Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

Mua vanhemmat työkaverit on kertoneet 80-luvusta, että silloin pääsi töihin, kun vaan käveli tehtaan ovesta sisään ja kertoi, että mitä osaa ja että tarttee töitä.

Pääsee nytkin. Se tosin edellyttää, että menee kysymään töitä ja että osaa jotakin.

Et todellakaan kävele mihinkään tänä päivänä sisään tosta noin vaan!

Sun pitää kirjoittaa hakemukset ja ceeveet, ja värkätä pätevän oloiset linkedinit ja instat. Sitten käyt sadassa haastattelussa, ja saattaa olla, että et pääse mihinkään, koska osaamisesi oli vain toiseksi parasta valtakunnassa. Vaikka sulla on 3 yliopistotutkintoa ja 20 vuoden työosaaminen ja oot 30 vee. Ja näytät missiltä ja mallilta.

Nykyäänhän monet yritykset eivtä edes itse palkkaa työvoimaansa, vaan se on ulkoistettu vuokratyöfirmoille. Vuokratyöfirma taas ei ole yhtään kiinnostunut hankkimaan kennellekkään töitä, ellei siitä ole tehty  toimeksiantoa.

Niin tämäkin vielä. Ja 0-sopparit, pätkätyöt ja osa-aikaiset.

Ei pystynyt enää 70-luvullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Se auto ei ollut Audi...

Mutta oli varaa edes johonkin kulkineeseen.

Kaikkien omakotitalossa asuvien kavereideni molemmat vanhemmat kävivät töissä 80-luvulla.

Yhden omakotitalossa asuvan kaverini äiti kyllä oli kotiäiti ja isä työssä käyvä, ja heillä oli jopa kaksi autoa, mutta he olivat perineet talon.

Oma äitini oli kotiäiti ja isäni työssä käyvä, mutta koska olimme yrittäjäperhe, tilannettamme ei voi verrata. Meillä oli välillä varakkaampia aikoja, välillä vähemmän varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.

Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.

Mä en saanut harrastaa mitään kallista, mutta kyllä mun luokkakaverit kävi 80-luvulla ratsastamassa ja soittotunneilla.

Kansan ei tarvinnut ylläpitää ahneiden herrojen kikkailut.

Huom kämppä Hesan keskustassa maksoi silloin 100 000 euroa, nykyään puoli miljonaa.

Jos 70- tai 80-luvulla perheesä oli vain yksi työssäkäyvä, se kotiäiti kyllä teki todella monet asiat halvalla. Jopa pankinjohtajaperheissä se äiti hillosi, keitti mehuja, parsi miehensä sukkia, ompeli lapsille vaatteita jne. Se oli sen ajan tapa. Kaikessa säästettiin ja tehtiin itse jos vain voi. Ei niitä edustusrouvia nähty kuin TV:ssä.

Nykyään kaikki nuo asiat ostetaan rahalla joten ei ihme että rahaa kuluu enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eikä ollut kulttuurinrikastajia imemässä pottia tyhjäksi sitä mukaa kuin sitä kantaveronmaksajat yrittää kasvattaa.

Vain 500-vuotiset.

Samaa mietin. Isä teki töitä puutavaratehtaalla, äiti oli minun kanssani kotona, silti oli varaa maksaa oman asunnon yhtiövastike, minun ratsastusharrastukseni ja etelänmatkat !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ostovoima oli suomessa vielä hyvä joten siksi silloin äidit pystyivät hoitamaan lapsia kotona.

Nykyään on todella haastavaa äidin hoitaa lapsia kotona kun suomessa on ostovoima yksi euroopan alhaisimmista.

80-luvulla äidit kävi töissä.

Ei kaikki käynneet töissä.

Ja nyt tarkoitin sitä aikaa kun lapsi on pieni.

Tiedän monia perheitä 80-luvulta missä äiti pystyi hoitamaan lapsia siten että perhe pystyi elämään yhden työssäkäyvän palkalla.

Perhe-etuudet olivat suhteellisesti paljon paremmat 80-luvun alussa mitä nykyisin. Perheverotus taisi loppua jo 70-luvulla, samoin perheettömien lisäverotus, mutta 80-luvulla sai vielä lapsivähennystä ansioverotuksessa. 80-luvulla myös siirryttiin voimakkaasti yhteisöverotuksesta palkkojen verotukseen ja siitä se duunarin ahdinko alkoi.

Ei ollut todella nopeaa laajakaistaa, viittä eri kännykkäliittymää (tosin yksi kännykkä maksoi kahden kuukauden palkan), tojotat ja datsunit sai viedä pikkupajalle huoltoon / korjaukseen eikä tarvinnut maksaa merkkihuolloista, kätevin huolsi autonsa tietty itse. Autolla ajettiin aika vähän, kesällä mentiin pyörillä.

