Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija1 kirjoitti:
Vierailija2 kirjoitti:
No kun elämänhallintaa ei saa täällä ottaa puheeksi.
Tässä ketjussa on hyvin vähän asiallisia ja fiksuja kommentteja, jotka koskevat elämänhallintaa. Suurin osa on köyhien syyttelyä, mitätöintiä, pilkkaamista ja pelkästään oman pahan olon purkamista. Ja sitten köyhien puolustautumista. Ei erityisen rakentavaa.
Eli pitkästi kiertelemällä sanot, että elämänhallintaa ei saa ottaa puheeksi. Eihän silloin edes voi keskustella tuosta keskeisestä asiasta, jos se heti leimataan syyttelyksi, mitätöinniksi, pilkkaamiseksi. Ei todellakaan rakentavaa.
Voisihan tässä sitten alkaa syyttääkin, esimerkiksi että vaikeasti työllistyvät ovat sellaisia "mutku" - ihmisiä. Vaikka työ osoitettaisiin, palkka sovittaisiin TES mukaan, tulee lopulta "mutku" . Ei tällaista passaamista kukaan jaksa, eli ovat työnantajatkin epätäydellisiä, eli palkkaavatkin sellaisen, joka tulee töihin mukisematta ja kaikenlaisia esteitä keksimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Joo ilmainen sänky ja kivoja lutikoita kaupanpäällisinä. En taida oikein innostua. En ostaisi muutenkaan sänkyä käytettynä kuin korkeintaan joltain hyvältä ystävältä. Sen verran henkilökohtainen ja intiimikin huonekalu. Joku pöytä tai kirjahylly on sitten asia erikseen.
Saako nuudeleita nykyään gluteenittomana? No, en ostaisi silti varmaan. Eihän niissä ole mitään ravintoaineita edes. Syön lähinnä kalaa, broileria ja kasviksia.
Öö, okei.
Itse ostin Jensenin sängyn käytettynä justiinsa. Yli tonnin sänky satasella. Ollut vanhalla naisella käytössä, tahraton, ei haissut. Hänen tyttärensä säilyttänyt omassa kodissaan, josta sängyn hain. On paras sänky, jonka olen ostanut.
Edellisen sängynrungon sain kaverilta ilmaiseksi, Ikean Malm-sänky, kaveri oli rungon saanut ilmaiseksi naapuriltaan. Patjan ostin siihen uutena alesta. Olisko se ollut silloin satasen luokkaa, tai 70e. En meinannut saada kotiinkuljetusta ilmaiseksi aluksi, mutta olin lähdössä kaupasta pois, joten asiakaspalvelija juoksi perääni ja sanoi, että eiköhän kuljetus ja vanhan poisvienti saada onnistumaan.
Ikean sänky oli kuitenkin huono, koko ajan sai olla kiristelemässä ruuveja, lisäksi pinta oli alkanut kellastumaan. Myös patja aiheutti selälle ongelmia.
Myin rungon patjoineen maahanmuuttajalle, olisiko maksettu niistä 40e.
En saanut heti tuota Jenseniä ostettua, joten nukuin lattialla vaahtomuovipatjalla 3kk.
Näin köyhät ihmiset toimivat. Ei ole varaa/pokkaa alkaa pyydellä jostain sossusta uutta sänkyä, ihan hyvin voin nukkua käytetyssä Jensenin sängyssä.
Ihan kiva juttu, että sait halvalla hyvän sängyn. :) Minä nyt vain haluan sänkyni uutena, jos vain mitenkään mahdollista.
Enkä minäkään sitä mistään sossusta kinunnut. Saan työmarkkinatuen ja asumistuen päälle muutaman kympin kuussa perustoimeentulotukea. Mitään harkinnanvaraista en ole koskaan hakenut.
Se minua tässä eniten ihmetyttääkin, että miten joitain ihmisiä voi niin valtavasti häiritä se, miten joku
yksittäinen vieras ihminen käyttää rahansa, jotka hän JOKA TAPAUKSESSA saa käyttöönsä. Käteen kuukausittain saamani summa ei ole riippuvainen siitä, ostanko sänkyni uutena vai käytettynä. Se uuden sängyn hankkiminen ei tuo veronmaksajille lisäkustannuksia.
En keksi muita syitä kuin käsittämättömän kateuden tai sairaalloisen kontrollinhalun. Tai sitten nää on kaikki trolleja.
Keksin kolmannen syyn. Toimit tyhmästi, ja ihmiset yrittävät neuvoa toimimaan järkevästi.
Ja edelleen odottelen perusteluja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Onpa aika nokkava kommentti. Meidän muidenkin syy se on, että olet vain ylioppilas etkä saanut neljässäkymmenessä vuodessa aikaan tämän enempää?
Kyllä se nokkava olet sinä. Olen eri, mutta tuollaisen pohjakoulutuksen omaavia toimistotyöntekijöitä on paljon. Jotkut saa olla eläkkeelle asti töissä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
50-luvulla ja 60-luvun alussa syntyneet pääsivät usein hyvin vähäisellä koulutuksella erilaisiin virastoihin tai toimistoihin töihin. Monilla vakiduuni jo nuoresta, perustettiin perhettäkin aika pian jne... Ei siinä sen enempää kouluttauduttu. Ja jos sitten vanhemmalla iällä vasta jää työttömäksi niin...pari vuotta ennen eläkkeelle pääsyä hankkimaan uutta ammattia? Joopa joo.
Sä taidat itse olla joku omassa pikkukuplassasi koko elämäsi elänyt pari-kolmekymppinen?
Syytät minua siitä, ettei joku seuraa ollenkaan ympärillä olevaa maailmaa ja sitten yhtäkkiä "oho, olenkin levännyt laakereillani ja olenkin tarpeeton". Lähinnä peräänkuulutan sellaista asennetta, jossa ei odoteta ympäröivän maailman aina kertovan etukäteen, mitä pitää tehdä että pärjää. Se on typerää ja lapsen tasolle jäänyttä ajattelua.
No en nyt sanoisi, että normaali työssäkäyminen olisi laakereilla lepäämistä. Ja muutokset ovat nykyisin niin nopeita, että niiden ennakoiminen on todella vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vai onko sulla se kuuluisa kristallipallo?
Kyllä se on viimeiset 20 vuotta ollut yleisesti tiedossa että ilman koulutusta ei enää saa työtä. Ja viimeiset 10 vuotta on ollut taantuma ja lehdet täynnä uutisia, miten keneltä tahansa voi mennä työ varoituksetta. Luulisi että normaalijärjellä varustettu ihminen laskisi yhteen 1+1 ja laatisi jonkin varasuunnitelman. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa minun verorahoistani maksetaan tämä matka kuuhun kahvilaan koska työttämän arki on niin tylsää.
Ai! Kaiken maksaja! Terve!
Turhaa perseilet. Olen valmis maksamaan tuen tyypille joka jää työttömäksi mutta haluaa tehdä töitä. Ja maahanmuuttajalle joka haluaa siivota vaikka on maisteri. Mutta en halua kustantaa kuumatkaa tyypille joka ei inspiroidu paskaduuneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Joo ilmainen sänky ja kivoja lutikoita kaupanpäällisinä. En taida oikein innostua. En ostaisi muutenkaan sänkyä käytettynä kuin korkeintaan joltain hyvältä ystävältä. Sen verran henkilökohtainen ja intiimikin huonekalu. Joku pöytä tai kirjahylly on sitten asia erikseen.
