Lue keskustelun säännöt.
Miksi urheilijoita ei syyllistetä nivelrikoista kuten lihavia?
08.10.2019 |
Esimerkkinä Jani Sievisen lonkat ja olkapää ovat paskana, astma ja lisäksi uimarin korva ovat seurausta urheilusta. Hän on siis tietoisesti rikkonut itsensä. Nivel- ja muut vaivat olisi voitu välttää. Miksi urheilijoita ei syyllistetä siitä, että he aiheuttavat yhteiskunnalle kustannuksia?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Sievinen on maksanut veroja, ja maksanut jopa paljon enemmän kuin viestin kirjoittaja.
Luuletko, etteivät taiteilijat, kirjailijat, urheilijat ja yksityisyrittäjät maksa veroja?
Luuletko tosiaan?
Sievinen on tienannut alle 30 000 euroa vuodessa muutaman vuoden ajan. Sitä ennen hänen urheiluun ja siitä aiheutuneisiin vammoihin on käytetty miljoonia veronmaksajien rahaa. Lonkkaleikkaus maksaa varmasti yhteiskunnalle enemmän kuin Sievisen vuoden bruttoansiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nivelrikko tulee kyllä ihan ilman urheilua ja ylipainoakin. Yleisin syy ikääntyminen.
Urheilu on henkilön ammatti.
Monissa muissakin ammatteissa ihmisistä tulee raihnaisia ja sairaita, kuten esim. kaivostyö,
raskas rakennustyö, siivous, tai mikä tahansa ammatti, joka fyysisesti kuormittaa kehoa vuosikausia rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä.
On outoa väittää, että urheilusta johtuvat kustannukset olisivat vain 0,75% (lihavuudesta 1,5 % THL:n mukaan), ellei sitten tilastoa tehdä niin, että ensin vammautuu urheilussa, lihoo ja hetkellä jolloin tulee lääkärille, syyksi katsotaan lihavuus (joka on johtunut urheiluvammasta). Silloinhan sellaisella tilastolla ei tee yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä kysymys.
Itse teen fyysistä työtä enkä juuri harrasta vapaa-ajan liikuntaa kävelemistä lukuunottamatta. Olen lievästi ylipainoinen ja terve eikä minulla ole 54 vuotiaana sairauspoissaoloja käytännössä lainkaan. Keho kestää.Lukemattomat ovat ne terveellisen liikunnan harrastajat jotka tärvelevät kroppansa urheillessa ja sitten ollaan viikkoja saikulla kun polvi nitkahti tai ranne rasittui.
Tunnetko ihan tällaisia viikkoja liikunnan takia saikuttaneita? Minä en tunne yhtään. Puutarhatöistä on parin työkaverin jalka tai käsi venähtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Urheilu on henkilön ammatti.
Monissa muissakin ammatteissa ihmisistä tulee raihnaisia ja sairaita, kuten esim. kaivostyö,
raskas rakennustyö, siivous, tai mikä tahansa ammatti, joka fyysisesti kuormittaa kehoa vuosikausia rankasti.
Näin se on. Tämä korreloidaan sitten niin, että korkeampi koulutustaso tarkoittaa parempaa terveyttä. Kukaan ei vain kerro sitä, että korkeamman koulutustason ihmiset eivät tee fyysisesti kuluttavaa työtä. Harvemmin edes psyykkisesti rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä kysymys.
Itse teen fyysistä työtä enkä juuri harrasta vapaa-ajan liikuntaa kävelemistä lukuunottamatta. Olen lievästi ylipainoinen ja terve eikä minulla ole 54 vuotiaana sairauspoissaoloja käytännössä lainkaan. Keho kestää.Lukemattomat ovat ne terveellisen liikunnan harrastajat jotka tärvelevät kroppansa urheillessa ja sitten ollaan viikkoja saikulla kun polvi nitkahti tai ranne rasittui.
Tunnetko ihan tällaisia viikkoja liikunnan takia saikuttaneita? Minä en tunne yhtään. Puutarhatöistä on parin työkaverin jalka tai käsi venähtänyt.
Itseni mukaanlukien tunnen kymmeniä. Ei tarvita kuin yksi väärä liike ja kun välilevy menee selästä - urheilun vuoksi - et tee mitään työtä muutamaan viikkoon.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä.