Assburger kirjoitti:

Asuntolainojen korot olivat törkeät, mutta lainan lyhennyksessä oli oiva apu: Inflaatio.

Juu, olihan palkoissa eroja, Kemirat, Rautaruukit, Outokummut jne. maksoivat kovaa palkkaa, mutta duunarit mielsivät silti itsensä kapitalistien riistämiksi proletaareiksi.

Mun isoisä oli just tällanen. Sillä oli volvot, nahkasohvat, omakotitalot ja asuntovaunut. Ja oli olevinaan köyhä työläinen.

Olisi vaan ollut onnellinen, kuinka hyvin sillä oli asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

Mua vanhemmat työkaverit on kertoneet 80-luvusta, että silloin pääsi töihin, kun vaan käveli tehtaan ovesta sisään ja kertoi, että mitä osaa ja että tarttee töitä.

Pääsee nytkin. Se tosin edellyttää, että menee kysymään töitä ja että osaa jotakin.

Et todellakaan kävele mihinkään tänä päivänä sisään tosta noin vaan!

Sun pitää kirjoittaa hakemukset ja ceeveet, ja värkätä pätevän oloiset linkedinit ja instat. Sitten käyt sadassa haastattelussa, ja saattaa olla, että et pääse mihinkään, koska osaamisesi oli vain toiseksi parasta valtakunnassa. Vaikka sulla on 3 yliopistotutkintoa ja 20 vuoden työosaaminen ja oot 30 vee. Ja näytät missiltä ja mallilta.

Nykyäänhän monet yritykset eivtä edes itse palkkaa työvoimaansa, vaan se on ulkoistettu vuokratyöfirmoille. Vuokratyöfirma taas ei ole yhtään kiinnostunut hankkimaan kennellekkään töitä, ellei siitä ole tehty  toimeksiantoa.

Niin tämäkin vielä. Ja 0-sopparit, pätkätyöt ja osa-aikaiset.

80-luvulla kun pääsi töihin, niin se tarkoitti sitä että tulevaisuus oli käytännössä turvattu niin pitkään kun yritys pysyi pystyssä. 90-luvulla tuli pätkätyöt ja osa-aikatyöt. Yrityskulttuuri muuttui myös niin että työntekijät ovat vain numeroita kirjanpidossa ja jos viivan alle ei jää tarpeeksi, niin helposti potkitaan työntekijöitä pois ja keksitään halvempia tapoja toimia. 80-luvulla vielä peheenlisäys saattoi olla meriitti palkankorotukseen tai parempaan asemaan työyhteisössä, koska työntekijällä oli tarve parempaa palkaan. Nyt perheytyminen on hyvä syy antaa potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ostovoima oli suomessa vielä hyvä joten siksi silloin äidit pystyivät hoitamaan lapsia kotona.

Nykyään on todella haastavaa äidin hoitaa lapsia kotona kun suomessa on ostovoima yksi euroopan alhaisimmista.

80-luvulla äidit kävi töissä.

Ei kaikki käynneet töissä.

Ja nyt tarkoitin sitä aikaa kun lapsi on pieni.

Tiedän monia perheitä 80-luvulta missä äiti pystyi hoitamaan lapsia siten että perhe pystyi elämään yhden työssäkäyvän palkalla.

Perhe-etuudet olivat suhteellisesti paljon paremmat 80-luvun alussa mitä nykyisin. Perheverotus taisi loppua jo 70-luvulla, samoin perheettömien lisäverotus, mutta 80-luvulla sai vielä lapsivähennystä ansioverotuksessa. 80-luvulla myös siirryttiin voimakkaasti yhteisöverotuksesta palkkojen verotukseen ja siitä se duunarin ahdinko alkoi.

Asuntolainan korot sai vielä vähentää verotuksessa 90-luvulla. Eli ei haitannut vaikka korot oli kovat, niin oli vähennyksetkin.

Ilmastoverot ja keinotekoisen kaupunkilaistamisen nostamat asumiskustannukset - siinä syy miksi rahat ei riitä nykypäivänä.

Ilmastoverot siis heijastuu kaikkeen jonka tuottamiseen/kuljetukseen tarvitaan energiaa. Keinotekoinen kaupunkilaistaminen tarkoittaa suurempia tukia joita maksetaan suuremmissa kaupungeissa asuville sekä osittain myös sitä että jatkuvasti kehitetään suuria kaupunkeja suhteessa enemmän kuin muuta maata. Ilman tätä "ohjausta" muttoliike kaupunkeihin ei olisi yhtä iso ja asumiskustannukset siis olisivat alhaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

silloin ei lennetty ulkomaille ja  autot oivat Ladoja. Puhumattakaan elektoniikan  kuluista tai  uusista lenkkareista kuukausittain..