Saako nuudeleita nykyään gluteenittomana? No, en ostaisi silti varmaan. Eihän niissä ole mitään ravintoaineita edes. Syön lähinnä kalaa, broileria ja kasviksia.
Öö, okei.
Itse ostin Jensenin sängyn käytettynä justiinsa. Yli tonnin sänky satasella. Ollut vanhalla naisella käytössä, tahraton, ei haissut. Hänen tyttärensä säilyttänyt omassa kodissaan, josta sängyn hain. On paras sänky, jonka olen ostanut.
Edellisen sängynrungon sain kaverilta ilmaiseksi, Ikean Malm-sänky, kaveri oli rungon saanut ilmaiseksi naapuriltaan. Patjan ostin siihen uutena alesta. Olisko se ollut silloin satasen luokkaa, tai 70e. En meinannut saada kotiinkuljetusta ilmaiseksi aluksi, mutta olin lähdössä kaupasta pois, joten asiakaspalvelija juoksi perääni ja sanoi, että eiköhän kuljetus ja vanhan poisvienti saada onnistumaan.
Ikean sänky oli kuitenkin huono, koko ajan sai olla kiristelemässä ruuveja, lisäksi pinta oli alkanut kellastumaan. Myös patja aiheutti selälle ongelmia.
Myin rungon patjoineen maahanmuuttajalle, olisiko maksettu niistä 40e.
En saanut heti tuota Jenseniä ostettua, joten nukuin lattialla vaahtomuovipatjalla 3kk.
Näin köyhät ihmiset toimivat. Ei ole varaa/pokkaa alkaa pyydellä jostain sossusta uutta sänkyä, ihan hyvin voin nukkua käytetyssä Jensenin sängyssä.
Ihan kiva juttu, että sait halvalla hyvän sängyn. :) Minä nyt vain haluan sänkyni uutena, jos vain mitenkään mahdollista.
Enkä minäkään sitä mistään sossusta kinunnut. Saan työmarkkinatuen ja asumistuen päälle muutaman kympin kuussa perustoimeentulotukea. Mitään harkinnanvaraista en ole koskaan hakenut.
Se minua tässä eniten ihmetyttääkin, että miten joitain ihmisiä voi niin valtavasti häiritä se, miten joku
yksittäinen vieras ihminen käyttää rahansa, jotka hän JOKA TAPAUKSESSA saa käyttöönsä. Käteen kuukausittain saamani summa ei ole riippuvainen siitä, ostanko sänkyni uutena vai käytettynä. Se uuden sängyn hankkiminen ei tuo veronmaksajille lisäkustannuksia.
En keksi muita syitä kuin käsittämättömän kateuden tai sairaalloisen kontrollinhalun. Tai sitten nää on kaikki trolleja.
Keksin kolmannen syyn. Toimit tyhmästi, ja ihmiset yrittävät neuvoa toimimaan järkevästi.
Ja edelleen odottelen perusteluja....
Perustelu on, että ihan hyvän sängyn saa halvalla. Sitten on rahaa käyttää elektroniikkaan, matkoihin, alkoholiin (jottet messua, niin kerrot, että tänään minä köyhänä ihmisenä ostin viiniä) yms. tärkeämpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Kauanko olet ollut työttömänä? Jos olet parikymppisestä asti ollut töissä (ilmeisesti olet kun ei ole tarvinnut kouluttautua enempää) niin kai sinulla jotain säästöjä on kertynyt vuosikymmenien aikana?
Ei ole säästöjä. Tein noin 20 vuotta toimistotöitä, mutta jouduin kokemaan 3 irtisanomista 3:n vuoden sisään. Hyvin myöhäisellä iällä synnytin kaksi lasta. Lasten isä kuoli (en ole siis leski, emme olleet naimisissa). Valintani tässä oli se, että jos lapset menettivät isänsä, niin he eivät joutuisi menettämään äitiänsä. Jäin siis kotiin. Siinä vaiheessa olin jo yli 50, kun yritin hakeutua takaisin töihin. Kävin kursseja sun muuta, mutta olin jo auttamattoman ikääntynyt. Nykyisinhän jo hieman päälle 40-vuotias on ylikypsä. Työnantajat eivät kiinnostu. Yrittäjänä yritin vuoden verran, mutta homma ei ottanut siipiä alleen.
Lisään vielä sen, että lapsethan saivat 18-vuotiaaksi perhe-eläkettä. Lisäksi pikku silppu- ja pätkätöillä sain kuitenkin kummatkin ruokittua ja vaatetettua. Ylioppilaiksi koulutin, ei ollut materiaalilisää vielä olemassa koulukirjoihin. Kävin ruokajaoissa ja EU-tukipaketteja hakemassa. Näistä en voinut kertoa kenellekään.
Kun olin noin 45, lapset olivat alakoulussa ja yritin saada töitä. Pääsin kahteen haastatteluun. Siinä kaikki. Tietenkin kerroin henkilökohtaisen tilanteeni eli kahden lapsen yh. En ole koskaan osannut valehdella.
Se, mitä joku tuolla aiemmin kertoi ylioppilastaustasta toimistotöihin pääsyssä, pitää paikkansa. Aiemmin jo pelkkä keskikoulu oli hieno koulutus. Koulutin itseäni lisääkin, mutta ikä tuli vastaan kaikessa. Kyllä kai ihmiset laman muistavat ja sen aiheuttaman työttömyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Kyllä nuo ovat tyhmiä valintoja. Miksi sinulle on niin kova kriisin paikka kun se sanotaan ääneen? Parilla kympillä saa puhelimen. Älypuhelinta ei tarvitse oikeasti kukaan. On tyhmä valinta ostaa ylellisyystuote osamaksulla jos rahat ovat lopussa.
Tuntuu myös melkoiselta liioittelulta, kun terveytesi tuhoutuu joka asiasta. Harrastuksen "viemisestä", vanhasta sängystä...
Voisitko ajatella että itkemisen sijaan kuuntelisit, onko ihmisillä jotain oikeasti järkevää sanottavaa? Olen huomannut että osamaksuihin turvautuminen ei ole välttämättömyys vaan elämäntapa, jonka osa ihmisistä on oppinut. Osa taas ei maksa osamaksulla ikinä eikä missään olosuhteissa.
Esim. pienituloinen kollegani osti pesukoneen osamaksulla samana päivänä kun se hajosi, itse taas olin pessyt pykkini käsin kuukausia, kun ei ollut varaa maksaa pesukonetta kokonaan. Ei käynyt edes mielessä maksaa osamaksulla.
Älypuhelin ei ole enää tämän päivän Suomessa mikään ylellisyystuote. Ja selkäkivuista kärsivälle ei ole ihan sama, missä nukkuu.
Omasta mielestäni tein fiksut valinnat. Tiesin, että pystyn ne osamaksut maksamaan ja ostosten myötä elämänlaatuni parani huomattavasti. Myös terveyteni jonkin verran. Oman hyvinvointinsa laiminlyöminen se vasta tyhmää on.