On outoa väittää, että urheilusta johtuvat kustannukset olisivat vain 0,75% (lihavuudesta 1,5 % THL:n mukaan), ellei sitten tilastoa tehdä niin, että ensin vammautuu urheilussa, lihoo ja hetkellä jolloin tulee lääkärille, syyksi katsotaan lihavuus (joka on johtunut urheiluvammasta). Silloinhan sellaisella tilastolla ei tee yhtään mitään.
Ei se ole mitenkään outoa, koska liikunta ei nyt vaan ole mitään ihan hirveän vaarallista puuhaa. Liikunta ehkäisee sairauksia ja pitää ihmisen toimintakykyä yllä. Vaikuttaa jopa aivoterveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä kysymys.
Itse teen fyysistä työtä enkä juuri harrasta vapaa-ajan liikuntaa kävelemistä lukuunottamatta. Olen lievästi ylipainoinen ja terve eikä minulla ole 54 vuotiaana sairauspoissaoloja käytännössä lainkaan. Keho kestää.Lukemattomat ovat ne terveellisen liikunnan harrastajat jotka tärvelevät kroppansa urheillessa ja sitten ollaan viikkoja saikulla kun polvi nitkahti tai ranne rasittui.
Tunnetko ihan tällaisia viikkoja liikunnan takia saikuttaneita? Minä en tunne yhtään. Puutarhatöistä on parin työkaverin jalka tai käsi venähtänyt.
Itseni mukaanlukien tunnen kymmeniä. Ei tarvita kuin yksi väärä liike ja kun välilevy menee selästä - urheilun vuoksi - et tee mitään työtä muutamaan viikkoon.
- Eri
Taikasana, väärä liike. Jos ihminen liikkuu oikein, hän ei tee vääriä liikkeitä. Kehon lihaksiston tulee olla tasapainossa.
Kannattaa aina olla varuillaan, jos luterilaisessa ympäristössä joku valittelee nivelkulumia tai vaivoja.
Saattaa vain haluta selvitä vähemmällä työllä. He valehtelevat kipuja ja vaivojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä.
On outoa väittää, että urheilusta johtuvat kustannukset olisivat vain 0,75% (lihavuudesta 1,5 % THL:n mukaan), ellei sitten tilastoa tehdä niin, että ensin vammautuu urheilussa, lihoo ja hetkellä jolloin tulee lääkärille, syyksi katsotaan lihavuus (joka on johtunut urheiluvammasta). Silloinhan sellaisella tilastolla ei tee yhtään mitään.
Ei se ole mitenkään outoa, koska liikunta ei nyt vaan ole mitään ihan hirveän vaarallista puuhaa. Liikunta ehkäisee sairauksia ja pitää ihmisen toimintakykyä yllä. Vaikuttaa jopa aivoterveyteen.
Varmasti näinkin, mutta on väärin väittää, että liikunta toisi vain terveyttä, koska liikunta lisää myös sairastumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä kysymys.
Itse teen fyysistä työtä enkä juuri harrasta vapaa-ajan liikuntaa kävelemistä lukuunottamatta. Olen lievästi ylipainoinen ja terve eikä minulla ole 54 vuotiaana sairauspoissaoloja käytännössä lainkaan. Keho kestää.Lukemattomat ovat ne terveellisen liikunnan harrastajat jotka tärvelevät kroppansa urheillessa ja sitten ollaan viikkoja saikulla kun polvi nitkahti tai ranne rasittui.
Tunnetko ihan tällaisia viikkoja liikunnan takia saikuttaneita? Minä en tunne yhtään. Puutarhatöistä on parin työkaverin jalka tai käsi venähtänyt.
Itseni mukaanlukien tunnen kymmeniä. Ei tarvita kuin yksi väärä liike ja kun välilevy menee selästä - urheilun vuoksi - et tee mitään työtä muutamaan viikkoon.
- Eri
Taikasana, väärä liike. Jos ihminen liikkuu oikein, hän ei tee vääriä liikkeitä. Kehon lihaksiston tulee olla tasapainossa.
