Lue keskustelun säännöt.
Katsoin eilen ekaa kertaa vuosikymmeniin Saturday Night Fever -elokuvan ja järkytyin
06.10.2019 |
Aivan karsean synkkä elokuva, jossa ei ole yhtäkään sympaattista hahmoa, siitä naisvihan määrästä puhumattakaan. Vieläköhän joku laskee tämän johonkin klassikkoelokuvien joukkoon?
Kommentit (62)
Olin teini kun leffa oli uusi ja nyt vasta katsoin. Todella hyvä. Ei mikään kiiltokuva. Minusta on hyvä että näytetään realistisesti millaista on ollut eikä ruveta siivoamaan ikäviä asioita maton alle. Maailma on tuosta muuttunut ja hyvä niin, silti pitää näyttää millaista on oikeasti ollut.
Ja BeeGeesin musiikki! Ihan mahtavaa vieläkin.
Mä katsoin myös Greasen uutena ja tykkäsin. Nyt vasta tajusin miten höttöinen se oli tuohon verrattuna. Silti pidän siitä vieläkin, tulee nuoruus ja teini-ihastukset mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen naisvihaa? Olen nainen eikä elokuvassa ole mitään sellaista.
Nyky.ä.m...t vaan ulisee kaikesta ja alistaa miehiä. Elokuva on klassikko, täynnä hyvää musiikkia ja ihanaa entisajan tunnelmaa jolloin kaikki oli paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitaanko, mistäpäin tuon poikaporukan juuret ovat? En huomannut, että olisi mainittu.
Ne ovat Amerikan italialaisia. Katsokaa se leffan tekemisestä kertova dokumentti. Kun pääsi yli juontajan ärsyttävästä hehkutuksesta, niin oli ihan mielenkiintoinen. Siinä oli paljon haastatteluja tekijöiltä.
Mä suosittelen kanssa tota dokumenttia, New York ja Brooklyn olivat 70-luvulla paljon rajumpia kuin nykyään. Itse tekijätkin päivittelee mm. kiroilemista ja asennetta naisiin.
En usko maailman muuttuneen. Kaikki pahuus on jäljellä. Se muuttaa vain muotoaan.
Jotakuinkin tuollaista se elämä ja arki oli 70-luvulla isossa maailmassa, varsinkin näillä amerikkaan muuttaneilla italialaisilla ym. vähemmistöillä.
Täällä Suomessakin sai koulussa kuulla pojilta vaikka minkälaista herjaa ja arvostelua. Saatikka että koulussa raahattiin nurkan taa ja pussattiin, tehtiin muutakin vähemmän kivaa väkisin. Jos kerroit opelle tapahtuneista, jouduit naurunalaiseksi koska poikien toiminta oli kuulemma ihan normaalia nuorten poikien leikkiä. Sitä vaan jatkui joka päivä ja iltaisin oli maha kipeenä pelosta mitä seuraava koulupäivä tuo tullessaan. Nykypäivän valittajien pitäis elää yksi kuukausi 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen naisvihaa? Olen nainen eikä elokuvassa ole mitään sellaista.
Nyky.ä.m...t vaan ulisee kaikesta ja alistaa miehiä. Elokuva on klassikko, täynnä hyvää musiikkia ja ihanaa entisajan tunnelmaa jolloin kaikki oli paremmin.
No taidat sitten olla todella vajaaälyinen, jos et tuosta leffasta naisvihaa löydä :D
Sitähän oikein hierottiin katsojan naamaan. Naisia halventavaa käytöstä korostettiin, koska se oli todellisuutta tuohon aikaan, mutta sitä myös kritisoitiin. Tässä leffassahan päähenkilökin tajuaa lopussa, että on väärin ahdistella ja haukkua naisia ja katuu, kun on yrittänyt pakottaa naisen seksiin kanssaan.
No onhan se klassikkoelokuva. Toki elokuva on myös väkivaltainen, sovinistinen ja ajoittain ahdistavaa katsottavaa, mutta ilmeisesti elämä New Yorkissa 70-luvulla oli juuri tuota. Olisi mielenkiintoista lukea aikalaisarvioita elokuvasta.
Oli siellä pari sympaattistakin hahmoa: päähenkilön pikkusisko ja isoveli (se pappi). Veljeksillä tuntui olevan lämminhenkinen suhde, ja isoveli vaikutti sivistyneeltä. Päähenkilö myös osoitti henkistä kasvua elokuvan lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli todella nihilististen ja raakojen elokuvien vuosikymmen, eikä sen vuosikymmenen elokuvista pysty useinkaan sanomaan että kuka on roisto ja kuka hyvis, siinä missä kasarilla laitettiin splatterit ja äksönit purkkiin vähän pilke silmäkulmassa ja sankarien ja roistojen välillä niissä elokuvissa selvä ero. Esim. rais kauk set ovat 70-luvun elokuvien vakiokamaa ja ne kohtaukset on monesti vieläpä kuvattu hyvinkin inhottavasti ja ero on selvä myöhempien vuosikymmenten tuotoksiin.