Se mikä eniten satuttaakin kaltaistesi mielipiteissä on se, että teidän mielestänne köyhä ei saisi välittää itsestään ja pitää itsestään huolta. Eli viedään tavallaan ihmisarvo.
Ja jos sinä et osta jotain osamaksulla, niin miksi kukaan muukaan ei saisi niin tehdä? Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?
Viestissäsi ei ollut muuten mitään, mitä voisin pitää järkevänä.
Kaikki kärsivät selkäkivuista, minäkin. Silti olen aina ostanut sängyn, mihin on varaa.
Osamaksulla joudut maksamaan tuotteesta enemmän. Aina on sekin riski että tulot putoavat yllättäen. Niin voi käydä kaikille. Jos ei ole varaa ostaa tuotetta kerralla, se tarkoittaa että rahaa ei ole yhtään säästössä. Siinä tilanteessa on iso riski ottaa riesakseen kuukausimaksu, kun pienikin yllättävä meno sekoittaa talouden heti.
Ja voitko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Sinulta ei ole viety ihmisarvoa eikä mitään muutakaan siksi, että sinulle sanotaan että on tyhmää ostaa älypuhelin osamaksulla. Ja kyllä, se on ylellisyystuote jota ilman pärjää erinomaisesti. Viis siitä, vaikka "kaikilla muillakin" on.
"Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?" Tässä nyt ei ole yhtään mitään järkeä. Voitko vähän avata, mitä tarkoitat? Kenen tarpeet olen ohittanut ja miten? Sinun tarpeesi saada pelkkää varauksetonta ylistystä palstalla? Minäkö en saa sanoa mielipidettäni osamaksuista, koska se on sinun valintasi? Jos et kestä sitä että valintojasi kritisoidaan, älä käytä itseäsi esimerkkinä.
Selkäkipuja on monenlaisia ja monen asteisia. Minulla ei ole kyse pienestä satunnaisesta kolotuksesta.
Riskiä tulojen vähenemisestä ei käytännössä ole, jos jo alun alkaen elää lakisääteisellä minimillä ja on budjetoinut menonsa sen varaan. En pidä kovin realisteisena nimittäin sitä, että Suomen hallitus päättäisi yhtäkkiä leikata selkeästi tt-tuen määrää.
Mitään sellaista yllättävää¨menoa en osaa kuvitella, joka olisi tärkeämpi kuin kunnon sänky. Pesukonetta en omista enkä tarvitse (taloyhtiössä on ihan ok pesutupa). Hella, jääkaappi ja pakastin kuuluvat asuntoon eli niiden uusiminen kuuluu vuokranantajalle.
Sinä jätät huomiotta sen, että ihmisten tarpeet ovat oikeasti erilaiset. Henkilö A:n mielestä ylellinen voi olla henkilö B.lle välttämättömyys ja henkilö A: lle jokin todella tärkeä voi olla henkilö B:lle täysin turha.
Jos et tiedä, millaisista asioista koostuu yleisesti ottaen ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä, niin tutustu aiheeseen.
Eli ostat tuotteita osamaksulla vaikka olet toimeentulotuen varassa? Älypuhelimia ym. Ei ole todellista... No nyt täytyy antaa periksi. Sinä et ikinä tule ymmärtämään järkevästä rahankäytöstä mitään. Ei ole kyllä ihme, että niin monilla on luottotiedot menneet, kun asenne on tuollainen.
Oletko siis sitä mieltä, että tt-tuesta pitää aina joka kuukausi jäädä säästöön ja mahdollisimman paljon, riippumatta siitä, onko mitään tiettyä säästökohdetta olemassa? Jos näin, niin ymmärrän pointtisi, muuten en.
Ilmeisesti on olemassa karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä (tähän asiaan liittyen): Niitä jotka pyrkivät kituuttamaan ja elävät siksi ns. sitku-elämää ja niitä jotka pyrkivät nauttimaan elämästään tässä ja nyt. Sinä kuulut mitä ilmeisimmin ensinmainittuihin ja minä jälkimmäisiin. Kummatkin on mielestäni ok.
Ongelmia tulee tietysti siinä vaiheessa, jos elää yli varojensa, mutta minä en ole elänyt. Ja ihan uteliaisuudesta kysyn: Jos en olisi hankkinut sitä puhelinta, niin mitä minä olisin "saanut" hankkia sillä rahalla tai mihin tarkoitukseen se raha olisi ollut "soveliasta" säästää?
No siihen puhelimeen. Siihen olisit voinut säästää. Esimerkki: 300 euron tuote maksaa pahimmillaan yli 400 kun sen ostaa osamaksulla.
Uskon että sinulla on saavillinen mielestäsi päteviä syitä, miksi et missään nimessä voinut odottaa vaan se luuri oli saatava heti (eikä hintakaan ollut 300). Voin sanoa etukäteen että mikään niistä syistä ei ole pätevä minun mielestäni.
Ja molemmat elämäntavat ovat toki OK. En väitä että ihminen ei saisi itse päättää mihin rahansa laittaa, oli kyse sitten palkasta tai tt-tuesta. Totta kai saa. Tässä puhutaankin vain siitä, mikä on kenenkin mielestä järkevää.
Joo, monia syitä oli ja on. Ja sen puhelimen ansiosta olen tienannut vuoden aikana runsaat 200 euroa ylimääräistä. Pieni raha, mutta tt-tukilaiselle kiva lisä sekin.
Niin, eri ihmisten mielestä eri asiat ovat tärkeitä. Hirveän vänkäämiseen jälkeen päästiin itsestäänselvään lopputulemaan. :D Kiitos keskustelusta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa minun verorahoistani maksetaan tämä matka kuuhun kahvilaan koska työttämän arki on niin tylsää.
Ai! Kaiken maksaja! Terve!
Turhaa perseilet. Olen valmis maksamaan tuen tyypille joka jää työttömäksi mutta haluaa tehdä töitä. Ja maahanmuuttajalle joka haluaa siivota vaikka on maisteri. Mutta en halua kustantaa kuumatkaa tyypille joka ei inspiroidu paskaduuneista.
Eli niskalaukaus, jos ei halua tehdä töitä. Hyvin inhimillistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Kauanko olet ollut työttömänä? Jos olet parikymppisestä asti ollut töissä (ilmeisesti olet kun ei ole tarvinnut kouluttautua enempää) niin kai sinulla jotain säästöjä on kertynyt vuosikymmenien aikana?
Ei ole säästöjä. Tein noin 20 vuotta toimistotöitä, mutta jouduin kokemaan 3 irtisanomista 3:n vuoden sisään. Hyvin myöhäisellä iällä synnytin kaksi lasta. Lasten isä kuoli (en ole siis leski, emme olleet naimisissa). Valintani tässä oli se, että jos lapset menettivät isänsä, niin he eivät joutuisi menettämään äitiänsä. Jäin siis kotiin. Siinä vaiheessa olin jo yli 50, kun yritin hakeutua takaisin töihin. Kävin kursseja sun muuta, mutta olin jo auttamattoman ikääntynyt. Nykyisinhän jo hieman päälle 40-vuotias on ylikypsä. Työnantajat eivät kiinnostu. Yrittäjänä yritin vuoden verran, mutta homma ei ottanut siipiä alleen.