Taikasanat ovat silloin "väärä liike liikunnassa", ei lihavuus. Tämä pitäisi ehdottomasti korreloida sairastuvuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattiurheilijat eivät ole iso ryhmä, sen sijaan työpaikaltani ja kaverien miehistä löytyy paljon näitä amatöörihimourheilijoita, jotka ovat vähän väliä rikki.
Esim. himojalkapalloilija, ties kuinka monta polvileikkausta, aina vähintään kuukauden saikku
Himomaastopyöräilijä, molemmat solisluut leikattu, lisäksi joukkuelajinsa puolelta samoin useita polvileikkauksia, kuukauden saikkuja työuransa aikana ainakin 4-5 kpl
Sen sijaan työpaikan jonkin verran ylipainoiset naiset, jotka eivät edes motivaatiosaikuta (meillä tällainenkin tapaus jostain syystä mies), ei ole diagnooseja, satunnainen flunssa kerran-pari vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä
On outoa väittää, että urheilusta johtuvat kustannukset olisivat vain 0,75% (lihavuudesta 1,5 % THL:n mukaan), ellei sitten tilastoa tehdä niin, että ensin vammautuu urheilussa, lihoo ja hetkellä jolloin tulee lääkärille, syyksi katsotaan lihavuus (joka on johtunut urheiluvammasta). Silloinhan sellaisella tilastolla ei tee yhtään mitään.
Ei se ole mitenkään outoa, koska liikunta ei nyt vaan ole mitään ihan hirveän vaarallista puuhaa. Liikunta ehkäisee sairauksia ja pitää ihmisen toimintakykyä yllä. Vaikuttaa jopa aivoterveyteen.
Varmasti näinkin, mutta on väärin väittää, että liikunta toisi vain terveyttä, koska liikunta lisää myös sairastumista.
Huippu-urheilun ja kuntoliikunnan terveysvaikutuksia ei ole syytä sekoittaa keskenään. Väitätkö siis, että liikuntaa vähentämällä sairastuvuus vähenisi. Olisi hyvä laittaa jokin lähde.
Ei tarvi olla edes urheilija, ihan liikuntaa harrastavilla ihmisillä on isompia tai pienempiä vaivoja. Lähes kaikilla jalkapalloa pelanneilla (ei ammatikseen) nuorilla aikuisilla on leikattu polvea tms. Äidilläni meni polvi (leikkaus ja pitkä sairausloma) koiraharrastuksessa ja itselläni on jalkaa kipsattu ja monta kertaa lääkärissä käyty ratsatusonnettomuuksien takia. Itseaiheutettuja nämäkin...Kuten sanonta kuuluu niin urheilija ei tervettä päivää näe...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä
On outoa väittää, että urheilusta johtuvat kustannukset olisivat vain 0,75% (lihavuudesta 1,5 % THL:n mukaan), ellei sitten tilastoa tehdä niin, että ensin vammautuu urheilussa, lihoo ja hetkellä jolloin tulee lääkärille, syyksi katsotaan lihavuus (joka on johtunut urheiluvammasta). Silloinhan sellaisella tilastolla ei tee yhtään mitään.
Ei se ole mitenkään outoa, koska liikunta ei nyt vaan ole mitään ihan hirveän vaarallista puuhaa. Liikunta ehkäisee sairauksia ja pitää ihmisen toimintakykyä yllä. Vaikuttaa jopa aivoterveyteen.
Varmasti näinkin, mutta on väärin väittää, että liikunta toisi vain terveyttä, koska liikunta lisää myös sairastumista.
Huippu-urheilun ja kuntoliikunnan terveysvaikutuksia ei ole syytä sekoittaa keskenään. Väitätkö siis, että liikuntaa vähentämällä sairastuvuus vähenisi. Olisi hyvä laittaa jokin lähde.
Asiaa ei ole tutkittu, joten on aika vaikea perustella hypoteesia millään. Mikäli sairauskertomuksiin pääsisi kiinni, voisi sieltä poimia a) kirjoitetun sairausloman määrän ja b) sairausloman syyn. Näillä tiedoilla näkisi heti minkä verran loukkaantumiset ovat aiheuttaneet sairauspoissaoloja. Lihavuus tuskin aiheuttaa suoraan yhtään poissaoloa, mutta lihavuuteen liitetyt (korreloidut) riskit voivat aiheuttaa, mutta niitä painotetaan aivan liikaa. Mikäli maailmaa pitää katsoa realistisesti ja syyllistää yksilöä valinnoista, niin silloin tiedonkin pitää olla luotettavaa. Tässä hetkessä niin ei ole.
