Kihomatokierteestä eroon?

Moi!



Meillä oli samoja ongelmia muutama vuosi sitten (aina joku lapsi tarhassa), pestiin puunattiin tuskaksi asti, ja aina muutaman kuukauden päästä sama virsi. Vermoxia myös saatiin reseptillä, ja ne tuntuvatkin paremmalta vaihtoehdolta kuin se ei-reseptilääke, koska niitä ei tarvinnut ottaa kuin 1 pilleri kerrallaan.



Nyt ei ole ollut tuota ongelmaa, mutta täitä sen sijaan on. En edes kuvitellut, että niitä voi tulla, kun vanhin lapsi täyttää sentään jo 13, ja koskaan ennen ei ole näkynyt, vaikka keskimäärin kerran vuodessa tuleekin lappu koulusta/tarhasta, että täitä on liikkeellä.



Ensimmäisen kerran niitä havaittiin helmikuussa, jolloin ne hoidettiin pois, ja siivottiin ja imuroitiin ja pestiin pyykkiä. Se oli sillä selvä, paitsi, että huhtikuussa sama juttu, sillä kertaa vain yhdellä tytöistä ja vain yksi täi. Ihmettelin, että mistä niitä voi tulla, jos kellään ei mukamas niitä ole.. Soittelin opettajille ja sairaanhoitajalle, joka ei ollut kuullut mitään.. Jankkasin asiaa, jolloin saatiin lappu kaikille, ja vanhemman tytön viidestä kaverista NELJÄLLÄ niitä oli, joten sopii ihmetellä, miksi tuli uudestaan.. Yhden tytön äidille soitin, että nyt on meidän tytöllä yksi täi, johon se vastasi, että meidän tytöllä ei ole, hänet tutkittiin jo silloin pari kuukautta sitten.. Seuraavana päivänä tyttö oli sanonut äidilleen, että voisitko kuitenkin katsoa pään, kun kerran kaikilla muillakin on, ja kas kummaa päässä oli useitä täitä. Tuossa ne istuivat sohvalla pää toistensa vieressä ja pelasivat tietokoneella, yllätys, että saattoi tarttua..



Viimeisin havainto onkin sitten tältä viikolta. Mietin taas, että kuinkas näin. Toukokuussa tuli joku lappu, että täitä on, ja tarkistelinkin kaikkien päät tuolloin, mutta silloin niitä ei näkynyt. Sitten välähti, että kevätjuhlaesityksessä tytöllä oli ollut joku hattu päässä, ja kysyin häneltä, oliko joku muu pitänyt sitä, johon tyttö vastasi, että ei yksikään tyttö, mutta kolme eri poikaa.. Eli siinä se taas oli.



Nyt on sitten vaihteeksi kaikki hoidettu, petivaatteet pesty, talo siivottu, ja mitäs seuraavaksi, koko perheelle 3 mm kesätukka ;o)



Ainoa, millä tätä jotenkin jaksaa, on se, että niihin ei kuole, eikä tosiaan tarvitse pelätä hengen puolesta, mutta kyllä se railakkaasti päähän ottaa.

meidän tarhassa niitä myös, ' päivystävän' osaston ovensuussa oli lappu. koko tarhaan ei silti olla viitsitty lappuja laittaa, vaikka matoja ollut jo talvesta asti (tämän kuulin keskusteltuani muiden tarhalaisten vanhempien kanssa). lapset kirmaavat kaikilla osastoilla. onneksi lintuinfluenssan myötä lapsilla edes saippuaa käytössä. tosin lapset itse pyyhkivät pyllyn kakkoshädän jälkeen ja mahtavatko käsiään pestä, elleivät tädit siihen kehota.

kaipa sitä on pakko kuureja hakea, tosin raha aika tiukalla. ja ottaa päähän, etteivät voi tarhassa ilmoittaa joka osastolla, mitä eliöitä liikkeellä, sisaruksia kuitenkin pienten ja isojen ryhmissä. tarhan täti vain totesi: niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Lähinnä huvittaa, kun joskus luin jostakin, että täistä on vaikeampi päästä eroon kuin kihomadoista. Meillä on ollut täitäkin, mutta niistä päästiin eroon kertarysäyksellä. Ne (samainen) lapsi sai päiväkodista, jossa oli tosi paha epidemia.



Viime loppusyksystä päästiin ekan kerran tekemisiin kihomatojen kanssa, kun päiväkoti-ikäinen lapsemme sai niitä jostakin. Miehen kanssa meistä kumpikaan ei ollut koskaan ennen joutunut tekemisiin näiden kanssa. Ilmoitin päiväkodissa niistä, josta kerrottiin, ettei siellä ole ollut niitä vuosiin.. Tutkimusten mukaan noin joka viidennellä alle 12-vuotiaalla on kihomatoja ja suurimmalla osalla vaiva on täysin oireeton eli levittävät tietämättään.