Eli ei työttömyys ja köyhyys ole pakkovalinta sinulle. Valitsit jäädä kotiin lasten kanssa (vaikka yhteiskunta mahdollistaa päivähoidon) ja valitsit olla opiskelematta ammattia/ammatteja sinä aikana. Lopputulos toki on että 5-kymppinen kouluttamaton ei luultavasti saa töitä, mutta sen osasit varmaan päätellä jo noita valintoja tehdessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Kyllä nuo ovat tyhmiä valintoja. Miksi sinulle on niin kova kriisin paikka kun se sanotaan ääneen? Parilla kympillä saa puhelimen. Älypuhelinta ei tarvitse oikeasti kukaan. On tyhmä valinta ostaa ylellisyystuote osamaksulla jos rahat ovat lopussa.
Tuntuu myös melkoiselta liioittelulta, kun terveytesi tuhoutuu joka asiasta. Harrastuksen "viemisestä", vanhasta sängystä...
Voisitko ajatella että itkemisen sijaan kuuntelisit, onko ihmisillä jotain oikeasti järkevää sanottavaa? Olen huomannut että osamaksuihin turvautuminen ei ole välttämättömyys vaan elämäntapa, jonka osa ihmisistä on oppinut. Osa taas ei maksa osamaksulla ikinä eikä missään olosuhteissa.
Esim. pienituloinen kollegani osti pesukoneen osamaksulla samana päivänä kun se hajosi, itse taas olin pessyt pykkini käsin kuukausia, kun ei ollut varaa maksaa pesukonetta kokonaan. Ei käynyt edes mielessä maksaa osamaksulla.
Älypuhelin ei ole enää tämän päivän Suomessa mikään ylellisyystuote. Ja selkäkivuista kärsivälle ei ole ihan sama, missä nukkuu.
Omasta mielestäni tein fiksut valinnat. Tiesin, että pystyn ne osamaksut maksamaan ja ostosten myötä elämänlaatuni parani huomattavasti. Myös terveyteni jonkin verran. Oman hyvinvointinsa laiminlyöminen se vasta tyhmää on.
Se mikä eniten satuttaakin kaltaistesi mielipiteissä on se, että teidän mielestänne köyhä ei saisi välittää itsestään ja pitää itsestään huolta. Eli viedään tavallaan ihmisarvo.
Ja jos sinä et osta jotain osamaksulla, niin miksi kukaan muukaan ei saisi niin tehdä? Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?
Viestissäsi ei ollut muuten mitään, mitä voisin pitää järkevänä.
Kaikki kärsivät selkäkivuista, minäkin. Silti olen aina ostanut sängyn, mihin on varaa.
Osamaksulla joudut maksamaan tuotteesta enemmän. Aina on sekin riski että tulot putoavat yllättäen. Niin voi käydä kaikille. Jos ei ole varaa ostaa tuotetta kerralla, se tarkoittaa että rahaa ei ole yhtään säästössä. Siinä tilanteessa on iso riski ottaa riesakseen kuukausimaksu, kun pienikin yllättävä meno sekoittaa talouden heti.
Ja voitko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Sinulta ei ole viety ihmisarvoa eikä mitään muutakaan siksi, että sinulle sanotaan että on tyhmää ostaa älypuhelin osamaksulla. Ja kyllä, se on ylellisyystuote jota ilman pärjää erinomaisesti. Viis siitä, vaikka "kaikilla muillakin" on.
"Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?" Tässä nyt ei ole yhtään mitään järkeä. Voitko vähän avata, mitä tarkoitat? Kenen tarpeet olen ohittanut ja miten? Sinun tarpeesi saada pelkkää varauksetonta ylistystä palstalla? Minäkö en saa sanoa mielipidettäni osamaksuista, koska se on sinun valintasi? Jos et kestä sitä että valintojasi kritisoidaan, älä käytä itseäsi esimerkkinä.
Selkäkipuja on monenlaisia ja monen asteisia. Minulla ei ole kyse pienestä satunnaisesta kolotuksesta.
Riskiä tulojen vähenemisestä ei käytännössä ole, jos jo alun alkaen elää lakisääteisellä minimillä ja on budjetoinut menonsa sen varaan. En pidä kovin realisteisena nimittäin sitä, että Suomen hallitus päättäisi yhtäkkiä leikata selkeästi tt-tuen määrää.
Mitään sellaista yllättävää¨menoa en osaa kuvitella, joka olisi tärkeämpi kuin kunnon sänky. Pesukonetta en omista enkä tarvitse (taloyhtiössä on ihan ok pesutupa). Hella, jääkaappi ja pakastin kuuluvat asuntoon eli niiden uusiminen kuuluu vuokranantajalle.
Sinä jätät huomiotta sen, että ihmisten tarpeet ovat oikeasti erilaiset. Henkilö A:n mielestä ylellinen voi olla henkilö B.lle välttämättömyys ja henkilö A: lle jokin todella tärkeä voi olla henkilö B:lle täysin turha.
Jos et tiedä, millaisista asioista koostuu yleisesti ottaen ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä, niin tutustu aiheeseen.
Eli ostat tuotteita osamaksulla vaikka olet toimeentulotuen varassa? Älypuhelimia ym. Ei ole todellista... No nyt täytyy antaa periksi. Sinä et ikinä tule ymmärtämään järkevästä rahankäytöstä mitään. Ei ole kyllä ihme, että niin monilla on luottotiedot menneet, kun asenne on tuollainen.
Oletko siis sitä mieltä, että tt-tuesta pitää aina joka kuukausi jäädä säästöön ja mahdollisimman paljon, riippumatta siitä, onko mitään tiettyä säästökohdetta olemassa? Jos näin, niin ymmärrän pointtisi, muuten en.
Ilmeisesti on olemassa karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä (tähän asiaan liittyen): Niitä jotka pyrkivät kituuttamaan ja elävät siksi ns. sitku-elämää ja niitä jotka pyrkivät nauttimaan elämästään tässä ja nyt. Sinä kuulut mitä ilmeisimmin ensinmainittuihin ja minä jälkimmäisiin. Kummatkin on mielestäni ok.
Ongelmia tulee tietysti siinä vaiheessa, jos elää yli varojensa, mutta minä en ole elänyt. Ja ihan uteliaisuudesta kysyn: Jos en olisi hankkinut sitä puhelinta, niin mitä minä olisin "saanut" hankkia sillä rahalla tai mihin tarkoitukseen se raha olisi ollut "soveliasta" säästää?
No siihen puhelimeen. Siihen olisit voinut säästää. Esimerkki: 300 euron tuote maksaa pahimmillaan yli 400 kun sen ostaa osamaksulla.
Uskon että sinulla on saavillinen mielestäsi päteviä syitä, miksi et missään nimessä voinut odottaa vaan se luuri oli saatava heti (eikä hintakaan ollut 300). Voin sanoa etukäteen että mikään niistä syistä ei ole pätevä minun mielestäni.