"ei pysty sanomaan kuka on roisto ja kuka hyvis"
Tämä pitää paikkansa myös Saturday Night Feverissä. Päähenkilöt kipuilevat ja sekoilevat omalla tavallaan ja päätyvät huonoihin ratkaisuihin, koska eivät osaa muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin katsoin sen ja ihmettelin siinä miten stereotyyppiesti amerikanitalialaiset oli esitetty. Tai todella huonossa valossa. Kaikki löivät toisiaan, mies vähätteli lapsiaan ja suurin ilo oli, kun yksi lapsista oli pappi.
Minusta päähenkilö oli sympaattinen ja perhekin aivan normaali. (tai no vähän ihmetytti sen papin palvonta. Miksi toivoa lapsestaan pappia, joka ei voi saada perhettä)
Kyseessä oli työläisperhe, jonka kaikki jäsenet haaveilivat vähän paremmasta elämästä. Vähän kouluja käyneille siirtolaisvanhemmille oman pojan pappisura oli varmaan osoitus siitä, että joku perheestä kykenee ponnistamaan parempaan asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska yksityiskohta päähenkilön seinällä. Siellä on Rocky-elokuvan juliste.
Ja Farrah Fawcett-juliste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin katsoin sen ja ihmettelin siinä miten stereotyyppiesti amerikanitalialaiset oli esitetty. Tai todella huonossa valossa. Kaikki löivät toisiaan, mies vähätteli lapsiaan ja suurin ilo oli, kun yksi lapsista oli pappi.
Minusta päähenkilö oli sympaattinen ja perhekin aivan normaali. (tai no vähän ihmetytti sen papin palvonta. Miksi toivoa lapsestaan pappia, joka ei voi saada perhettä)
Kyseessä oli työläisperhe, jonka kaikki jäsenet haaveilivat vähän paremmasta elämästä. Vähän kouluja käyneille siirtolaisvanhemmille oman pojan pappisura oli varmaan osoitus siitä, että joku perheestä kykenee ponnistamaan parempaan asemaan.
Olihan se perheelle sosiaalista nousua omassa viitekehyksessään. Sen vuoksi oli kova parku ja poru kun mies jätti pappeuden.
Me emme ymmärrä vähemmän uskonnollisempina sitä, kuinka syvältä voi edes raastaa jos oman perheen pappi luopuu pappeudestaan.
Ainakin minulle olisi ihan ok jos joku huomaisi, ettei pappeus olekaan hänen oma juttunsa. Eihän pappi ole kuin yksi ammatti muiden joukossa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista tässä on se, että olet katsonut leffan aiemminkin, mutta nyt vasta se järjyttää?
Hyvin on aivopesu toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin tuollaista se elämä ja arki oli 70-luvulla isossa maailmassa, varsinkin näillä amerikkaan muuttaneilla italialaisilla ym. vähemmistöillä.
Täällä Suomessakin sai koulussa kuulla pojilta vaikka minkälaista herjaa ja arvostelua. Saatikka että koulussa raahattiin nurkan taa ja pussattiin, tehtiin muutakin vähemmän kivaa väkisin. Jos kerroit opelle tapahtuneista, jouduit naurunalaiseksi koska poikien toiminta oli kuulemma ihan normaalia nuorten poikien leikkiä. Sitä vaan jatkui joka päivä ja iltaisin oli maha kipeenä pelosta mitä seuraava koulupäivä tuo tullessaan. Nykypäivän valittajien pitäis elää yksi kuukausi 70-lukua.
Aha, mulle 70-luvun alku 17v oli kyllä enemmän kuin upeeta aikaa.
Bileitä ja poikia, jotka kyllä valitsin ihan itse. Kuten myös sen jälkeen mm.aviomieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla on kyllä tehty hyviä leffoja. Tulispa näitä enemmän telkkarista.
Todella hyvä leffa ja hyvä ajankuva 70-luvulta, realistinen. Pitkälti tuollainen oli ajan henki 70-luvulla Suomessakin, enkä nyt tarkoita diskotanssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen naisvihaa? Olen nainen eikä elokuvassa ole mitään sellaista.
Nyky.ä.m...t vaan ulisee kaikesta ja alistaa miehiä. Elokuva on klassikko, täynnä hyvää musiikkia ja ihanaa entisajan tunnelmaa jolloin kaikki oli paremmin.
No taidat sitten olla todella vajaaälyinen, jos et tuosta leffasta naisvihaa löydä :D
Sitähän oikein hierottiin katsojan naamaan. Naisia halventavaa käytöstä korostettiin, koska se oli todellisuutta tuohon aikaan, mutta sitä myös kritisoitiin. Tässä leffassahan päähenkilökin tajuaa lopussa, että on väärin ahdistella ja haukkua naisia ja katuu, kun on yrittänyt pakottaa naisen seksiin kanssaan.