Syötiin koko perhe eka kuuri ja varmistussatsi kahden viikon kuluttua siitä. Sitten kolmas kuuri kaksi viikkoa siitä ja neljäs kuuri kaksi viikkoa siitä eli kahden kuukauden aikana olimme syöneet Pyrvin-kuurin neljä kertaa ja sen jälkeen tällä lapsella ei näkynyt enää mitään. Muulla perheellä ei näkynyt mitään koko aikana eikä ollut oireita. Luulimme päässeemme vaivasta, mutta jatkoimme tehostettua käsihygieniaa.



Koko talvi kului käytännössä hyvin. Koko perhe pesi hysteerisenä käsiä ennen ruokaa, ruoan jälkeen, kotiin tultua, aamulla heti herättyä, vessan jälkeen ja joka ikisessä välissä, siivosimme alituiseen, pyykkiä pestiin, lakanat vaihdettiin viikottain, pyyhkeet kaksi kertaa viikossa, jokaisella oli omat käsipyyhkeet jne. Kynnet on nirhitty lyhyiksi, käsidesiäkin on käytetty. Olin saada hepulin, kun maaliskuussa samalla lapsella oli taas matoja. Sen jälkeen olemme syöneet kuusi kertaa Pyrvin-kuurin, kotia on puunattu, pesukone laulaa jne. ja lopputuloksena on se, että matoja on minullakin, perheen äidillä, joka hoitaa yksin kaikki siivoukset, lattian pesut ja lakanapyykit. Uskon saaneeni tartunnan hengitysteitse. Käymme aamuin illoin suihkussa, alusvaatteet vaihdetaan niin ikään kahdesti päivässä, yövaatteet joka ikisen yön jälkeen, käytämme pitkiä yöhousuja ja pitkiä yöpaitoja munien leviämisen estämiseksi. Olen suorastaan epätoivoinen! Tätä on kestänyt syksystä sitä paria kuukautta lukuunottamatta ja multa menee kohta mielenterveys.



Ainoa, mitä saatamme tehdä, lienee se, että kun kesäloma alkaa, linnoittaudumme oman perheen kesken ja pyrimme siten katkaisemaan matokierteen. Madothan elävät noin 6-8 viikkoa eli jos uusintatartunta estetään, mihin koko ajan olemme pyrkineet, pakkohan madoista on päästä. Lasten lelut on pussitettu melkein kaikki, kun joka palikkaa ei voi pestäkään, kotileikkivaatteiden käyttö on kielletty, jottei pölise mitään, unileluja ei ole ollut enää lapsilla kuukausiin. Tämä tuntuu jo lasten kidutukseltakin kohta.. Miten voi olla näin vaikeaa päästä yksistä madoista eroon? Olen melko varma, että olemme aina saaneet uuden tartunnan jostain lasten kautta (koulusta, hoidosta), sillä tällä puunaamisella ei uskoisi täällä kotona enää olevan mitään ylimääräistä elämää...



En ikinä toivo pahimmalle vihamiehellenikään näitä. Tämän jälkeen ei tulisi mieleenikään mennä hampurilaisravintolaan pesemättä käsiä.

Tarinat kierteestä kuulostivat kovin tutuilta. Meillä taisteltiin puoli vuotta matojen kanssa. Syötiin Pyrviniä,siivottiin,pyykättiin ja taas siivottiin hulluuden ja hysteerisyyden rajoille asti. Sitten saimme Vermox-kuurin reseptillä. Madot jäivät siihen! Tämän jälkeen,kun matoja on ilmaantunut hyvin harvakseltaan, olemme hakeneet aina Vermox-Kuurin. Ja aina ovat jääneet kerrasta pois. Toki uusintakuurit on syöty ja lakanat vaihdettu ja siivottu ja kaikinpuolin pyykätty,mutta mitään ylenmääräistä hysteriaa ei olla harrastettu. Yksi ainoa mato muuten munii 10 000 munaa eli siivoamalla niitä on varmaan mahdoton tuhota. Vermox on kuitenkin lääke,joka tehoaa myös madon toukkiin. Tätä ei Pyrvin tee. Siksi Vermox on tehokkaampi,kun tappaa toukat jo suolistossa ennen kuin madot ehtivät munimaan. Näin kierre katkeaa. En voi suositella mitään muuta kuin Vermoxia koko perheelle tarkasti ohjeiden mukaan!