Ja molemmat elämäntavat ovat toki OK. En väitä että ihminen ei saisi itse päättää mihin rahansa laittaa, oli kyse sitten palkasta tai tt-tuesta. Totta kai saa. Tässä puhutaankin vain siitä, mikä on kenenkin mielestä järkevää.
Joo, monia syitä oli ja on. Ja sen puhelimen ansiosta olen tienannut vuoden aikana runsaat 200 euroa ylimääräistä. Pieni raha, mutta tt-tukilaiselle kiva lisä sekin.
Niin, eri ihmisten mielestä eri asiat ovat tärkeitä. Hirveän vänkäämiseen jälkeen päästiin itsestäänselvään lopputulemaan. :D Kiitos keskustelusta. :)
Niinpä. Mukavaa viikonloppua sinulle :)
Tapa itsesi sillä minä en halua kuppilaan enkä kahvilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Joo ilmainen sänky ja kivoja lutikoita kaupanpäällisinä. En taida oikein innostua. En ostaisi muutenkaan sänkyä käytettynä kuin korkeintaan joltain hyvältä ystävältä. Sen verran henkilökohtainen ja intiimikin huonekalu. Joku pöytä tai kirjahylly on sitten asia erikseen.
Saako nuudeleita nykyään gluteenittomana? No, en ostaisi silti varmaan. Eihän niissä ole mitään ravintoaineita edes. Syön lähinnä kalaa, broileria ja kasviksia.
Öö, okei.
Itse ostin Jensenin sängyn käytettynä justiinsa. Yli tonnin sänky satasella. Ollut vanhalla naisella käytössä, tahraton, ei haissut. Hänen tyttärensä säilyttänyt omassa kodissaan, josta sängyn hain. On paras sänky, jonka olen ostanut.
Edellisen sängynrungon sain kaverilta ilmaiseksi, Ikean Malm-sänky, kaveri oli rungon saanut ilmaiseksi naapuriltaan. Patjan ostin siihen uutena alesta. Olisko se ollut silloin satasen luokkaa, tai 70e. En meinannut saada kotiinkuljetusta ilmaiseksi aluksi, mutta olin lähdössä kaupasta pois, joten asiakaspalvelija juoksi perääni ja sanoi, että eiköhän kuljetus ja vanhan poisvienti saada onnistumaan.
Ikean sänky oli kuitenkin huono, koko ajan sai olla kiristelemässä ruuveja, lisäksi pinta oli alkanut kellastumaan. Myös patja aiheutti selälle ongelmia.
Myin rungon patjoineen maahanmuuttajalle, olisiko maksettu niistä 40e.
En saanut heti tuota Jenseniä ostettua, joten nukuin lattialla vaahtomuovipatjalla 3kk.
Näin köyhät ihmiset toimivat. Ei ole varaa/pokkaa alkaa pyydellä jostain sossusta uutta sänkyä, ihan hyvin voin nukkua käytetyssä Jensenin sängyssä.
Ihan kiva juttu, että sait halvalla hyvän sängyn. :) Minä nyt vain haluan sänkyni uutena, jos vain mitenkään mahdollista.
Enkä minäkään sitä mistään sossusta kinunnut. Saan työmarkkinatuen ja asumistuen päälle muutaman kympin kuussa perustoimeentulotukea. Mitään harkinnanvaraista en ole koskaan hakenut.
Se minua tässä eniten ihmetyttääkin, että miten joitain ihmisiä voi niin valtavasti häiritä se, miten joku
yksittäinen vieras ihminen käyttää rahansa, jotka hän JOKA TAPAUKSESSA saa käyttöönsä. Käteen kuukausittain saamani summa ei ole riippuvainen siitä, ostanko sänkyni uutena vai käytettynä. Se uuden sängyn hankkiminen ei tuo veronmaksajille lisäkustannuksia.
En keksi muita syitä kuin käsittämättömän kateuden tai sairaalloisen kontrollinhalun. Tai sitten nää on kaikki trolleja.
Keksin kolmannen syyn. Toimit tyhmästi, ja ihmiset yrittävät neuvoa toimimaan järkevästi.
Ja edelleen odottelen perusteluja....
Perustelu on, että ihan hyvän sängyn saa halvalla. Sitten on rahaa käyttää elektroniikkaan, matkoihin, alkoholiin (jottet messua, niin kerrot, että tänään minä köyhänä ihmisenä ostin viiniä) yms. tärkeämpään.
En tarvitse muuta elektroniikkaa kuin puhelimen ja läppärin. Edes telkkaria ei ole, katson netistä kiinnostavat ohjelmat. Matkustelu ei nappaa ja vielä vähemmän alkoholi. Siitä on vuosia aikaa, kun olen ostanut viinilasillisen jossain, Alkossa olen käynyt vissiin joskus vuosituhannen alussa. :D Ei nyt vaan kiinnosta. En toki paheksu muiden viinin ostamista, kaikin mokomin vaan. :).
Kuten jossain jo sanoin, niin en kyllä oikein tärkeämpiä asioita (siis itse ostettavia) keksi kuin hyvä sänky - ja ihan halvalla tuskin saa sellaista, joka on minun mielestäni hyvä sänky. Enkä koe jääneeni paitsi mistään olennaisesta. Rahaa jää silti harrastamiseen, terveelliseen ruokaan, ystävien tapaamiseen jne.
Mukavaa perjantai-iltaa sinne. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Kyllä nuo ovat tyhmiä valintoja. Miksi sinulle on niin kova kriisin paikka kun se sanotaan ääneen? Parilla kympillä saa puhelimen. Älypuhelinta ei tarvitse oikeasti kukaan. On tyhmä valinta ostaa ylellisyystuote osamaksulla jos rahat ovat lopussa.
Tuntuu myös melkoiselta liioittelulta, kun terveytesi tuhoutuu joka asiasta. Harrastuksen "viemisestä", vanhasta sängystä...
Voisitko ajatella että itkemisen sijaan kuuntelisit, onko ihmisillä jotain oikeasti järkevää sanottavaa? Olen huomannut että osamaksuihin turvautuminen ei ole välttämättömyys vaan elämäntapa, jonka osa ihmisistä on oppinut. Osa taas ei maksa osamaksulla ikinä eikä missään olosuhteissa.
Esim. pienituloinen kollegani osti pesukoneen osamaksulla samana päivänä kun se hajosi, itse taas olin pessyt pykkini käsin kuukausia, kun ei ollut varaa maksaa pesukonetta kokonaan. Ei käynyt edes mielessä maksaa osamaksulla.
Älypuhelin ei ole enää tämän päivän Suomessa mikään ylellisyystuote. Ja selkäkivuista kärsivälle ei ole ihan sama, missä nukkuu.
Omasta mielestäni tein fiksut valinnat. Tiesin, että pystyn ne osamaksut maksamaan ja ostosten myötä elämänlaatuni parani huomattavasti. Myös terveyteni jonkin verran. Oman hyvinvointinsa laiminlyöminen se vasta tyhmää on.
Se mikä eniten satuttaakin kaltaistesi mielipiteissä on se, että teidän mielestänne köyhä ei saisi välittää itsestään ja pitää itsestään huolta. Eli viedään tavallaan ihmisarvo.
