Lue keskustelun säännöt.
Onko psykoterapia ainoa keino käsitellä lapsuuden traumaattisia kokemuksia?
07.10.2019 |
Haluaisin kuulla kaikki mahdollisuudet traumaattisen lapsuuden työstämiseen.
Mistä olet hyötynyt tai mistä tuttavasi ovat hyötyneet?
Itse olen alkoholistiperheessä kasvanut ja nyt äidiksi tultuani alkanut oireilla voimakkaasti ja muutenkin ymmärtänyt monia lapsuudesta johtuvia asioita.
Terapiaan ei vielä ole mahdollista mennä (psyyke niin kuormittunut) ja sittenkin kun on en tiedä onko varaa.
Siksi haluaisin kuulla kaikki keinot lapsuudessa saatujen haittaohjelmieni purkuun.
Kiitos jo etukäteen jos joku osaa vastata !
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jos trauman aiheuttaja on hengissä niin toimii myös nämä
-Turpa kiinni
-Ei kiinnosta
-Oletko huomannut kuulostavasi aina idiootille kun avaat suusi?
Moni lapsuuden vaikea ihmissuhde loppuu sillä kun alat olemaan ilkeämielisin versio itsestäsi mitä voit kuvitella. Kannattaa opetella myös olemaan fyysisesti uhkaava.
Oikein terapeuttista. Plussana se, että lopulta kukaan ei uskalla olla enää yhteydessä kun ne pelkää seurauksia.
Välit voi laittaa kokonaan poikki, se on paljon helpompaa kuin negatiivinen ilmapiiri, joka ennenkaikkea vaikuttaa sinuun itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jos trauman aiheuttaja on hengissä niin toimii myös nämä
-Turpa kiinni
-Ei kiinnosta
-Oletko huomannut kuulostavasi aina idiootille kun avaat suusi?
Moni lapsuuden vaikea ihmissuhde loppuu sillä kun alat olemaan ilkeämielisin versio itsestäsi mitä voit kuvitella. Kannattaa opetella myös olemaan fyysisesti uhkaava.
Oikein terapeuttista. Plussana se, että lopulta kukaan ei uskalla olla enää yhteydessä kun ne pelkää seurauksia.
Välit voi laittaa kokonaan poikki, se on paljon helpompaa kuin negatiivinen ilmapiiri, joka ennenkaikkea vaikuttaa sinuun itseesi.
Joidenkin kanssa voi, jotku eivät yksinkertaisesti ymmärrä "ei"tä. Ongelma on jopa pahempi äitityyppisillä hoivarai skaajilla kuin miehillä, sillä nämä verhoavat rajatonta käytöstään, tungettelua ja vahingollista läsnäoloa "auttamisen, rakkauteen, huoleen, välittämiseen". Tällaisten kanssa toimii parhaiten tiukka, laillinen uhkaus eli osoitus siitä, että "tule lähelleni niin sinua sattuu". Toki mahdollista sekin, että sanoo yksinkertaisesti että "en halua olla missään tekemisissä kanssasi ja seuraavasta yhteydenotosta haen sinulle lähestymiskieltoa", mutta kaikki eivät piittaa edes poliisin uhkasta, valitettavasti. Lisäksi poliisin kanssa asioidessa pitää usein kaataa rahansa ensin psykologeille ja lääkäreille, jotka todistavat puolestasi, koska he ovat vähän arvokkaampia mielipiteineen kuin uhri.
Tapoja traumojen purkamiseen on monia, ja niitä kannattaa hyödyntää monipuolisesti. Psykoterapiassa (jos siihen lähtee) kannattaa olla tarkkana suuntausten kanssa. Traumaterapia, perhekonstellaatioterapia ja muutama muu sopii oleellisesti psykodynaamista paremmin (nimim. kokemuksen ikävä nenä-ääni, psykodynaaminen tosiaan vain uudelleentraumatisoi, varsinkin kun terapeutilla ei ollut kokemusta päihdeperheissä kasvaneista).
Koska traumat ovat myös kehollinen kokemus, jooga, trauma tapping, tärinäterapia TRE (Tension, Stress and Trauma Releasing Exercises), silmänliiketerapia, psykodynaaminen fysioterapia jne. voivat tarjota ison avun. Näitä menetelmiä tuntuu tulevan koko ajan lisää...
Asiasta lukeminen auttaa, ja siinäkin lista on melko loputon. Gabor Maten teokset voisivat olla hyvä paikka aloittaa, ja tyypillisesti keskeiset lähteet viittaavat toisiinsa. Viimeaikaisista itselläni ovat auttaneet Kaisa Peltolan Häpeän alkemia ja Kaisa ja Simo Kuurneen Sisäisen orvon viisaus. Kiintymyssuhdeteoriat voivat auttaa itsensä ymmärtämisessä, ja keskeistä on myös tunnetyöskentely, jossa esim. Viisas mieli Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville (Minna Sadeniemi, Miikka Häkkinen, Maaria Koivisto, Teemu Ryhänen, Anna-Liisa Tsokkinen) voi olla iso apu. Itsemyötätunto on myös olennaista, koska sitä alkoholistiperheessä on yleensä jäänyt vaille ihan kaikkea myötätuntoa, ja sillä saralla nojaisin Kristin Neffiin.
Vertaistuki voi olla myös varsin voimaannuttavaa ja lisätä ymmärrystä siitä, että omat erikoisuudet eivät ole osa persoonallisuutta, vaan ikäviltä kokemuksilta suojautumisen jälkikaikuja. Eli AAL (alkoholistien aikuiset lapset) voi olla tutustumisen arvoinen. Ryhmiä on suurissa kaupungeissa sekä verkossa. Google löytää.
Toivottavasti löydät avun :)
Ei. Jos trauman aiheuttaja on hengissä niin toimii myös nämä
-Turpa kiinni
-Ei kiinnosta
-Oletko huomannut kuulostavasi aina idiootille kun avaat suusi?
Moni lapsuuden vaikea ihmissuhde loppuu sillä kun alat olemaan ilkeämielisin versio itsestäsi mitä voit kuvitella. Kannattaa opetella myös olemaan fyysisesti uhkaava.
Oikein terapeuttista. Plussana se, että lopulta kukaan ei uskalla olla enää yhteydessä kun ne pelkää seurauksia.