Katsoin eilen ekaa kertaa vuosikymmeniin Saturday Night Fever -elokuvan ja järkytyin

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista tässä on se, että olet katsonut leffan aiemminkin, mutta nyt vasta se järjyttää?

Hyvin on aivopesu toiminut.

Tässä välissä on ehtinyt elämään neljäkymmentä vuotta ja oppinut ymmärtämään jotain maailmanmenosta. Pohdin sitä, että näytettiinkö Suomessakin sekä siistittyä että rosoisempaa versiota? Ei siihen aikaan kai kukaan kysynyt pienikokoiselta teiniltä edes ikää kunhan maksoi elokuvalippunsa. En muista, että meilläpäin olisi ollut tarjolla molempia versioita.

Siihen aikaan oli Suomessakin ihan kai sosiaalisestikin hyväksyttyä soittaa poskea ja käydä tappelemassa naapurin jengin kanssa. Tyttöihin ja naisiin suhtauduttiin samalla tavalla kuin elokuvassa eli en mitenkään edes ajatellut raiskauksen jne olevan jotain erikoista. Olihan minunkin ystäväni kimpparaiskattu kun oli mennyt nuorten miesten autoon juomaan alkoholia. Alkoholia on Suomessa osattu aina juoda.

Koulussa järjestetyissä diskoissa joutuivat miesopettajat peräti hätistämään aikuisia miehiä koulun nurkilta kyttäämässä josko joku tyttö haksahtaisi juotettavaksi. Siihen aikaan yläkoulussa saattoi ihan kevyesti nostaa välitunnilla häirikön seinälle jos häirikkö ei rauhoittunut. Kaikki pitivät sitä ihan normaalina menona. Nykyään opettaja ei voisi jatkaa virassaan jos alkaisi taltuttamaan jotain heikompia kiusaavaa pikkupirua.

Alkoholi oli ikäiseni teinin mielestä sekä kiinnostava että pelottava juttu. Olisin testannut jos olisin saanut testata alkoholia vaikka parhaan kaverini kanssa rauhassa. Mihinkään kadulla autoihin houkuttelevien miesten kyytiin emme nousseet.

Elokuvan soundtrack on loistava ja kestänyt hyvin aikaa!

Niin sairaita ja synkkiä elokuvia en kuitenkaan ole nähnyt kuin suomalaiset elokuvat ovat.