Itse entinen kilpa-urheilija ja nykyinen ylipainoinen.
Voitte arvata miltä tuntuu vähän joka nivelessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Aina palstalla mussutetaan, että lihavien pitäisi itse maksaa kaikki hoitonsa. Niin pitäisi sitten urheilijoidenkin. Ne vasta kalliiksi tulevatkin.
Lihavat vetoavat aina urheiluvammojen hintaan. Löysin tilaston, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hinta on yli 3 kertaa suurempi kuin liikunnan aiheuttamien tapaturmien hinta. Urheiluvammat tosin ovat ehkäistävissä. Olen liikkunut säännöllisesti yli 40 vuotta ja kerran on laitettu kinesioteippi pakaraan ja senkin maksoin itse. Tuosta keissistä otin opikseni ja aloin vahvistaa jalkojen ja pakaroitten lihaksia. Lihavuus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, vaikka miten yrittäisi selitellä
On outoa väittää, että urheilusta johtuvat kustannukset olisivat vain 0,75% (lihavuudesta 1,5 % THL:n mukaan), ellei sitten tilastoa tehdä niin, että ensin vammautuu urheilussa, lihoo ja hetkellä jolloin tulee lääkärille, syyksi katsotaan lihavuus (joka on johtunut urheiluvammasta). Silloinhan sellaisella tilastolla ei tee yhtään mitään.
Ei se ole mitenkään outoa, koska liikunta ei nyt vaan ole mitään ihan hirveän vaarallista puuhaa. Liikunta ehkäisee sairauksia ja pitää ihmisen toimintakykyä yllä. Vaikuttaa jopa aivoterveyteen.
Varmasti näinkin, mutta on väärin väittää, että liikunta toisi vain terveyttä, koska liikunta lisää myös sairastumista.
Huippu-urheilun ja kuntoliikunnan terveysvaikutuksia ei ole syytä sekoittaa keskenään. Väitätkö siis, että liikuntaa vähentämällä sairastuvuus vähenisi. Olisi hyvä laittaa jokin lähde.
Asiaa ei ole tutkittu, joten on aika vaikea perustella hypoteesia millään. Mikäli sairauskertomuksiin pääsisi kiinni, voisi sieltä poimia a) kirjoitetun sairausloman määrän ja b) sairausloman syyn. Näillä tiedoilla näkisi heti minkä verran loukkaantumiset ovat aiheuttaneet sairauspoissaoloja. Lihavuus tuskin aiheuttaa suoraan yhtään poissaoloa, mutta lihavuuteen liitetyt (korreloidut) riskit voivat aiheuttaa, mutta niitä painotetaan aivan liikaa. Mikäli maailmaa pitää katsoa realistisesti ja syyllistää yksilöä valinnoista, niin silloin tiedonkin pitää olla luotettavaa. Tässä hetkessä niin ei ole.
Googlaamalla löysin heti useita tutkimuksia, joissa raportoitiin liikunnan hyödyistä terveydelle. On nyt aika vaikea uskoa näitä juttuja siitä, miten sairaita kuntourheilijat ovat. Varsinkin, kun hyvin harva liikkuu enää terveytensä kannalta tarpeeksi. Mutta lihavat ovat nykyisin enemmistö ja selittävät maailman mieleisekseen.
Todella hyvä kysymys.
Itse teen fyysistä työtä enkä juuri harrasta vapaa-ajan liikuntaa kävelemistä lukuunottamatta. Olen lievästi ylipainoinen ja terve eikä minulla ole 54 vuotiaana sairauspoissaoloja käytännössä lainkaan. Keho kestää.
Lukemattomat ovat ne terveellisen liikunnan harrastajat jotka tärvelevät kroppansa urheillessa ja sitten ollaan viikkoja saikulla kun polvi nitkahti tai ranne rasittui.