuntisi itsensä vahvaksi.

Kyllä 80-luvulla lähes kaikki naiset kävi jo töissä.   En minä tuntenut yhtään ainutta työikäistä naista, joka ei olisi töissä ollut.  Paitsi tietysti jotkut sairaat tms.

Itsekin aloitin työurani jo 70-luvulla heti käytyäni ammattiin valmistavan oppilaitoksen.  

Jo 60-luvulla oli kaikki tutut aikuiset naiset töissä, paitsi oma äitini, joka oli jollain eläkkeellä perussairauden vuoksi.

Kyllä se perheen hyvinvointi vaati kummankin vanhemman töissäkäymisen.  

Olen syntynyt 50-luvun alkupuolella ja lapsuudestani muistan, että silloinkin jo naiset kävi paljolti töissä.  Asuttiin tehdas paikkakunnalla ja naiset sai sieltä töitä tehdassiivoojina ja keittiötöissä.  Yhden ystäväni äiti oli postikonttorissa,  yksi oli kunnan joku virkailija, yksi oli kunnalliskodissa töissä, yksi oli ravintolassa ja yksi oli opettaja.

Nyt kun tosiaan sitä oikein muistelen, niin äitini taisi olla ainoa, joka ei käynyt ansiotyössä ja sekin siis vammansa takia.  Ja äiti sitten siinä piti silmällä pihan lapsia omiensa lisäksi.  

Ja varsinkin maaseutujen naisethan on aina tehneet työtä miestensä rinnalla.  Eihän nuo maatalot olisi edes pysyneet pystyssä ilman naisia.  Kuka muu ne lehmätkin olisi lypsänyt?

Vierailija kirjoitti:

Se auto ei ollut Audi...

Niin, joillakin oli jopa mosse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äidit 60-70-luvulla olivat kotiäitejä mistä niitä kaikkia naisia riitti sairaanhoitajiksi, kauppoihin, opettajiksi, tehtaisiin, ravintoloihin. Siivoamaan. Täällä oli naisvaltaisia tehtaita paljon, vaneritehtaallakin enemmän naisia kuin miehiä, vaateteollisuus, huonekalutehtaat.

Ei, en tiedä suvussani enkä puolison suvussa yhtään kotirouvaa.

Oma äiti oli kotona muutaman vuoden, kun päivähoitopaikkoja ei ollut. Olin kuusivuotias, kun hän meni töihin ja pärjäsin päivät itsekseni. Isompi sisarus oli ekaluokalla ja hän oli kanssani iltapäivät. Eipä onnistu nykyään tuollainen.

Niin kun eihän nepsyjä voi jättää kahdestaan.

Ei ostettu yhtään mitään, niin rahaa jäi. Mun vanhemmat oli maanviljelijöitä, joten myös äiti tietenkin teki töitä. Mutta perunat kasvatettiin itse ja läheisellä järvellä oli katiska, josta haettiin joka päivä haukea ja ahventa. Joka aamu keitettiin aampuuroa ja päiväruuaksi oli keitettyjä perunoita ja paistettua haukea. Kaveriksi maitoa omista lehmistä. Kaupasta ostettiin lähinnä jauhoja, suolaa ja sokeria leivontaan ja kahvia. Karkiksi sai joskus mummun taskusta pahanmakuisen sisupastillin.

Vaatteet sain käytettyinä sukulaisilta. Polkupyörän sain kummitädiltä.

Urheilu ja muu hömpötys oli kaupunkilaisille, itse sain harrastaa 4h-kerhoa, jonka maksusta tuli kotona valitusta.

Kun rahaa ei mennyt mihinkään, oli varaa ylläpitää käytettynä ostettua autoa.

80-luvulle asti kova ja hyvätuloisia verotettiin suhteessa enemmän kuin taviksia. Siihen tuli loppu vuodesta 1987 alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auto ei ollut Audi...

Ei tosiaankaan. Lada se oli.

 

Ja niitä kotirouvia ei ollut enää 80-luvulla. Suurin osa naisista kävi töissä. 60-luvulla se oli vielä yleistä. Vaikka silloinkin vähintäänkin puolet perheenäideistä kävi töissä.

Mun luokkakavereiden äideistä tosi moni oli kotirouva, eikä edes asuttu missään hienostoalueella vaan vantaalaisessa kerrostalolähiössä. Mun maailmassani työssäkäyvä äiti oli eksoottinen ilmestys 80-luvulla.

Mutta harvalla omakotitalossa asuvalla oli varaa olla kotirouva. Varmaan niitäkin oli, mutta meidän kulmilla likimain kaikki naiset kävi jo 70-luvulla töissä. Niiden omakotitalojen eteen piti painaa pitkää päivää molempien. Pikku mökkejähän ne oli nykyisiin verrattua, ja tehtiin itse. Toisin kuin nykyiset liki 200 neliöiset avaimet käteen talot. Ehkä kerrostaloissa sitten oli varaa elää kotirouvana.

90-luvulla vielä sai 50mk:lla VIIKON ruuat! Enää ei riitä 50 euroakaan!