Ja jos sinä et osta jotain osamaksulla, niin miksi kukaan muukaan ei saisi niin tehdä? Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?
Viestissäsi ei ollut muuten mitään, mitä voisin pitää järkevänä.
Kaikki kärsivät selkäkivuista, minäkin. Silti olen aina ostanut sängyn, mihin on varaa.
Osamaksulla joudut maksamaan tuotteesta enemmän. Aina on sekin riski että tulot putoavat yllättäen. Niin voi käydä kaikille. Jos ei ole varaa ostaa tuotetta kerralla, se tarkoittaa että rahaa ei ole yhtään säästössä. Siinä tilanteessa on iso riski ottaa riesakseen kuukausimaksu, kun pienikin yllättävä meno sekoittaa talouden heti.
Ja voitko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Sinulta ei ole viety ihmisarvoa eikä mitään muutakaan siksi, että sinulle sanotaan että on tyhmää ostaa älypuhelin osamaksulla. Ja kyllä, se on ylellisyystuote jota ilman pärjää erinomaisesti. Viis siitä, vaikka "kaikilla muillakin" on.
"Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?" Tässä nyt ei ole yhtään mitään järkeä. Voitko vähän avata, mitä tarkoitat? Kenen tarpeet olen ohittanut ja miten? Sinun tarpeesi saada pelkkää varauksetonta ylistystä palstalla? Minäkö en saa sanoa mielipidettäni osamaksuista, koska se on sinun valintasi? Jos et kestä sitä että valintojasi kritisoidaan, älä käytä itseäsi esimerkkinä.
Selkäkipuja on monenlaisia ja monen asteisia. Minulla ei ole kyse pienestä satunnaisesta kolotuksesta.
Riskiä tulojen vähenemisestä ei käytännössä ole, jos jo alun alkaen elää lakisääteisellä minimillä ja on budjetoinut menonsa sen varaan. En pidä kovin realisteisena nimittäin sitä, että Suomen hallitus päättäisi yhtäkkiä leikata selkeästi tt-tuen määrää.
Mitään sellaista yllättävää¨menoa en osaa kuvitella, joka olisi tärkeämpi kuin kunnon sänky. Pesukonetta en omista enkä tarvitse (taloyhtiössä on ihan ok pesutupa). Hella, jääkaappi ja pakastin kuuluvat asuntoon eli niiden uusiminen kuuluu vuokranantajalle.
Sinä jätät huomiotta sen, että ihmisten tarpeet ovat oikeasti erilaiset. Henkilö A:n mielestä ylellinen voi olla henkilö B.lle välttämättömyys ja henkilö A: lle jokin todella tärkeä voi olla henkilö B:lle täysin turha.
Jos et tiedä, millaisista asioista koostuu yleisesti ottaen ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä, niin tutustu aiheeseen.
Eli ostat tuotteita osamaksulla vaikka olet toimeentulotuen varassa? Älypuhelimia ym. Ei ole todellista... No nyt täytyy antaa periksi. Sinä et ikinä tule ymmärtämään järkevästä rahankäytöstä mitään. Ei ole kyllä ihme, että niin monilla on luottotiedot menneet, kun asenne on tuollainen.
Oletko siis sitä mieltä, että tt-tuesta pitää aina joka kuukausi jäädä säästöön ja mahdollisimman paljon, riippumatta siitä, onko mitään tiettyä säästökohdetta olemassa? Jos näin, niin ymmärrän pointtisi, muuten en.
Ilmeisesti on olemassa karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä (tähän asiaan liittyen): Niitä jotka pyrkivät kituuttamaan ja elävät siksi ns. sitku-elämää ja niitä jotka pyrkivät nauttimaan elämästään tässä ja nyt. Sinä kuulut mitä ilmeisimmin ensinmainittuihin ja minä jälkimmäisiin. Kummatkin on mielestäni ok.
Ongelmia tulee tietysti siinä vaiheessa, jos elää yli varojensa, mutta minä en ole elänyt. Ja ihan uteliaisuudesta kysyn: Jos en olisi hankkinut sitä puhelinta, niin mitä minä olisin "saanut" hankkia sillä rahalla tai mihin tarkoitukseen se raha olisi ollut "soveliasta" säästää?
No siihen puhelimeen. Siihen olisit voinut säästää. Esimerkki: 300 euron tuote maksaa pahimmillaan yli 400 kun sen ostaa osamaksulla.
Uskon että sinulla on saavillinen mielestäsi päteviä syitä, miksi et missään nimessä voinut odottaa vaan se luuri oli saatava heti (eikä hintakaan ollut 300). Voin sanoa etukäteen että mikään niistä syistä ei ole pätevä minun mielestäni.
Ja molemmat elämäntavat ovat toki OK. En väitä että ihminen ei saisi itse päättää mihin rahansa laittaa, oli kyse sitten palkasta tai tt-tuesta. Totta kai saa. Tässä puhutaankin vain siitä, mikä on kenenkin mielestä järkevää.
Joo, monia syitä oli ja on. Ja sen puhelimen ansiosta olen tienannut vuoden aikana runsaat 200 euroa ylimääräistä. Pieni raha, mutta tt-tukilaiselle kiva lisä sekin.
Niin, eri ihmisten mielestä eri asiat ovat tärkeitä. Hirveän vänkäämiseen jälkeen päästiin itsestäänselvään lopputulemaan. :D Kiitos keskustelusta. :)
Niinpä. Mukavaa viikonloppua sinulle :)
Kiitos samoin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä kuuluisi olla paikka jossa kokoontua, tarjottaisiin ilmaiset kahvit, he jotka usein käyvät toisivat välillä kahvipaketin ja pullaa.
Samalla estettäisiin syrjäytymistä ja tarkistettaisiin vointi.
No minulla kuuluisi olla oven takana ukkeli, jolla on ruusukimppu ja pullo viiniä, mutta eipä ole. Ala järjestää se minulle, sinä viisas.
Anteeksi olen oppinut liikaa savolaisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Kauanko olet ollut työttömänä? Jos olet parikymppisestä asti ollut töissä (ilmeisesti olet kun ei ole tarvinnut kouluttautua enempää) niin kai sinulla jotain säästöjä on kertynyt vuosikymmenien aikana?
Ei ole säästöjä. Tein noin 20 vuotta toimistotöitä, mutta jouduin kokemaan 3 irtisanomista 3:n vuoden sisään. Hyvin myöhäisellä iällä synnytin kaksi lasta. Lasten isä kuoli (en ole siis leski, emme olleet naimisissa). Valintani tässä oli se, että jos lapset menettivät isänsä, niin he eivät joutuisi menettämään äitiänsä. Jäin siis kotiin. Siinä vaiheessa olin jo yli 50, kun yritin hakeutua takaisin töihin. Kävin kursseja sun muuta, mutta olin jo auttamattoman ikääntynyt. Nykyisinhän jo hieman päälle 40-vuotias on ylikypsä. Työnantajat eivät kiinnostu. Yrittäjänä yritin vuoden verran, mutta homma ei ottanut siipiä alleen.
