Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ennen vanhaa ihmiset pärjäsivät palkallaan paremmin, toki ei kaikki mutta monet kyllä. Ennen vanhaa ihmisten ostovoima oli paljon parempi ja töihin pääsi ilman koulutusta. Nykyään on kaiken maailman maksuja,veroja ja hinnat on korkeita jonka takia ei enää ole varaa ihmisillä.
Ennen vanhaa ajateltiin että töitä tekemällä ihminen oppii kun taas nykyään ajatellaan että pelkästään koulussa oppii.
Mun mummo ja pappa ei ole suorittanut edes ammattikoulua. Mummo oli siivooja ja tarjoilija, pappani taas teki kuljetushommia ja hän yleni mestariksi.
Heillä kuitenkin oli varaa isoon kerrostaloasuntoon, sijoitusasuntoon, kesämökkiin, henkilöautoon ja neljään lapseen.
Entäpä jos ne mummosi ja pappasi saivat osuutensa lapsuuskodistaan jostain maaseudultA?
Tosin tarnasi ei kerro miltä vuosikymmeniltä isovanhempasi ovat, se , mistä työelämään lähdetään jo vaikuttaa.
Jos he lähtivöt jostain köyhästä suurperheestä, neljä lasta, kyllä rahaa on jostain muualta tullut kuin siivoojan/tarjoilijan palkasta tai edes ajomestarinkaan.
Jo 50-luvulla kolmen lapsen isä pystyi ostamaan omakotitalon kaupungista, vaikka oli perheen ainoa palkansaaja sen aikaa kun lpaset olivat pieniä. Elämä oli vaatimatonta, mutta kaikkea oli mitä välttämättä tarvittiin.
Täytyy sanoa, että isäni oli kyllä varmasti enemmän kunnon perinteinen mies kuin minä ikinä. Mutta minulla on akateeminen koulutus, hänellä oli neljä luokkaa kansakoulua(jätti kansakoulun kesken ja karkasi kotiin, eikä sitä kunta saanut väkisin kouluun sieltä korvesta). Tienaan 70000 vuodessa, mutta elintaso ei ole yhtä hyvä kuin lapsuuden perheessä, meillä oli oma talo ja vanha kotitalonsa kesäasuntona, auto, traktori, isosiskollani oli mm ratsastus ja viulun soitto harrastuksena, laadukas ja uudehko auto. Itse ajan 20 vuotta vanhalla romulla. Lasten harrastuksiin ei olisi varaa, onneksi tykkäävät mm. shakista ja lukemisesta ja uinnista ihan hupimielessä
Isä oli töissä ja ylitöissä ja joskus sunnuntainakin kun oli päivystyksiä. Meille hankittiin Datsun ja sillä ajettiin monta vuotta, mutta koejaukisa oli myös.
Ei matkustettu, oli niinkin oikein mukavaa. Käytiin 200 km päässä toisessa sukulaispaikassa ja toisessa 100 km päässä.
Oli juhlaa olla kyläilemässä. Oli juhlaa kun serkut tulivat vanhempiensa kanssa pitkiksi lomiksi meille, eli vuoroteltiin.
Pihatäissä, astioita tiskatessa ja vaatteita ommellessa ja neuloessa aika kului rattoisasti. Iskelmiä radiosta ja mankalta ja levysoittimelta. Se oli hauskaa.
Vaatteita ei ollut liikaa. Ongella käytiin ja omasta puutarhasta äiti säilöi. Metsästä sieniä ja marjoja.
Joskus Hesassa käytiin, isossa kaupungissa.
En tiedä vastausta tähän.
Mietin muutoksia sittemmin , eu jäsenyys ja todella paljon enemmän maaha muuttajia.
Itse olen isovanhempi-iässä. Pääsimme viiskymppisinä omistusasuntoon kun perin köyhästä lapsuuskodistani 1/8. Eli 5 ha metsää. Rahaa ei tullut. Mutta maapalan panttaamalla pankille saimme asuntolainan halpaan kolmioon. Lapsia kolme. Mieheni samaan aikaan peri puolikkaan isänsä yksiöstä. Pikkukaupungista. Siitä alkoi työläisboomerien rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka haikailette 60-80- lukujen omakotitaloja tai kerrostalohuoneistoja: ne oli pieniä, pienet ikkunat, minimivarustelu ja huonoilla materiaaleilla tehty.