Höpöhöpö. Me käytiin Ruotsissa ja meillä oli Mersuja ym. Elektroniikkaa oli telkkarit, tietsikat, levysoittimet, mankat, korvalappusterot, pienet käsissä pidettävät elektroniset pelit (miksen muista nimeä???), elektroniset taskulaskimet ja rannekellot, ja muut härpäkkeet. Eikä oltu edes rikkaita.

Elektroniikkapeli oli viralliselta nimeltään Nintendo Game&Watch.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

Mua vanhemmat työkaverit on kertoneet 80-luvusta, että silloin pääsi töihin, kun vaan käveli tehtaan ovesta sisään ja kertoi, että mitä osaa ja että tarttee töitä.

Pääsee nytkin. Se tosin edellyttää, että menee kysymään töitä ja että osaa jotakin.

Et todellakaan kävele mihinkään tänä päivänä sisään tosta noin vaan!

Sun pitää kirjoittaa hakemukset ja ceeveet, ja värkätä pätevän oloiset linkedinit ja instat. Sitten käyt sadassa haastattelussa, ja saattaa olla, että et pääse mihinkään, koska osaamisesi oli vain toiseksi parasta valtakunnassa. Vaikka sulla on 3 yliopistotutkintoa ja 20 vuoden työosaaminen ja oot 30 vee. Ja näytät missiltä ja mallilta.

Nykyäänhän monet yritykset eivtä edes itse palkkaa työvoimaansa, vaan se on ulkoistettu vuokratyöfirmoille. Vuokratyöfirma taas ei ole yhtään kiinnostunut hankkimaan kennellekkään töitä, ellei siitä ole tehty  toimeksiantoa.

Niin tämäkin vielä. Ja 0-sopparit, pätkätyöt ja osa-aikaiset.

80-luvulla kun pääsi töihin, niin se tarkoitti sitä että tulevaisuus oli käytännössä turvattu niin pitkään kun yritys pysyi pystyssä. 90-luvulla tuli pätkätyöt ja osa-aikatyöt. Yrityskulttuuri muuttui myös niin että työntekijät ovat vain numeroita kirjanpidossa ja jos viivan alle ei jää tarpeeksi, niin helposti potkitaan työntekijöitä pois ja keksitään halvempia tapoja toimia. 80-luvulla vielä peheenlisäys saattoi olla meriitti palkankorotukseen tai parempaan asemaan työyhteisössä, koska työntekijällä oli tarve parempaa palkaan. Nyt perheytyminen on hyvä syy antaa potkut.

Oli ihmisiä, jotka tekivät koko ikänsä töitä saman yrityksen palveluksessa. Miettikää kuinka ihanaa olisi, jos ei tarvitsisi murehtia potkuista tai yrityksen myynnistä/loppumisesta vuosikymmeniin. Kävis vaan töissä ja eläis vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut todella nopeaa laajakaistaa, viittä eri kännykkäliittymää (tosin yksi kännykkä maksoi kahden kuukauden palkan), tojotat ja datsunit sai viedä pikkupajalle huoltoon / korjaukseen eikä tarvinnut maksaa merkkihuolloista, kätevin huolsi autonsa tietty itse. Autolla ajettiin aika vähän, kesällä mentiin pyörillä.

80-luvulla matkapuhelimia oli lähinnä yrittäjillä ja todella tärkeillä työntekijöillä.  Vasta 90-luvulla matkapuhelimet alkoivat yleistyä yksityiskäytössä tavallisilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

silloin ei lennetty ulkomaille ja  autot oivat Ladoja. Puhumattakaan elektoniikan  kuluista tai  uusista lenkkareista kuukausittain..

Höpöhöpö. Me käytiin Ruotsissa ja meillä oli Mersuja ym. Elektroniikkaa oli telkkarit, tietsikat, levysoittimet, mankat, korvalappusterot, pienet käsissä pidettävät elektroniset pelit (miksen muista nimeä???), elektroniset taskulaskimet ja rannekellot, ja muut härpäkkeet. Eikä oltu edes rikkaita.

Elektroniikkapeli oli viralliselta nimeltään Nintendo Game&Watch.

Thanks!

osittain siksi, että aika kultaa muistot. Lisäksi maailma oli kovin erilainen, mm. idänkaupan romahdus, 90-luvun lama yms. on jättänyt pysyvät jälkensä. 

Täällä ihan mielenkiintoinen kirjoitus aihetta ainakin vähän sivuten: 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petterijarvinen/78224-takaisin-kultais…