Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet, jos lapsesi sanoo sinulle TURPA KIINNI!
25.07.2008 |
Olin ihan järkyttynyt, kun naapurin äiti ei reagoinut asiaan millään lailla, kun hänen 6-vuotias poikansa huusi noin äidilleen. Ei tulisi meillä kuuloonkaan!
Kommentit (27)
Mutta hyvä että sinulla on noin vähäiset murheet ja jaksat vielä kauhistella muita.
Meillä tuo ihan sama on ollut viime päivinä 6-vuotiaan lempihokema. Kun sitä kuulee tarpeeksi, voi olla että se menee jossain vaiheessa jo äiditäkin yli, niin ettei siihen enää edes reagoi.
Joskus tuonikäinen lapsi hokee jotain rumaa juttua vain ärsyttääkseen ja saadakseen huomiota. Voi olla että naapurisi on tahallaan ohittanut lapsen lällättelyn ja ollut olevinaan kuulematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin meidän lapset on niin fiksuja, paljon fiksumpia kuin koirat, että muistavat vielä kotiin mentyämme mitä typerää tuli kylillä tehtyä. Eli minä en kylillä pidä saarnoja käytöksestä tai puheesta, pelkkä katse on onneksi riittänyt. Tietävät, että iltaa vietetään sanan ääressä, jos tavat ei muutu.
Lapsihan kerjää huomiota sillä rumien puhumisella. Kerran tai pari täytyy tehdä selväksi ettei niin puhuta, mutta jos lapsi selvästi yrittää tahallaan ärsyttää hokemalla jotain turpa kii -juttua, kaikkein järkevintä on olla kuin ei kuulisikaan. Lapsi oppii kyllä pian, että äidin huomion saa paremmin positiivisen kautta (siis jos todella saa).
Samoin meidän lapset on niin fiksuja, paljon fiksumpia kuin koirat, että muistavat vielä kotiin mentyämme mitä typerää tuli kylillä tehtyä. Eli minä en kylillä pidä saarnoja käytöksestä tai puheesta, pelkkä katse on onneksi riittänyt. Tietävät, että iltaa vietetään sanan ääressä, jos tavat ei muutu.
Hyvä, jos katse riittää ja tiukan katseen takana on kuitenkin rakastava vanhempi. Oma isäni osasi "naulata" hyvin katsellaan, sai siis meidät lapset kyllä taatusti hiljaisiksi ja tottelemaan, mutta samalla opin kulkemaan varpaillani hänen mulkaisuidensa edessä. Vanhemmilleni ei todellakaan ollut varaa sanoa "Turpa kiinni!", mutta ei muutenkaan esittää vastalauseita tai omia rehellisiä mielipiteitä, jos tiesi niiden poikkeavan liikaa vanhempien ajatuksista.
Olennaista kaiketi on, että lapsi ymmärtää aikuisen olevan tosissaan kieltäessään tai rajoittaessaan jotain ei-toivottavaa käytöstä, mutta sopivassa määrin uskaltaa uhmatakin vanhempaansa. Itse ainakin haluan omille lapsilleni enemmän liikkumavaraa etsiessään oikeaa käyttäytymistä kuin itselleni sallittiin - menemättä silti toiseen ääripäähän, kaiken sallivaan kasvattamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja uhmis meillä myös, kokeilee kaikenlaista
ja pääasiassa meillä on tähän mennessä selvitty muutamalla keskustelukerralla kaikki nimittelyhässäkät ja muutenkin suurin osa tuon tyylisistä jutuista. en silti ole täydellinen kasvattaja