Kertakäyttötaloja. Siksi niitä ei kukaan nyt halua ostaa. Pommeja.
Ei, kyllä 60-70-80-luvun asunnoissa oli reilusti neliöitä verrattuna nykyisiin kaninkoppeihin. Yksiöt oli usein noin 40-neliöisiä, kaksiot 50-60-neliöisiä ja kolmiot 75-80-neliöisiä. 4-5 huoneen perheasunnoissa oli 85-120 neliötä. Olohuoneet oli valtavan kokoisia, ruokailutila usein yhdisti olohuonetta ja keittiötä ja siihen ruokailutilakuvioon kuului myös pääsy terassille tai parvekkeelle. Ihan sellaisia lattiastakattoon-ikkunoita ei ollu, mitä nykyään näkee uusissa taloissa, koska tekniikka oli erilaista eikä ikkunoista osattu tehdä lämpöä pitäviä.
Meillä ei ollut suuria tuotevalikoimia sekatavarakaupoissa. Lauantaimakkaraa, ranskanleipää ja hiivaleipää. Piirakat ja pullat leipoi äiti kotona. Aina oli hyvää syötävää maidon tai mehun kanssa. Sima tehtiin myös kotona.
Lihaa oli sopivasti jakalaa, aina tuoretta. Piimää oli talkkunaksi, se maistui. Vispipuuro ihanaa.
Meillä omakotitalo ja iso tontti marjapensaineen ja omenapuineen ja tunkio siellä jossain kasvimaan kohdalla.
Isä oli töissä ja sillä elettiin meitä 3 lasta, kuten yleensäkin.
Ei ollut tarvetta eikä tietoa, että muualla olisi muka paremmin.
Ei meitä kiinnostanut ulkomaanmatkat, kun ei ollut, kirjastossa ahkerasti.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että isäni oli kyllä varmasti enemmän kunnon perinteinen mies kuin minä ikinä. Mutta minulla on akateeminen koulutus, hänellä oli neljä luokkaa kansakoulua(jätti kansakoulun kesken ja karkasi kotiin, eikä sitä kunta saanut väkisin kouluun sieltä korvesta). Tienaan 70000 vuodessa, mutta elintaso ei ole yhtä hyvä kuin lapsuuden perheessä, meillä oli oma talo ja vanha kotitalonsa kesäasuntona, auto, traktori, isosiskollani oli mm ratsastus ja viulun soitto harrastuksena, laadukas ja uudehko auto. Itse ajan 20 vuotta vanhalla romulla. Lasten harrastuksiin ei olisi varaa, onneksi tykkäävät mm. shakista ja lukemisesta ja uinnista ihan hupimielessä
Jotain on rahankäytössä jos ei 70 000 saa kunnon elintasoa vai onko se vaimo kotirouvana? Jos ei, kaipa hänkin nyt voisi viulutunnit lapselleen kustantaa.
80-luvulla ei ollut oikeisto päättämässä. Jos olisi ollut, niin muistelisimme nyt suurta 80-luvun lamaa joka jatkui myös 90 luvulle. Nythän muistelemme vain 90 luvun alun lamaa jonka oikeisto aiheutti. 80-luvulla oli kaikilla kaikki hyvin.
Se on noussut elintaso ja järjettömien tukieurojen maksu ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka haikailette 60-80- lukujen omakotitaloja tai kerrostalohuoneistoja: ne oli pieniä, pienet ikkunat, minimivarustelu ja huonoilla materiaaleilla tehty.
Kertakäyttötaloja. Siksi niitä ei kukaan nyt halua ostaa. Pommeja.
Ei, kyllä 60-70-80-luvun asunnoissa oli reilusti neliöitä verrattuna nykyisiin kaninkoppeihin. Yksiöt oli usein noin 40-neliöisiä, kaksiot 50-60-neliöisiä ja kolmiot 75-80-neliöisiä. 4-5 huoneen perheasunnoissa oli 85-120 neliötä. Olohuoneet oli valtavan kokoisia, ruokailutila usein yhdisti olohuonetta ja keittiötä ja siihen ruokailutilakuvioon kuului myös pääsy terassille tai parvekkeelle. Ihan sellaisia lattiastakattoon-ikkunoita ei ollu, mitä nykyään näkee uusissa taloissa, koska tekniikka oli erilaista eikä ikkunoista osattu tehdä lämpöä pitäviä.