Eli ei työttömyys ja köyhyys ole pakkovalinta sinulle. Valitsit jäädä kotiin lasten kanssa (vaikka yhteiskunta mahdollistaa päivähoidon) ja valitsit olla opiskelematta ammattia/ammatteja sinä aikana. Lopputulos toki on että 5-kymppinen kouluttamaton ei luultavasti saa töitä, mutta sen osasit varmaan päätellä jo noita valintoja tehdessäsi.
Mielestäni hän teki joka tapauksessa hyvän ja fiksun valinnan. Lasten laittaminen etusijalle ei voi olla koskaan huono valinta, jos asioita katsotaan kokonaisuutena.
Mulla on kaksi ystävää, joilla on ollut kotiäiti. Ovat siitä erittäin kiitollisia.
Tuohon aikaan taidettiin vielä äitiyttä arvostaakin enemmän kuin nykyään. Siis ihan yleisesti.
Sinulle toisten pikkusista osareista olemattomia ongelmia leipovalle tiedoksi, elämässä ja ihmisissä on olemassa muitakin kuin ääripäitä - jotain joskus osarilla ostamalla ei tarkoita samaakuin nuori joka pääsi töihin ha sekosi tai hyvähköön työhön päässyt joka sekosi täysin ja mopo karkasi käsistä. Suunnattomin hankinnoin ja veloin.
Se, joku köyhyyteen tottunut uusii 3v vanhan jo sakkailevan luurinsa, johon kohta lakkaa tulemasta ihan kaikki kaikki päivitykset, +-10€ osarilla, kun omalta operaattorilta tulee hyvä tarjous vuoden vanhasta mallista, on ihan yhdentekevä juttu.
Jollet ole kuullut, operaattorien sivuilta on jo ikiajat voinut ostaa luureja ym KOROTTA osarilla 1-3v. Käsittämätöntä, mutta kannattanee.
Meillä ei kärsitty eikä menty metsään vaikka itse ostin osarilla Anttilasta mm ainakin telkan, dvd-soittimen, kunnon pöytäkoneen, 2 näyttöä, 2 eri kertaa imurin, höyrypesurin, lamppuja, kattiloita, enkä muista enää mitä muuta. Yleensä maksoin ripeästi pois, mutta kun valitsi osarin, sai varaa maksuaikaan. Jos olikin ollut tiukempaa.
Sen ei tarvitsekaan sopia sinulle ja sinä voit aivan itse päättää siitä mikä sinulle sopii. Säästä ja osta käteisellä. Tai ole ilman. Tai vonguta visaa, niin kuin jotkut. Mikä itsekullekin sopii. Toisten pitää saada ostaa kivijalasta, jonkun netistä.
Kyllä ne käteisetkin saa huiriteltua jopa minun mielestäni tyhmästi, mutta eihän niitä toisen rahoja minun tyyliin käytetä, vaan sen, jonka ne ovat. Eihän sillä ole väliä mitä mieltä minä siitä olen.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi osa käy pitkin foirumeja kuin jalopeura mekastamassa vuosikaudet älyluuri-, "taulu"-TV- ja osamaksuvihaansa.
Tsulutv on ihan vaan se telkka millaisia telkat on nykyään ja äluluuri on vaan ihan vaan se millaisia luurit on nykyään ja niillä on eri rooli kuin 1980-luvulla. Tai 2000.
Minullakaan ei ole muuta millä kaikki asiointi hoitaa. Minä luen sillä. Sosiaalinen aspekti sillä. Lehdet sillä. "Kirjeenvaihto" sillä, pankki, tilaamiset, Kelan kanssa asiointi, liitteiden lähetys, harrastuspiirit, laskin, kslenteri, musiikki, sanakirja, ruokaohjeet, käsityöohjeet, mistä jokin löytyy, missä se sijaitsee, koska se on auki, mitä valikoimassa ja missä pisteessä, missä halvinta, miten iso jono, terkkariin aika, labrakokeiden tulokset, lääkkeiden tilaus, sää.
Muilla voi olla asiat paremmin, mutta mä en pystyisi hoitamaan mitään nyt ilman nettiä, eikä ole tietokoneeseen varaa. Pitäisi saada uusi / "uusi" keskusyksikkö, eikä tiedä tällä hetkellä edes koska saa mistään rahaa. Siinä tilanteessa ei hankita edes satasella käteisellä, saati osareilla kun ei tiedetä mistään mitään. Ennen oli vakitulot edes ne pienet mitä oli. Sairastuin pahasti. Nyt sitten uusi pitkä sairauslomalappu ja odotellaan tuleeko jatkona uusi työkyvyttömyyseläkepäätös. Mitään tietoa ei ole mistä missä muodossa koska mitään rahaa.
On se hyvä, ettei ostele isoja, vaan typeriä pikku älyluureja muutaman euron kk osareilla, joihin toki voi jopa nettikamuilta piffata jeesiä sentään. Saa edes asiansa hoidettua. Mitäs tehtäsiin jollei olisi.
Kekkosen aika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä korttia pakasta kirjoitti:
Kyllä tämä on rajua ja järkyttävää hyväksikäyttöä. Tuntemani muualta tulleet työntekijätkin ovat todenneet että Suomessa on todella matalat palkat suhteessa asuntojen hintoihin ja muuhun.
Suomeen muualta tulleet elää tiiviisti ja ahtaasti.
Todella ikävää että täällä työskennellessä pitää elää kuin eläintarhassa.
Voitte kuvitella miltä tuntuu jakaa vessa kymmenen työmiehen kanssa ja se pierun määrä öisin.
Kylmä on ja tuuletettava on. Lämpöä menee hukkaan kun hapankaali pierettää.
Ei kivaa.
Yksi Suomen tärkeimmistä valtaväylistä, Ykköstie, aloitettiin kun Kekkonen tuli valtaan. Työttömyyttä oli paljon, koska maatalouden rakennemmuutos ajoi köyhät nuoret ihmiset pois korpeen raivatuilta pikkutiloilta. Ykköstien rakentaminen olikin Suomen suurin työttömyystyöprojekti, työläiset asutettiin pelloille pystytetyissä parakkikaupungeissa, ahtaissa asuntoloissa. Maansiirtotyö oli osin käsityötä, vaikka koneitakin olisi ollut. Siis vielä aika lähimenneisyydessä, ei esihistoriallisella ajalla, suomalaisetkin ovat joutuneet muuttamaan työn perässä ja asumaan kaukana syntymäkodistaan. Ja tekemään elääkseen muutakin kuin pelkkiä herranvirkoja.
Ja sitten nähtiin ettei ole mitään syytä tehdä lapiolinjalla niitä töitä minkä yksi mies ja kone tekee sekä nopeammin että helpommin. Säästetään työmiesten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Muualla sivistyneessä Euroopassa tämä oli huomattu jo aiemmin ja maksettiin mieluummin työttömyysturvaa kuin teetettiin raskaita töitä ihan vain huvikseen.
Meillä olisi täysi työllisyys eikä työvoima riittäisikään jos kaikki tehtäisin lapiolinjalla, kadut aurattaisiin käsipelillä ja tehtaita ei olisi automatisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä korttia pakasta kirjoitti:
Kyllä tämä on rajua ja järkyttävää hyväksikäyttöä. Tuntemani muualta tulleet työntekijätkin ovat todenneet että Suomessa on todella matalat palkat suhteessa asuntojen hintoihin ja muuhun.