Nimenomaan just tämä. Eli eihän elokuva ole naisvihainen, vaan siinä yhtenä teemana on tuoda esiin, miten tässä yhteisössä (ja varmaan muissakin tuon ajan yhteisöissä yleisesti) naisia kohdeltiin. Siinä tuodaan esiin se todellisuus, mitä se tuohon aikaan oli. Jos leffassa näkökulma olisi ollut se, että katsojan oletetaan nauravan nuorten miesten mukana sovinnistisille vitseille tai pitävän naisten halventavaa kohtelua normaalina, niin silloin voitaisiin puhua että elokuva on naisvihainen. Kun nykykatsoja hätkähtää kyseistä asiaa elokuvassa, niin se kertoo vain siitä että eteenpäin on menty.
Voitte lohduttautua katsomalla tämän 1982 tehdyn jatko-osan Staying Alive. Siinä Tony yrittää luoda uraa Manhattanilla ja joutuu paiskimaan tarjoilijana töitä yökerhossa, missä naisasiakkaat persettä kyyläävät ja sopimattomia ehdottelevat. Meetoo! Lopulta Tony saa musikaaliroolin, mutta silloinkin ohjaaja on ihan ilkee "louhimies". Meetoo!
Vierailija kirjoitti:
Voitte lohduttautua katsomalla tämän 1982 tehdyn jatko-osan Staying Alive. Siinä Tony yrittää luoda uraa Manhattanilla ja joutuu paiskimaan tarjoilijana töitä yökerhossa, missä naisasiakkaat persettä kyyläävät ja sopimattomia ehdottelevat. Meetoo! Lopulta Tony saa musikaaliroolin, mutta silloinkin ohjaaja on ihan ilkee "louhimies". Meetoo!
Vai silleen. En ole ihan varma, mitä yrität kommentillasi sanoa, mutta tämä ketju on ollut ihan asiallinen ja asioita on pohdittu monelta kantilta. Sovittaisiinko vaikka, että sekä naisten että miesten ahdistelu on väärin?
Lisään vielä, että realistiset ahdistelu- ja raiskauskohtaukset eivät vähennä Saturday Night Liven klassikkostatusta, ehkä jopa päinvastoin. Elokuva on arvokas ajankuvana ja kulttuurin kuvaajana. Jatko-osaa en ole nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen naisvihaa? Olen nainen eikä elokuvassa ole mitään sellaista.
Nyky.ä.m...t vaan ulisee kaikesta ja alistaa miehiä. Elokuva on klassikko, täynnä hyvää musiikkia ja ihanaa entisajan tunnelmaa jolloin kaikki oli paremmin.
No taidat sitten olla todella vajaaälyinen, jos et tuosta leffasta naisvihaa löydä :D
Sitähän oikein hierottiin katsojan naamaan. Naisia halventavaa käytöstä korostettiin, koska se oli todellisuutta tuohon aikaan, mutta sitä myös kritisoitiin. Tässä leffassahan päähenkilökin tajuaa lopussa, että on väärin ahdistella ja haukkua naisia ja katuu, kun on yrittänyt pakottaa naisen seksiin kanssaan.
Nimenomaan just tämä. Eli eihän elokuva ole naisvihainen, vaan siinä yhtenä teemana on tuoda esiin, miten tässä yhteisössä (ja varmaan muissakin tuon ajan yhteisöissä yleisesti) naisia kohdeltiin. Siinä tuodaan esiin se todellisuus, mitä se tuohon aikaan oli. Jos leffassa näkökulma olisi ollut se, että katsojan oletetaan nauravan nuorten miesten mukana sovinnistisille vitseille tai pitävän naisten halventavaa kohtelua normaalina, niin silloin voitaisiin puhua että elokuva on naisvihainen. Kun nykykatsoja hätkähtää kyseistä asiaa elokuvassa, niin se kertoo vain siitä että eteenpäin on menty.
Joo, hyvä pointti. Naisten ahdistelu oli tuolloin yleistä, mutta sitä osattiin kritisoida jo silloin.
Innostuinpa minäkin katsomaan tuon dokumentin tämän ketjun innoittamana. Näyttelijät kertovat dokkarissa siitä, miten ahdistavaa raiskauskohtauksen kuvaaminen oli.
Elokuva on oikeasti todella kiinnostava ja monitasoinen. Ennen leffan katsomista minäkin kuvittelin, että kyseessä on harmiton biletys- ja tanssielokuva (ja sellaisena sitä ilmeisesti markkinoitiin), mutta kyseessä onkin väkivaltainen ja raaka kasvutarina. Tanssi ja musiikki on vain yksi osa tarinaa mutta hyvin tärkeä sellainen. Tanssi on päähenkilölle pakoa arjesta ja mahdollinen portti parempaan elämään.
???? Mitä ihmettä tarkoitat?