Jaa, asun 70 luvun kolmiossa, tytär toisessa kaupungissa 70-luvun kaksiossa.
Kovin sinä hienoksi kuvailet asuntomme , kyllä poikani 2000 rakennettu rivitaloasunto on ihan toista mukavuudeltaan ja "hienoudeltaan."
Mieheni kanssa rakennettiin siis valmiistalo kun oltiin 29-vuotiaita. Se hankittiin kun mentiin siinä iässä naimisiin. 4 vuotta maksettiin taloa ja siinä kaikki. Tontti iso ja hyvällä alueella. Molemmilla opetustyö, vaikka minä olin vähemmän tienaava.
Se oli hyvä kun talo saatiin neljässä vuodessa maksettua. Sitten lähdettiin ulkomaill töihin.
Höpsistä. Ei ainakaan meillä, eikä ystävä- ja tuttavapiirissä.
80-luvulla oli huutava asuntopula, eikä vuokra-asuntoja ollut, asuttiin jopa okt yläkerrpissa. Me ostettiin oma asunto, 2 lasta ja 55m2 aravakaksio, siitä kolmioon jne. En tuntenut ainuttakaan kotiäitiä, vaan kaikki naiset kävi töissä.
Ja mitä tulee autoon. Meidän talo on rakennettu 1984 asuntoja 28 ja autopaikkoja 18 ja lähes puolet oli vapaana, kun autoja ei ollut. Nyt huutava autopaikkapula.
Vierailija kirjoitti:
Jo 50-luvulla kolmen lapsen isä pystyi ostamaan omakotitalon kaupungista, vaikka oli perheen ainoa palkansaaja sen aikaa kun lpaset olivat pieniä. Elämä oli vaatimatonta, mutta kaikkea oli mitä välttämättä tarvittiin.
Näin oli meilläkin. Ei meillä ollut liikaa mitään. Isän tuloilla pärjättiin. Ei ollut perintöjä eikä metsiä.
Kovasti kireää oli pankin kanssa kun lainat maksettiin ajallaan. Olihan se kunnia-asia, että mitä tehtiin ja aloitettiin se vietiin kunnialla loppuun.
Ei ollut kerrassaan muuta kuin se elämä siinä oman kodin ympärillä. Pyörällä jauhettiin joka paikkaan ja bussilla. Bussilla pääsi edullisesti j junalla sitten vähän pidemmälle koko 5 henkinen poppoo. Oli hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että isäni oli kyllä varmasti enemmän kunnon perinteinen mies kuin minä ikinä. Mutta minulla on akateeminen koulutus, hänellä oli neljä luokkaa kansakoulua(jätti kansakoulun kesken ja karkasi kotiin, eikä sitä kunta saanut väkisin kouluun sieltä korvesta). Tienaan 70000 vuodessa, mutta elintaso ei ole yhtä hyvä kuin lapsuuden perheessä, meillä oli oma talo ja vanha kotitalonsa kesäasuntona, auto, traktori, isosiskollani oli mm ratsastus ja viulun soitto harrastuksena, laadukas ja uudehko auto. Itse ajan 20 vuotta vanhalla romulla. Lasten harrastuksiin ei olisi varaa, onneksi tykkäävät mm. shakista ja lukemisesta ja uinnista ihan hupimielessä
Mitä juuri luin: tienaat 70 000 vuodessa, eikä teillä ole varaa lasten harrastuksiin, vaikka ajat 20 vuotta vanhalla romulla? On myös sanonta, että rahaa on aina siihen, mitä pitää tärkeänä. Meillä nimittäin on ihan reilusti varaa lasten musiikkiharrastuksiin (viulu, huilu, piano) partioon, ratsastukseen, taitoluisteluun ja jazzbalettiin, autokaan ei ole romuja, on kuitenkin omat, ja tienaan noin 60 000 vuodessa ja puoliso saman verran. Ehkä sinun rahat menee johonkin muuhun kuten tosi kalliiseen asumiseen, vai siis oletko perheen ainoa tienaaja, vai miten ei ole muka varaa lasten harrastuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että isäni oli kyllä varmasti enemmän kunnon perinteinen mies kuin minä ikinä. Mutta minulla on akateeminen koulutus, hänellä oli neljä luokkaa kansakoulua(jätti kansakoulun kesken ja karkasi kotiin, eikä sitä kunta saanut väkisin kouluun sieltä korvesta). Tienaan 70000 vuodessa, mutta elintaso ei ole yhtä hyvä kuin lapsuuden perheessä, meillä oli oma talo ja vanha kotitalonsa kesäasuntona, auto, traktori, isosiskollani oli mm ratsastus ja viulun soitto harrastuksena, laadukas ja uudehko auto. Itse ajan 20 vuotta vanhalla romulla. Lasten harrastuksiin ei olisi varaa, onneksi tykkäävät mm. shakista ja lukemisesta ja uinnista ihan hupimielessä
Jotain on rahankäytössä jos ei 70 000 saa kunnon elintasoa vai onko se vaimo kotirouvana? Jos ei, kaipa hänkin nyt voisi viulutunnit lapselleen kustantaa.