Suomeen muualta tulleet elää tiiviisti ja ahtaasti.
Todella ikävää että täällä työskennellessä pitää elää kuin eläintarhassa.
Voitte kuvitella miltä tuntuu jakaa vessa kymmenen työmiehen kanssa ja se pierun määrä öisin.
Kylmä on ja tuuletettava on. Lämpöä menee hukkaan kun hapankaali pierettää.
Ei kivaa.
Yksi Suomen tärkeimmistä valtaväylistä, Ykköstie, aloitettiin kun Kekkonen tuli valtaan. Työttömyyttä oli paljon, koska maatalouden rakennemmuutos ajoi köyhät nuoret ihmiset pois korpeen raivatuilta pikkutiloilta. Ykköstien rakentaminen olikin Suomen suurin työttömyystyöprojekti, työläiset asutettiin pelloille pystytetyissä parakkikaupungeissa, ahtaissa asuntoloissa. Maansiirtotyö oli osin käsityötä, vaikka koneitakin olisi ollut. Siis vielä aika lähimenneisyydessä, ei esihistoriallisella ajalla, suomalaisetkin ovat joutuneet muuttamaan työn perässä ja asumaan kaukana syntymäkodistaan. Ja tekemään elääkseen muutakin kuin pelkkiä herranvirkoja.
Ja sitten nähtiin ettei ole mitään syytä tehdä lapiolinjalla niitä töitä minkä yksi mies ja kone tekee sekä nopeammin että helpommin. Säästetään työmiesten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Muualla sivistyneessä Euroopassa tämä oli huomattu jo aiemmin ja maksettiin mieluummin työttömyysturvaa kuin teetettiin raskaita töitä ihan vain huvikseen.
Meillä olisi täysi työllisyys eikä työvoima riittäisikään jos kaikki tehtäisin lapiolinjalla, kadut aurattaisiin käsipelillä ja tehtaita ei olisi automatisoitu.
Näinköhän.
Saksassa näin kun kaupungin työntekijä puhalsi lehtipuhaltimella kevyen liikenteen väylää auki. Kaksi muuta työntekijää piteli isoa pahvia jotta lehdet ei lentelisi kulkijoiden niskaan. Eli kolme ihmistä työllistyi.
Saksassa työllistetään ihmisiä ns minijobeihin, en muista tuntimäärää ja kk palkka oli tuolloin jotain 450. Tuosta ei tainnut mennä ollenkaan veroja. En tiedä oliko nuo pahvin pitäjät näitä minijobilaisia. Jotkut tekevät kuulemma useampaakin minijobia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä korttia pakasta kirjoitti:
Kyllä tämä on rajua ja järkyttävää hyväksikäyttöä. Tuntemani muualta tulleet työntekijätkin ovat todenneet että Suomessa on todella matalat palkat suhteessa asuntojen hintoihin ja muuhun.
Suomeen muualta tulleet elää tiiviisti ja ahtaasti.
Todella ikävää että täällä työskennellessä pitää elää kuin eläintarhassa.
Voitte kuvitella miltä tuntuu jakaa vessa kymmenen työmiehen kanssa ja se pierun määrä öisin.
Kylmä on ja tuuletettava on. Lämpöä menee hukkaan kun hapankaali pierettää.
Ei kivaa.
Yksi Suomen tärkeimmistä valtaväylistä, Ykköstie, aloitettiin kun Kekkonen tuli valtaan. Työttömyyttä oli paljon, koska maatalouden rakennemmuutos ajoi köyhät nuoret ihmiset pois korpeen raivatuilta pikkutiloilta. Ykköstien rakentaminen olikin Suomen suurin työttömyystyöprojekti, työläiset asutettiin pelloille pystytetyissä parakkikaupungeissa, ahtaissa asuntoloissa. Maansiirtotyö oli osin käsityötä, vaikka koneitakin olisi ollut. Siis vielä aika lähimenneisyydessä, ei esihistoriallisella ajalla, suomalaisetkin ovat joutuneet muuttamaan työn perässä ja asumaan kaukana syntymäkodistaan. Ja tekemään elääkseen muutakin kuin pelkkiä herranvirkoja.
Ja sitten nähtiin ettei ole mitään syytä tehdä lapiolinjalla niitä töitä minkä yksi mies ja kone tekee sekä nopeammin että helpommin. Säästetään työmiesten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Muualla sivistyneessä Euroopassa tämä oli huomattu jo aiemmin ja maksettiin mieluummin työttömyysturvaa kuin teetettiin raskaita töitä ihan vain huvikseen.
Meillä olisi täysi työllisyys eikä työvoima riittäisikään jos kaikki tehtäisin lapiolinjalla, kadut aurattaisiin käsipelillä ja tehtaita ei olisi automatisoitu.
Näinköhän.
Saksassa näin kun kaupungin työntekijä puhalsi lehtipuhaltimella kevyen liikenteen väylää auki. Kaksi muuta työntekijää piteli isoa pahvia jotta lehdet ei lentelisi kulkijoiden niskaan. Eli kolme ihmistä työllistyi.
Saksassa työllistetään ihmisiä ns minijobeihin, en muista tuntimäärää ja kk palkka oli tuolloin jotain 450. Tuosta ei tainnut mennä ollenkaan veroja. En tiedä oliko nuo pahvin pitäjät näitä minijobilaisia. Jotkut tekevät kuulemma useampaakin minijobia.
Enpä vertaisi pahvin pitelyä maansiirtoon lapiolla. Mutta toki edelleen on vallalla käsitys että pitää puuhastella jotain ettei vaan syrjäydy. Itse seurasin kun kotikaupungin (palkallinen) työntekijä piti lehtipuhallinta päällä mutta samalla oli hyvä seurata kännykkää ja ihan kohtalaisen pitkän aikaa. Ilmeisesti oli joku tauko menossa kun työ ei oikein edennyt vaan puhallin osoitti samaan kohtaan. Sellaista se on monessakin kaupungin hommassa.
Saksan järjestelmässä on ilmeisesti se etu että he saavat palkkaa noilta minijob-tunneilta. Suomessa katsotaan edelleen että saadaksesi sen 9e/päivä pitää tehdä 4-8h töitä. Ja eipä tuo Saksankaan systeemi ole vähentänyt köyhyyttä.
Ei ole säästöjä. Tein noin 20 vuotta toimistotöitä, mutta jouduin kokemaan 3 irtisanomista 3:n vuoden sisään. Hyvin myöhäisellä iällä synnytin kaksi lasta. Lasten isä kuoli (en ole siis leski, emme olleet naimisissa). Valintani tässä oli se, että jos lapset menettivät isänsä, niin he eivät joutuisi menettämään äitiänsä. Jäin siis kotiin. Siinä vaiheessa olin jo yli 50, kun yritin hakeutua takaisin töihin. Kävin kursseja sun muuta, mutta olin jo auttamattoman ikääntynyt. Nykyisinhän jo hieman päälle 40-vuotias on ylikypsä. Työnantajat eivät kiinnostu. Yrittäjänä yritin vuoden verran, mutta homma ei ottanut siipiä alleen.