Sanopa se. Vaimo on matalapalkkatyössä, mutta osallistuu kuluihin, minkä pystyy. Tarvitaan kaksi autoa työmatkoihin ja iso osa tuloista menee asuntolainoihin, ehkä neljännes. Ainut ylellisyyskulutus(josta poden huonoa omaatuntoa ) on pari saunajuomaa ehkä kerran viikossa tai kahdessa sekä edullinen mökki, jota myös vuokrataan kulujen kattamiseksi - tulee melkein halvemmaksi kuin olla itse vuokraamassa lomamökkiä.
Lapsia on neljä ja ruokakauppaan menee nettotuloistamme reilu neljännes, usein reilusti yli 1000€ kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Jo 50-luvulla kolmen lapsen isä pystyi ostamaan omakotitalon kaupungista, vaikka oli perheen ainoa palkansaaja sen aikaa kun lpaset olivat pieniä. Elämä oli vaatimatonta, mutta kaikkea oli mitä välttämättä tarvittiin.
Tottakait pystyi, jos kuului ylimpään lupkkaan. mutta suurin osa ei
Esim. Mauno (suomen pankin johtaja) ja Tellervo Koivisto asuivat hellahuoneessa, neliöitä parikymmentä, johon mahtui hetekan puolikas kun tytär Assi oli vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että isäni oli kyllä varmasti enemmän kunnon perinteinen mies kuin minä ikinä. Mutta minulla on akateeminen koulutus, hänellä oli neljä luokkaa kansakoulua(jätti kansakoulun kesken ja karkasi kotiin, eikä sitä kunta saanut väkisin kouluun sieltä korvesta). Tienaan 70000 vuodessa, mutta elintaso ei ole yhtä hyvä kuin lapsuuden perheessä, meillä oli oma talo ja vanha kotitalonsa kesäasuntona, auto, traktori, isosiskollani oli mm ratsastus ja viulun soitto harrastuksena, laadukas ja uudehko auto. Itse ajan 20 vuotta vanhalla romulla. Lasten harrastuksiin ei olisi varaa, onneksi tykkäävät mm. shakista ja lukemisesta ja uinnista ihan hupimielessä
Mitä juuri luin: tienaat 70 000 vuodessa, eikä teillä ole varaa lasten harrastuksiin, vaikka ajat 20 vuotta vanhalla romulla? On myös sanonta, että rahaa on aina siihen, mitä pitää tärkeänä. Meillä nimittäin on ihan rei
Vaimo on matalapalkkatyössä, minä maksan veroja enemmän kuin hän tienaa.
Ja neljä lasta, jotka syövät onneksi hyvin!
Tätä ei työkaverit myöskään tajua, kun heillä on saman verran tai enemmän tienaavat puolisot.
Niin ja meillä on halpa mökki, se on henkireikä ja myös tulonlähde, kun vuokrataan, mutta sitäkin maksetaan.
Juu, kasarin loppupuolella hempeän pastelliset Lacoste-pikeepaidat oli arvostettuja, Benettonin kesävaatteet oli neonvärisiä, baareissa pukeuduttiin korsettiin Dolce & Gabbanan tyyliin ja poltettiin pitkää ja ohutta John Player Specialia. Myös mausteiset värit tuli muotiin ihan kasarin lopulla. Kaikilla oli permis, monilla myös otsis. Suosittu auton väri oli punainen. Olin juppi, sanan varsinaisessa merkityksessä (young, urban, professional) en tuntenut köyhiä enkä liikkunut lähiöissä. mutta tuulipukuja ja salihousuja kyllä näki ihan keskustan katukuvassakin.